Kertokaapa kuka on lempirunoilijanne. Itse pidän erityisesti etenkin Eeva-Liisa Mannerin ja Eeva Kilven runoista. Esimerkkejäkin saa mieluusti laittaa!
Gallup: lempirunoilijasi?
saara
9363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä se on Eeva Kilpi, ehdottomasti.
Niitähän on niin monta, aina omasta mielentilasta kiinni. Mutta Aila Meriluoto, Eino Leino, Seamus Heaney ja Emily Dickinson nyt ensin tulevat mieleen.
Rakel Liehu on ehdottomasti minuun eniten vaikuttanut runoilija. Häneltä parasta on Kubisseja ja Readymade, jotka toimivatkin jatkumona uuden runokielen löytämisessä.
Saila Susiluoto oli myös uusi upea löytö, hänen satumainen runonsa on Suomessa jotain, mitä on todella kaivattu.
Sen lisäksi on luonnollisesti ne vanhat ukot: T.S.Eliot, e.e cummings, Baudelaire, Fernando Pessoa, (ja kaikki hänen heteronyyminsä ;) Brodsky, Borges ja niin edelleen.
Manner on kanssa oikein hyvä, vaikkakin hankala, ja tietysti Sirkka Turkka.
Kaikenkaikkiaan aika erilaiset runoilijat ja runot ovat minua miellyttäneet. On mahdotonta kerätä tähän kaikkia ja varsinkaan selittää, mikä heissä varsinaisesti on kiinnostanut.
Miksi juuri Manner on sinun lempirunoilijasi? Mitä löysit hänen runoistaan, mitä et muualta löydä?
Niin, olen vasta hiljattain alkanut kiinnostua runoista enkä tunne kovin monen runoilijan tuotantoa. Oikeastaan kysyinkin muiden lempirunoilijoita siksi, että löytäisin kiinnostavia runoilijoita.
Mannerin runoissa on jotakin hyvin surumielistä ja kaunista, niiden tunnelma on ainutlaatuinen. Minun tekisi mieli kuvittaa hänen runojaan. Toisaalta niissä on myös sanomaa, joskin se voi olla hankala havaita. Mannerin runot eivät ole yksiselitteisiä, vaan niitä voi tulkita niin monella eri tavalla. Mutta eniten minua kiehtoo hänen runojensa tunnelma ja sellainen aika yksinkertainen koruttomuus.
Moderneista Pentti Saarikoski, entisaikaisista Eino Leino.
Saarikoski kirjoitti paljon pientä hyvää, mikä edelleen käy kommentiksi, aforismiksi tai muuksi melkein tilanteessa kuin tilanteessa.
Leinon runot ovat ikiaikaisia mestariteoksia. Nocturne on mielestäni paras koskaan kirjoitettu suomalainen runo ja se käy tervehdykseksi kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin:
"Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysikuu.
Kesäyön on onni omanani
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure huokaa,
mutta metsän tummuus mulle tuokaa!
Puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen.
Niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan, neiti kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus.
Uskontoni, soipa säveleinä
tammenlehväseppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta
onpa kädessäni onnen kulta.
Pienentyy mun ympär'elon piiri
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri.
Edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."
Nocturne on kyllä yksi kauneimmista runoista, ja kyllä joskus muutakin Leinon runoutta on mukava lukea. Itse pidän myös Sarkian synkkyydestä, Kehtolaulusta erityisesti. (Nukkuos lapsi maaemon kehtoon/raskas on oppia askelten taito...)
Tuskan ahjossa kerran suli,
sydämmeni kova hiljainen.
Sitä liekit löi,
sen puhdisti tuli ja itse
kuolema takoi sen.
Niin elämä, aseellas lyö, iske,
enää en murtua voi.
Minun sydämmeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.
-------------------
tiedä noista pisteistä ja pilkuista mutta lemppari
runoni tuo on.
elikkä Salossakin tuttu Tuhkimo!
Omat runoni ovat parhaita. En oikeastaan edes lue muiden runoja. Saatan silmäillä muiden tekstejä, mutta huomaan ne aina alempiarvoisiksi ja tyhjiksi. Erityisesti Leinon runot sykkivät tyhjyyttä ja joutavia sanoja. Lapsikin osaa kirjoittaa oravista.