Olen aikuisikäni ollut "runsasrintaista" naistyyppiä, -jopa liiankin runsas, minkä olen kokenut myös rasitteena. Raskauden aikana rinnat turposivat entisestään sekä kipeytyivät käsittämättömästi. Kipu vaikeutti nukkumista ja tuntui, että rinnat "räjähtävät" polttavan ja "pakottavan" kivun vuoksi. Synnytyksen jälkeen kipuilu luonnollisesti helpottui ja imettämisen seuraksena rinnukseni ovat nyt tyhjät "hernepussit", joihin ajoittain todella vaikea tottua (ja hyväksyäkin). Kehon muutos siis valtava ja edelleen vierastan itseäni (synnytyksestä 4kk, imetys loppunut jo). Kuulostaako tutulta kenenkään korvaan? Voitteko avittaa vinkeillänne? Kiitos etukäteen!
Mitä tehtävissä?
Reppurinta
2238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei. Minulla on samankaltainen "ongelmantapainen." Minä olen myös aina ollut isohkorintainen,raskauksia ennen kk oli D, nyt viimeisimmän raskauden ja imetyksen jälkeen olen kokoa DD, ja rinnat ovat todella minun mielipahani aiheuttajat.Neuvolassa lohduteltiin ja kerrottiin, jotta rinnat pienentyisivät imetyksen jälkeen, vaan eipä niin ole käynyt.Tässä sitä odotellaan ja jumppaillaan.Painavat rinnat aiheuttavat niska/hartiasärkyä ja ovat mielestäni kamalan näköiset "pöllöttäessään".Mutta olen silti jumpannut ahkerasti BB-jousijumpparilla päivittäin, ja jonkunlaista apua olen saanut kipuihin.Lisänä olen urheasti käynyt uimassa, se kiinteyttää kaikkialta ja rinuli helppaa niskasärkyynkin.(Muista oikea tekniikka). Näistä on ainakin minulle apua, kokeile näitä. Tsemppiä!!!
Nykyisin rintani ovat, kuten totesin tyhjät "pussit", jotka roikkuvat eivätkä enää edes tunnu painavan mitään. Kivut ja painon tunne ovat jo mennyttä aikaa, mutta mitä tehdä kun "reppujeni" pinta-ala edelleen sama kuin raskausaikana eivätkä edes "pöllötä". Sekin olisi nykyisellään parempi vaihtoehto(!?). Tuntuu, että nahka vain venynyt ja sisältö hävinnyt...
Tiedän, että tämä naiseuteen ja varsinkin äitiyteen liittyvä luonnollinen kehon muutos, mutta pohdiskelen silti tämän uuden elämäntilanteen edessä myös turhamaisesti oman ulkoisen olemukseni "pieniä muutoksia". Kiitos sinulle "reppurinta 2" neuvoistasi, joita kokeilen joka tapauksessa mielelläni!