Mikä mua vaivaa, kun enää kestä tiettyjä tilanteita yhtään.
Esim. jos menen luennolle ja paikan päällä onkin tieto, että se on peruttu, niin meen ihan sekasin ja pakko ahmia ja oksentaa,(mulla on bulimia) jotta sen olon saisi pois. Kerran kun mulla oli varattu aika lääkärille, soittivat ne sieltä ja kysyivät samana päivänä, että voisinko tulla ennemmin iltapäivällä, kuin sovittuun aikaan aamupäivästä. siitä sain hyperventilaatiokohtuksen ja menin ihan sekaisin. kerran menin apteekkiin hakemaan mielialalääkettä, jota lääkäri oli mulle kirjottanut. niillä ei kuitenkaan ollut varastossa sitä lääkettä ja ne sanoi, että ne voi käydä hakee sitä toisesta apteekista. jouduin ihan kauheaan hätään ja rupesin itkemään. Kerran kun olin menossa jumppaan, ja olin unohtnut jumppakortin kotiin ja en päässytkään mukaan jumppaan, niin en meinannut saada hengitettyä ja olo oli ihan kauhea..
Onko tämä paniikkihäiriötä vai mitä?
Onko hyperventilaatiokohtaus sama kuin paniikkihäiriö kohtaus?
Esim. jos menen luennolle ja paikan päällä onkin tieto, että se on peruttu, niin meen ihan sekasin ja pakko ahmia ja oksentaa,(mulla on bulimia) jotta sen olon saisi pois. Kerran kun mulla oli varattu aika lääkärille, soittivat ne sieltä ja kysyivät samana päivänä, että voisinko tulla ennemmin iltapäivällä, kuin sovittuun aikaan aamupäivästä. siitä sain hyperventilaatiokohtuksen ja menin ihan sekaisin. kerran menin apteekkiin hakemaan mielialalääkettä, jota lääkäri oli mulle kirjottanut. niillä ei kuitenkaan ollut varastossa sitä lääkettä ja ne sanoi, että ne voi käydä hakee sitä toisesta apteekista. jouduin ihan kauheaan hätään ja rupesin itkemään. Kerran kun olin menossa jumppaan, ja olin unohtnut jumppakortin kotiin ja en päässytkään mukaan jumppaan, niin en meinannut saada hengitettyä ja olo oli ihan kauhea..
Onko tämä paniikkihäiriötä vai mitä?
Onko hyperventilaatiokohtaus sama kuin paniikkihäiriö kohtaus?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta ihan ekaksi, hyperventilaatiokohtaus ei ole sama kuin paniikkikohtaus. Paniikkikohtauksia ei voi saada muut kuin ne, jolla paniikkihäiriö on. Paniikkihäiriökohtauksen kyllä tunnistaa, sillä siinä on mukana esim. vahva kuolemanpelko, sillä kohtaus tuntuu niin voimakkaalta. Se ei välttämättä näy päällepäin. Raajojen puutumista esiintyy myös samasta syystä kuin hyperventilaatiossa saattaa esiintyä, eli hiilidioksiidin (jos oikein muistan) vajeen takia.
Et selvästi kestä, että muut voivat määrätä elämäsi kulusta. Se sinua vaivaa. Sinulla on voimakas tarve olla oman elämäsi herra. Olet ehkä joutunut liikaa tekemään muiden tahdon mukaan, ja lisäksi lääkärit ovat sinun elämästäsi päättäneet. Sinä haluat vain pystyä määräämään itsestäsi. Ei kuulosta paniikkihäiriöltä. Hätäännyt vain liian helposti, olisi parempi opetella kestämään tilanteita, jotka eivät mene suunnitellun mukaan.
arjensietokyvyltä ja alentuneelta impulssikontrollilta
kuulepas, maailma kulkee omia ratojaan eikä kaadu siihen etteivät asiat suju juuri niin kuin itse haluaisit
ahmit ja oksennat, koska sinua ei ole rakastettu (omasta mielestäsi)
yritäpä rakastaa lähimmäistäsi, siinä vasta vaikea tie
kyllä saattoi olla paniikkikohtaus, mutta väliäkö sillä mikä diagnoosi oli kyseessä, kun tällaiset ovat aikaslai vaikeahoitoisia. Lääkitystä en suosittele. Ehkä voisit mennä puhumaan jonkun alan henkilön kanssa tuntemuksistasi.
Täytyy kyllä sanoa, että tuo kertomuksesi kuullosti melkeinpä huvittavalta. Koita itsekin suhtautua vähän kevyemmin näihin pelkotiloihisi. yritä nauraa tai hymyillä tilanteillesi pikkuhiljaa. Ajattele että sinulla on tämmöinen persoonallinen/ainutlaatuinen piirre, joka kertoo sinusta ihmisenä jonkin verran. Tuollaiset kohtaukset voivat olla jopa hellyttäviä jonkun mielestä. nimittäin se, että joku antaa vähemmän tai enemmän tietoisesti merkitystä esim. sille pääsikö yhtenä päivänä jumppaan vai ei. älä asennoidu vaivaasi kovin kriittisesti. muista että yleensä kun pääsee yli yhdestä ongelmasta niin jo toinen kolkuttelee ovella. yritä ajatella vähän avarakatseisemmin maailmaa. mitä yleensä elämältäsi haluat? teetkö juuri sitä mitä haluat?
Muista että tällaisia häiriötä on varmasti tutuillasikin. he eivät vaan yleensä kerro niistä, vaikka sinä kertosit omistasi. sillä ne ovat usein niin noloja juttuja ettei niistä hiiskuta kellekään. se että olet aloittanut vaivasi selvittämisen on jo suunta parempaan. mikään ei koskaan pysy samanlaisena maailmassa, vaan kaikki muuttuu pikkuhiljaa suuntaan tai toiseen, niin myös sinun psyykkeesi tila.
yritä nauttia hyvistä hetkistä niin täysillä, että se antaa voimaa kestää huonot hetket! Järjestä itsellesi hyviä hetkiä mahdollisimman paljon.
voi olla että kyse on myös stressistä.