Nyt ei ole tarkoitus ottaa kantaa puolesta eikä vastaan, vaan muistuttaa varsinkin nuoria äitejä muutamista seikoista, millä voi olla vakaviakin vaikutuksia elämäänne.
Tällä palstalla on lähinnä pohdiskeltu aborttia moraaliselta kannalta, ja abortin vastustajat ovat tukeneet lapsen pitämispäätöstä mm. argumenteilla, miten opiskeluja voi hyvin jatkaa lapsenkin kanssa, miten yhteiskunnan tukiverkko tulee vastaan jne.
Ja niinhän se onkin. Mutta kun tuolla uusperhe-palstalla katselin niitä tulikivenkatkuisia kirjoituksia, missä uudet ja vanhat rakkaat ovat toistensa hiuksissa kiinni, niin tuli mieleeni tännekin kirjoittaa asiasta, joka saattaa muodostua vakavaksi ongelmaksi.
Mikäli nainen päättää pitää lapsensa, tulee hänen ottaa kantaa myös seikkaan, haluaako hän lapselle isän vai ei. Mikäli hän ei kerro viranomaisille isää, hän samalla kieltää lapseltaan oikeuden isään, sekä myöskin isältä oikeuden lapseen, sekin on moraalisesti väärin.
MUTTA - mikäli nainen ilmoittaa isän, isyys vahvistetaan, niin harva nuori nainen tulee siinävaiheessa ajatelleeksi, että hän on seuraavat 18 vuotta sen miehen armoilla. Lapsen isä voi esittää vaatimuksia asuinpaikan ja kasvatuksen suhteen. Esimerkiksi voit saada loistavan tilaisuuden luoda uraa toisessa kaupungissa tai voit päästä jatkamaan opintojasi ulkomaille. Lapsen isällä on oikeus estää se - joko kiusalla tai vilpittömästä rakkaudesta lapseensa, ei halua lasta kauas.
Mieti tarkasti teiniäiti (aikuisiällä on varmaankin jo elämän suuntaviivat rakennetut), mitä toivot elämältäsi, onko sinulla suunnitelmia, kunnianhimoa. Lapsen kanssa vielä tulet toimeen, entä lapsen isän?
Auts, nyt vaikuttaa siltä, kuin tämä olisi isävastainen kannanotto, ei todellakaan, ihanaa, että nykyisin yhä useammat isät haluavat osallistua lapsensa asioihin. Silti, kaikkien mieliksi ei aina voi olla, minusta olisi ollut kauheata mikäli minun elämänhallintani olisi kaatunut siihen, että tyttäreni isä olisi estänyt minua lähtemästä siitä loukosta, missä ei ollut muuta tulevaisuutta kuin pyöriä työttömänä, korkeintaan ruuhka-apulaisena jossain marketissa.
Tällä palstalla on lähinnä pohdiskeltu aborttia moraaliselta kannalta, ja abortin vastustajat ovat tukeneet lapsen pitämispäätöstä mm. argumenteilla, miten opiskeluja voi hyvin jatkaa lapsenkin kanssa, miten yhteiskunnan tukiverkko tulee vastaan jne.
Ja niinhän se onkin. Mutta kun tuolla uusperhe-palstalla katselin niitä tulikivenkatkuisia kirjoituksia, missä uudet ja vanhat rakkaat ovat toistensa hiuksissa kiinni, niin tuli mieleeni tännekin kirjoittaa asiasta, joka saattaa muodostua vakavaksi ongelmaksi.
Mikäli nainen päättää pitää lapsensa, tulee hänen ottaa kantaa myös seikkaan, haluaako hän lapselle isän vai ei. Mikäli hän ei kerro viranomaisille isää, hän samalla kieltää lapseltaan oikeuden isään, sekä myöskin isältä oikeuden lapseen, sekin on moraalisesti väärin.
MUTTA - mikäli nainen ilmoittaa isän, isyys vahvistetaan, niin harva nuori nainen tulee siinävaiheessa ajatelleeksi, että hän on seuraavat 18 vuotta sen miehen armoilla. Lapsen isä voi esittää vaatimuksia asuinpaikan ja kasvatuksen suhteen. Esimerkiksi voit saada loistavan tilaisuuden luoda uraa toisessa kaupungissa tai voit päästä jatkamaan opintojasi ulkomaille. Lapsen isällä on oikeus estää se - joko kiusalla tai vilpittömästä rakkaudesta lapseensa, ei halua lasta kauas.
Mieti tarkasti teiniäiti (aikuisiällä on varmaankin jo elämän suuntaviivat rakennetut), mitä toivot elämältäsi, onko sinulla suunnitelmia, kunnianhimoa. Lapsen kanssa vielä tulet toimeen, entä lapsen isän?
Auts, nyt vaikuttaa siltä, kuin tämä olisi isävastainen kannanotto, ei todellakaan, ihanaa, että nykyisin yhä useammat isät haluavat osallistua lapsensa asioihin. Silti, kaikkien mieliksi ei aina voi olla, minusta olisi ollut kauheata mikäli minun elämänhallintani olisi kaatunut siihen, että tyttäreni isä olisi estänyt minua lähtemästä siitä loukosta, missä ei ollut muuta tulevaisuutta kuin pyöriä työttömänä, korkeintaan ruuhka-apulaisena jossain marketissa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
aborttiin, jos ei saa ITSE tehdä juuri sitä mitä tahtoo???
myönnän ihan tässä ja nyt että jos tulee kyse lapsesta ja sen mahdollisesta pitämisestä niin ajattelen IHAN ensimmäiseksi itseäni. Jaksanko, olisinko valmis, pystyisinkö elämään onnellisena. Sitten ajattelisin vasta muita.
Ja se ei ole väärin. Jokainen on vastuussa itsestään ja omasta onnellisuudestaan.
Mitäs siihen sanotte?
etukäteen?
"Jaksanko, olisinko valmis, pystyisinkö elämään onnellisena. Sitten ajattelisin vasta muita."
Oma onnellisuusko on tärkeämpi kuin oman lapsen elämä ja henki. Minulla ainakin toisin päin...
Kyllä se vain niin on, että jos äiti ei jaksa lpsen kanssa, niin onneton on lapsikin. Valitettavasti.
Vaikka sinulle lapsi on kaikkein tärkein, niin ennen lasten tekoa pitää miettiä haluaako lapsia juuri nyt, ei koskaan vai millainen elämäntilanne on.
Näin menee taas minulla.
Kyllä kannattaa ensin elää oma nuoruus tai katsoa elämäntilanne, vaikka se sinusta ja muistakin tuntuu hullulta.
Kaikki ei halua samallalailla kuin sinä.
Rakennan lapsen onnellisuuden omani varaan. En voi tietää varmasti etukäteen jaksaisinko hoitaa lapsen tai miten rahallinen puoli järjestyisi, mutta olen kuitenkin rationalisti ja lähtökohtanani on oma onneni. Tekisin päätökseni oman harkintani pohjalta.
Miten muuten voisin taata lapsen onnen?
Esimerkiksi tällä hetkellä jos tulisin raskaaksi saattaisin jopa pitää lapsen, sillä en ole enää "liian nuori" äidiksi. Mutta on vaikeaa arvioida etukäteen mitä tekisin siinä tilanteessa. Sen vain tiedän (ainakin vielä kun hormonit eivät ole sekoittaneet päätäni) että pitäsin lapsen vain jos uskoisin, että se ei pilaisi elämääni.
Itsekästä? Kyllä, ja en häpeä sitä yhtään, mutta en silti sano, että abortti päätös olisi minulle helppo. Harkitsisin asiaa varmasti pitkään ja huolella.
Ja kyllä: oma onnellisuuteni on tärkeämpää tässä tapauksessa kun "lapsi" on vasta alkio, joka ei ymmärrä mitään.
Mielestäni äidilläkin on oikeus onneen. Alkion oikeudet eivät mene äidin oikeuksien edelle.
"miettiä haluaako lapsia juuri nyt, ei koskaan vai millainen elämäntilanne on." (loppu sinua lainaten).
Niin sen pitää mennä. Abortti on lapsen surma!
Kukaan ei voi tietää etukäteen... Kukaan ei voi taata lapsensa onnea. Jos ei itse jaksa, tukea löytyy kyllä- parempi sekin kuin se, että ei anneta mitään mahdollisuutta lapselle.
Kenenkään elämä ei ole pelkkää onnea!
pullat ovat jo uunissa...
halusta kiinni, jos lapsi on jo saatettu alulle? Silloin päätetään toisen ihmisen oikeudesta elää, ei vain sinun asioistasi.
Kun kerran lapsen henki on tärkeämpi kuin oma onnellisuutesi, niin olet varmaan tälläkin hetkellä Afrikassa pelastamassa Darfurin ja Kongon aids-orpoja ja muita lapsia? Vai ulottuuko välittämisesi vain omaan, biologiseen lapseesi? Siinä tapauksessa sanoisin että vaikuttimesi ovat vähintään yhtä itsekkäät kuin omaa onnellisuuttaan ajattelevilla ihmisillä, sillä sinähän ajattelet tässä vain omaa biologista perimääsi ja sen jatkumista - et ehkä ajattele asiaa tältä kannalta. Kuitenkin jos olisit nyt puolustamassa kaikkien lasten oikeuksia elää, olisit valmis uhraamaan itsesi minkä tahansa lapsen vuoksi, etkä vain sen omasi. Mutta enhän voi tietää vaikka olisitkin tällä hetkellä Afrikassa taistelemassa vääryyttä vastaan.
mutta oman lapsensa voi jättää tappamatta!
Olet tuossa asiassa aivan oikeassa. Turha yrittää puolustella sillä aborttia, että sillä ei ole väliä onko se oma lapsi vai ei. On mahdotonta pelastaa jokaista maailman lasta. Kaikki lapset ovat tärkeitä, joten sen vuoksi kaikkia aborttia harkitsevia, neuvon todella miettimään lapsen pitämistä, koska jokainen ihmiselämä on tärkeä. Ja siitä asiasta voi itse päättää tappaako vatsassa olevan lapsen vai ei. Esim.sodassa oleville kuolleisiin lapsiin ei voi mitenkään vaikuttaa. Kun vaikka olisi tasavallan presidentti niin siltikään ei pysty vaikuttaa sotimiseen ja Afrikan lasten nälänhätään.
Juuri tuon asenteen takia apua tarvitsevat eivät sitä saa. Esimerkkejä miten voit (vielä suhteellisen helposti) auttaa maailman lapsia:
-ota kummilapsi
-anna rahaa (luotettaville) järjestöille
-lahjoita leluja/vaatteita
-tue hyväntekeväisyys toimintaa
Tai sitten jos olet oikein innokas voit vaikka lentää paikanpäälle esim. Libanoniin auttamaan. Siellä on apua tarvitsevia lapsia vaikka kuinka paljon.
On järkyttävää ajatella, että "koska en voi auttaa kuitenkaan kaikkia niin miksi edes yrittää!" Ei kukaan voikaan mitään kuolleille lapsille, mutta eläville voi. Ja vaikka et olekaan presidentti niin kai silti voit keksiä keinoja vaikuttaa vaikka afrikan lasten nälänhätään?
Suomalainen alkio ei ole yhtään sen arvokkaampi kuin afrikkalainen lapsi.
Tulin itse nuorena raskaaksi. Ja en voi todellakaan sanoa, että olisin ollut totaalisen valmis äidiksi tuloon, mutta olen kasvanut siihen asiaan. Tukea en poikaystävältäni alkuraskaudessa saanut laisinkaan. Hän koki voimakkaasti ettei ole valmis isäksi ja sanoi mm.että ei nyt sitten enää pysty sillai matkustelee ja menee kuten aikaisemmin. Lapsen synnyttyä hän totesi olleen turhaan peloissaan. Olimme juuri reppumatkailemassa Aasiassa 3 kuukautta 2,5 vuotiaan lapsemme kanssa. Tietenkin vaikeammin organisoitavissa se oli kuin aikaisemmat matkamme, mutta erittäin onnistunut ja ihana matka. Ja toisistamme oli todella paljon iloa matkan aikana. On todella antoisaa matkustella niin että lapsikin on mukana. Ei lapsen saanti ole mikään este matkustelulle. Jopa reppumatkailu onnistuu, jos ei stressaa liikaa. Vaikka en pääsekään enää nykyään niin paljoa juhlimaan ja baariin, niin oman lapseni kanssa olo on niin palkitsevaa, ettei ole tarvettakaan. Joskus on ihan kiva käydä, mutta ei enää niin usein kuin aikaisemmin. Omasta mielestäni ehdin terpeeksi juhlia ennen lastani, toisin sanoen tarpeeksi tuli nuorena töppäiltyä kännipäissään,joten ihan hyvä, että elämä on tullut tasapainoisemmaksi. Ja kaupungille pystyn hyvin lähtee shoppailee lapsen kanssa ja kavereilla käynti onnistuu myös hyvin lapsen kanssa. Joten lapsen myötä en voi mitenkään sanoa, että elämäni olisi jotenkin hankaloitunut. Elämä ei lapsen myötä vaikeudu, jos ei anna sen vaikeutua. tiedän tietenkin paljon niitä naisia, jotka lapsen synnyttyä jämähtävät kotiin, lopettevat meikkaamisen, eivät enää matkustele niiin paljoa ja kokevat kaupungille lähdön liian vaikeaksi, vaan ajattelevat kotiin jäämisen helpompana vaihtoehtona. Ja se on heidän valintansa. Mutta minulla elämä on jatkunut samalla tyylillä kuin aikaisemmin, tietenkin lapsi vaatii erityishuomiota ja asiat täytyy usein tehdä eri tavalla kuin ennen. Ainut asia mihin lapsi on vaikuttanut radikaalisti on juhliminen ja minä en koe sitä mitenkään negatiivisena asiana.
Minulla ja hyvällä kaverillani on molemmilla pienet lapset ja ihmettelemme aina, että miksi ihmeessä ihmiset aina pelottelevat, että kuinka paljon elämä muuttúu lapsen saatuaan ja kuinka rankkaa se lapsen hoitaminen on. Kiersin juuri Aasiaa lapseni kanssa ja se oli ainut meidän porukasta, joka ei valittanut esim.ahtaita kulkuneuvo-olosuhteita vaan otti asiat hyvin rennosti. Ja oli ihana nähdä lapseni innostus matkan aikana, kun hän näki jännittäviä juttuja. Se lapsen ilo toi ylimääräistä iloa myös matkaan. Tietenkin on myös lapsen luonteesta myös kiinni, kuinka matkailu sujuu ja me olemme tarkoituksella pienestä asti lapsemme kanssa matkailleet, että se on hyvinkin helppoa meille nykyään.
"Koko maailmaa ei voi pelastaa mutta oman lapsen voi jättää tappamatta"!
Abortinvastustajat - joihin päättelen että lukeudut - puolustelevat koko ajan kantaansa periaatteella: jokaisella ihmisellä on oikeus elää ja kaikki olemme samanarvoisia. Ja siihen ihmiseen he laskevat myös sikiön ja alkion¨. Korjatkaa jos olen väärässä!
Kuitenkin kommenteista aina puskee läpi se, että "omaa lasta pitää suojella". Omaa, omaa, omaa! Mitä se on ellei ääretöntä itsekkyyttä! Kaikki lapset ovat samanlaisia lapsia, eikä oman lapsen hengen pelastaminen ole ainakaan abortinvastustajien periaatteilla sen ansiokkaampaa kuin toistenkaan lasten. Ei ainakaan niiden periaatteiden perusteella, joilla he vastustavat aborttia tällä palstalla.
Kyllä minulla ainakin elämä muuttui totaalisesti. Ei omaa aikaa, eikä muutakaan. huolia roppakaupalla, tosin on oma lapsi ihana mutta edelleen 10 vuoden jäökeen olen sitä mieltä että olin liian nuori ottamaan vastuun lapsesta.Oma nuoruus jäi elämättä.
En tosiaan ole jämähtänyt kotiin, mutta opiskelut ja työn aloittamisen olen kokenut raskaaksi. Kun yöt pitää opiskella ja sitten taas olla aamulla aikaisin koulussa.
Ei se kaikille ole niin helppoa kuin toisille. Eikä kaikista lapsista ole matkustelemaan ympäriinsä. Minun lapseni ei esim. ensimmäiseen vuoteen nukkunut yhtäkään kokonaista yötä.
Mutta sen olen tiennyt ettei kaikilla ole niin rankkaa. Mutta jäljet tämä on minuun jättänyt niin, että vaikka olen onnellisessa parisuhteessa, tein abortin hiljattain, koska en halua aloittaa kaikkea alusta.
Typerää ja perusteetonta abortin puolustelua vedota siihen, että jossakin kuitenkin lapset kuolevat. Meillä on vähän tehtävissä sodille ja nälänhädälle, mutta omien lastemme elämästä saamme sentään päättää.
vaikuttaa suoraan oma päätöksemme, mutta miten päätät lopettaa nälänhädän ja sodat Afrikasta tai yleensä maailmasta. Hieman kaukaa haetut ovat nyt perustelunne...
Halusin vain osoittaa, että mielestäni monessa suhteessa abortinvastustajat kompastuvat omaan moraaliinsa sillä, että loppupeleissä heille kuitenkin on se oma lapsi tärkein. Afrikan lapsien oloihin voi auttaa monella tavalla: kummilapsitoiminnalla, vapaaehtoistyöllä (itse olen tehnyt vapaaehtoistyötä kehitysmaassa) ja lahjoituksilla tai talkootyöllä. Jos kerran abortti on abortinvastustajien mielestä murha (tai ei ehkä kaikkien vastustajien mielestä, mutta suurosan) niin silloinhan murha on murha, tapahtui se sitten Afrikassa tai Turussa.
Kiitos kuitenkin että pystyit säilyttämään asiallista linjaa keskusteluissa.
Älä muuta väitä!
On hyvä, että tuodaan oikeaa asiaa esiin, lapsen saannin sopivuutta tilanteeseen voi kyllä suunnitella, mutta sen suunnittelun sopii tapahtua jo ennen seksiä.
...omalta kohdaltaan jättämällä tekemättä edes yhden lapsen tälle ylikansoitetulle pallolle, jossa nykyisistä eläjistäkään ei saada huolehdittua.
Ja pienistä päätöksistä syntyy virta, virrasta joki... Jos koko suomi heräisi olemaan lisääntymättä tästä eteen päin, pelastettaisiin miljoonia kehitysmaiden lapsia. Yksi länsimaan lapsi, kuluttaa kymmenen kehitysmaan lapsen edestä hyödykkeitä = miljoona syntymätöntä suomalaista ---> 10 miljoonaa pelastettua elämää kehitysmaissa.
Lisäämällä omaa sivistys tasoamme huomaamme, että hei mehän voimme vaikuttaa. Ihan jokainen voi vaikuttaa sotiin, yleisiin asenteisiin, nälänhätään.
Tuollaisesta välinpitämättömyydestä jota sinun näkemyksesi edustaa lähtee liikkeelle vain apatiaa, eikä sitä lisäämällä mitään hyvää kasva. Toivottavasti et siis niitä runsasta määrää lapsiasikin opeta tuohon apatiaan, vaan opetat vaikuttamiseen.
Tutki ja opiskele, muuta omaa asennettasi. Keinoja vaikuttaa on paljon, jo asenteen muuttaminen on suuri muutos ja kun sen tekee perheen äiti, kasvaa vaikutukset potenssissa. Mm. amnesty, unicef, yk:n kehitysyhteistyö, maailman luonnonsäätiö, nuo ainakin julkaisee erittäin hyvää materiaalia maailman nykytilasta. Tutkiskele niitä, niin huomaat voivasi vaikuttaa aivan koko ajan, jokaisella päivittäisellä valinnallasi voit vaikuttaa...
tähän viestiin ei ole vastustajilla mitään sanottavaa?
Kiitos sinulle "Toisenlaisia kokemuksia täällä", että toit julki toisenlaisiakin kokemuksia äitiydestä.
...
kukaan ei edes noteeraisi koko asiaa :D
Suomi loppuu, kun Suomalaiset loppuu. Eli paikalle ei jäisi ketään edes noteeraamaan sitä.
Kyllä minulla ainakin sen verran on sanottavaa, että minä ainakaan en koe lastani millään tavalla taakaksi. Ja varsinkin sen jälkeen kun oman lapseni sain, aborttia vastaan oleva kielteisyys voimistui. Jos joillekin oma lapsi on hirveä taakka, niin luultavasti silloin jotain muutakin on elämässä hyvin pielessä tai on vaan sen luontoinen että tapaa valittaa pienistä asioista.Niin minunkin laspeni on ollut todella kova herättelijä ja koliikkivauva pienenä. Edelleen hän yöllä herää pyytämään maitoa. Minulle tuollainen asia on kuitenkin vain sivuseikka ja ohitettava asia kaiken sen rinnalla mitä kaikkea ihanaa lapseni tuo minun elämään. Ja se vielä, että lapsen kanssa on huomattavasti helpompi matkustella, jos lapsen totuttaa jo pienenä siihen. Eikä jää arkailemaan kotiin . Silloin lapsesta tulee myös varmasti arka.
Tietenkin on mahdollista jollain tasolla auttaa Afrikan lapsia ja lähettää esim. sodassa oleville ihmisille vaatteita. Niinkuin minäkin olen tehnyt. Mutta sotaa et saa yksin loppumaan etkä myöskään nälänhätää. Kannattaisi varmaan teidän, jotka väittävät että Afrikan tai Libanonilaisten lasten auttaminen on helppoa, niin mennä paikan päälle. Olen reppumatkaillut todella paljon, ja pääasiallisesti kehitysmaissa ja voin sanoa että se ihmisten määrä mikä siellä on nälkää näkemässä, niin Bill Gates ehkä pystyisi auttamaan vaan murto-osaa ihmisistä. Kambodzassa ollessani ostin paljon kaikenlaista tavaraa köyhille ja sairaille lapsille, mutta pidemmällä tähtäimellä siitä tuskin oli paljoakaan apua. Eikä se sitä nälänhätää lopettanut. Ja ne miljoonat lapset , joita olen nähnyt Intiassa, niitä ei minun varoilla pysty auttamaan. Muutamia lapsia pystyin auttamaan hetkeksi aikaa, ja olin siihen ihan tyytyväinen, että niinkin paljon pystyin tekemään. Tutustuin myös yhteen todella köyhään perheeseen, jolle annoimme paljon puhdasta rahaakin, mikä ei meille tuntunut isolta, mutta heille se oli. Silti siitä ei pitkäksi aikaa varmasti riittänyt ruokarahaksi.Ja siitä vielä, että kun tässä keskusteluryppäässä ehdotettiin, että voisi mennä vaikka Libanoniin auttamaan siellä hädässä olevia lapsia. Niin ensinnäkin, sinulla täytyy olla varaa maksaa lentoliput, maksaa majoitus, ruoka ja se vielä, että todennäköisesti sinne ei edes päästetä ketään ulkomaalaisia. Sitten toisekseen jos pitäydytään elämän realiteeteissa: se, että jos olet opiskelija, ensinnäkin sinulla tuskin on varaa lähteä moneksi kuukaudeksi sinne ja toisekseen se, että saat koulusta vapaata on myös hyvin vaikeaa. Ja töissä käyvänä ihmisenä, mikäli haluaisit lähteä esim.Libanoniin, sinulla pitäisi olla todella paljon säästövaroja, että pystyt sinne pidemmäksi aikaa lähtemään ja luultavasti kun tulisit takaisin Suomeen sinulla ei olisi enää työpaikkaa, missä voisit ansaita lisää rahaa siihen, että voisit palata Libanoniin.
Ja se, että myös esim.Kepan kautta tehtävät matkat maksavat. Kun siskoni lähti Nepaliin kolmeksi kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön, piti hänen tosi pitkään säästää rahaa siihen, että pystyi matkan tekemään. Stipendeillä sai osan matkasta maksettua, mutta ei se läheskäään riittänyt kaikkeen.
Huvitti tuo kommentti, että hupsista vaan: " Tai sitten jos olet oikein innokas voit vaikka lentää paikanpäälle esim. Libanoniin auttamaan." Hupsista vaan ei sitä noin vain lennellä.
Kaikki reppumatkani mitä olen tehnyt ovat vaatineet erittäin suuria rahallisia resursseja ja olen todella joutunut säästämään pitkään. Viimeksi Kaakkois-Aasian kiertomatkalla, mieheni oli parhaillaan kolmessa eri työpaikassa päällekkäin ja minä kahdessa, että saimme matkarahat kokoon. Että ei se helppoa ollut niitä rahoja säästää.
"Jos joillekin oma lapsi on hirveä taakka, niin luultavasti silloin jotain muutakin on elämässä hyvin pielessä tai on vaan sen luontoinen että tapaa valittaa pienistä asioista."
Näin on- aina vain halutaan kaikkea mukavaa ja ihanaa. Nykyihmiset ovat päässeet liian helpolla osatakseen uhrata jotakin edes oman lapsensa eteen. Olen huomannut sellaisen asian, että usein ne, joiden elämä on todella ollut rankkaa, pitävät lapsensa, mutta ne, jotka ovat päässeet helpolla, tekevät abortin vain saadakseen jatkaa sitä helppoa elämää...
että Afrikan lapsia pelastetaan abortoimalla omia lapsiamme. Heh, sinunkin rahasi, jotka olisivat menneet lapsesi elättämiseen, menevät nyt varmasti omaan matkusteluusi ja muuhun "erityisen mukavaan" elämääsi, jota olet kovasti mainostanut.
Mutta jokaisella lapsen synnyttävällä äidillä tulisi minusta olla TAHTO tarjota lapselleen parasta mahdollista. Jos jo etukäteen on tieto/usko, ettei lapsesta jaksa huolehtia, ei minusta SAA luottaa jonkun epämääräisen tahon apuun. Jotain epämääräistä etukäteen merkitsemätöntä tahoa sinäkin tuossa yrität velvoittaa vastuun kantamiseen jos ei nainen itse halua tai pysty antamaan. Mikä on sinusta tuon tuen antajataho? Ja todellaakaan en nyt puhu rahallisesta tuesta, vaan henkisestä hyvinvoinnista ja siihen liittyvästä tuesta.
Minusta jokainen aikuinen on pääasiassa vastuussa omasta jälkipolvestaan, joten lapsia hankitaan vain jos niiden hyvinvointi on turvattu (ja en taaskaan puhu rahasta). Tämä on minun mielipiteeni.
Minä en usko tuollaiseen "ei huolta huomisesta"-ajatusmaailmaan, johon kuuluu myös se, ettei käytännössä ota lainkaan vastuuta omista teoistaan ja mieti mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Jos otan asuntolainankin, niin ajattelen, pystynkö siitä vastaamaan pienessä alamäessäkin, enkä ajattele takaajien sitä hoitavan, jos minä en vain jaksa...
Yhteishuolto on ihanteellinen tapa hoitaa lapsen asioita kun välit ovat kunnossa ja ihmiset tulevat toimeen keskenään. Mutta kun tulee erimielisyyttä niin silloin jokainen huomaa miksi on hyvä olla lapsen ainoa huoltaja.
Kun pitää huollon omissa käsissään niin vastuu tietysti tulee kokonaan äidille eri tavalla kuin mahdollisesti yhteishuollossa. Kuitenkin samalla on vapaa tekemään oman ja lapsen elämän suhteen päätöksiä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Isän asema? Mies joutuu maksamaan ehkä yhden illan ilosta vuosikausia elareita lapsesta jota ei ole halunnut ja jota ei näe edes. Kuitenkin oikeus tavata lasta on olemassa edelleen sovitusti jne joten ei se isäkään ihan osattomaksi jää. Tietysti suhdetta hankaloittaa jos lapsi asuu eri puolella maata tai jopa toisessa maassa, mutta nythän katsotaan asiaa äidin kannalta? Lapsen etua ajatteleva äiti kyllä järjestää isäsuhteen kuntoon kaukaakin parhaalla mahdollisella tavalla.
Oikeammin olisi miettiä mitä lapsestaan ajattelee ja kuinka lastaan arvostaa vanhempi jolle lapsi on pelinappula ja kiristyskeino, koston väline jne. Onko itseasiassa tuollaiselal vanhemmalla edes oikeutta olla vanhempi?
Noh, kannattaisi kuitenkin yllätysraskauden seurauksia miettivän piipahtaa tuonne yh- ja uusperhepalstoillekin hiukan vilkaisemaan - saisi hiukan realistisemman käsityksen oikeasta elämästä, täällä kun pumpulissa kasvaneet pikkulikat tuntuvat julistavan sanaa paatoksella.
Aivan totta. Käytännössä yh-äidin elämä on kuitenkin sitä, että hän päättää sekä omasta, että lapsen elämästä ja tulevaisuudesta. Isälle jää maksajan osuus ja tilaisuus tavata lasta sopimuksen mukaan.
Tuo ulkomaille lähdön estäminen on luettu varmaan jostain Sydän- tai Harlekiinisarjasta. Ei käytännössä tuollaista edes pysty tapahtumaan. Jos joksu isä sellaista yrittäisi, niin kyllä viranomaiset saa puuttumaan asiaan.
Olisi kiva teitää, että kuinka monella tänne kirjoittavalla pikkulikalla todellakaan on omakohtaista kokemusta sekä lasten saannista, vanhinkoraskaudesta ja abortista. Tuntuu, että suurin osa ei ole edes ollut raskaana kertaakaan, mutta paatosta ja saarnaa vaan piisaa.
Minä entisenä yksihuoltajana toivon, että jokainen miettii omalle kohdalle mitä oikeasti jaksaa.
Yksinhuoltajan arki ei ole ruusuilla tanssimista. Jos minä joutuisin valitsemaan vielä, niin tekisin abortin. Enkä tuntisi, että tekisin jotenkin väärin. Koska se olen minä jonka pitää jaksaa pyörittää arkea, ei sitä kukaan tekisi minun puolestani tai auttaisi siinä.
tappamaan lapsesi? Etkö rakasta häntä? Hänethän sinä olisit tappanut abortissa...
valmis tappamaan täysi-ikäistä lastaan (Suomen lain mukaan se olisi murha). Hän luultavasti tarkoitti että jos voisi valita uudestaan samassa tilanteessa, hän kuitenkin valitsisi että lasta ei olisi syntynyt ollenkaan, ja ehkä hänen elämänsä olisi mennyt sen jälkeen eri uomissa.
Tämä on nyt täysin spekulaatiota, mutta päättelisin että äitiysaika ei ollut kys. hlölle sitä ruusuista aikaa jota täällä kovasti hehkutetaan, vaan hän koki sen raskaaksi ajaksi ja asiaksi jota ei halua käydä uudestaan läpi. Kenties hän on nyt myös tyytymätön elämäntilanteensa ja kokee, että jollei olisi saanut lasta, asiat olisivat paremmin.
Ja Suomen lain mukaan laillinen abortti ei ole murha, joten pysytäänkö asialinjalla?
Ja tällä kirjoituksella en tarkoita etteivätkö perhe ja omat lapset todella voisi olla jonkin onnen täyttymys. Monelle niin varmasti on, mutta taas yhtälailla monelle ei.
Kenenkään elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä aina pidä etsiä sitä onnellisuutta ja suuria kokemuksia. Tyytykää tavalliseen arkeen ja elämään, lapsineen ja kaikkine muine rajoitteineen. Niin voi tulla onnellisemmaksi kuin uskottekaan, vaikka työtä se vaatii.
Perustele vähän enemmän, kiitos. Miten niin ei pidä yrittää elää onnellisena?
Mielenkiintoinen näkökulma; tavoitelkaa epäonnea! Toivokaa kohdallenne vain niitä asioita joita ette toivoisi pahimmalle vihamiehellennekään, kerranhan täällä vain eletään. Ja sitten loppupeleissä olet onnellinen kun tulet vanhaksi ja tiedät kohta pääseväsi täältä pois!
Mitä järkeä?
olla lapsi perheessä, jossa äiti ja/tai isä ovat alitajuisesti katkeria lapselle siitä, mitä mahdollisuuksia he ovat menettäneet pitäessään lapsen. Tämähän ei ole lapsen vika, mutta kukaan ihminen ei ole pyhimys.
Ovatko kaikki abortinvastustajat sitten niin onnellisista perheistä, etteivät he tajua mitä helvettiä voi olla elää perheessä ei-toivottuna lapsena tai tilanteessa, jossa raha ei riitä ja vanhemmat eivät ole henkisesti tarpeeksi vahvoja tai myöntyväisiä ollakseen tyytyväisiä ja onnellisia siitä huolimatta.
kyse edellisessä. Ainahan voi kurottaa korkeammalle ja mukavampiin asioihin, jolloin lapsi tuntuu kyllä esteeltä, mutta mitä jos tyytyisikin siihen normaaliin arkeen ja siihen, että pitää tehdä työtä (esim.juuri hoitaa ja kasvattaa oma lapsi) tullakseen onnelliseksi, eikä liidellä vain mukavuudesta toiseen...
mieti tarkasti teini äiti? eikö aihe koske muitakin kuin teini äitejä?
on vanhemmillakin äideillä sama ongelma, ja myös isillä.
mutta yleisesti ottaen voi olettaa aikuisella naisella olevan elämän raiteet jo kutakuinkin paikoillaan - ei tietystikään aina. Sen sijaan nuori tyttö saattaa pamahtaa raskaaksi jollekin kouluheilalleen tilanteessa, jossa kaikki on vielä avoimena, koulutus, ura, asuinpaikka, työ ja sitten vielä Se Oikea Rakkaus.
Joku sanoi, että on harlekiinijuttua, että isä voisi estää asioita. Se ei pidä paikkaansa. Esim. passia et lapselle saa, ellei toinen vanhempi suostu allekirjoittamaan hakemusta.
Itse olin aikoinaan samassa tilanteessa, mutta minun apuni oli se, että mies - lapseni isä - oli vastuuton kusipää. Sanoin, että lähden ulkomaille joka tapauksessa, jollei lapsi saa passia hän muuttaa luoksesi. Johan tulivat kaikki allekirjoitukset ja luvat pikana :D