Nykyään voi vl omistaa television. Voi omistaa ja katsella myös video/DVD -laitteita. Mutta sopimattomia ja syntisiä ohjelmia ei ole hyvä katsoa. Muistan kuinka jotkut nuoret vl:t ositvat television, vaikka vanhemmat vastustivat. Joskus on oltu tässäkin asiassa tiukemmalla linjalla. Mutta on otettu opiksi ja viisastuttu. Suhtautuminen ohjelmatelevisioon on kuitenkin yhä kielteinen.
TV:tä voi katsoa
vl.televisio
142120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 24 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei, meille asti tuo tieto ei ole vielä ehtinyt... :-)
Missäpäin sinä asut?
Ja mitä tarkoittaa "ohjelmatelevisio"?
ei ole saavuttanut joka kolkkaa. Minun veljen lapsen lapset, jotka käyvät ala- ja yläastetta, ovat joutuneet näihin päiviin asti kiusaamaan opettajia tällä opetus-tv asialla! Näiltä palstoilta luin, että koulu-tv kielto olisi kumottu jo 1981.
Ei taida enää SRK pysyä itsekään laatimiensa kieltojen perässä, mikä on voimassa, mikä ei.
"Joka kodin sontaluukku", kuten koko kirottua, syntistä rakkinetta nimitettiin.. Nykyään netistä näkee kaiken sen mitä televisiosta jäi näkemättä ja tuhat kertaa enemmänkin.
Joku vl-intoilija on perustellut täälläkin nettiluvallisuutta sillä, että tietokoneessa on nappi jolla sen saa pois päältä mutta televisiossa ei.. Herätkää nykyaikaan.
Itse olin koulunkäyntiavustajana vuonna 2000, ja vl-lapset katsoivat kaikki ohjelmat tv:stä, ei pelkkiä opetusohjelmia. Mutta "säännöstä" he silti tiesivät, ja kuiskuttelivat keskenään, onko se sopivaa, ja pitäisikö kertoa vanhemmille.
"Rokkikonserttia" eli lasten musiikkia soittavaa yhtyettä he eivät saaneet tulla saliin katsomaan, vaan askartelivat sillä välin.
Kyllä se tv-sääntö on ollut, ei siitä mihinkään pääse, mutta jo 80-luvulla sai esimerkiksi luontodokumenttia katsoa, mutta ei elokuvia.
Millainen on menettely nyt peruskoulussa, lukiossa, ammattikoulussa? Voivatko vl-perheiden lapset ja nuoret osallistua sellaiseen opetukseen joss aoppimateriaalina käytetään televisio-ohjelmia ja videoita?
Kiitos mielenkiintoisesta kuvauksesta. Kiinnostava tieto: siis kieltoja on todella ollut vielä 200o-luvun alussa.
..opetuksessa koulu-TV:tä, jos sattuu olemaan aikaa ja löytyy aiheeseen sopiva ohjelma. Samoin kouluni vl-oppilaat ovat osallistuneet ko. opetustuokioihin ilman mitään erityisjärjestelyjä. Sama tilanne myös muissa luokissa.
Myös koulun järjestämiin muihin tilaisuuksiin vl-oppilaat osallistuvat pääsääntöisesti. Olen keskustellut ajoittain vanhempien kanssa, mitä mieltä itse olen esim. koulun tarjoamista konserteista, ja tuonut esiin kantani, että me opettajat pyrimme tarjoamaan lapsille sellaista ohjelmaa, ettei se turmele pieniä, vaan on tukemassa koulun opetuksellisia ja kasvatuksellisia tavoitteita.
Hyvä asia, jos television omistaminen on nykyään sallittu. Suorastaan erinomainen, mikäli siitä saa myös katsoa ohjelmia pois lukien sopimattomat ja syntiset ohjelmat.
Kysyisinkin, saako televisiosta katsella myös uusintoja 1960-80 -lukujen ohjelmistosta, kun siihen aikaan kaikki ohjelmat olivat sopimattomia ja syntisiä? Luulisi, ettei se synti ole niistä ohjelmista arkistojen pimennoissa mihinkään hävinnyt?
Entä jälkikäteen tehdyt dokumentit tuon ajan elämästä? Nehän on pitkälti koottu aikansa uutisfilmeistä. Onko hyvä pistää silmät kiinni aina, kun aletaan näyttää vanhaa filmimateriaalia ja avata ne vain niiden nykypäivänä nauhoitettujen osuuksien kohdalla, joissa keski-ikäinen tai vanha henkilö kommentoi nuoruutensa elämää.
Päivämiehenkin pitäisi kommentoida tätä asiaa, jotta tietäisimme varmuudella, mikä on oikein, mikä väärin.
olen huomannut jutellasani joidenkin vl-nuorten kanssa (ikä n. 13-15), että loppujen lopuksi he ovat ihan yhtä tietoisia tv-sarjojen tapahtumista ja katsovat kotonaan myös niitä elokuvia, joista tv:sta tulee. Eikä musiikkifilmitkään ole puheiden tasolla ihan tuntemattomia.
Saattaiskohan ne nyt suostua lupaamaan mulle oman teeveen jos kerron että "on muillakin meikäläisillä nuorilla"?
Monella tutulla on jo tv, tämä luulo että tv olis kielletty on ihan kummallista panettelua taas.
..jotka -70-> luvuilla tuomittiin helvettiin TV:n omistamisen johdosta. Onko tuomio edelleen voimassa, vai kumoutuuko tuomiö kehityksen myötä????
Täytyis SRK:n pyytää julkisesti anteeksi niiltä, jotka nimitettiin saatanan lapsiksi ja erotettiin sen takia kun niillä on televisio, koska nykyään sallitaan television katseleminen ja omistaminen eikä enää nimitellä saatanan lapsiksi eikä eroteta.
Mika se tarkasti ottaen se ohjelmatelevisio on (kysymysmerkki). Vuosikymmenia sitten kristillisyyden kansanopistolla naytettiin elokuva, jossa esiteltiin silloista metsatyokonetta. Siita syntyi keskustelua (ja eripuraa) - on naytetty ja katseltu elokuvia! Kuva oli kuitenkin asiallinen.
Televisiossakin esimerkiksi useat luonto-ohjelmat ovat asiallisia ja kertovat kauniisti Luojan ihmeellisista toista, saavutuksista, joihin ihminen ei ole pystynyt eika pysty. Ongelmana on tietenkin, ettei etukateen tieda, onko ohjelma @hyva@. Eikan sita sanomalehtea avatessakaan tieda, mita tanaan on kirjoitettu.
Sana ohjelmatelevisio on kylla melko kehno. Miksei yksinkertaisesti puhuttaisi VIIHDEohjelmista - semmoisista, joissa vaannella itsea ja kirkutaan mikrofoniin. Tai vaikkapa urheilusta - onko mitaan POJLEMPAA kuin katsoa, kuinka kepilla sohitaan jaalla mustaa @ludetta@ (jaakiekko) tai ajetaan autolla ympyraa jollakin varta vasten tehdylla radalla. Puhumattakaan makihypysta tai kilpahiihdosta. No, juttuja vain. Jos joku hiihtaa 50 km minuuttia nopeammin kuin toinen - mihin tava voittaja kayttaa nain saastamansa ajan - eihan siina ajassa ehdi kunnolla edes tupakkaa poltaa. Mutta voittajasta tehdaan postimerkki, mutta haviajaa ei muista kukaan, koska han oli siis minuuttia hitaampi. Miksi ne ylipaansa hiihtavat - autolla tai mopolla matka taittuisi mukavammin. Kait se kilpaurheilu (ja sen seuraaminenkin) on vahintaan yhta turhanaikaista kuin television VIIHDEohjelmat.
Paavalikin kirjoitti olympialaisista, jossa vain yksi ainoa voittaja saa kunnian kruunun. Jumalan lapsen matkalla se viimeinenkin saa - ehkana juuri se kehnoin ennemmin kuin se joka aina oli ja halusi olla keulilla.