Mulla on ollut aivan tajuton vauvakuume jo tosi kauan..Olen seurustellut jätkäni kans pari vuotta. Sain taas jälleen kerran kuulla, että yksi mua nuorempi tuttu on raskaana..Mikä siinä on että kaikki muut saa aikaseksi sen vauvan, mutta mä en tuu saamaan ikinä, ku jätkä ei halua! "Katotaan sitte parin vuoden päästä!" Ja sit se alkaa mulle selittään kuin nuoria (20v) me ollaan! Vaikka ne tutut on viel nuorempii. Mä tiedän, että oon valmis..mutta toi yks ei oo ikinä..se vaan nauraa mun ehdotukselle...pistää vituttamaan tollanen! :( Mitä mä teen? Ajattelen vauvaa koko ajan...nään niistä unta jne. ja tää vauvakuume ei tuu meneen ohi..mä en kestä tällasta..:(
Jätkä ei halua vauvaa...:(
viveca
242393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Taidat itsekin olla vielä vauva.
Kyllä se jätkäkaverisi on ihan oikeassa. sinä voit tulla tiineeksi vielä toistakymmentä vuotta, joten aikaa on. Sitten kun on lapsia et enää koskaan voi lähteä milloin huvittaa reissuun, mennä nukkuumaan miten sattuu jne.
Sinällään koskaan ei tule "oikeaa aikaa" tehdä lapsia, mutta kyllä 20-vuotiaan kannattaa vielä hieman odottaa että asema seurustelusuhteessa ja yhteiskunnassa asettuu paikoilleen.
Ei silti, etteikö lapset ole ehdottomasti rikkaus elämässä, mutta todellakin sinä menetät jotain vapaudestasi kun hankit lisää sukua. Nauti siitä vielä hetki. Käy vaikka matkalla ja syljeksi hotellin kattoon. Ota tilanteesta videokuva, jota sitten voit kaiholla muistella klo 04.30 kun lapsi huutaa kainalossa ja töihin lähtö odottaa klo 6.40 :)
Jätkäsi on aivan oikeassa. Te ootte hirveen nuoria. Kunhan itse tuut vähän vanhemmaksi ymmärrät tämän myös... ;o) Eikä se ole mikään oikeutus "että yksi mua nuorempi tuttu on raskaana" taas...
Kai sinun pitäisi miettiä vähän mikä on sen tulevan lapsen etu myös... mikä teidän parisuhteen laatu on.. onkon kysymys sun "elämäsi rakkaudesta"...? Vai mikä..? Jos olet tavannut elämäsi miehen niin parin vuoden odottelu ei ole mitään... jos et niin haluatko todella liittyä siihen kasvavaan yksihuoltajaäitien joukkoon.. onko se todella sun tulevan lapsesi etu..?
Tv: Yks isä (39v jolla on 2 pientä lasta)
Mitä lapsellista siin on että haluaa jo äidiksi ja tietää olevansa siihen valmis?! Ja en ole pitäny oikeutettuna sitä et, ku tuttujakin on! Meidän parisuhde on pysyvä..et siitä se ei ole kiinni. Kaikki ihmiset ei oo valmiita viel täs iäs äidiks...Mut mä tiedän et mä haluan jo perheen ja pysyä paikoillani, vaik tiedän mitä se lapsi tuo tullessaan! Ja mä en tuijotta täs asias ikää..
Lapsellinen..? Hmm.. mielenkiintoinen sananvalinta joka ei ollut mun.. ;o)
No jos teidän parisuhde on pysyvä.. mikä kiire sitten on..? Miksi et voi odottaa pari vuotta? Mitä pelkäät?
Yksi isä on hyvinkin oikeassa tässä asiassa. Olen pahoillani, mutta tekstistäsi huokuu vielä lapsellisuus ja kypsymättömyys lapsen hankintaan. Kuulostat pikkutytöltä, joka TAHTOO päästä Linnanmäelle. "Jätkäsi" on hyvin oikeassa ja tod.näk. kypsempi kuin sinä ja ymmärtää todellisuuden. Raskaus/äitiys ei katso ikää vaan kypsyyttä. Henkistä kasvua. Lapsi kun ei ole nukke jota hoidellaan hetki. Keskity opiskeluun, nauti elämästä jne.
Terv. 30.v ensimmäistä kertaa äidiksi yrittävä.
tiesitkö, että lapsen hankimiseen tarvitaan kaksi ja molemmat pitää haluta sitä, sä voit karkoittaa sen jätkäs jos sä painostat sitä. ja entäs kun se vauva on ja sulle tulee halu lähtee bailaa vietkö vauvas mummolle ja ukille hoitoon vai jääkö isi kotiin vahtiin. kuule nauti elämästäsi vielä kun olet nuori siis NIIN nuori kyllä kerkeet myöhemminkin äidiks
Minusta sinun täytyy ehdottomasti kunnioittaa myös miehesi mielipidettä.Raskautta ei kannata yrittää tarkoituksella,elleivät molemmat ole asiasta yhtä innoissaan.
Jos painostat tässä asiassa miestäsi, voi suhteenne myös siitä kärsiä.Tiedän asiasta monia onnettomia esimerkkejä.
Olisiko nyt sopiva aika valmistautua muulla tavoin lapsen hankintaan.Laita koti- ja työasiat kuntoon,opiskele jos ne on vielä tekemättä.Täälläkin tavoin voit vaikuttaa siihen,millaisiin olihin lapsi aikanaan tulee.
Ymmärrän sua täysin, toisin kun noi muut kommentoijat. Iästä ei voi suoraan nähdä, onko valmis äidiksi/isäksi vai ei. Itselläni oli 16-17-vuotiaana tajuton vauvakuume. Sopivaa isää ei ollut, joten ei vauvaakaan, mutta edelleen uskon, että musta ois tullut oikein hyvä äiti jo silloin. Nyt, 23-vuotiaana vauvakuume on taas nostanut päätään, mutta avomieheni ei vielä ole valmis (vaikkei täysin tyrmääkään ajatusta). Nyt olen ainakin varma, ettei myöhemmin tule kaduttamaan mikään ns."elämätön nuoruus".
Uskon, että lisääntyminen on yksi ihimiselämän merkittävimpiä asioita. Itselläni ei ainakaan ole varmuutta unelma-ammatista, mutta se, että haluan perustaa perheen, on aina ollut minulle selvää. Kuitenkin näen, että ennen vauvojen tekoa, on parisuhteen oltava varmasti pysyvää laatua (odottelen itsekin sormuksia). Onnea teille! =)
Toi sun teksti piristi vähän :) Ei mut on se kyllä niinkin ettei kannata hosua..Enköhän mä kuitenkin jaksa odottaa vielä sen aikaa, että mun kulta on valmis..Et ole ainut joka odottelee sormusta ja joulun jälkeen sen näillä näkymin tulen saamaan..:)
mulla on kuule ihan sama juttu, oon 21 mutta mun mieheni ei halua vauvaa.. ei vieläkään. aina kanssa vaan siirtää jonnekin 3 vuoden päähän.
Haluatko mailailla ja vaihtaa ajatuksia vauvakuumeilusta??
mun mailiosot. [email protected]
Hei!
Ymmärrän vauvakuumeesi, olin myös itse 20-vuotiaana vauvakuumeen kourissa. Minä tein lapset silloin, ja kuvittelin eläväni "loppuiän" parisuhteessani.
Nyt olen eronnut(5 v.sitten) ja kadun nuorena tehtyjä ratkaisujani.
Olisin voinut opiskella, kypsytellä suhdetta ja etenkin -antaa itselleni aikaa.
Älä hätiköi!!!
Eronneena ei ole hauskaa!
Tämä kokeneen 35 -vuotiaan naisen näkövinkselistä
moikka.meilaile jos kiinnostaa..mulla 4tervettä lasta ja aattelin jos haluat lapsen niin voin auttaa sua kun olen todistetusti hedelmällistä sorttia...eli jos jotain kiinnostaa niin meiliä rohkeasti tulemaan,mulla ei mitään vaatimuksia lapsen suhteen,eli ns.siitän lapsen sexiä vastaan!!!
eli meili on [email protected]
Etkö vähääkään tajua...
Mulla on ollut ihan sama tilanne 2,5 vuotta. Yhdessä olemme mieheni kanssa olleet reilut 3 vuotta.Olemme kihloissa ja asuneet yhdessä pari vuotta.Tiedämme molemmat, että tää on se kumppani, jonka kanssa elämme loppuelämämme, ja jonka kanssa perustetaan perhe. Olen ihan saman ikäinenkin kuin sinä, mutta mieheni ei ole vielä valmis isäksi, vaikka on jo sentään kohta 27 vuotta.Joskus hän on jopa luvannut kuukausia, milloin alettaisiin yrittämään, mutta kun sen aika on tullut, hän on jänistänyt. Välillä on tosi vaikea ymmärtää miestäni ja meillä on käyty tästä kiivaitakin keskusteluja. Opiskelut ovat minulla kesken, mutta tunnen itseni niin valmiiksi äidiksi kuin vain voi tuntea. Tiedän, mitä lastenhoito on ja tämän 2,5 vuoden aikana olen todellakin kypsynyt henkisesti ajatukselle. Mutta koska mieheni mahtaa näyttää vihreää valoa, on vaikea arvioida? Hän on jo niin monta kertaa puhunut minut pyörälle, että suhdekkin on ollut koetuksella.
Jos haluat, olisi kiva pitää yhteyttä.Olisi ihanaa tuntea ihminen, jonka kanssa voisi jakaa nämä vauvakuumeisten murheet, kun nuo miehet ei näytä niitä aina ymmärtävän =). Ja mulla ei ainakaan löydy samanhenkisiä ikätovereita... Laita viestiä, jos kiinnostaa!
Onko sulla sellasta mailiosotetta, että viittit laittaa sen tänne?
niin sähköpostiosoitteeni on [email protected]
Ja toki muutkin vauvakuumeiset saa kirjoittaa.
Moi!
Mä ymmärrän sua.Mulla on kanssa vauvakuume,mä tiedän et musta tulisi hyvä äiti ja oot valmis saamaan lapsen.Mutta poikaystäväni ei. Olemme puhunneet asiasta ja hän on sanonnut haluavansa lapsia mut ei ole valmis isäksi.Rakastan poikaystävääni ja odotan että hän on valmis isäksi.Sun kannattaa ihan vakavasti keskustella poikaystäväsi kanssa asiasta.Kerro hänelle omat tunteesi ja halusi.Voitte myös käydä perheterapiassa.Tai vaihda miestä.Tsemppiä sulle!
Eli kyllä se aika tulee kun kumppanisi on valmis ottamaan vastuun pienestä vauvasta.Kyllä sä sen tiedätkin että lapsi vatii paljon vanhemmiltaan jne.Ja mielestäni(vaan mun mielipide)kannattaa ihan rauhassa elää nuoruutta muutama vuosi ja sitten miettiä lapsiasia uudelleen.Meillä ei ole vielä yhtään lasta,mutta parhaillaan odotellaan,että ollaanko raskaana vai ei.Olen pian 26v. ja mieheni 28v.Ja tunnemme nyt olevamme valmiita vauvan tuloon,talous on kunnossa ja meillä on oma talo ja muutenkin aika olisi nyt paras mielestämme,emme ole liian vanhoja jne.Tästä asiasta kyllä puhuttiin jo kauan sitten ja luulin myös että olen valmis ottamaan vastuun lapsesta,mutta tarkemmin mietittyäni tulin tulokseen,että mulla on hyvä mies ja jaksan hänen vuokseen odottaa ja itseni kannaltakin oli paras lykätä asiaa muutama vuosi.Nyt jokin aika sitten,mieheni kertoi että mitäs sanoisin jos hankittais pieni päivänsäde?Ja nyt sitten vaan toivotaan hartaasti omaa pienokaista.Mutta puhukaa asiasta ja miettikää molemmat puolet eli miksi juuri nyt olisi sopiva hetki hankkia vauva ja miksi sen hankintaa pitäisi lykätä hieman?Ja muistakaa päätös vauvasta pitää olla yhteinen,että molemmat haluaa lasta.
Siis älä ainakaan painosta miestäsi tässä asiassa, se voi koitua jopa suhteen tuhoksi. Itse olen 23-vuotias, avomieheni on 24. Minulla on jo parin vuoden ajan ollut "vauvakuume" eikä se ole ottanut laantuakseen. Mieheni haluaa vasta muutaman vuoden päästä. 20-vuotiaana ajattelin samoin kuin sinä nyt, että olisin varmasti jo valmis äidiksi ja haluan lapsen. En yhtään epäile sitä ettetkö todella haluaisi sinäkin. Mutta omasta elämästäni voin sanoa, että hyvä ettei vielä silloin yritetty. Olin itse liian lapsellinen vielä. Ja tosiaan, parin vuoden seurustelun pohjalta tuskin vielä kannattaa tehdä hirveän suuria johtopäätöksiä siitä, että onnistutaan vanhempina.
Minä olen jopa painostanut miestäni asiassa silloin pari vuotta sitten, mutta onneksi mieheni pysyi lujana. Ja siitä olen hänelle kiitollinen ja rakastan vieläkin enemmän! Edelleen siis "kuume" vaivaa, mutta osaan jo suhtautua siihen järjellä, en pelkästään tunteella.
Ajattele sitäkin, että kun teillä on lapso, te ette enää ole kahdestaan vaan teitä on kolme. Nauttikaa nyt vielä näistä vuosista kun saatte viettää aikaa ihan kaksistaan ja ajatella vain itseänne (ja toisianne). Se ei enää onnistu vauvan tultua. Tsemppiä sinulle!
Älä nyt sano että ei ikinä, jos "jätkä" ei vielä halua. Moinen inttäminen saa kuulostamaan sinut itsesi lapselliselta. Jos kaverisi huomaa sinussa sellaisia lapsellisia piirteitä, että sitä huolestuttaa että oletkohan sitten PITEMMÄN päälle vielä yhtä innostunut, kun lapsi valvottaa, sairastaa, kasvaa eikä olekkaan aina se suloinen vauveli.
Niinkuin jo moni on vastannutkin sulle, odota. Käyttäydy kuin aikuinen, niin miehen mieli sopeutuu ajatukseen.
Ehkä hän pelkää lapsen sitovuutta. Taloudellisia vaikeuksia. Pitkää vastuuta.
Kuinka hän muuten suhtautuu kavereidenne lapsiin. Tarkkaileppa häntä niissä tilanteissa.
Mietis nyt hetki...minkä takia miehesi ei halua lasta? Onko syynä ehkä se että hän ei ole valmis ottamaan niin suurta vastuuta. Oletkos sinä itse valmis? Oletkos varma että haluat nykyisen miehesi kanssa varmasti lapsen? Vauvakuumeetkin menevät ohi ja tulevat taas takaisin...
Mitä väliä sillä on onko toisilla lapsi jo vai ei. Itse sen parhaiten tietää milloin on valmis jos vaan löytyy ihana mies.
Mulla on pikkasen erillainen tilanne...ollaan jo kihloissa ja seurusteltu kauan. Kummatkin haluttaisiin lapsi mutta ei kumminkaan vielä sitä olla tehty. Mulla on sellainen työ että siitä pääsee etenemään todella ylös jos vain haluaa...pelkään myös sitä et jos tuun raskaaksi niin joku vie mun paikan. Nii ja sit kun matkustellaan usein ulkomaille niin on myös vaikeaa jos olisi lapsi niin olla sen kanssa siellä? Mutta kumminkin meillä on myös kamala vauvakuume!!!