Oli joulukuun 24 päivä. Satoi lunta ja pyrytti. Sää oli kaunis ja taivaalla tuikkivat tähdet pienen kuunsirpin kanssa, antaen valoa pienelle pojalle, joka vaelsi mitään tietämättä eteenpäin.
Kukaan ei huolinut pientä poikaa luoksensa. Hän oli pieni ja vaatimaton, resuiset vaatteet yllään.
Hänellä oli kultaiset hiukset, siniset silmät ja hän oli pieni orpolapsi.
Ihmiset katsoivat häntä paheksuvasti. "Luulee nähneensä enkeleitä." Jotkut pilkkaavat "Joo, äitinsä ja isänsä."
Eivät he ajattele järkeään pitemälle, mutta poika ei välitä.
Kukaan ei huoli häntä kotiinsa sisälle lämmittelemään, vaan kaikki antavat hänen kävellä ulkona monenkymmenen asteen pakkasessa, paljain jaloin, paljain päin.
Pojan pienet jalat sinertävät kylmästä. Kädet ovat kohmeessa ja kasvot jäässä. Hiukset hallan peittämät. Poika kävelee eteenpäin..
Poika muistaa nuoruudesta pienen kauniin sadun Tulitikkutytöstä, jota hänen vanhempansa lukivat hänelle iltasaduksi joka ilta. Nyt tuo satu oli lähes samanlainen kuin hänen omansa.
Pieni poika kuuli elävästi vanhempiensa hellyttävät äänet, näki kauniit kasvot ja näki vanhenpansa viimeisen kerran kuolinvuoteellaan. Hän näki ilot ja surut, itkut ja naurut.
Kyyneleet sumensivat pienet siniset silmät, kun muistot palasivat.
Suolaisina, kuumina ja vuolaina, yksi toisensa perään kyynelet valuivat pitkin kapeita, kalpeita kasvoja, kohti valkoista kylmää lumihankea.
Pienet jalanjäljet takana peittyvät lumen alle.
Poika pysähtyy kadunvarteen ja polvistuu alas istumaan.
Pienet sinertävät jalkansa hän yrittää lämpimiksi saada, kasvot ja kädet, kaikki turhaan.
Kylmä koettelee pientä poikaa vielä hetken.
"Äiti, isi", poika kuiskaa hiljaa pimenevässä illassa, "auttakaa minua."
Mutta kukaan ei kuule. Pieni poika katselee lohduttomasti, edelleen kyyneeleet silmissä, taivasta.
Hiljaa kuin hiiret, alkaa taivaalle ilmestyä kaksi muita suurempaa tähteä. Ne tulevat kohti maata hijaista vauhtia. Poika nousee seisomaan, kyynelet edelleen poskilla kimaltaen.
"Äiti, isi", poika kuiskaa jälleen, "minä tiesi että te tulisitte."
Vanhemmat laskeutuvat kauniin säihkyvinä enkeleinä pienen poikansa eteen. Ojentavat kauniit kätensä kohti pienokaistansa, sulkevat hänet lämpimään syleilyynsä, kantaen hänet kohti Taivaan portteja, siivet kauniisti levällään, kyyneleet kimmeltäen silmissä, loistaen onnea poikansa takaisin saamisesta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Palautetta, kiitos!? *hymy*
Tämä oli tällainen pieni päähänpisto.. :)
Kukaan ei huolinut pientä poikaa luoksensa. Hän oli pieni ja vaatimaton, resuiset vaatteet yllään.
Hänellä oli kultaiset hiukset, siniset silmät ja hän oli pieni orpolapsi.
Ihmiset katsoivat häntä paheksuvasti. "Luulee nähneensä enkeleitä." Jotkut pilkkaavat "Joo, äitinsä ja isänsä."
Eivät he ajattele järkeään pitemälle, mutta poika ei välitä.
Kukaan ei huoli häntä kotiinsa sisälle lämmittelemään, vaan kaikki antavat hänen kävellä ulkona monenkymmenen asteen pakkasessa, paljain jaloin, paljain päin.
Pojan pienet jalat sinertävät kylmästä. Kädet ovat kohmeessa ja kasvot jäässä. Hiukset hallan peittämät. Poika kävelee eteenpäin..
Poika muistaa nuoruudesta pienen kauniin sadun Tulitikkutytöstä, jota hänen vanhempansa lukivat hänelle iltasaduksi joka ilta. Nyt tuo satu oli lähes samanlainen kuin hänen omansa.
Pieni poika kuuli elävästi vanhempiensa hellyttävät äänet, näki kauniit kasvot ja näki vanhenpansa viimeisen kerran kuolinvuoteellaan. Hän näki ilot ja surut, itkut ja naurut.
Kyyneleet sumensivat pienet siniset silmät, kun muistot palasivat.
Suolaisina, kuumina ja vuolaina, yksi toisensa perään kyynelet valuivat pitkin kapeita, kalpeita kasvoja, kohti valkoista kylmää lumihankea.
Pienet jalanjäljet takana peittyvät lumen alle.
Poika pysähtyy kadunvarteen ja polvistuu alas istumaan.
Pienet sinertävät jalkansa hän yrittää lämpimiksi saada, kasvot ja kädet, kaikki turhaan.
Kylmä koettelee pientä poikaa vielä hetken.
"Äiti, isi", poika kuiskaa hiljaa pimenevässä illassa, "auttakaa minua."
Mutta kukaan ei kuule. Pieni poika katselee lohduttomasti, edelleen kyyneeleet silmissä, taivasta.
Hiljaa kuin hiiret, alkaa taivaalle ilmestyä kaksi muita suurempaa tähteä. Ne tulevat kohti maata hijaista vauhtia. Poika nousee seisomaan, kyynelet edelleen poskilla kimaltaen.
"Äiti, isi", poika kuiskaa jälleen, "minä tiesi että te tulisitte."
Vanhemmat laskeutuvat kauniin säihkyvinä enkeleinä pienen poikansa eteen. Ojentavat kauniit kätensä kohti pienokaistansa, sulkevat hänet lämpimään syleilyynsä, kantaen hänet kohti Taivaan portteja, siivet kauniisti levällään, kyyneleet kimmeltäen silmissä, loistaen onnea poikansa takaisin saamisesta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Palautetta, kiitos!? *hymy*
Tämä oli tällainen pieni päähänpisto.. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis toi on se otsikko!! :D
kaunis...
Heipat tulitikkutyttö.
Olipa kaunis tarina. Hyvää ja lämmintä joulua sinulle :).
Kiitoksia teille kummallekin..! *hymy*
On mukavaa kun ihmiset ajattelevat positiiviseti runoistani/novelleistani.. :)
Se lämmittää kummasti sydäntä! *kyynel karkaa silmänurkasta*
Hyvää joulua teillekin!!! *toivottaa hymyillen, sydämensä pohjasta*
Kaunis tarina:)..et huono tekijänainen.
ja kiitokset puolustuksesta:)
se kyl oli aika paska runo mut,kiitti kumminkin.
Ole hyvä!!!
Kiva ku tykkäsit! *iskee silmää* :)