Joukossa tyhmyys tiivistyy, sanotaan. Mutta mikä sai tavallisesti niin itsenäiset ja hyvin koulutetut uskovaiset äkkiä muuttamaan mieltään kokouksessa?
He olivat edellisenä päivänä keskustelleet yhdessä SRK:n johtokunnan jäsenten kanssa opetustelevisio- ja videotekniikkaan suhtautumisesta. Heillä oli yhteisessä keskustelussa muodostettu, hyvin perusteltu ja rationaalinen näkemys, jonka takana he kaikki sekä SRK:n johtokunnasta ainakin pääosa olivat.
He esittelivät näkökohdat puhujainkokoukselle.
Kun vastavaikutus nousi, eli kun saarnamiehet kävivät jyrkästi tuomitsemaan esitetyt näkemykset, yksikään näistä asiantuntijoista ei jaksanut puolustaa eikä perustella alkuperäistä kantaa. Kaikki tyynni lipesivät periaatteistaan ja käänsivät kiireesti takkinsa.
Ei ollut yhden yhtäkään, joka olisi puolustanut yhdessä luotua näkemystä.
Jokainen heistä marssi erikseen kokousväen eteen ja tunnusti julkisesti, että oli tällä samalla paikalla syyllistynyt juuri suureen syntiin. Ja olikin nyt kalliiden vanhojen saarnaajien kirkastettua asioita havainnut olleensa täysin väärässä. Ei sitä televisotekniikaa eikä videoita todellakaan jumalanlapsi mihinkään tarvitse, päinvastoin sitä ei pidä ottaa käyttöön missään. Kaikki televisiotekniikan käyttö on kiellettävä niin opetus- kuin työyhteyksissäkin uskovaisilta. Tämä oli se totuus, joka nyt oli äkkiä omaantuntoon avautunut.
Voiko tällaisiin ihmisiin luottaa?
Voikoheihin luottaa muissakaan asioissa?
Pysyvätkö he muulloinkaan kannattamiensa hyvien asioiden takana, jos heidät on näin helppo saada kontalleen sielun syvimmissä kysymyksissä?
He eivät ole itsenäisiä eivätkä riippumattomia painostuksen edessä.
Jos tällaisen aikaisemmin vakaumuksellisena kristittynä pidetyn henkilön voi saada pelkällä sanallisella painostuksella taipumaan kokonaan päinvastaisen mielipiteen kannattajaksi?
Herää myös kysymys, mitä pelättävää aidolla uskovaisella on. Daniel ei pelännyt jalopeurojen luolassa!
Uskovaisellahan on turva ikiaikojen Jumalassa, ja jos hän on sydämessään aidosti jonkin hyvinperustellun ratkaisun kannalla, ei hänen tarvitse pelätä eikä kumartaa ketään maan päällä.
Mikä sai nämä vakaumukselliset uskovaiset nöyryytetyiksi takinkääntäjiksi? Osallisiksi alentavaan näytelmään?
Miltä heistä mahtoi tuntua sitten vuoden-parin kuluttua, kun SRK lähetti kaikkiin rauhanyhdistyksiin kirjelmän, jossa todettiin, ettei tuota puhujainkokouksen päätöstä ollut koskaan tehtykään.
Se asia oli pyyhitty pois historiasta, aivan samoin kuin Maon Kiinassa ja Stalinin Neuvosto-Venäjällä retusoitiin uutiskuvista pois ei-toivottavia henkilöitä.
Se mitä oli tapahtunut, ei ollutkaan koskaan tapahtunut.
He olivat kääntäneet takkinsa aivan turhaan!
He olivat edellisenä päivänä keskustelleet yhdessä SRK:n johtokunnan jäsenten kanssa opetustelevisio- ja videotekniikkaan suhtautumisesta. Heillä oli yhteisessä keskustelussa muodostettu, hyvin perusteltu ja rationaalinen näkemys, jonka takana he kaikki sekä SRK:n johtokunnasta ainakin pääosa olivat.
He esittelivät näkökohdat puhujainkokoukselle.
Kun vastavaikutus nousi, eli kun saarnamiehet kävivät jyrkästi tuomitsemaan esitetyt näkemykset, yksikään näistä asiantuntijoista ei jaksanut puolustaa eikä perustella alkuperäistä kantaa. Kaikki tyynni lipesivät periaatteistaan ja käänsivät kiireesti takkinsa.
Ei ollut yhden yhtäkään, joka olisi puolustanut yhdessä luotua näkemystä.
Jokainen heistä marssi erikseen kokousväen eteen ja tunnusti julkisesti, että oli tällä samalla paikalla syyllistynyt juuri suureen syntiin. Ja olikin nyt kalliiden vanhojen saarnaajien kirkastettua asioita havainnut olleensa täysin väärässä. Ei sitä televisotekniikaa eikä videoita todellakaan jumalanlapsi mihinkään tarvitse, päinvastoin sitä ei pidä ottaa käyttöön missään. Kaikki televisiotekniikan käyttö on kiellettävä niin opetus- kuin työyhteyksissäkin uskovaisilta. Tämä oli se totuus, joka nyt oli äkkiä omaantuntoon avautunut.
Voiko tällaisiin ihmisiin luottaa?
Voikoheihin luottaa muissakaan asioissa?
Pysyvätkö he muulloinkaan kannattamiensa hyvien asioiden takana, jos heidät on näin helppo saada kontalleen sielun syvimmissä kysymyksissä?
He eivät ole itsenäisiä eivätkä riippumattomia painostuksen edessä.
Jos tällaisen aikaisemmin vakaumuksellisena kristittynä pidetyn henkilön voi saada pelkällä sanallisella painostuksella taipumaan kokonaan päinvastaisen mielipiteen kannattajaksi?
Herää myös kysymys, mitä pelättävää aidolla uskovaisella on. Daniel ei pelännyt jalopeurojen luolassa!
Uskovaisellahan on turva ikiaikojen Jumalassa, ja jos hän on sydämessään aidosti jonkin hyvinperustellun ratkaisun kannalla, ei hänen tarvitse pelätä eikä kumartaa ketään maan päällä.
Mikä sai nämä vakaumukselliset uskovaiset nöyryytetyiksi takinkääntäjiksi? Osallisiksi alentavaan näytelmään?
Miltä heistä mahtoi tuntua sitten vuoden-parin kuluttua, kun SRK lähetti kaikkiin rauhanyhdistyksiin kirjelmän, jossa todettiin, ettei tuota puhujainkokouksen päätöstä ollut koskaan tehtykään.
Se asia oli pyyhitty pois historiasta, aivan samoin kuin Maon Kiinassa ja Stalinin Neuvosto-Venäjällä retusoitiin uutiskuvista pois ei-toivottavia henkilöitä.
Se mitä oli tapahtunut, ei ollutkaan koskaan tapahtunut.
He olivat kääntäneet takkinsa aivan turhaan!
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tapasi heikkous ylivoiman edessä?
Joku sanoi toisessa ketjussa tästä tilanteesta: heidät jyrättiin.
Niin se yksinkertaisesti meni.
Mitä tuo sana "jyrääminen" tarkoittaa tässä kohdassa?
"lahjontaa, kiristystä, uhkailua"?
En ollut itse tuossa kokouksessa, koska en vielä silloin ollut alalla töissä, vl olin kuitenkin. Minulla on erään ystävän tarkka kuvaus kokouksesta ja se passaa just tuohon sinun kuvaukseesi.
Nyt alalla olevana ja entisenä vl:na olen joskus jutellut ei-vl-työkavereiden kanssa niistä ajoista. Kontrolli oli aika pitävä, kun tv-tunti oli ohjelmassa. Joku vl-lapsi kävi varmistamassa, ettei yhtään "uskovaista" jäänyt luokkaan!
Minulle tuo oli uusi tieto, että SRK:lta on tullut oikaisu omista ohjeista, ettei mitään ehdotonta kieltoa ole ollutkaan! Se on uskomatonta asioiden vääristelyä ja ihmisten kiusaamista vakavilla asioilla. He pitivät ihmisiä vallassaan ja leikkivät kuin sätkynukeilla! Jos joku epäili ja kyseli, hoito jatkui, kunnes kuuliaisuus saavutettiin. Jos ei, niin sitten sanottiin: -> ...itse lähti "synteineen"!
Kuka oli siihen aikaan SRK:n johdossa?
Jos SRK mainostaa vuosikymmenet sitä, että he "yhtenä miehenä" ja yksimielisessä rakkaudessa tekivät kaikki, niin ei siellä yksittäisellä johtajalla ole merkitystä. Luultavasti siellä oli menossa melkoinen valtataistelukin, jota ei tietenkään tunnustettu /tunnusteta!
Kyllä nimet löytyvät sen aikaisista julkaisuista. Muutama on vieläkin elossa ja toimissa mukana. Saati pikkukihot, heitä on pilvinpimein saarnaajina ja johtokunnissa.
Johto kantaa aina vastuun. Outoa jos ei vastuunkantajaa löydy. Nykyjohto kantaa vastuuta myös yhteisön menneisyydestä.
Tervetuloa, pääsihteeri Aimo Hautamäki. Odotamme perusteluja koulu-tv-ratkaisuille.
Olisiko ollut Reinikainen vai Lääkkö?
Lue Seppo Lohen historiikit.
SRK:ssa kautta aikain vallinnut "pyhä henki" laittoi esimerkiksi opetusvideoita kirurgeille puolustaneen henkilön kääntämään takkinsa ja julistamaan ne synniksi. Vain todellinen vl-pyhähenki tekee tällaista.
Minusta tuossa on pilkan merkit!
Miten armollinen Jumala siihen suhtautuu?
En itse uskaltaisi leikkiä noilla asioilla.
Siksi en voinut taipua SRK:n vaatimuksiin, vaan jäin yksin - raskaat vl-syytökset niskassani!
Miksi ko. henkilö taipuivat? Se on arvoitus.
kun siellä alettiin keksimään omaa ihmisoppia Jumalan sanan tilalle. Näkeehän sen nykyaikana, kun liike kasvaa vain synnyttämällä (huonolla hyötysuhteella niinkin), koska omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset näkevät ihmissääntöjen erheellisyyden.
Enpä usko että Jumala on sen enempää jättänyt kuin palannutkaan vanhoillislestadiolaisuuteen. Näissä kaikissa suunnissahan ilmenee vain ihmisen sanomaton kekseliäisyys mitä tulee hänen taitoonsa rakentaa uskomusjärjestelmiä.
Se mitä Jumala on, Hänestä varon sanomasta suoraviivaiseti paljon mitään. Sanokaamme että Hän on Kaikkeus. Tässä kaikessa todellisuudessa, näkyväisessä ja näkymättömässä, kaikessa mitä on, ja me ihmiset olemme vajavainen ja vain vähäsen reunasta asioita ymmärtäviä olioita, toki osana tätä kaikkea täydellisiä...
"Sillä täällä me näemem kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin..."
Osallistuminen kokoukseen oli eräänlainen näytelmä joka jäi ikuisesti mieleeni. Opetus monella tavalla. Opetus ihmisen heikkoudesta.
Onko eri mieltä oleminen niin uhkaavaa että iihminen - arvostelukkykyinen. kouluttautunut ihminen - ennemmin luopuu julkisesti moraalistaan ja omastatunnostaan?
Mitä osallisuus tuollainsessa ala-arvoisessa näytelmässä aiheuttaa sielulle?
Tiedättekö, millaisia traumoja lasten vieminen/pakottaminen vuodesta toiseen ahdistaviin yötä myöten kestäviin hoitokokouksiin on aiheuttanut?
Kaikki vl:t eivät ole niin kovia ja häikäilemättömiä kuin kunnon vl-uskovaisten pitäisi olla, osa varsinkin lapsista ei ollenkaan nauttinut hoitokokouksista. Itseni lisäksi monet muutkin kärsivät ja kauhulla muistavat "rakkauden täyttämiä" hoitokokouksia.
Millaisen mallin annoimme hoitokokouksissa lapsillemme siitä, mitä merkitsee moraalinen ryhti ja hyvään omaantuntoon nojaava selkäranka, joka ei taivu painostuksenkaan edessä?
Mitä lapsi niistä kokouksista sai?
Jos liikkeen jäsenmäärä on pysynyt pitkähkön ajan suunnilleen samana ja samaan aikaan lapsiluku perheissä on normalisti kuuden, jopa kahdeksan lapsen luokkaa, niin on aika helppo laskea, että lapset aikuisiksi vartuttuaan lähtivät etsimään jotakin muuta vaihtoehtoa.
Kuka tietää missä he nyt ovat?
Mihin arvelusi mahtaa perustua? Omassa sukulaispiirissäni kymmenlapsisten perheiden kaikki lapset, ehkä yhtä tai kahta "erilaista" lukuunottamatta ovat pysytelleet aikuistuttuaankin rauhanyhdistyksessä.
En tunne yhtään sellaista perhettä, joiden lapsista edes puolet olisi lähtenyt erilleen herätysliikkeestä.
Kyllä vanhoillislestadiolaisuus luo lapsesta saakka niin tiukasti mieleen jäävän maailmankuvan ja rakenteen, että sen ulkopuolelle on vaikea, liki mahdoton psyykkisesti terveenä pysyen lähteä.
Lapsena en mitenkään voinut käsittää, kuinka toisia ihmisiä voitiin kohdella niin julmasti ja nöyryyttävästi.
Kotipaikkakunnalla käydessäni kävin vanhempieni pyynnöstä entisella "koti Ry:lläni" joulumyyjäisissä. Tuntiessani "tutun" Ry:n tuoksun, kaikki lapsuuden kauhut palautuivat mieleeni. Jäi riisipiirakat ostamatta!
eikä yhtään ole jäänyt vl-liikkeeseen. Veljelläni on 8 lasta ja minun tietääkseni vain yksi on vl.
Mielenkiintoista kuulla, että noin kävi. Minkä ikäluokan perheestä mahtaa olla kyse, vaikuttivatko ehkä hoitokokoukset irrottautumiseen. Mahdollisesti heidät eliminoitiin? Vai lähtivätkö itse pois vl-liikkeestä?
Kun veeälliä on noin 100000, olisi hauska tietää, kuinka paljon on tällä hetkellä elossa olevia ex-veeälliä. Kuinka monta sataa tuhatta? Voitaisiin järjestää vaikka kokoontuminen.
Joo, mikäs ettei, mutta ei perusteta lahkoa joka taas alkaa syrjiä toisia... :-)
ovat jääneet vl-porukoihin.
Kuka järjestää tapaamisen? Uskon että tulijoita saattaisi ilmaantuakin. Mutta itse olen allerginen saarnoille... :-)
1947. Asuvat eri paikkakunnalla kuin minä, mutta tiedän, että perheen äiti (siskoni) joutui ainakin hoitokokousrumbaan. Uskoakseni lapset ovat lähteneet heti kun ovat kynnelle kyenneet, osa jo ihan kouluaikoina. Asuvat kunnassa, jossa todella vähän vl:iä ja olivat lähes ainoat koulunsa silmätikut koulu-tv asian vuoksi.
Ei ole hajuakaan srk:n äijillä, mitä piinaa lapset ovat joutuneet kestämään ihan turhan takia.
ajatus maailman lasten kokoontumisesta on mielenkiintoinen - sellaihenhan viimeksi jarjestettiin Baabelin tornin rakennusprojektin merkeissa. Tuhoisat seurauksethan kaikki tiedamme.
jos vain jotkut voisivat tai viitsisivät kokoontumisen järjestää. Voisihan siellä sitten ihmetellä veeällien Baabelin tornia ja samalla keskustella siitä, miten vl-eväinemme (jotka ovat myös hyviä) tässä oikeassa maailmassa elämme.
Nämä oppineet ihmiset olisivat siis voineet pitää hyvin perustellut käsityksensä tuossa kokouksessa, sillä myöhemmin SRK joka tapauksessa ilmoitti että tuon kokouksen tekemä "Pyhän Hengen päätös" ei pitänytkään paikkaansa vaan oli pätemätön.
Mikä sai viisaat ja elämänkokemusta jo paljonkin hankkineet uskovaiset ammatti-ihmiset pelkäämään?
Pelkäämään niin paljon että kaikki muuttivat mielensä (= todennäköisesti teesekentelivät muuttaneensa mielensä)?
Kuka osaa tätä selittää Raamattuun pohjautuen?
Onko tässä kyse jumalanvaltakunnan tominnasta vai ihmisten välisestä vallankäytöstä??
...herrojen jyräyskokous, jossa yli kokousväen mielipiteiden jyrättiin herrojen tahto läpi vanhoin painostus- vl- fraasein ("pidetäänpäs nytkin yhteinen kristillinen rakkaus")
Siinä tuoksinassa takki kääntyi vikkelaään eräältäkin kokousedustajalta joka omiaan meni esittämään....
Eli ei ole menettelytavat muuttuneet srk:n yhteydessä......
EI tipan tippaa...ja Päivämiehestähän moiset kiusalliset episodit vain saksittiin pois, juuri niinkuin sanoit, Maon Kiinassa tai Stalinin Neuvostoliitossa...
Olen kuitenkin varma että kuvaamasi tapaus tämän vuoden vuosikokouksesesta on onneton poikkeus.
Ehkä jokin lapsus tai väärinkäsitys?
Perustelen kokemuksillani paikallisen tason rauhanyhdistyksen toiminnasta.
Reilua peliä.
kyllä minä sen tiedän että paikallistasoilla ry:issä esim yhdistyslakia noudatetaan demokratian valossa niinkuin pitääkin
Siellä on vanhojen herrojen ja puhujamiesten juntat vedetty alas maanpinnalle jo vuosia sitten, niinkuin pitääkin
Keskusyhdistys toimii toisin, vähän kuin entiset kommunustiklikit, ja pääairueena sillä herraklubilla on päivämies kuuliaisine toimittajineen.
Ketä uskoa? Päivämiestä? SRKta? Uskonystävää?
Minä neuvon: usko viimeksimainittua vierelläkulkijaa...Viime aikoina on saatu useita esimerkkejä, missä Päivämiehen jutut sotivat tavallisen uskovaisen ajatuksia vastaan..
Kuinka keskusyhdistys voi toimia eri tavalla kuin paikalliset? Me jäsenethän olemme paikallisyhdistysten kautta SRK:n "omistajia". Siten sen samoin kuin Päivämiehen toimituksen tulee kuulla meidän lähettämiemme edustajien esityksiä.
Olemme itse valinneet edustajamme.
Väitän että emme ole. Kyseessä on sisäänpäinlämpiävä herrakerho.
Viime vuosikokouksessa sellaista yritettiin, itse esiintuotua ehdokasta esitettiin kokoukselle, mutta yritys jyrättiin ja johdon (ilmiselvästi)oma kellokas valittiin ilman soraääniä. Se oma ehdokas vedettiin painostuksen alla pois.
Väitän että johto valitsee itse edustajansa, ja valituttaa näitä härskisti vuosikokouksella.
Onko pimeästä 70-luvustä jäänyt pelon ilmapiiri, ettei voida ilmaista vapaasti mielipiteitä, kuin vain paikallistasolla. Pelätäänkö SRK:tä edelleenkin, ja onko Päivämies pelkästään SRK:n äänitorvi???
kyllä vaan, kyllä on
päivämieskin on vain ko herraklubin airut
tämänhän näkee tyhmäkin
ps
herraklubissa on edelleen mukana kovia, nyt jo ikääntyneitä, hoitajapoikia....
Rauhanyhdistykset voisivat toimia itsenäisesti, itsenäisinä seurakuntina,ilman SRK:ta.
Tosiaan.
Nykyään saattaisi toisenlainen organisaatio toimia itse asiassa tehokkaamminkin, verkkotekniikka ja verkko-organisaatio. Asiantuntijat ovat joka tapauksessa kentällä, eivät missään keskistetyssä yhdessä ja samassa paikassa.
Muutkin ennen niin kovasti keskistetyt hallintamuodot ovat viime vuosina hävinneet ja asioiden hoitoon on haettu uusia ratkaisuja.
Hyvä idea.
Jaa tämähän -! Ei hassumpi ajatus ollenkaan.
Jalkautuminen paikallisiin ja alueellisiin toimintoihin, joita jo nyt on runsaasti (myyjäiset ja rakennustalkoot ym.) aktivoisi entisestään kaikkia tekemään yhdessä enemmän ja aktiivisemmin työtä. Saattaisi muuten tuoda lisää tehoa toimintaan.
Olin paikalla, enkä minkäänlaista jyräämistä havainnut.
Rauhallista ja asiallista sovittelua kylläkin. Tampereen veljen vuoro tulee varmasti lähivuosina, ehkä jo ensi vuonna, viimeistään seuraavana.
Mielenkiintoisia keskusteluja. Ennen internet-aikaa eivat tieto ja mielipiteet nain kulkeneet. Puhumattakaan ajasta, jolloin luku- ja kirjoitustaito ei ollut yleista.
Siella @kovien hoitajapoikien@ joukossa oli eran entinen upseeri(kin), joka taannoin teki parhaansa saadakseen Jumalan valtakunnan sotilaalliseen jarjestykseen, mutta ei se tietenkaan onnistunut, kun Jumalan Henki ei alistunut korkeankaan upseerin @taakse poistu!@ -komentoon.
Onhan se taisteleva seurakunta. Itse seurakunnan sisalta nousevat ne @raatelevaiset sudet@ - keita sitten lienevatkaan. Sillaihan se aina ja kautta historian on tapahtunut. Nyt tietysto on @komeaa@ kun on paljon uskovaista kansaa, mutta sitten tuntuu ahtaammalta, kun sielta taalta pitkin laajaa maata loydetaan enaa yksi...kaksi uskovaista.
Paavalin aikana seurakunnissa syntyi keskustelua ja oli erilaisia nakemyksia. Ei Paavali niita koskaan @potkinut paahan@, vaan aina kohteli ja puhutteli heita rakkaina veljinaan - ynna korosti omaa kelvottomuuttaan ja syntisyyttaan (omalta puoleltaan) - ynna JUmalan armoa.
...en tiennytkaan.
Olen tavannut heista pari karkimiesta. Ihan mukavia tyyppeja. Toinen oli se vanhempi, hyvantuulinen herra, jolle piispa lahjoitti kumisaappaat. Silla oli uskonkasitys ihan kohdallaan. Tarkeinta oli, ettei se kuvitellutkaan olevansa mitaan, seka etta se itse oli Jumalan lapsi.
Ei ne ihan kelvottomia ole.
Mutta kummalliselta tassa vain tuntuu, etta jatkuvasti viitsitaan pitaa ylla keskustelua jostakin niin joutavasta asiasta kuin televisiosta. Sehan on ihan turha juttu. Ja vanha vitsi. Puoleksi vuosisadaksi on jamahdetty kiinni televisioon - - - jos tahan tahtiin edetaan, tarvitaan puolet iankaikkisuudesta, jotta ehdottaisiin kasitella kaikki television jalkeen keksityt tekniset vempeleet.
Voi toisen kanssa keskustella reaaliajassa liikkuvan kuvan kanssa. Synti!
Jos ei muusta tiedä, se tuntuu ihan normaalilta..
Monessa maallisessa kokouksessa, jossa olen mukana ollut, olen havainnut paljon rajumpaa jyräämistä. Jos joku haluaa Sotkamossa tapahtunutta jyrämiseksi sanoa, se on sen havainnoijan ongelma.
Tiedän siis muunkinlaista menettelyä, kuin nyt oli Sotkamossa.