Kukaan Ahvenanmerellä liikkunut ei ole voinut välttyä huomaamasta valtavia kirjolohenkalastuskasseja, jotka rehevöittävät herkkää Pohjois-Itämerta. Ahvenanmaalainen toimeliaisuus ja sitä seurannut ahneus tuhoavat luontoa tällä ympäristölle haitallisella kirjolohen kassikasvatuksella.
Lähemmin asiaa tarkasteltaessa, huomataan kirjolohen tuotannon pääasiallisten ympäristövaikutuksien syntyvän itse ruokakalan kasvatuksesta, kun sen sijaan rehujen tuotanto, kuljetukset ja muut tuotantovaiheet aiheuttavat vähäisemmässä määrin ympäristövaikutuksia. Kasvatustoiminnan ravinnepäästöt veteen muodostavat suurimman osan kirjolohen tuotannon kokonaisympäristövaikutuksista. Ilmapäästöt sen sijaan syntyvät muissa tuotantovaiheissa, ennen kaikkea rehujen raaka-aineiden tuotannosta ja varsinaisesta rehun valmistuksesta.
Kasvatuslaitosten ravinnepäästöjä voitaisiin - jos tahtoa löytyy - vähentää parhaiten kehittämällä edelleen rehun koostumusta ja ruokintamenetelmiä. Myös sijainninohjauksella on tärkeä merkitys kalankasvatuksen ympäristöhaittojen vähentämisessä. Tiedossa olevat tekniset ratkaisut, joilla voidaan vähentää laitosten ravinnepäästöjä, nostaisivat kirjolohikilon tuottajahintoja usealla markalla, minkä takia niiden käyttöönotto johtaisi suomalaisen kirjolohen kannalta epäedulliseen kilpailuasemaan norjalaiseen tuontiloheen verrattuna.
Pyrittäessä kehittämään kirjolohen tuotannon ekologista kestävyyttä, tarvitaan nykyistä parempaa tietoa rehun raaka-aineiden ympäristövaikutuksista, esimerkiksi rehun aineosana olevan kalajauhon valmistukseen käytetyn kalan kalastuksen vaikutuksista meren pohjan eliöstöön. Raaka-aineisiin liittyvien vaatimusten avulla suomalainen kalankasvatus voisi omalta osaltaan varmistaa, että sen käyttämien rehujen raaka-aineet on tuotettu ekologisesti kestävällä tavalla.
Norjassa merilohen allastuotannosta aiheutuu käytännössä vastaavat päästöt kuin kirjolohen tuotannosta Suomessa. Suomalainen kirjolohi ei saa kuljetuksissa merkittävää ympäristöetua Norjasta tuotuun loheen nähden, sillä rehujen raaka-ainelähteet ovat lähempänä Norjaa. Norjalaisen lohen ympäristövaikutuksia pienentää se, että Atlantilla ravinnepäästöistä aiheutuu huomattavasti vähemmän rehevöityshaittaa kuin Itämeressä ja sisävesissä. Toisaalta kalankasvatus on Norjassa aiheuttanut kalaloisien leviämistä ja luonnonlohikantojen tuhoutumista. Lisäksi kasvattamoilta karkaavat lohet uhkaavat myös luonnon lohikannan geneettistä perimää. Vastaavia haittoja ei ole toistaiseksi esiintynyt suomalaisen kirjolohen kasvatuksen yhteydessä.
Olisiko aika käynnistää arvokeskustelu tästäkin aiheesta?
Lisätietoja:
http://www.rktl.fi/tilastot/kalastustilastot/ammattikalastus_merella/ammattikalastus_merella_tilaston.html
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=18115&lan=fi
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=12619&lan=fi
Lähemmin asiaa tarkasteltaessa, huomataan kirjolohen tuotannon pääasiallisten ympäristövaikutuksien syntyvän itse ruokakalan kasvatuksesta, kun sen sijaan rehujen tuotanto, kuljetukset ja muut tuotantovaiheet aiheuttavat vähäisemmässä määrin ympäristövaikutuksia. Kasvatustoiminnan ravinnepäästöt veteen muodostavat suurimman osan kirjolohen tuotannon kokonaisympäristövaikutuksista. Ilmapäästöt sen sijaan syntyvät muissa tuotantovaiheissa, ennen kaikkea rehujen raaka-aineiden tuotannosta ja varsinaisesta rehun valmistuksesta.
Kasvatuslaitosten ravinnepäästöjä voitaisiin - jos tahtoa löytyy - vähentää parhaiten kehittämällä edelleen rehun koostumusta ja ruokintamenetelmiä. Myös sijainninohjauksella on tärkeä merkitys kalankasvatuksen ympäristöhaittojen vähentämisessä. Tiedossa olevat tekniset ratkaisut, joilla voidaan vähentää laitosten ravinnepäästöjä, nostaisivat kirjolohikilon tuottajahintoja usealla markalla, minkä takia niiden käyttöönotto johtaisi suomalaisen kirjolohen kannalta epäedulliseen kilpailuasemaan norjalaiseen tuontiloheen verrattuna.
Pyrittäessä kehittämään kirjolohen tuotannon ekologista kestävyyttä, tarvitaan nykyistä parempaa tietoa rehun raaka-aineiden ympäristövaikutuksista, esimerkiksi rehun aineosana olevan kalajauhon valmistukseen käytetyn kalan kalastuksen vaikutuksista meren pohjan eliöstöön. Raaka-aineisiin liittyvien vaatimusten avulla suomalainen kalankasvatus voisi omalta osaltaan varmistaa, että sen käyttämien rehujen raaka-aineet on tuotettu ekologisesti kestävällä tavalla.
Norjassa merilohen allastuotannosta aiheutuu käytännössä vastaavat päästöt kuin kirjolohen tuotannosta Suomessa. Suomalainen kirjolohi ei saa kuljetuksissa merkittävää ympäristöetua Norjasta tuotuun loheen nähden, sillä rehujen raaka-ainelähteet ovat lähempänä Norjaa. Norjalaisen lohen ympäristövaikutuksia pienentää se, että Atlantilla ravinnepäästöistä aiheutuu huomattavasti vähemmän rehevöityshaittaa kuin Itämeressä ja sisävesissä. Toisaalta kalankasvatus on Norjassa aiheuttanut kalaloisien leviämistä ja luonnonlohikantojen tuhoutumista. Lisäksi kasvattamoilta karkaavat lohet uhkaavat myös luonnon lohikannan geneettistä perimää. Vastaavia haittoja ei ole toistaiseksi esiintynyt suomalaisen kirjolohen kasvatuksen yhteydessä.
Olisiko aika käynnistää arvokeskustelu tästäkin aiheesta?
Lisätietoja:
http://www.rktl.fi/tilastot/kalastustilastot/ammattikalastus_merella/ammattikalastus_merella_tilaston.html
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=18115&lan=fi
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=12619&lan=fi
Vastaukset 8
Vanhimmat
Helvetin hyvää kalaa ne tuottavat, joten anna olla. Mene tekemään jotain hyödyllistä ja anna toisten ihmisten hankkia elantonsa. Sinä varmaan elätkin toisten rahoilla.
vai mitä tarkoitat tuolla ääliökommentilla?
Kyllä kalaa saa edelleen Itämereltä ihan luontoystävällisinkin keinoin.
En itse joudu ostamaan kalaa, mutta neuvon kyllä kaikkia kalaa syöviä katsomaan missä pyydettyä ("tuotettua") kalaa ostavat. Kassit ovat yhtä kuin ekokatastrofi. Oolantilaiset kaivavat omaa kuoppaansa sitä suosimalla, ihan niin kuin norjalaisetkin.
Ihan turha kala koko evämakkara. Maistuukin sille rehulle ja antibiooteille, ellei ole uinut vapaana kolmea kuukautta.
Tulokaslajin turhuudessa voidaan verrata esim. minkkiin.
Ahvenanmaalaiset ryöstökalastavat härskisti myös itämeren lohta, eivätkä suostu mihinkään rajoituksiin. Näin totesi joku ahvenanmaalaisten edustaja, kun keskusteltiin mahdollisista lohenkalastuksen rajoituksista.
Tämä on moraalisesti erittäin arveluttavaa toimintaa, kun muistetaan, että itämeren luonnonvarainen lohi on luokiteltu uhanalaiseksi vai oliko se peräti erittäin uhanalaiseksi kalalajiksi.
Kalankasvatus koko Itämerellä on yks kärpäsenpaska ravinnepäästöissä. Suurinosa päästöistä syntyy maataloudesta.
Aurajoki syytää mereen yhtäpaljon ravinteita, kuin koko kalanvijely suomessa.
vai mitä?
Suomen rannikkovesien pahin saastuttaja on maatalous, joka meidän rahoillamme syytää luontoon satoja tuhansia tonneja ylimääraisiä lannoitteita, joista valtaosa kulkeutuu mereen ja järviin.