Mua ahdistaa melko lailla koko ajan. Palan tunne kurkussa, sydän tykyttää ja muljahtelee. Henki ei meinaa kulkea, suu ja nenä kuivuu. Väsyttää ihan hirveästi, mä voisin nukkua vaikka kuinka kauan. Yöllä joskus herää siihen ettei saakaan kunnolla henkeä ja sitten valvotaan. Ruoka ei meinaa maistua, päätä särkee. Säikähdän helposti ihan pieniäkin juttuja. Ja kaiken kukkuraksi pelottaa, että jos mä oonkin vakavasti sairas. Tää ahdistus ei ole sellasta kohtauksittaista, vaan jatkuvaa, välillä tosin ahdistaa enemmän ja välillä vähemmän.
Ihan täysin oman pään keksintöä tuo pelkääminen ei ole, alkuvuodesta mä olin jonkun kolmisen viikkoa silleen pikkasen kipeänä, hengästytti vaan kovasti ja sydän hakkas. Kaikki sano vaan et se on flunssaa tai jotain, mä itse pelkäsin et olis jotain pahempaa mut annoin sen kuitenki vaan olla. Kun vihdoin menin lääkäriin niin sain tietää et mulla oli keuhkoveritulppa. Sairaalassa oltiin hetki ja nyt on verenohennuslääkitys päällä vielä syksyyn saakka. Tästä saakka tää ahdistus on vaivannut. Ensin pelkäsin et tulppa uusii, no sitä ei kuulemma tapahdu kun syö lääkkeitä ja kun kaikki tulppaan altistavat tekijät on poistettu(paitsi geneettinen). Ehkä ihan hetkeksi ne lääkärin vakuuttelut auttoi mut sitten pelko tuli takasin.
Mä en ole vielä uskaltanut mennä lääkäriin juttelemaan. Tuntuu kuin häpeäisi tätä kaikkea. Välillä mä en uskalla lähteä kotoa kun pelkään et ahdistus voimistuu vaik bussissa ja et saan paniikkikohtauksen.
Olis kiva kuulla muiden ahdistuneiden kokemuksia, hyviä neuvoja ja rohkaisevia sanoja. Oonko mä ahdistunut, sairas vai molempia?
Ihan täysin oman pään keksintöä tuo pelkääminen ei ole, alkuvuodesta mä olin jonkun kolmisen viikkoa silleen pikkasen kipeänä, hengästytti vaan kovasti ja sydän hakkas. Kaikki sano vaan et se on flunssaa tai jotain, mä itse pelkäsin et olis jotain pahempaa mut annoin sen kuitenki vaan olla. Kun vihdoin menin lääkäriin niin sain tietää et mulla oli keuhkoveritulppa. Sairaalassa oltiin hetki ja nyt on verenohennuslääkitys päällä vielä syksyyn saakka. Tästä saakka tää ahdistus on vaivannut. Ensin pelkäsin et tulppa uusii, no sitä ei kuulemma tapahdu kun syö lääkkeitä ja kun kaikki tulppaan altistavat tekijät on poistettu(paitsi geneettinen). Ehkä ihan hetkeksi ne lääkärin vakuuttelut auttoi mut sitten pelko tuli takasin.
Mä en ole vielä uskaltanut mennä lääkäriin juttelemaan. Tuntuu kuin häpeäisi tätä kaikkea. Välillä mä en uskalla lähteä kotoa kun pelkään et ahdistus voimistuu vaik bussissa ja et saan paniikkikohtauksen.
Olis kiva kuulla muiden ahdistuneiden kokemuksia, hyviä neuvoja ja rohkaisevia sanoja. Oonko mä ahdistunut, sairas vai molempia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oot vielä toipilas. Keuhkoveritulppa voi pahimmas tapaukses tappaa. Sulla voi olla ns post traumaattisia oireita eli jonkin kovan trauman jälkeen, kun niin sanotusti pöly on laskeutunut, niin iskee paniikki kun henkilö tajuaa kuinka pahasti olisi voinut käydä.
Tai voihan tuo hengenahdistus sun muut oireet olla jotain muutakin. Mittaa kuume...jos on ees vähän niin jotain tulehdusta voi olla jossainpäin kehoa. Jos mitään elimellistä sairautta et havaitse itselläs, niin hyvä, ja varmaan voit kattoo sinne syksyyn asti kun lääkekuuris loppuu, että miltä olo tuntuu silloin. Ehkä sun ohennuslääke saattaa aiheuttaa sivuvaikutuksia...kysy apteekista millasia sivuvaikutuksia sun lääke voi aiheuttaa. Esim. verenpaineen muutokset voi tuntua tosi moninaisina oireina kropassa.
Joo olihan se aika jänskä juttu varsinkin näin suht nuorelle tapahtuvaksi. Voiks tuommonen post traumaattinen stressi(?) oireilla näin kauan ja laajasti? Tänään on ollut paha päivä, leposyke on 80 tienoilla tai vähän päälle, hengittäminen on rasittavaa ja olo on kaikin puolin kurja. Mut kuumetta ei ole :) Tällä mun Marevan-lääkityksellä ei pitäis olla sen kummempia sivuvaikutuksia kuin mustelmaherkkyys ja sen sellainen. Mä en edes halua ajatella lääkityksen lopettamista, pelko tulpan uusimisesta jäytää edelleen.