Oli joulukuun 24 päivä. Satoi lunta ja pyrytti. Sää oli kaunis ja taivaalla tuikkivat tähdet pienen kuunsirpin kanssa, antaen valoa pienelle pojalle, joka vaelsi mitään tietämättä ettenpäin.
Kukaan ei huolinut pientä poikaa luoksensa. Hän oli pieni ja vaatimaton, resuiset vaatteet yllään. Hänellä oli kultaiset hiukset, siniset silmät ja hän oli pieni orpolapsi.
Ihmiset katsoivat häntä paheksuvasti. "Luulee nähneensä enkeleitä". Jotkut pilkaavat. "Joo, äitinsä ja isänsä"
Eivät he ajattele järkeään pitemmälle, mutta poika ei välitä.
Kukaan ei huoli häntä kotiinsa sisälle lämmittelemään, vaan kaikki antavat hänen kävellä ulkona monenkymmenen asteen pakkasessa, paljain jaloin, paljain päin.
Pojan pienet jalat sinertävät kylmästä. Kädet ovat kohmeessa ja kasvot jäässä. Hiukset hallan peittämät. Poika kävelee eteenpäin..
Poika muistaa nuoruudesta pienen kauniin sadun Tulitikkutytöstä, jota hänen vanhempansa lukivat hänelle iltasaduksi joka ilta. Nyt tuo satu oli lähes samanlainenkuin hänen omansa.
Poika kuuli elävästi vanhempiensa hellyttävät äänet, näki kauniit kasvot, ja näki vanhempansa viimeisen kerran kuolinvuoteellaan. Hän näki ilot ja surut, itkut ja naurut. Kyyneleet sumensivat pienet siniset silmät, kun muistot palasivat.
Suolaisina, kuumina ja vuolaina, yksi toisensa perään, kyyneleet valuivat pitkin kapeita, kalpeita kasvoja, kohti valkoista kylmää lumihankea.
Pienet jalanjäljet takana peittyvät lumen alle.
Poika pysähtyy kadunvarteen ja polvistuu alas istumaan. Pienet sinertävät jalkansa hän yrittää lämpimiksi saada, kasvot ja kädet, kaikki turhaa.
Kylmä koettelee pientä poikaa vielä hetken.
"Äiti, isi", poika kuiskaa hiljaa pimenevässä illassa, "auttakaa minua." Mutta kukaan ei kuule. Pieni poika katselee lohduttomasti, edelleen kyyneleet silmissä, taivasta.
Hiljaa kuin hiiret, alkaa taivaalle ilmestyä kaksi muita suurempaa tähteä. Ne tulevat kohti maata hiljaista vauhtia. Poika nousee seisomaan, kyyneleet edelleen poskilla kimaltaen.
"Äiti, isi", poika kuiskaa jälleen, "minä tiesin että te tulisitte."
Vanhemmat laskeutuvat kauniin säihkyvinä enkeleinä pienen poikansa eteen. Ojentavat kauniit kätensä kohti pienokaistansa, sulkevat hänet lämpimään syleilyynsä, kantaen hänet kohti Taivaan portteja, siivet kauniisti levällään, kyyneleet kimmeltäen silmissä, loistaen onnea poikansa takaisin saamisesta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kommentteja, kitoos!? *hymy*
Kukaan ei huolinut pientä poikaa luoksensa. Hän oli pieni ja vaatimaton, resuiset vaatteet yllään. Hänellä oli kultaiset hiukset, siniset silmät ja hän oli pieni orpolapsi.
Ihmiset katsoivat häntä paheksuvasti. "Luulee nähneensä enkeleitä". Jotkut pilkaavat. "Joo, äitinsä ja isänsä"
Eivät he ajattele järkeään pitemmälle, mutta poika ei välitä.
Kukaan ei huoli häntä kotiinsa sisälle lämmittelemään, vaan kaikki antavat hänen kävellä ulkona monenkymmenen asteen pakkasessa, paljain jaloin, paljain päin.
Pojan pienet jalat sinertävät kylmästä. Kädet ovat kohmeessa ja kasvot jäässä. Hiukset hallan peittämät. Poika kävelee eteenpäin..
Poika muistaa nuoruudesta pienen kauniin sadun Tulitikkutytöstä, jota hänen vanhempansa lukivat hänelle iltasaduksi joka ilta. Nyt tuo satu oli lähes samanlainenkuin hänen omansa.
Poika kuuli elävästi vanhempiensa hellyttävät äänet, näki kauniit kasvot, ja näki vanhempansa viimeisen kerran kuolinvuoteellaan. Hän näki ilot ja surut, itkut ja naurut. Kyyneleet sumensivat pienet siniset silmät, kun muistot palasivat.
Suolaisina, kuumina ja vuolaina, yksi toisensa perään, kyyneleet valuivat pitkin kapeita, kalpeita kasvoja, kohti valkoista kylmää lumihankea.
Pienet jalanjäljet takana peittyvät lumen alle.
Poika pysähtyy kadunvarteen ja polvistuu alas istumaan. Pienet sinertävät jalkansa hän yrittää lämpimiksi saada, kasvot ja kädet, kaikki turhaa.
Kylmä koettelee pientä poikaa vielä hetken.
"Äiti, isi", poika kuiskaa hiljaa pimenevässä illassa, "auttakaa minua." Mutta kukaan ei kuule. Pieni poika katselee lohduttomasti, edelleen kyyneleet silmissä, taivasta.
Hiljaa kuin hiiret, alkaa taivaalle ilmestyä kaksi muita suurempaa tähteä. Ne tulevat kohti maata hiljaista vauhtia. Poika nousee seisomaan, kyyneleet edelleen poskilla kimaltaen.
"Äiti, isi", poika kuiskaa jälleen, "minä tiesin että te tulisitte."
Vanhemmat laskeutuvat kauniin säihkyvinä enkeleinä pienen poikansa eteen. Ojentavat kauniit kätensä kohti pienokaistansa, sulkevat hänet lämpimään syleilyynsä, kantaen hänet kohti Taivaan portteja, siivet kauniisti levällään, kyyneleet kimmeltäen silmissä, loistaen onnea poikansa takaisin saamisesta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kommentteja, kitoos!? *hymy*
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi oli suunnilleen samanlainen kuin tulitikkutyttö...
Toi oli aivan mahtava..
Kai se tuntus jotenkin tutulta..
.. ko luin muutama viikko sitten naapurin lapsenlapsille sen..
siis toi oli tosi koskettava ja ihana! :))
ihan melkein itkin :D oikeen hyvä :)