Millä tavoin teillä on toiminut ja toteutunut se että lapsi on vuoroviikottain toisella vanhemmalla? Mietin että nyt kun lapsi on pieni se saattaisi toimia. Ex on nyt vasta ruvennut kyselemään tälläistä järjestelyä. Ajattelen itse niin että säännöllinen rytmi on kohta kolme vuotiaalle tosi tärkeää. Minun kanssa lapsella ei ole niin pitkät päivät hoidossa, eikä ole järkevää että lapsella olisi kaksi eri hoitopaikkaa. Nyt se voisi ehkä toimiakkin jollain tavalla koska asumme suht lähekkäin. Olen vain huolissani lapsen jaksamisesta, että tuleeko liian raskaaksi jos laspi joutuu olemaan päivähoidossa aamu kuudesta neljään. Eikö ole lapselle parempi, jos hänellä ei aivan niin pitkiä tarha päiviä ole, eikä joka toinen viikko muutu taas se arki elämä. Mietin kyllä asiaa, sillä isällä on mielestäni yhtälailla oikeus olla lapsen kanssa. Vaikka järjestely saattaisi nyt toimia, niin ei enään silloin kun muutan toisaalle valmistuttuani koulusta, sillä välimatkasta tulisi liian pitkä ja lapsen päivä venyisi aivan liian pitkäksi. Tai kun koulu alkaa, niin ei ole mielestäni hyvä että lapsella on kaksi eri kotia kaukana toisistaan lapsen kehityksen kannalta, (kaverit,koulumatka jne.) Miten muilla tälläinen järjestely on mennyt? Entä lapsen kannalta?
vuoroviikottain lapsi toisella vanhemmalla?
haluan lapselleni parasta
452372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
että vuoroviikkosysteemi ei ole hyvä. Tai ainakin niin että mitä pienempi lapsi, sitä huonompi ratkaisu lapselle.
Lapsella ei ole silloin varsinaista kotia,mm eikä hän voi ymmärtää miksi milloinkin pitää olla pois isältä, milloin pois äidiltä. Jos lapsi nyt on ollut enemmän sinulla, niin kun hän on viikon isällään, hän luulee että olet hänet hylännyt. Kolmevuotiaankin on vielä työlästä pitää yllä muistikuvaa äidistä useita päiviä, saatikka nuoremman.
Ja mitä siihen tulee että isompana olisi helpompaa, niin muistampa senkin tokaluokkalaisen joka itki koulun portailla kun ei muistanut mihin "kotiin" piti mennä koulun jälkeen.
Ja 14v pojalleni joskus ehdotin vuorottelusysteemiä. Hän hylkäsi ajatuksen heti ja perusteli sen hyvin. Sanoi että kamat on sitten aina väärässä paikassa ja että hän ei kotoaan halua olla pois pidempään kuin on pakko. Ihan ymmärrettävää. En minäkään tahtoisi asua vuoroviikoin eri talossa. Ei oikein voi olla kahta kotia ihmisellä, jotta homma toimisi. Mökit yms. erikseen tietysti.
Viranomaiset ovat sitä mieltä, että vuoroviikkohuoltajuus on on yhteishuoltajuuden jalokivi, huippu, se, johon tulisi tähdätä. Mutta onhan sekin tiedossa, että virkakoneisto tulee 25 vuotta ajastaan ja tietämyksessään jäljessä.
Vuoroviikkohuoltajuus NÄYTTÄÄ hyvältä. Se, haluavatko lapset sitä, ei ole lainkaan varmaa ja nimenomaan vuoroviikkohuoltoon manipuloitujen lasten psyykettä ja mielipidettä tulisi ammattilaisten tutkia.
"Vuoroviikkohuoltoon manipuloitujen lasten .." ups.. kohta tulee tulikiviä niskaan ;)
meillä toimii hienosti, asumme lähekkäin, välit neutraalit ym.
lapset 3.5 v. ja 5.5 v. nyt puolitoista vuotta toimittu vuoroviikko systeemillä, päiväkodissakin aluksi olivat epäilevällä kannalla, sen jälkeen ovat kyllä olleet hissuksiin (elleivät suorastaan muuttaneet käsitystään) ja onpa yksi hoitajistakin sittemmin siirtynyt samanlaiseen systeemiin.
lapset sopeutuneet hienosti, yllättäen ymmärtävät ihan kivasti että välillä ollaan isillä ja välillä äidillä, ilman sen kummempia kommervenkkejä.
Onnesta mykkyränä ovat aina kun hakemassa käy - toki kun mennään taas toiseenkin paikkaan ;)
Unohtamatta että molemmat vanhemmatkin saavat omaa aikaansa.
tosin kun koulut alkavat muutamme rutiinia siten että lapset ovat pääasiassa lähivanhemmalla, ainakin ensimmäiset pari - kolme vuotta, sen tosin määrää jo vuorotyökin.
Niin ja kotejahan on nyt siis kaksi - molempiin on aina tervetullut.
kuin myös, lapset olivat puoltoista ja kolme, kun erosimme, alusta lähtien vuoroviikoin molemmilla, ja hyvin on mennyt.
Asutaan lähekkäin, jotenka lapsilla sama hoitopaikka ja koulu. Ei kai se muuten vois onnistuakkaan.
Nyt vanhin on 11, ja kun kysyttiin haluaako muuttaa jommankumman luo ja vain viikonloppuisin näkisi toista niin vastaus oli että ei missään nimessä. Haluaa olla molemmilla tasapuolisesti.
Niin, ja sanoisinko, että erittäin onnellisia lapsia, iloisia, positiivisia, tyytyväisiä.
En ymmärrä sitä, miksi muka jotkut eivät suosittele kyseistä käytäntöä. Joutuvathan ne lapset ihan samalla lailla muuttamaan kodista toiseeen myös viikonlopputapaamisissa. Siinä systeemissä vaan sitten (yleensä) isä näkee jälkikasvuaan harvemmin ja etääntyy lapsista.
Ja se on ikävää sekä lasten että isän kannalta.
Vuoroviikkosysteemi on nimenomaan TULEVAISUUTTA. Suomessa se on vielä uusi asia, siitä nämä tässäkin parissa viestissä esiintyvät ennakkoluulot.
Ruotsissa vuoroviikkosysteemi on ollut jo pitkään käytössä ja sieltä on erittäin hyviä kokemuksia.
Ja jo ihan järjellä ajateltuna on parempi että lapsella on koti molempien vanhempien luona kuin että toisen kotona vain vierailtaisiin.
Molemmat vanhemmat säilyvät lapsen arkipäivässä mukana ja lapsi ei etäänny kummastakaan vanhemmastaan.
Joten ap:lle sanoisin, että teidän tapauksessanne vuoroviikko olisi loistava ratkaisu.
Ruotsi oli myös edelläkävijä maa pakolaisystävällisessä politiikassaan, ja kuinkas kävikään? Nyt Suomi ja viranomaiset tekevät samat erehdykset 25 vuotta perässä.
Kaikkea ei pidä nielaista vain sen takia, että naapurissakin kerrotaan sujuvan hyvin. Kauhuskenaarioni onkin se, että vuoroviikkohuoltajuudesta tulee maantapa, kuten kertaluonteisesta autoverosta.
Vähintä mitä viranomaiskaarti voisi akuutisti tehdä, on vakuuttaa itsensä ainakin sillä, että vanhempien, joita kannustavat alle 12 vuotiaan lapsen vuoroviikkohuoltajuuteen, olisi asuttava muutaman km:n säteellä toisistaan.
Monessa tapauksessa vuoroviikkohuoltoon lähdetään liian hepposin perustein, lasta ajattelematta, toinen vanhemmista pelkää menettävänsä lapset ja samalla huoli elatusmaksuista painaa vaakakupissa. Eron hetkellä vuoroviikkohuolto tuntuu sillä hetkellä parhaimmalta sovitteluratkaisulta. Kummalle vanhemmalleen lapsi tuossa tilanteessa kertoisi, ettei halua asua kuten vanhemmat ovat suunnitelleet? Miten lapsi vastaa kun häneltä kysytään, kumman vanhemman hän haluaa "menettää"? Kumpi vanhempi on "tärkeämpi"? Ja kumpi vanhempi haluaa kuulla, että on se vähemmän tärkeä? Hyvä pohja elatusmaksukaunalle. Entä, onko lapselle annettu jonkinlainen aikamääre, koska hän saa päättää asuinpaikastaan, jos systeemi ei olekaan hyvä? Uskaltauuuko hän IHAN OIKEASTI mielipiteensä sanomaan...epäilenpä.
Suostuuko vanhemmat siinä vaiheessa enää purkamaan sopimuksen, jossa ei ole elatusmaksurasitetta, ja joka toinen viikko vapaata?
Olen kuullut monesta tapauksessa, jossa välimatkat perheiden välillä on pitkät ja siitä huolimatta lapsia siirrellään paikasta toiseen kuin räsymollamaijoja, eikä vanhempien väliset suhteetkaan ole suinkaan niin sivistyneen aurinkoiset kuin julkisivu antaa ymmärtää. Sekö on lapsen paras?
En sano, etteikö vuoroviikkohuoltajuudessa ole paljon hyvääkin, mutta huvittavinta asiassa on se, että kun asiasta puhutaan ja pitäisi keskustella ko asian huonoistakin puolista, kaikilla on vain hyvää kerrottavaa perheen tuntemuksista. Silloin haisee palaneen käry.
Sen verran kai saan olla skeptinen?
Jos haetaan lapsen kasvun kannalta parasta ja rauhallisinta vaihtoehtoa eron jälkeiseen arkeen, se on ehdottomasti lähellä asuva, osallistuva etävanhempi ja riidattomat aikuiset.
(pyöräytän silmiäni ja mietin, onkohan sellaisia...)
Jos vanhemmat asuvat lähellä ja ovat riidattomia - niin millä tavalla vuoroviikko eroaap perinteisestä joka-toinen-vkl? Lapsi saa vuoroviikossa olla pidempään yhdessä paikassa, joka-toinen-vkl hän joutuu parin päivän välein vaihtaa kotia. "Kodinvaihtoja" tulee yhtä paljon kummassakin järjestelyssä. Joka-toinen-vkl-järjestelyssä lapsi joutuu olemaan erossa vanhemmastaan melkein kaksi viikkoa putkeen (!) - ainakaan pienelle lapselle sellainen ei ole hyväksi.
Jos vanhemmat asuvat kaukana tai välit huonot niin silloin vuoroviikko ei ole hyvä ratkaisu - toisaalta silloin kaikki ratkaisut ovat aika huonoja.
mietkestäni vuoroviikkosysteemi toimii jos vanhemmat asuvat lähellä toisiaan, jolloin esim päiväkoti pystytään pitämään lapsille samana, samoin koulu. Eihän siitä mitään oikein tulisi jos lapsilla olisi kaksi tai useampi koulu ja päiväkoti, siis tarkoitan samalla muksulla kaikkea kaksi. Ja vuoroviikkosysteemi toimii jos perheessä ei ole kummallakaan vanhemmista alkoholi-ongelmaa tai muuta ongelmaa, joka aiheuttaa vaivaa lasten tapaamisissa.
Mielestäni nimenomaan pieni lapsi ei hyödy jatkuvasta kodinvaihtamisesta millään tavalla, vain vanhemmat hyötyvät. Voin vain ihmetellä, mitä miettii aikuinen joka pompottaa jopa 1-vuotiasta vanhemmalta toiselle omien halujensa mukaan.
Pohdiskelua: jurirdisesti vasta 12 vuotiasta kuunnellaan huoltajuuskiistan asianomaisena, vaikka hänestä kiistellään, eikä mikään oikeus määrää vuoroviikkohuoltajuutta. Miksi (nk riidattomat) vanhemmat saavat mielivaltaisesti päättää "lapsen parhaaksi" jopa imeväisikäisen vuorottelusta viikottain?
Meidän on turha väitellä asiasta, aika näyttää: 50 vuoden päästä olemme paljon viisaampia ja silloin myönnän suosiolla olleeni väärässä, jos siltä näyttää ;)
(ps. pieni lapsi unohtaa viikossakin, ei välttämättä viikonlopun aikana, se on se pieni ero)
Se vanha kaava oli että lapsi saa nähdä vanhempaansa vain joka-toinen-vkl - siis 12 päivää putkessa erossa! Tuskin silloin on kyse lapsen hyvinvoinnista ... :(
Ydinperheessäkin vanhemmat ovat työssä, matkustelevat jne - eikä kukaan viranomainen puutu siihen. Mutta jostain syystä erolapselle on NIIN vahingoillista elää kummankin vanhemman kanssa.
Taustalla taitaa olla lähinnä kyse siitä että toinen vanhempi pelkää ettei hän olekaan se kaikkein tärkein ja kaunein - ja sitten jää vielä elaritkin saamatta. Eikä voi edes pompottaa sitä exää näillä tapaamisilla - onpa kurjaa :D
Hienoa kieltä: »Nykyään ollaan sitä mieltä että vuoroviikkosysteemi ei ole hyvä.»
Kuka on sitä mieltä? Miksi? Ja millä perusteilla?
»Lapsella ei ole silloin varsinaista kotia»
Eikö. Minun kaksivuotiaani tulee aina minulle kotiin.
»..eikä hän voi ymmärtää miksi milloinkin pitää olla pois isältä»
..ja on myös innoissaan kun vien taas äidin luokse.
»Jos lapsi nyt on ollut enemmän sinulla, niin kun hän on viikon isällään, hän luulee että olet hänet hylännyt.»
Miksi lapsi kuvittelisi jonkun hyljänneen kun molemmissa kodeissa on rakastava vanhempi?
»Kolmevuotiaankin on vielä työlästä pitää yllä muistikuvaa äidistä useita päiviä, saatikka nuoremman.»
Pitääkö toista vanhempaa aktiivisesti muistella?
Kyllä ehkä jos toinen vanhempi on vain se jonka luona käydään kylässä TODELLA harvoin (kolmevuotiaalle ja vielä nuoremmalle kaksi viikkoa on elämä)
»muistampa senkin tokaluokkalaisen joka itki koulun portailla kun ei muistanut mihin "kotiin" piti mennä koulun jälkeen»
Eihän vuoroviikkohuoltajuus ole mikään taikasana joka toimii ihan tuosta vain. Ei ole myöskään joka-toinen-vkl.
Älä ole jaana :D (sisäpiirin vitsi jankkaajasta, heeh heeh)
Tietenkin pieni lapsi saa nähdä niin paljon etävanhempaansa kuin etävanhempi haluaa. Ei kai kukaan lähivanhempi lapseltaan vapaita-arki-extra-tapaamisia eväisi.
Ydinperheen matkusteleva vanhempi lähtee kotoaan jonnekin, ei lapsi.
Sinä ja sinun taustasi, kuullostat ihan etä-isukilta, jolla on paha hammassärky ja sekin on ex-vaimon aiheuttama :D Jos mainitsemasi vuoroviikkohuoltajuus on paras mahdollinen lapselle, onpa kumma, ettei sitä määrätä oikeuden toimesta, eikä yksikään viranomainen puolla sitä lausunnoissaan.
Perustelusi eivät vakuuttaneet minua, sorry.
Tälläkään kertaa ;D
Mutta keskustellaan me kaksi aiheesta 49 vuoden 364 päivän ja 9 tunnin kuluttua. Mikä tarkoittaa sitä, että minulla ei ole tarvetta sanoa viimeistä sanaa - eikä ainakaan aiheeseen, josta on tarjolla vain mutu -tietoa.
Tutkimusten mukaan vuoroviikkolapset voivat keskimäärin paremmin kuin muut erolapset - ja saavat jopa enemmän "aikuisaikaa" kuin ydinperheen lapset. Näistä voi lukea siellä Ruotsin puolella - missä on siis ollut tämä käytössä jo vuosikymmeniä.
Mutta joillekin on tärkeintä että elarit juoksee ja saa kuvitella että on maailman napa :D
Yhtä hyvin voitaisiin puhua jossuamisesta kun puhutaan oman mielipiteen ylitsepursuavan paremmuuden messuamisesta.
»Tietenkin pieni lapsi saa nähdä niin paljon etävanhempaansa kuin etävanhempi haluaa.»
Tietenkin? Monesti jos etä saisi nähdä lastansa niin paljon kuin haluaa, niin kyseeseen tulisi vuoroviikot tai etän muuttuminen lähiksi.
Suostuisitko sinä tähän? Etkö? No miksi siten "tietenkin"?
»Ydinperheen matkusteleva vanhempi lähtee kotoaan jonnekin, ei lapsi.»
Molemmissa tapauksissa (ydinperheessä ja vuoroviikkohuoltajuudessa) lapsi olisi kotonaan.
»Jos mainitsemasi vuoroviikkohuoltajuus on paras mahdollinen lapselle, onpa kumma, ettei sitä määrätä oikeuden toimesta, eikä yksikään viranomainen puolla sitä lausunnoissaan.»
Se ei olekaan hyvä vaihtoehto pakosta, mutta viisaasti ja yhteisymmärryksessä sovittuna voikin olla toisin. Siksi sitä ei voi määrätä, mutta silti se voi hyvinkin olla paras vaihtoehto.
että vuoroviikoittelussa tällaiset jossuittelijat eivät saisikaan olla sen lapsen tärkein ja kaunein vanhempi - vaan silloin toinenkin vanhempi olisi yhtä tärkeä. Jossuittelijat eivät kestä sellaista - he kaipaavat ympäristön ihailua ("voi sinua yh-raukkaa"), rahaa itselleen (viis lapsen elatuksesta) ja keinoja pompottaa exäänsä loputtomiin näillä tapaamisilla. Tällaiset (minä haluan rahaa ja haluan olla tärkein ja minä haluan kostaa exälle) jutut sitten kiedotaan kauniisti siihen lapsen etu pakettiin - ja sitten istutaan paatoksellisesti paapoen että tämä vuoroviikko on paha juttu :D :D :D
"minä haluan rahaa ja haluan olla tärkein ja minä haluan kostaa exälle" -juttu on kilahtanut sinulle aika pahasti.
Huvittavaa lukea miten asiallinen tyylisi katoaa pikkuhiljaa ja katkera valittaja puskee pintaan.
Ihmeellistä, miten jotkut kuvittelevat samalla REKISTERÖIMÄTTÖMÄLLÄ nimellä kirjoitettujen jutut AINA SAMAN kirjoittamiksi. Yllätys yllätys: näin ei AINA ole
Minusta tämä on keskustelupalsta jolla saa kaikki vähäpätöisimmätkin mielipiteet kukkia. Vaikka... kyllä Jaana_lla ja sinulla on niin valtavan hyvä virtuaalinen henkilökemia ja vankka elämänkatsomus, etten minä viitsi enempää teiltä kahdelta selkääni ottaa (noin niinkuin sarkastisen kuvainnollisesti) kyllä te olette niin mainio pari-valjakko :D
Kiva kun olette löytäneet yhteisen sävelen. Se voi olla alku kaiken kauniin *NAURAA*
Hyvää yötä!
En ole väittänyt että mielipiteeni olisivat välttämättä mitenkään "oikeita", jos mielipiteistä niin voi sanoakaan, kunhan huvitan itseäni katsomalla miten ahven haukkaa happea kuivalla maalla ja erään pinnallinen sivistys putoaa kuin suomut kuppatautiselta kuhalta :D
Ihan käsittämätön puheenvuoro, mutta maailman kaunein ja tärkein napani suo sen sinulle ja lähtee nyt kohti itäisiä kaukomaita exän maksamien elareiden turvin :D
Hyvää yötä!
Mistäpä niitä - nimimerkkejä, aina tietää ;D
totta tuokin
»Minusta tämä on keskustelupalsta jolla saa kaikki vähäpätöisimmätkin mielipiteet..»
Tiedetään tiedetään. Kaikki Sinun mielipiteistäsi eroavat mielipiteet ovat vähäpätöisiä. Sinulla on oma kokemus, niin minullakin. Sinä yleistät omasi ainoaksi oikeaksi, minä kyseenalaistan koska on monia muitakin vaihtoehtoja.
»Kiva kun olette löytäneet yhteisen sävelen. Se voi olla alku kaiken kauniin *NAURAA*»
Sinulla taas riittää vientiä yh.äitien parissa *hih*
»huvitan itseäni katsomalla miten ahven haukkaa happea kuivalla maalla»
Kiva että vielä löydät huvia perhe-elämästäsi :D
huonoja kokemuksia naisella.
Taas piti rahakin vetää mukaan!
kannattaisi lukea edes vähän kehityspsykologiaa. Esim. lukion oppikirja aiheesta taitaisi olla sinulle sopiva, tarpeeksi kansankielellä kirjoitettu. Sieltä voit oppia että muitikuvan ylläpitäminen ensisijaisesta hoitajasta pienelle lapselle on vaikeaa. Olethan kuullut turvallisuustankkauksesta? Tämä nimenomaan on sitä muistikuvan ylläpitämistä.
Ja niin ikävää kuin varmasti Parittomalle Isälle onkin myöntää, niin mitä pienempi lapsi, niin sitä tärkeämpää on että lapsella on se ensisijainen hoitaja. Se voi olla äiti tai isä tai vaikka sijaisvanhempi. Mutta niin se vaan on että se yksi pitää olla jonka kanssa minuutta rajataan ja rakennetaan. Tästäkin voit lukea sieltä lukion psykologian kirjasta.
Jaa niin, että kuka on sitä mieltä? Useat lapsiin perehtyneet psykologit ovat vuoroviikkosysteemiä vastaan. LUE! Lue kirjallisuutta niin tiedät. Heidän mielestään tämä tapa palvelee ainoastaan vanhempia, ei lasta. Ja se sinun kaksivuotiaasi tulee SINUN kotiisi. Hänellä voi olla vain yksi koti. Sinulla voi olla vaikka viisi kotia, kun olet aikuinen, mutta lapsi tarvitsee uhden kodin tullakseen ehjäksi aikuiseksi.
Luen, luen... vanhoja juttuja - en kehity, uskon kaiken.
Kaikenlaisia.
Luultavasti on muuten yhtä paljon aiheesta kirjoitelleet puolestakin.
luin noita vastauksiasi ja olen kyllä sitä mieltä että olet kauheen katkera ettet saa olla yh. sinut on kiristetty mainostamaasi vuoroviikkoiseen systeemiin. ei noin hyökkäävää tyyliä voi mitenkään muuten selittää
mielenkiintoista olisi kuulla mikä on ollut teidän vuoroviikkosysteeminnen kompastuskivi.
meillä isä marisee etten osta enempää vaatteita lapsille vaikka saan lapsilisät.
kun oltiin vielä kimpassa ei ollut sillonkaan tapana ostella lapsille vaatteita koko lapsilisällä mutta nyt niin pitäisi tehdä kun ollaan erossa.
reuhaamassa, tosin itsekkin alkaa sen huomaamaan, "meidän oma" epäonnistuja lasten kanssa.
Lukekaapa aiempia "kertomuksia" tosin ne ovat vain ja ainoastaan puolitotuuksia, koska toisen osapuolen kertomusta ei ole.
En mielestäni kirjoittanut mitään rahasta, taidat itse kuvitella ja lukea liikoja. Olen aina ajatellut lasteni parasta ja onnistunut siinä hyvinkin. Silti en pidä siitä, että exä, joka on alkoholisti, haluaa lapset luokseen asumaan, jotta saisi minulta elatuksia.
Enkä pidä ajatuksesta, että minulle soitetaan kesken työpäivän sossusta, että tuletko halemaan lapset, kun iskä on heiman huonokuntoinen. Ja KYLLÄ, minulla on todella huonoja kokemuksia miehestä joka juo liikaa väkeviä. Mutta huomaa en kirjoittanut, että MIEHISTÄ, sillä minulla ei ole tarvetta yleistää. Hyviäkin miehiä on lähipiirissä ja paljon.
toinen vanhemmista pelkää menettävänsä lapset ja samalla huoli elatusmaksuista painaa vaakakupissa.
Monilla toimii hyvin - tärkeintä on että
- vanhemmilla asialliset/hyvät välit
- vanhemmat asuvat sen verran lähellä että hoito/koulu/kaverit jne onnistuu kummastakin kodista ilman kohtuuttomia matkoja jne
- lapsi ei ole ihan vauva (silloin "vuorojen" pitää olla lyhyempiä)
- isomman lapsen osalta että hän on itse halukas tähän
Eihän tuo nyt pahemmin poikkea muista tapaamisjärjestelyistä. Erolapsi joutuu pakostikin "asumaan" kahdessa paikassa, makuasia on sitten minkä pituisissa pätkissä asutaan isän luona. Vuoroviikko on rauhallisempi kuin esim joka-toinen-vkl missä vaihdetaan kotia parinkin päivän välein.
Vanhemmathan voivat itse vaikuttaa siihen kuinka kaukana asuvat toisistaan.
Ja lisään vielä listaasi sen, että vuoroviikkohuolto on lähes mahdottomuus, jos lapsia on useampia tai lapsella esiintyy joku nykyaikana hyvin yleinen peruslevottomuutta aiheuttava kehityshäiriö, vaikka lievempikin.
ole jo verenperintönä joku mainituista "vauriosta". Itsehän sitä ei huomaa ja sinulla kukaan ei uskalla tulla moista sanomaan??
Olipa törkeä kommentti. Mutta kirjoitusasustasi päätelleen sinulta ei voi muuta odottaakaan.
Estääkö mainitsemasi "vaurio" ajattelun?
Tuskinpa tiesit että maailmanhistorian kuuluisimmilla tutkijoilla, tiedemiehillä ja kulttuurisesti merkittävillä henkilöillä on ollut joku neurologinen erityisominaisuus.
Kuka on sanonut sinulle, että henkilö ei itse huomaisi erityisominaisuuttaan?
"..ja sinulla kukaan ei uskalla tulla moista sanomaan??"
En ikimaailmassa voi kuvitella et voisin olla erossa mun rakkaimmastani kokonaisen viikon joka viikko!!!!! Kerran vuodessa onnistuis, mut ei enempää! En tehny lapsiani sen takia et tyrkkään ne joka toiseks viikoks muualle! Kauheeeeetaaaa!!!
Mutta vaadit kuitenkin että exäsi kestää olla lapsista erossa viikkotolkulla - ja että lapsesi kestää olla erossa vanhemmistaan viikkotolkulla. Eiköhän lasten etu pitäisi olla etusijalla - ei oma itsekkyys ... :P
Naulan kantaan, Jaana. Monilla äidellä on nimenomaan tuo ihmeellisen myyttinen asenne, että lapselle on vahingollista olla erossa äidistä enemmän kuin kaksi päivää, mutta ihan luonnollista olla erossa erossa isästä melkein kaksi viikkoa.
Toisin sanoen ÄIDISTÄ on kamalaa olla erossa lapsesta yli kaksi päivää, isästä ei niin väliä.
Niin meillä ei isää ole sitten lapsen syntymän jälkeen laspen tekemiset kiinnostanu et näin..
Mutta silloin kun molemmat vanhemmat haluavat pitää lasta mahdollisimman paljon, monet äidit ovat sitä mieltä että 2 päivää kahdessa viikossa isällä on aivan riittävästi. Moniko tällaista ehdottavista äideistä suostuisi itse samaan?
Olis varmaan eri juu jos isä todellakin välittäis lapsesta niin paljon että itse tätä haluais.. Myönnän että olen itsekäs, mutta en siltikään siihen pystyisi!
Onhan tää nyt aivan kauheeta, kun meidän poikien pitää puolet ajasta olla isän kanssa...kun on isällä aikaa harrastaa ja olla läsnä, neuvoa koulutehtävissä ja elää normaalia elämää, kun ei saada vain vierailla joka toinenviikonloppu isällä, jolloin elämä ois aina juhlaa ja sais kaikkea kivaa. Ja sitte vielä kaverit, kun nekin on ihan samat isän luona niinkuin äidinkin ja opekin on aina vain sama ja sit kun isä ja äiti ei riitele vaan niillä tuntuu olevan samat "pelisäännöt" ja ne tietää mitä tapahtuu missäkin, kun soittelevat meidän lasten asioista..onpa ikävä tulevaisuus meillä lapsilla.
Ja vielä, kun kummassakin kotona on omat huoneet ja sängyt ja vaatteet, eikä niitäkään tarvi raahata. No joskus jonkun tavaran vien äidiltä/isältä toiseen kotiin (jos haluan) mutta kantamukset on yleensä ei mitään, kun ei tarvi viedä mitään paikasta A paikkaan B.
Ja mitähän se terkkarikin meinasi, kun sanoi että ollaan harvinaisen tasapainoisia lapsia tässä yhteiskunnassa?? No onneksi äiti selvitti. Ja tällaista elämää ollaan eletty jo seitsämättä vuotta..
Joten ihan hyvin on toiminut, riippuu paljon siitä millaiset välit on vanhemmilla ja kuinka ripustautunut äiti on (ajatteleeko omaa vai lastensa parasta) Lapsi kun rakastaa molempia vanhempiaan ehdoitta ja mielestäni isä on yhtä tärkeä kuin äitikin..
Juuri pari päivää sitten juttelin vanhemman poikani kanssa ja kysyin että tuntuuko tämä hänestä kodilta ja vastaus oli että tuntuu. Sitten kysyin, että voiko olla isällä ihan rennosti, onko hyvä olla, onko se niin kuin koti ja vastaus oli että kyllä. Kummassakin kodissa on oma sänky ja hyvä olla. Ja rauhaisa ilmapiiri.
Joten suosittelen kaikille, joilla siihen on mahdollisuus, se antaa lapselle todella paljon, kun välit molempiin on tasapainoiset ja luottavaiset.
Sinulla onkin kouluikäiset lapset. Kysyjällä on kolmevuotias.
jaaha, täällä näköjään alettiin kinastelemaan ihan tyhjästä. niinhän se on, että vv-systeemi toimii toisilla, toisilla ei, samoin joka toinen vkl toimii joillakin, joillakin ei. luulisin, että kaikki riippuu siitä kuinka hyvin isä ja äiti tulee toimeen keskenään, ovat järjellä varustettuja eivätkä pidä lapsiaan pelinappuloina.
olisi kiva kuulla myös sellasia vanhempia, joilla on vuoroviikkosysteemi, mutta se ei jostain syystä toimi. nimittäin en ole vielä sellasia kommentteja lukenu mistään, mutta senki edestä näitä vkl-systeemien kauheuksia....
..kun erosimme ja aloitimme tämän vuoroviikko systeemin. Nyt hän on 9 v.
Joten kokemusta on aika monelta vuodelta...
Googlettakaapa tuolla otsikollani. Sieltä löytyy Suomessa tehty tutkimus, tosin sen pohjana on suurelta osin kokemukset Ruotsista. Merkittävin osuus on "´pohdinta" kannattaa lukea ainakin se jos ei koko tutkimusta jaksa kahlata läpi.
Minulle siinä pisti silmään se että suuri osa näistä vv-lapsista vaihtoi tultuaan teiniksi systeemin yhdenkodin malliksi. Siis silloin kun heillä itsellään jo katsottiin olevan päätäntävaltaa. Kertoo minusta jo jotain asiasta.
Vuorotteleva asuminen oli eniten muuttuva ratkaisu: suurin osa murrosikäisistä
oli valinnut jommankumman kodin pääkodikseen. Suurin osa niistä lapsista, jotka
olivat vaihtaneet kahden kodin asumismuodosta yhden kodin malliin, olivat
saaneet sisaruksia. Muita syitä olivat mm. vanhemman muutto toiselle paikkakunnalle,
lapsen tarve olla yhdessä paikassa, vanhempien välien huonontuminen
ja lapsen ja äiti-/isäpuolen väliset konfliktit. Huolimatta muutosta murrosiässä
suurin osa lapsista piti arvokkaana sitä, että he olivat voineet jakaa arkeen
liittyviä asioita kummankin vanhempansa kanssa, minkä he arvelivat vaikuttaneen
myönteisesti heidän itsetuntoonsa. Monen mielestä vanhemmuus oli tasapainossa
juuri oikeudenmukaisuusperiaatteen vuoksi. Erilaiset elämäntyylit ja isompien
ympyröiden tuomat kokemukset olivat joillekin rikkaus. Huonot puolet liittyivät
yleensä käytännön ongelmiin, kuten tavaroiden kuljettamiseen paikasta
toiseen. Toiset kokivat, että heiltä vaadittiin liikaa itsenäistä suunnittelua ja vastuuta.
Niin on tullut monenlaisia vastauksia. Pohdin että miten sitten kun välit eivät ole niin lämpimät isän kanssa, en kuitenkaan ole pois sulkenut vaihtoehtoa?! Suuri huoli on isän kyvystä huolehtia ja pitää kasvatuksellisesti samaa linjaa minun kanssani. Lapsen kehityksen kannalta ei ole hyvä että toisen vanhemman luona saa kaiken mitä haluaa ja toisessa on rajat ja säännöllisyys, se ei voi olla hyvä lapselle että toinen vanhemmista on katkera ja mustamaala toista vanhempaa ilman tervettä arkea. Vastauksistanne päättelen että meillä vuoroviikko systeemi ei voi toimia koska emme ole hyvissä väleissä. Systeemi ei voi toimia meillä koska tulen muuttamaan toisaalle valmistuttuani, ja isä ei välttämättä muuta perässä, (isä on aina ollut tietoinen että tulen muuttamaan omalle paikkakunnalleni takaisin valmistuttuani) eli on parempi että joustavalla tavalla kuten tähänkin mennessä annan lasta isälle niin paljon kun hän haluaa jopa viikoksi, kuten tähänkin mennessä. Halusin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia miten tälläinen toimii, ja olen kuullut paljon hyvää, jos vanhempien välit ovat kunnossa. Jos perheissä on kasvatuksellisesti erilaiset arvot ja arki erilaista toisella, niin lapsi tietysti haluaa vanhetessaan sinne, missä hän saa tahtonsa läpi. Toisaalta onhan kolmevuotiaalle ehkä hiukan parempi että hänen päivät eivät ole aivan niin älyttömän pitkiä, ja tasapainoinen koti tarhapäivien pituudesta huolimatta on mielestäni ykkös juttu, jos en pysty olemaan isän kanssa väleissä, niin en voi varmasti tietää mitä lapsen toisessa kodissa tapahtuu, ja kun olen kysellyt niin vastaus on että asia ei minulle kuulu. Mielelläni harkitsin asiaa, sillä isä on aina isä vaikka minä en hänestä pitäisikään, ja minusta isän asemaa lapsen elämässä ei tule väheksyä, siksi jopa lähdin harkitsemaan vuoroviikko systeemiä huonoista väleistämme huolimatta.