Kuinkahan monta vastaavaa tarinaa olisi kerrottavana?
Mulla on niin kamala ikävä sinua, sinua joka olit aidosti iloinen...Onnellinen minun kanssani.
Sinua jonka tiesin olevan unelmieni prinssi jo 2 kuukauden seurustelun jälkeen.
Yritin työntää sinua pois luotani koska se mitä koin kanssasi, hellyyttä ja aitoa välittämistä, oli minulle niin uutta.En tiennyt sellaista olevankaan.
En sinusta kuitenkaan eroon päässyt.Pysyit rinnallani monet vuodet, läpi monien kyynelten, kyynelten jotka eivät aiheutuneet suhteestamme vaan sen ulkoa tulevista ongelmista.
Kuinka sinä jaksoitkaan kaiken sen?Kuinka päällemme saattoikaan kaatua niin paljon?
Jotain muuttui matkamme varrella, mutta mikä sen aiheutti?Ulkoa tulevat ongelmat?
Sinun henkiset kamppailusi?
Olimmeko toisillemme sittenkin liikaa?
Liian hyvää ollakseen totta?
Minne sinä menit?
Satutinko sinua kylmyydelläni?
Millä saisin sinut palaamaan?
Vai olitko vain unta?
Olenko vain romantisoinut sinut?Ehkä sinua ei koskaan ollutkaan.Ehkä olenkin luonut sinut mielikuvituksellani...
Ehkä en koskaan saa vastausta, sillä mistä tiedän olitko se sinä vai mielikuvitukseni tuote.
Kuljet siinä edelleen rinnallani, väsyneenä ja vanhempana.Haluaisin sinut takaisin vaikka siinä oletkin.Aidosti välittävän, iloisen ihmisen ilman kaikkea sitä taakkaa mitä kannat sisälläsi.
Anna anteeksi jos tuo väsymys ja tuska on minun aiheuttamaani.En sitä sinulle haluaisi koskaan tuottaa.
Toivottavasti löydän sinut uudelleen unelmieni prinssi.Minulla on sinua niin kova ikävä.
Minä rakastan sinua ikuisesti, jaksat sitten siinä vierelläni tai et, tulit sitten takaisin tai et.Rakastan sinua siltikin vaikka olisitkin vain fantasiaa, pelkkää mielikuvitukseni tuotetta.
Mulla on niin kamala ikävä sinua, sinua joka olit aidosti iloinen...Onnellinen minun kanssani.
Sinua jonka tiesin olevan unelmieni prinssi jo 2 kuukauden seurustelun jälkeen.
Yritin työntää sinua pois luotani koska se mitä koin kanssasi, hellyyttä ja aitoa välittämistä, oli minulle niin uutta.En tiennyt sellaista olevankaan.
En sinusta kuitenkaan eroon päässyt.Pysyit rinnallani monet vuodet, läpi monien kyynelten, kyynelten jotka eivät aiheutuneet suhteestamme vaan sen ulkoa tulevista ongelmista.
Kuinka sinä jaksoitkaan kaiken sen?Kuinka päällemme saattoikaan kaatua niin paljon?
Jotain muuttui matkamme varrella, mutta mikä sen aiheutti?Ulkoa tulevat ongelmat?
Sinun henkiset kamppailusi?
Olimmeko toisillemme sittenkin liikaa?
Liian hyvää ollakseen totta?
Minne sinä menit?
Satutinko sinua kylmyydelläni?
Millä saisin sinut palaamaan?
Vai olitko vain unta?
Olenko vain romantisoinut sinut?Ehkä sinua ei koskaan ollutkaan.Ehkä olenkin luonut sinut mielikuvituksellani...
Ehkä en koskaan saa vastausta, sillä mistä tiedän olitko se sinä vai mielikuvitukseni tuote.
Kuljet siinä edelleen rinnallani, väsyneenä ja vanhempana.Haluaisin sinut takaisin vaikka siinä oletkin.Aidosti välittävän, iloisen ihmisen ilman kaikkea sitä taakkaa mitä kannat sisälläsi.
Anna anteeksi jos tuo väsymys ja tuska on minun aiheuttamaani.En sitä sinulle haluaisi koskaan tuottaa.
Toivottavasti löydän sinut uudelleen unelmieni prinssi.Minulla on sinua niin kova ikävä.
Minä rakastan sinua ikuisesti, jaksat sitten siinä vierelläni tai et, tulit sitten takaisin tai et.Rakastan sinua siltikin vaikka olisitkin vain fantasiaa, pelkkää mielikuvitukseni tuotetta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.