Kertokaa te oikein reilusti ylipainoiset että miten olette lihoneet, siis mitä syötte/söitte ja paljonko liikuitte ym. Mitä ruokia ja herkkuja siis kuluu päivässä? Syöttekö kotona ("piilossa") enemmän kuin ravintolassa/ työpaikalla?
Kuinka nopeaa oli lihominen esim 140 kiloiseksi? Tuliko 100 kilon kohdalla ajateltua ruokamääriä tai -laatua, mahdollisia muutoksia niissä?
Miten esim perhe tai ystäväpiiri on vaikuttanut syömiseen? Onko ulkonäöllä aina ollut vähemmän merkitystä reilusti ylipainoisilla, eli ikäänkuin huomaamatta pääsee lihomaan kun ei välitä muiden mielipiteistä tai yleisistä kauneusihanteista, tai ei katsele peilistä itseään koskaan kriittisesti...?
Saa kai tämmösiä kysellä...? Vähän sekava viesti mutta ehkä selväpäisemmiltä asiallisia tarinoita, kiitos...
Kuinka nopeaa oli lihominen esim 140 kiloiseksi? Tuliko 100 kilon kohdalla ajateltua ruokamääriä tai -laatua, mahdollisia muutoksia niissä?
Miten esim perhe tai ystäväpiiri on vaikuttanut syömiseen? Onko ulkonäöllä aina ollut vähemmän merkitystä reilusti ylipainoisilla, eli ikäänkuin huomaamatta pääsee lihomaan kun ei välitä muiden mielipiteistä tai yleisistä kauneusihanteista, tai ei katsele peilistä itseään koskaan kriittisesti...?
Saa kai tämmösiä kysellä...? Vähän sekava viesti mutta ehkä selväpäisemmiltä asiallisia tarinoita, kiitos...
Vastaukset 10
Vanhimmat
kysyy maithai & co. :_)
no niin neropatti. etkös sinä täällä aina toitota että "jos syö enemmän kun kuluttaa" ja blaablaa niin lihoo (mikä on kyllä ihan totta) niin miksi sitten kyselet tyhmiä.
vai haluatko kuulla vastauksia: syön 2 tomaattia päivässä, liikun 7krt viikossa, ja silti painan 150kg.
VAI: syön 3000 kalorii päivässä, en liiku kun inhoon hikoiluu,karkkii menee dag o natt, ja mitat on 45kg/170cm.
Tiedän erään tyypin joka oli jo koulun ekalta luokalta pullukka, liekö vanhemmat tuputtaneet keikkea hyvää pienenä. No pullukka hän oli koko kouluajan vaikkakin hyvä oppilas. Opiskeluajan hän muka söi vain yhden aterian päivässä mutta tosiasiassa naposteli koko päivän "jotain pientä". Ja lihava sinkku hän on nyt. En ole koskaan kehdannut noita syvällisiä kysymyksiäsi häneltä kysyä.
Tenttiahdistus oli niin kova kun 14 tuntia päivässä lukee putkeen. Tuli samalla naposteltua kaikkea. Lopetin tupakanpoltonkin. Lihoin kamalasti. Valmistuin kyllä hyvään ja arvostettuun ammattiin...
Olen ollut aina ylipainoinen. Satasen raja taisi mennä rikki jo kansakoulussa. Ruoka oli tavallista 60-luvun kotiruokaa. Aamupalaksi kahvia ja pullaa. Koulussa ( jota silloin oli 6 pv. viikossa ) keittoja, puuroja ja laatikkoruokia. Näkkäriä paljaaltaan ja vedellä lantrattua maitoa. Kotona iltapäivällä lämmin ruoka. Lisäksi maitoa, voita ja leipää. Pitkopullaa oli aina tarjolla, muita "herkkuja" harvemmin. Liikuntaa tuli runsaasti pitkien koulumatkojen, urheiluvelvoitteiden ja ulkoleikkien muodossa. Kevyttuotteita ei ollut, ei myöskään pikaruokaa eikä salaatteja kuin kesäisin. Nykyisin en juuri ajattele syömistä. Syön aamulla kaurapuuron. Nyt lomalla ollessa ei tarvitse aamupäivällä mitään. Töissä ollessa joku pikku eväs, banaani tai omena, joskus leipäpala. Kesällä tosin harvemmin leipää kun eväät on säilytettävä autossa leivät pilaantuvat ruokikseen mennessä. Talvella ne taas tuppaavat jäätymään :(. Iltapäivällä teen lämpimän ruuan. Tänään se oli makkarakeitto jota söin lautasellisen. Eilen oli broilerinsuikalekastike ( maustamattomat suikaleet, vähän jauhoja, vettä, ketsuppia, tuorejuustoa, chilijauhe,mustapippuri, curry, soijakastike ) ja tummaa riisiä sekä salaattia. Illalla pari palaa leipää. Tällä ruokamäärällä en laihdu mutta näkyy paino pysyvän suht. paikoillaan. Peiliin on katseltu muutaman kerran tämän 50 vuoden aikana. Painoa on pudotettu 16-vuotiaasta alkaen ajoittain. Suurin pudotus taitaa olla 50 kg yhdellä rupeamalla ( n. vuodessa ). Tietysti muiden mielipiteillä on ollut vaikutusta, heillehän minun painoni on aina ollut ongelma. En kuitenkaan voi nähdä vaikutusta hyväksi kun katson asiaa pitkällä aikavälillä. Muiden aiheuttama paha mieli ei ainakaan auta painonsa kanssa taistelevaa. Jokainen ylipainoinen tietää kyllä itse oman tilansa.
Kiitoksia, sentään joku joka viitsi kiihkottomasti vastata. En olisi uskonut että syömisien uteleminen voi olla tabu tällä palstalla. Ajattelin vaan että kasvottomana kehtaa kysellä, livenä kun ei näitä asioita juuri oteta esille, en todellakaan halua pahaa mieltä kellekään.
Tsemppiä, Namis!
ruoka on ihanaa ja liikunta inhaa.
Jotkut on ottanut kysymyksesi näköjään vittuiluna...
Olen ollut lihava pienestä pitäen. Kouluun mennessä lihoin entistä enemmän, ruokahalu lisääntyi huisasti. En voi syyttää vanhempia sillä he yrittivät hillitä syömistäni. Tosin kyllä harrastin paljon liikuntaa, mm. uintia 3 krt viikossa sekä pyöräilyä.
Minua alettiin kiusata koulussa. Olin pikkulapsi ,en ymmärtänyt miksi ihmiset on niin pahoja, en myöskään tajunnut että olen todella niin lihava kuin olin. Masennuin ja söin. Painoa 50 ja pituutta 130 jotakuin...
Tulin murrosikään ja laihduin normaalimittoihin kaveripiirinlaajentumisen seurauksena. Pysyin niissä ajokorttiin asti... Mutta en kuitenkaan lihonnut sairaanloisesti silloinkaan, painoa n. 80 ja pituutta 170 eli ei tappavaa! Huonon elämäntilanteeni vuoksi aloin ryyppäämään, juhlin 4 päivää viikossa, välillä saattoi olla kahden viikon ränni, välillä vähemmän. Olin töissä pizzeriassa ja päivittäinen ruokani oli... No ei joka päivä, mutta usein. Olen kuitenkin varma että tämä pizza ei ollut se aiheuttaja vaan juominen sillä kun aloin laihikselle ei pizzan syöntini kovin vähentynyt! Painoa pahimmassa vaiheessa 105 kg. Sitten vain aloin kuntoilemaan, lopetin työt pizzeriassa. Paino tipahti 10 kg ja pysyi siinä. Luovuin autosta, otin kuntosalikortin, menin fyysiseen työhön ja erosin silloisesta poikakaverista, muutin omaan asuntoon äitin rasvaruokien edestä ja laihduin vielä 15 kg.
Nyt 80 kg ja melko tyytyväinen, tiedän nimittäin että 80 ei ole pelkkää läskiä vaan RAAKAA VOIMAA : ). projekti kuntosali jatkuu, mutta auto ja poikakaveri saattavat pahentaa tilaani (poikakaveri kun ei kevytpöperöitä syö ja valmista päivittäisen ruokamme)
Mutta vihje jos ette halua lihoa: älkää juoko viinaa ja liikkukaa.
Ja kysyit että syökö reilusti lihavat enemmän kotona. Kyllä, syövät. Mielellään ravintolassa ei edes syö, ymmärrät itsekkin miksi!
Ja satasen rajapyykillä alkaako miettimään syömisiään, en tiedä missä ajassa pääsin sataan kiloon, mutta sain tietää ravitsemusterapeutiltani vasta vuoden myöhemmin että olin painanut niin paljon. Mennessöni terapeutille en halunnut tietää painoani. Mutta luulen että 25 kiloon menee n. puoli vuotta.
Välittävätkö lihavat vähemmän ulkonäöstään? Ei sen vähempää kuin laihatkaan. Itseasiassa mietippäs, lihava joutuu miettimään sitä joka hetki sillä muut ihmiset huomauttavat siitä (niinkuin lihava itse ei olisi tietoinen asiasta) Kadullakävellessä joutuu katseiden kohteeksi. Sitä ulkonäköään miettii joka sekunti.
Itse painoin aikanaan 110 kg, eli minulla oli noin 25 kg ylipainoa omaan mittaani ja lihaksistooni nähden.
Itse lihoin pikkuhiljaa muutaman vuoden aikana noin 20kg. Omaa lihoamistaan ei niin kovin nopeasti huomaa seuratessa peiliä, ennen kuin onkin jo kiloja tullut roimasti liikaa. Vaakaa tuli seurattua liian harvoin ja kun sitten joskus sitä vilasi ja huomasi että kiloja on tullut, niin sitä vähän aikaa söi vähemmän, kunnes kilot tulivat sitten korkoineen takaisin. Pahimillaan paino jojotti vuodessa - kymmenen kiloa.
Laihtuminen on ollut melkein yhtähidasta, mutta oikealla metodilla (syön vähemmän ja liikun PALJON enemmän) tulokset ovat olleet pysyviä. Valitettavasti omaa laihtumista ei tunnu aina huomaavan, koska peilikuvaan tottuu. 20 kg on lähtenyt, mutta välillä tuntuu ettei se näy missään =)