olen nyt syksyllä muuttamassa helsinkiin pienehköltä paikkakunnalta. minulle on iskenyt suorastaan paniikki että miten pärjään ja iskeekö hirveä ahdistus. Tiedän että voi kuulostaa vähän lapselliselta vaikka olen jo iso tyttö :) mutta ajattelin kysäistä että mahdanko olla ainut. itse olen käynyt helsingissä monia kertoja enkä todellakaan viihdy!
jännittääkö muuttaminen
jännittäjä
202101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Et varmastikaan ole ainoa jännittäjä. Pääsääntösestihän kaikki uusi aina jännittää ja onhan uuteen kaupunkiin muutto jo itsessään aika suuri juttu ja kun siihen yhdistetään vielä opiskelujen aloittaminen, niin ei ihme jos jännittää. Itse aloitan yliopisto-opiskelut syksyllä Jyväskylässä ja muakin jännittää jonkin verran. Tietysti Jyväskylä on suht pieni kaupunki, joten mua ei aatteluta se, etteikö sinne sopeutuis. Lähinnä mua jännittää se, että se on mulle aivan outo kaupunki, jossa olen käyny ainoastaan ala-asteen luokkaretkillä eli en tiiä kaupungista mitään eikä mulla ole siä myöskään sukulaisia.
Lisäks mua jännittää hieman se, että miten kaikki muuttoon liittyvät asiat saa järjesteltyä, mutta olen myös tyytyväinen, että mulle löyty suht kiva yksiö eikä tarvi enää stressata, että jääkö ilman asuntoo.
Saatto tulla vähän epämäärästä tekstiä, mutta kaiketi haluaisin sanoa sulle, että "uuden elämän" aloittaminen sujuu varmaan aikalailla omalla painolla ja sielä koulussa on tuhansia muita samassa tilanteessa olevia ja kavereita löytyy varmasti!
Itse taas olen muuttamassa pienestä kunnasta Turkuun. Helsinkiä en edes ajatellut vaihtoehtona, koska tiesin, että sinne ihmismassaan olisi vaikeaa sopeutua. Turussakin on varmasti totuttelemista. Mutta kyllä se siitä. Pakko se on jossain vaiheessa itsenäistyä, ja harva samassa kunnassa koko elämäänsä asuu.
Itse olen menossa Tampereelle kurssille 4 kuukaudeksi, kotiin on matkaa "vaivaiset" 240 km. Jännittää ja pelottaa hieman, mutta toisaalta olen innoissani, sillä tästä alkaa aikuistuminen. Onhan se iso kaupunki verrattuna kotikaupunkiini, mutta siellä on tultu vierailtua harrastuksen parissa ja pidän ihmisistä ja sen tunnelmasta. :)
kiitos kaikille tuesta:) oli kiva kuulla etten ole yksin. välillä olen jopa vakavasti miettinyt että antaisin opiskelupaikkani pois ja jäisin kotikulmilleni nyhjäämään. opiskelupaikkaani on kuitenkin vaikea päästä sisään ja kyse on unelma-ammatista joten kai se on vaan yritettävä. Kovasti huolestuttaa että mihinkä mennä jos rupeaa oikein ahdistamaan kun kaikki läheiset on täällä kotikaupungissa.
Itsekin olen muuttanut pikku kunnasta Turkuun. Asustellut jo muutamia kuukausia. Tuntuu etten totu tähän. En ole ainakaan vielä. Ehkä se toisilla käy helpommin.
joo et todellakaan ole ainut ... itse en muuta Jyväskylää kauemmas, mutta sekin on aikamoinen sokki tällaisen 6 000 asukkaan pikkupaikan jälkeen
Etköhän sinä Helsingissä viihdy, tämä on ihana paikka jossa on sykettä. Eikä lainkaan liikaa ihmisiä verrattuna Euroopan suurkaupunkeihin ;) Itse tekisin mitä vain että saisin jäädä tänne Helsinkiin, minä taas pelkään pienelle paikkakunnalle lähtöä, mutta minkäs teet kun ekonomin paperit käteen haluaa :/
Sopeutuminen on tietysti vaikeaa aluksi, ja täällä ihmiset ovat muodostaneet omia sisäpiirejä joihin on vaikea päästä sisälle. Mutta tänne tulee paljon ulkopaikkakuntalaisia myös, et ole ainua. Toivon että tulet ihastumaan Helsinkiin :)
joo minä kun vain olen sellainen kotona kyhnöttäjä. kotiseudullanikin minut saa baariin raahattua vain väkipakolla :) että just sellainen pystyynkuollut paikka olisi minulle ihan omiaan :D lisäksi erityisen vaikeaksi lähdöstä tekee sen että olen ehtinyt aloittaaman oman elämän täällä kotiseudulla, muuttanut yhteen poikaystävän kanssa jne. Nyt sain kyllä hyvältä paikalta solun että se edes hiukan lohduttaa..:)ja pitkä matka on minulla myös sieltä helsingistä kotikonnuille
Kyllä minäkin olen vähän sellainen kotona olija, baarissa olen käynyt viimeksi helmikuussa. Mutta ystäviä olen silti saanut vuoden aikana kymmenkunta uutta, täällä on paljon eri tyylisiä ihmisiä, sinäkin varmasti löydät kaltaisiasi. Ja tuosta viihtyvyydestä, kaikki vie aikansa, monesti kun vierailee jossakin paikassa vaikka lomalla, saa aivan eri käsityksen kuin siellä asustaessa.
Ota tämä kokemus rikkautena, alku on aina jännittävää, mutta saatat yllättyä positiivisesti.
Itselläni on muutamia ystäviä, jotka tulivat tänne pari vuotta sitten Kemistä, ja viihtyvät vallan mainiosti.
Kiva että sait hyvän solun :)
Kannattaa lähteä iloisella asenteella niin huomaat pian että kaikki loksahtelee kohdilleen, juuri ennen muuttoa on yleensä vaikeinta kun ei tiedä mitä on tulossa. Tsemppiä tyttö =)
joo pitää nyt vissiin yrittää kunnostautua :) asiat on kuitenkin hyvin kun asunnonkin sain. tänään oli just uutisissa että hakijoita on kauheasti noihin opiskelija-asuntoihin. Mutta kyllä tässä vielä ehtii ennen syksyä muutamat itkut tirauttamaan. Oon itestäni ylpeä jos en tuu sieltä heti seuraavalla maitojunalla takaisin:D Hyvää kesää ja kiitos sulle noista toivoa antavista sanoista! Niin ja jos joku haluaa vielä vaihtaa kokemuksia niin tänne vaan kirjoitelkaa
Jännitti se vähäsen tietenkin se muuttaminen, mutta ei mitenkään älyttömästi. Ikää oli kuitenkin jo 20 ja teki todella mieli pois sieltä tuhannen asukkaan tuppukylästä. Jyväskylään siis muutin.
Kaikki sujui ihan hyvin siihen asti kun sitten asetuin sinne asumaan ja koulu alkoi. Tuntui että seinät alkoivat kaatua päälle. En tuntenut käytännössä ketään jyväskylästä, ja olo oli aika yksinäinen. En tuntenut ollenkaan sitä seutua missä asuin, lähimmän kaupankin löytäminen oli vaikeaa. Ja kun piti aloittaa sen yksin elämisen harjoittelu käytännössä...
Mutta eipä siinä, otin itseäni vain niskasta kiinni. Tutustuin koulussa moniin oman ryhmäni tyyppeihin, kävin kävelyillä ja pyöräilemässä. Ruuan valmistus ja tiskaus alkoi sujua ihan rutiinilla. Kun se arki alkoi rullaamaan, niin sitten siitä yksin asumisesta alkoi kunnolla nauttimaan.
oon myös muuttamassa helsinkiin pienestä paikasta. en tunne helsingistä ketään enkä pidä koko kaupungista, mutta hyvälle koululle ei voi oikein sanoa ei..
solu on myös hankittuna joten siitä ei tarvi enää huolehtia. nyt voi rauhassa ahdistua siis muista asioista. mutta minusta saa siis hyvän kaverin jonka kanssa ei tarvi lähteä baariin..:)
heips! olisi tosi kiva vaikka jatkossa mailailla kun kerran samaan suuntaan ollaan menossa:)voisitko laittaa tänne mailiosoitteesi niin voitaisiin vaihtaa kuulumisia. minun mailiosoitteessa on koko nimeni niin en haluaisi sitä välttämättä yleiseen levitykseen. voit vastailla taas tänne :D
voit laittaa mailia tähän: [email protected]
kerro mihin kouluun oot menossa ja mistä:)
Mullakin on jo soluasunto hommattuna. Hankittiin se tosin kavereiden kans yhdes, niin se vähän lievittää jännitystä. Mut olis sitä silti kiva uusiakin ystäviä saada. Mua vaan pelottaa se kuinka helppoa on saada ystäviä, jos ei käy baareissa yms. Juhliminen kun tuntuu olevan olennainen osa opiskelijaelämää. Toisaalta kyllä mä tiedän, että yliopisto on iso ja sinne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä, toivottavasti myös sellaisia jotka osaa pitää hauskaa ilman viinaakin. Kaiken kaikkiaan on muuttamassa ihan hyvillä mielin, vaikka tietty aluks ehkä on vähän vaikeaa sopeutua elämään isossa kaupungissa. Mä kun viä oon sellanen hermoilija luonne ja jännitän kaikkea hirveesti etukäteen.
Muakin jännittää. Tosin olen muuttamassa isommasta kaupungista pienempään - Turusta Pietarsaareen. Ajatus "apua, mitä jos 20 000 asukkaan kaupunki alkaakin tuntua liian pieneltä!" toistuu vähän liiankin usein. Unohtamatta ruotsinkielisten enemmistöä, jaiks. Myös kavereiden jättäminen on tosi vaikeeta. Olen koko ikäni asunut Turussa, vieläpä samassa lähiössä. Parhaimman kaverini olen tuntenut 13 vuotta, ollaan tähän asti aina oltu samassa koulussa.. Ja tietysti se yksin muuttaminen on aika pelottavaa. No. Kaipa sitä sitten pärjää..?
Huh. Kiitos että sain purkaa sydäntäni =)
joo ei kai sillä ole väliä mihin sitä muuttaa vaan se että ylipäätänsä joutuu muuttamaan. itse en ole pietarsaaressa koskaan käynyt mutta kyllä se varmaan turun jälkeen voi tuntua vähän miniltä:). koulusta saa kuitenkin kavereita joiden kanssa viettää aikaa ja toisaalta pienellä paikkakunnalla ei tarvitse ainakaan murehtia että "osaanko liikkua" " missä on kauppa ja posti" yms. ja viikonloppusinhan voit lähteä sitten turun vilinään. joo hyvä kun purit sydäntäsi, kiva on aina huomata ettei ole ongelmiensa kanssa yksin. tsemppiä!
Heippa!
Muutin viime vuonna 38000 ihmisen kaupungista 60000 ihmisen kaupunkiin. Ja entisessä kaupungissa asuin vielä pois keskustasta eli n. 300 ihmisen kylässä. Entisen kotikaupunkini ja nykyisin kotini välillä on noin 300 km.
Minua ei itse asiassa hirvittänyt se muuttaminen, odotin sitä oikein. Olin kuitenkin jo 21- vuotias ja halusin pois kotoa. Ensimmäinen asunto oli solu, solu oli kamalan näköinen ja solukämppis vielä hirveämpi- poltti omassa huoneessaan tupakkaa ja suihkussa ollessaan jätti pitkät hiukset (noin peppuun asti) sinne viemärin tukkeeksi- eikä ymmärtänyt siivota.:) Mutta hän olikin juuri uusi ylioppilas, joten nuori.
Muistan ensimmäiset päivät solussa, vanhemmat heittivät minut uuteen kotiini perjantaina (koulu alkoi maanantaina) ja sen illan sekä lauantain olin vaan kotona ja järjestelin asioita- en "uskaltanut" lähteä minnekään, pelotti lähteä uuteen kaupunkiin. Sunnuntaina uskaltaiduin ulos (nauraa) ja lähikauppaan- äkkiä takas sisälle.:)
Onneksi koulu alkoi pian ja toi arjen mukaan rutiineihin. Uusiavuttomana söin usein koululla, mutta nyt olen jo oppinut tekemään ihan kunnon ruokaakin- kun on kerran ollut pakko.:)
'
Kavereita oon saanut mielettömästi ja muutenkin viihtynyt tässä kaupungissa.
Olkaa vaan reippaita ja uskaltakaa ottaa arki mukaan omaan elämään.
Loppuun laitan vielä, että en tiedä miten olisin pärjännyt jos olisin joutunut heti ylioppilasvuoden jälkeen muuttamaan pois kotoa- se olisi ollut todella pelottavaa. Usea kaverinin kävikin joka vkonloppu kotona välimatkasta huolimatta- itse rakastuin yksiön saatuani yksin elämiseen.:)
Zemppiä!
Minua jännittää myös. Olen muuttamassa maalta kaupunkiin uuden poikaystäväni kanssa samaan asuntoon (en ikinä kuvitellutkaan, että voisin muuttaa miehen kanssa saman katon alle).
Eniten jännittää mitä minä kaupungissa teen. Olin menossa opiskelemaan ja tehnyt innoissani vuokrasopimuksen ja ostanut kaiken valmiiksi, kun sain tiedon, että olin saanut pääsykokeissa hylätyn. Kouluun ei siis tänä syksynä tarvitse mennä.
On tietysti ihanaa muuttaa pois omien ja poikaystäväni vanhempien jaloista. He ovat varmasti saaneet meistä tarpeeksemme. Mutta millä me elämme? Minun on pakko saada töitä? Jos saan töitä, menenkö enää opiskelemaan? En osaa liikkua kyseisessä kaupungissa? Ja mihin kaikki kaverit hävisivät lukion jälkeen?? Kaikkea tulee mietittyä, mutta kyllähän Suomen maalla aina pärjää. :)
Onnea kaikille uuteen kotiin!
Hei!
Kannattaa ottaa päivä kerrallaan, kyllä töitä aina löytyy jos jaksaa ahkerasti etsiä ja on valmis ottamaan työn kun työn. Ja jos ei työnteko maita on nyt syksyllä taas uusi haku joillekkin amk-linjoille. Uskon että pärjäät sillä onhan sinulla poikaystävä tukena ja uusiin ihmisiin tutustuu aina. Onnea :)