Terve. Kirjoitan ekaa kertaa palstalle. Olen sairastunut anoreksiaan nuorella aikuisiällä 1.5 vuotta sitten ja käynyt nyt terapiassa yli vuoden. Paino ei vain lähde nousuun, vaikka aina päätän että nyt tämä pelleily loppuu ja olen läheisilleni luvannut monta kertaa ruveta syömään kunnolla. Nyt hyväksyn ensimmäisen kerran ajatuksen, että saatan tarvita massiivisempaa apua syömisen uudelleen opettelemiseen.
Haluaisinkin tietää millaisia potilaita Lapinlahdessa yleensä on? Omat mittani ovat 164/40, pahimmillaan ollut muutaman kilon vähemmän. Koko sairauteni ajan olen syönyt normaalia ruokaa, mutta aivan liian vähän. En ole myöskään pakkoliikkuja. Jotenkin hoitoon hakeutumiseni esteenä on se ajatus, että en ole "tarpeeksi sairas". Olen monesti käsittänyt, että Lapparissa osastolla ovat ne, joiden paino alkaa numerolla 3 ja jotka jumppaavat salaa aina kun siihen on mahdollisuus. Silti tiedostan hyvin, että suhtautumiseni ruokaan ja syömiseen on täysin kieroutunut ja näiden asioiden ajatteleminen hallitsee täysin elämääni tällä hetkellä.
Haluaisin kommenttia niiltä, joilla on asiaan liittyen enemmän tietoa. Onko Lapparissa minunkaltaisiani "terveempiäkin" sairaita, vai ovatko kaikki edellä kuvaamani kaltaisia tositosi sairaita. Lisäksi olisi mukava tietää miten kauan olette odottaneet ko. osastolle pääsyä ja miten kauan hoidossa on mennyt. Millaisia tavoitepainoja minun pituisillani ihmisillä on ollut hoidosta pois pääsemiseksi? Kiitos etukäteen!
Lapinlahti?
14
2371
Vastaukset
- Tiedoton13
En tiedä mitään Lapinlahdesta, mutta olen aika lailla ollut samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Mittani ovat nyt 164/43 ja pahimmillaan on ollut 36. Silloin jouduin osastolle ja en minä silloinkaan itseäni älyttömän sairaana pitänyt. Olin ihan ihmeissäni, kun vessaan tuli hoitaja ja huoneessa oli 24 tuntia vuorokaudessa hoitaja vahtimassa. En ollut edes kuvitellut koskaan jumppaavani salaa tai mitään sellaista! Minäkin söin tavallista ruokaa, mutta tosi vähän. Tajusin että syömistapani olivat aivan kieroutuneita, mutta en edes tajunnut miten kieroutuneita ne olivatkaan, ennen kuin jouduin (tai paremminkin pääsin) osastolle. Siellä opin syömään taas tavallisesti.
Eli vaikka se osasto tuntuu ihan kamalalta ajatukselta ja tulee sellainen fiilis "ei hele en minä ole niin sairas, että joudun johonkin sairaalaan!" niin kannatta oikeasta mennä! Minä pääsin pois kun olin lihonnut siitä 36 40 kiloon viikossa (oikeastaan lihosin 42 kiloon, koska söin niin ahkerasti, kun halusin niin kovasti pois). Ja paino on pysynyt ja hieman noussutkin. :) - minn@
olen ollut lapparissa ja ehdottomasti suosittelen sinullekin! ajatuksesi kuulostivat juuri samanlaisilta kuin minun ajatukseni ennen osastolle menoa.mutta voin kertoa sinulle, että ne ajatukset ovat sinun sairautesi aiheuttamia; se ei halua että hakeudut hoitoon ja paranet. Vasta osastolla itsekin tajusin, että olen juuri "tarpeeksi" sairas ja minulla(niinkuin kaikilla muillakin) on oikeus hoitoon. Lapparissa on kaikenlaisia potilaita, niitäkin jotka ovat normaalipainossaan sinne tullessa. ja tosta jumppaamisesta: itse en sitä ikinä harrastanut ja sain siitä paljon kiitosta hoitajilta. silti kukaan ei ajatellut, ettenkö olisi tarpeeksi sairas.
ikinä en siis ole katunut, että menin hoitoon. päinvastoin olen tajunnut, etten koskaan olisi alkanut päästä tästä sairaudesta irti omin avuin!
jos tulee lisää kysyttävää, niin vastailen mielelläni=)- Tiedoton13
Tekstisi voisi olla kuin minun kirjoittama! Osasto auttoi minut irti syömistavoistani ja tajuamaan miten vääristynyt kuva minulla olikaan kaikesta. Siellä tosiaan tajusi miten sairas on, se oli pakko myöntää itselleen.
- mami
Ajattelin kysyä että onko sinun kohdallasi sitten suunniteltu Lapinlahteen menemistä? Mun tilanne on sellanen että jos mun parantumisessa ei tuu n. 4 vk:ssa huomattavia muutoksia, hoitajat aikoo hakea mulle sieltä tai siitä toisesta Hesassa olevasta syömishäiriöyksiköstä paikkaa. Ajattelin vaan et jos sullakin on samanlainen tilanne että olet mahdollisesti menossa sinne osasto hoitoon, voitaisiin pitää yhteyttä niin ei tuntuisi sitten niin vieraalta mennä sinne kun "tavallaan" tuntisi jo jonkun. Helpottaisi ainakin mun lähtöä kun ei menisi ihan outoon paikkaan outojen ihmisten keskelle.. Ilmottele jos haluat vaihtaa kuulumisia..
- Lilli83
Kiitos kovasti teille, jotka vastasitte. Vieläkin olisin kiinnostunut saamaan asiasta lisäinformaatiota mikäli jollakin sellaista on. Lähinnä kiinnostaisi juuri jonojen pituudet tällä hetkellä. Hoitoon hakeutuminen tuntuu vaikealta juuri siksi, että en koe itseäni niin sairaaksi. Lisäksi tuntuisi hankalalta ajatukselta laittaa opinnot jäihin ainakin syksyksi-toisaalta olen vielä nuori ja tiedostan sen, että itsensä tervehtymisen pitäisi olla tärkeysjärjestyksessä numero 1.
Mami, minulla on ollut tässä kesä ikään kuin armonaikaa. Paino ei ole noussut, joten en tiedä mitä nyt tulemaan pitää. Kaikki riippuu paljon varmasti itsestäni, mutta myös siitä, minkä terapeuttini nyt näkee kohdallani parhaaksi. Jos tuo Lapparin kohtalo meille molemmille lankeaisi, niin voisimme kyllä olla minun puolestani yhteydessä. Tsemppiä sinullekin!- minn@
eli jonot taitavat tällä hetkellä olla n. puoli vuotta, mutta riippuu paljon siitä oletko kiireellisyysluokassa 1, 2 vai 3. Itseänikin harmitti kovasti opintojen keskeytyminen hetkeksi, mutta jos ei ole voimia opiskella, on parempi pitää tauko kuin polttaa itsensä loppuun..
- fdghgshfs
minn@ kirjoitti:
eli jonot taitavat tällä hetkellä olla n. puoli vuotta, mutta riippuu paljon siitä oletko kiireellisyysluokassa 1, 2 vai 3. Itseänikin harmitti kovasti opintojen keskeytyminen hetkeksi, mutta jos ei ole voimia opiskella, on parempi pitää tauko kuin polttaa itsensä loppuun..
Itse olen ollut Lapparissa ja pääsin sisään 4 vkon jonotuksella ollessani kiirrellisyysluokassa 1. Kannattaa mennä jos vain suinkin pääsee! Se paikka on pelastanut mun henkeni... Hoitoon pitää olla kuitenkin motivaatiota, ilman sitä ei jaksa.
- wonder
minn@ kirjoitti:
eli jonot taitavat tällä hetkellä olla n. puoli vuotta, mutta riippuu paljon siitä oletko kiireellisyysluokassa 1, 2 vai 3. Itseänikin harmitti kovasti opintojen keskeytyminen hetkeksi, mutta jos ei ole voimia opiskella, on parempi pitää tauko kuin polttaa itsensä loppuun..
Miten luokitellaan onko kiireellisyysluokassa 1, 2 vai 3?
- minn@
wonder kirjoitti:
Miten luokitellaan onko kiireellisyysluokassa 1, 2 vai 3?
tuo kai riippuu lähinä siitä, kuinka huonossa kunnossa olet. Eli jos on tosi heikossa kunnossa, pääsee nopeammin.. tiedän, tätä ei pitäisi, etten vain provosoisi teitä;( jonotusaika siis vaihtelee todella paljon, itse pääsin sisään kahdessa viikossa, eräs tuttuni odotti 9kk..
- Lilli83
minn@ kirjoitti:
tuo kai riippuu lähinä siitä, kuinka huonossa kunnossa olet. Eli jos on tosi heikossa kunnossa, pääsee nopeammin.. tiedän, tätä ei pitäisi, etten vain provosoisi teitä;( jonotusaika siis vaihtelee todella paljon, itse pääsin sisään kahdessa viikossa, eräs tuttuni odotti 9kk..
Saako minn@ kysyä missä mitoissa itse olit hoitoon mennessäsi ja millaisissa lukemissa ystäväsi? Mietin vaan omaa sijoittumistani kategoriaan... Mahdollisen hoidon aloittamisen ajankohta kun vaikuttaisi tällä hetkellä aika olennaisesti muuta elämää koskeviin päätöksiini.
Kiitos muuten kun olet täällä jaksanut vastailla ja informoida kaikenlaisista asioista. - minn@
Lilli83 kirjoitti:
Saako minn@ kysyä missä mitoissa itse olit hoitoon mennessäsi ja millaisissa lukemissa ystäväsi? Mietin vaan omaa sijoittumistani kategoriaan... Mahdollisen hoidon aloittamisen ajankohta kun vaikuttaisi tällä hetkellä aika olennaisesti muuta elämää koskeviin päätöksiini.
Kiitos muuten kun olet täällä jaksanut vastailla ja informoida kaikenlaisista asioista.kaverini sairasti bulimiaa ja oli normaalipainoinen osastolle mennessään. Kai sen oman painoindeksinikin voin paljastaa, mutta painotan vielä, ettei tämä ole mikään ylpeilyn aihe, enkä koskaan halua samoihin mittoihin takaisin! Eli siis siinä vaiheessa kun minut osaston jonoon laitettiin, BMI:ni taisi olla 13,4..:( Tuo jonon pituuskin toki vaihtelee kausittain, sillä välillä porukka vaihtuu tiheämmin, välillä taas samat ihmiset voivat olla hyvinkin pitkään hoidossa(hoitoaikahan vaihtelee 4vkoa-reilu puoli vuotta). Nyt syksyn tullen luulisi jonojen taas alkavan vetää, kun hoitajat ja lääkärit ovat saaneet kesälomansa pidettyä. Vielä lämpimästi suosittelen sinulle tuota oastoa, itse päästin tilanteen aivan liian pahaksi ennen kuin suostuin hoitoon:( (seurauksena mm.osteoporoosi, jonka takia olen joutunut luopumaan rakkaasta harrastuksestani)
- TiKKu
minn@ kirjoitti:
kaverini sairasti bulimiaa ja oli normaalipainoinen osastolle mennessään. Kai sen oman painoindeksinikin voin paljastaa, mutta painotan vielä, ettei tämä ole mikään ylpeilyn aihe, enkä koskaan halua samoihin mittoihin takaisin! Eli siis siinä vaiheessa kun minut osaston jonoon laitettiin, BMI:ni taisi olla 13,4..:( Tuo jonon pituuskin toki vaihtelee kausittain, sillä välillä porukka vaihtuu tiheämmin, välillä taas samat ihmiset voivat olla hyvinkin pitkään hoidossa(hoitoaikahan vaihtelee 4vkoa-reilu puoli vuotta). Nyt syksyn tullen luulisi jonojen taas alkavan vetää, kun hoitajat ja lääkärit ovat saaneet kesälomansa pidettyä. Vielä lämpimästi suosittelen sinulle tuota oastoa, itse päästin tilanteen aivan liian pahaksi ennen kuin suostuin hoitoon:( (seurauksena mm.osteoporoosi, jonka takia olen joutunut luopumaan rakkaasta harrastuksestani)
Hei!
Olisikohan joku niin kiltti ja ystävällinen että kirjoittaisi ns. normaalista päivästä osastolla... Eli mitä siellä tehdään? Miten päivät siellä sujuu? Millainen yleisfiilis siellä on potilaiden keskuudessa? Siis yleisesti kaikesta mitä siellä tapahtuu voi kirjoittaa... - *****
TiKKu kirjoitti:
Hei!
Olisikohan joku niin kiltti ja ystävällinen että kirjoittaisi ns. normaalista päivästä osastolla... Eli mitä siellä tehdään? Miten päivät siellä sujuu? Millainen yleisfiilis siellä on potilaiden keskuudessa? Siis yleisesti kaikesta mitä siellä tapahtuu voi kirjoittaa...Lappari on aivan mahtava paikka ja apu on aina lähellä. Osastolta kotiuduin n.7-8kk sitten. Pelkäsin aluksi aivan mielettömästi mutta lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kun mennä tai pakkohoito päätös olisi tehty. Tavallinen päivä koostuu löhöilystä ja eri keskusteluryhmistä.Myös taideterapia,askarteluryhmiä on. Tapaat myös ravitsemus,toiminta,fysioterapeuttia. Mutta pääasiassa päiväsi kuluu vain pelkällä lepäämisellä. Tv ja dvd löytyy myös. Kannattaa myös varata lukemista. Aluksi sinulla on liikuntakielto tai korkeintaan 2 kertaa 10min ulkoilu hoitajan kanssa mutta myöhemmin kun olet paremmassa kunnossa saat olla kauemmin ulkona tai liikkua vapaasti ilman hoitajaa. Suosittelen että lepäät kunnolla ja annat periksi sairaudelle jolloin paranet tietenkin nopeammin.Aluksi olin vastaan hoitoa.Itkin monena yönä ja halusin kotiin mutta kuukausien jälkeen aloin tottua ja antamaan anoreksialleni periksi. Sairaalassa sitä huomasi kuinka levon tarpeessa sitä olikin.Väsytti todella paljon että tahtoi vain olla ja nukkua. Paras asia oli myöskin se että ruoka alkoi maistua ensin pakosta sillä hotajat katsoivat että söin ja lopulta itse alkoi tottua säännölliseen ruokarytmiin niin sitä alkoi oikein odottaa aamupalaa ja lounasta mitä ei ollut ikinä ennen syönyt.Myös välipalat ja jälkiruoka oli ihana sallia itselleen. Ilman Lapinlahtea en olisi kyllä enään elossa sillä olin niin huonokuntoinen kun jouduin sairaalaan..joten suosittelen paikkaa jokaiselle jolla on ongelmia syömisen suhteen valitettavasti jonot on yleensä pitkiä ja saattaa kestää monta kuukautta ennen kun pääsee lapinlahteen potilaaksi.
Jos tulee mieleen jotain kysyttävää niin kysykää ihmeessä niin vastailen!
- Lilli83
Moi. Lapparissa on tällä hetkellä tosiaan kuulemma 5-6 kk jonotusajat. Siihen taisi sitten ainakin minun kohdallani tyssätä jalo ajatus siitä, että vihdoinkin olisin valmis hyväksymään sairauteni ja ottamaan apua vastaan. Tuossa ajassahan sitä jo on pakko pyrkiä saada paraneminen alkuun toisin keinoin tai sitten on se surullisempi vaihtoehto, että ehtii myös mennä aika paljon huonompaan kuntoon. Nyt tuntuu keinot olevan aika vähissä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olit niin lähellä
Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa724143Kun me näemme taas
Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen212331Elokapinan mielenosoitussarja alkaa
Varma kesän merkki on, kun planeetastamme huolestuneet ihmiset alkavat pitää tilaisuuksia muistuttaakseen ihmisiä siitä,4482009Eipäs sitten ryypätä kesälomalla
Työnantaja voi antaa potkut, vaikka olisi ryypännyt 2-4 viikkoa sitten. Vaikka olenkin raivoraitis, niin en kannata tuo1651881Pysyä yhdessä vai ei
En tiedä, ollaan asuttu samassa asunnossa kohta joku 5 vuotta. Olisi sanomista vähän kaikesta mutta eniten itseä ottaa p931214- 1081186
Marinin hallitus onnistui työllisyystoimissa
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/marinin-hallitus-saavutti-tavoitteensa-merkittava-onnistuminen-tyollisyydessa-tuore-m2361135Tänään oli
Noiiiiin 🤏 vähällä ettei tapahtunut jotain mieletöntä. Valitettavasti olosuhteet esti. Odota hetki vielä 😘33967En halua sua enää
joten ihan turhaan tulet "esiintymään" mun näkö- ja kuulopiiriin. Ärsyttää vain kun omat tekemiset häiriintyy, kun en ha37854Ukrainan häviö pitää tunnistaa ja tunnustaa
Venäjä ei ole vain maa, jolla on suuri hyvin koulutettu ja varusteltu armeija, joka on osoittanut tehokkuutensa Ukraina174810