seurassani? Vai pelkäätkö minua? Kenties molempia? Käytöksesi on jotenkin outoa kanssani. Voi kun voisit olla se iloinen, avoin ja säteilevä huumorintajuinen itsesi. Vaikka en minäkään mikään rento ole.
M -> N
M -> N
Jännitätkö
---
605450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
haluatkaan sanoa. Olenhan avoin, suora ja huumorintajuinen itseni. Ei se minusta häviä. En vain tunne sinua, enkä halua kaikkea avoimesti tuoda julki. Olet arvoitus edelleen minulle.
voi tulla varautuneemmaksi, koska pelkää jotenkin mokaavansa itsensä. Hullua, tiedän.
on olla itse varautunut ja kuvitella toinen toisenlaiseksi, keventäjäksi.
Näin on,ehkä pilasin kaiken,kun olin aika hiljainen seurassa,ns.vieraan miehen kanssa.Olisin halunnut kertoilla vaikka mitä,selvinpäin.En oikein tajunnut käytöstäni..ja nyt harmittaa suunnattomasti.Tuli sellainen tunne,että olin antanut itsestäni kuvan,etten olisi kiinnostunut.Valvoimme aika myöhään..ehkäpä aamuaurinko sitten aiheutti sen,että nolotti,hävetti ja ties mitä muuta.Numero on tiedossa,molemmilla,en vain uskalla,edes viestiä.
aistin läsnäolosi ja se tekee minut hermostuneeksi..
koskaan en ole pelännyt, jännittänyt ehkä hieman. Johtuu vaan pelostani, että sanoisin jotain tyhmää. Juttuni kun ovat välillä ihan ihmeellisiä, jos oikein päästän itseni vauhtiin. Sitä kun haluaisi vaan naureskella ja ilakoida. Eli olla oma itsensä.
Ei se kuitenkaan ole kenenkään syytä, jos jännittää. Tälläisille tapauksille ottaa oman aikansa vapautua täysin. Vielä kun niin äärimmäisen harvoin tapaa ihmisen, joka tuntuu siltä että hänen seurassaan uskaltaa päästää huumorin kukkimaan :)
Minä kyllä koin seurasi sopivassa suhteessa selittämätöntä jänskäämistä ja rentoilua. Ei kai tämä ole sitä surullisen kuuluisaa projisointia? Ei kaikkea jaksa miettiä, vaan nauttia toisen sykähdyttävästä seurasta. Niin tein sinun tapauksessasi. En ole useinkaan tavannut outoutta, joka vetää jalat alta :) eikä edes seks. mielessä (no, jonkin verran tietenkin). Sitä joka saa aivosolut tanssimaan ja silmät kiilumaan :)) karisma, sitä se on!
ja joskus myös pelko siitä mitä toinen ajattelee saa käyttäytymään kummallisesti. Siksi joskus on parempi kun toisen kohtaaminen tulee yllätyksenä eikä ole liiaksi miettinyt sanomisiaan :)
Jännintä on ehkä se, ettei vaaan tehdä kirjoijus- vilheitä. Muunlaista seuraa et ole tyrkyttänyt koskaan, tätä vain. Moneskos vuosi tätä jännittävää onkaan jo menossa? N -> M
liikaa. En vain löytänyt oikeita sanoja, koska pelkäsin paljastavani tunteeni, kaiken. Ajattelen sinusta edelleen kaikkea hyvää.
aina vääriä loukkaavia sanoja,kukapa ei loukkaantuisi moisesta.
liikaa? Vai, tarkoitatko pelkääväsi omia tuntemuksiasi hänen lähellään? Voit menettää jotain ainutlaatuista, jota et välttämättä ihan pian uudestaan koe, jos et paljasta tunteitasi. Kyllä me ollaan niin heikkoja kaikki, et ole ainoa valitettavasti. Olispa meillä kaikilla niin ihanaa, jos uskallettas edes joskus sanoa jollekin * sä olet niin ihana ja pidän susta kamalasti* Ja kun kerran sanois, ei tarttis toista kertaa sanoa..se tietäis sen jälkeen. Sainkohan mä auringonpistoksen äsken ulkona, hmm..?
..etkö ole huomannut sitä, jokaikinen kerta kun tapaamme tapahtuu sama ilmiö...ja jännitän aina vain enemmän jos et sano mitää/kysy kuulumisia...
Tuu tänne niin kokeillaan kumpaa jännittää enemmän ;)
N->M
Kyllä. Minä jännitän seurassasi. Ja kyllä, pelkäänkin sinua. Ja olen hyvin hermostunut. Ja sen olet varmasti huomannutkin. Mutta nyt se on ohi. Hyvä. Vaikkei oikeasti olekaan vielä ohi.
vähän jännitän kun en tiedä miten olisin. Vaivaantunutta se tuntuu sielläkin puolella olevan, mitä nyt kohtaamisiamme muistelen...
kun säteilen ja olen itseni kanssa sinut.Avoin ja rehellinen. Sinä sait minun pasmat sekaisin. Katseesi, siihen kuule sulaa ja ei oikein pysty sanomaan mitään. Et sinäkään mikään kovaääninen seurassani ollut.(n)
mä pistin paremmaksi ja sain kerran jopa rehellisen paniikkikohtauksen! Sitä en kyllä kehtaa kertoo kellekkään, paitsi sitten vanhana höpisen vanhainkodissa mitä lystään. :) Sitä mä olen itselleni nauranut eräänkin kerran. Kun kerran jännittää niin sitäkin sitten niin maan perusteellisesti, ettei jää kyllä yhtään epäselväks, noloa. On ilmeisesti vähän harvinaisempaa, mut kun tuo erikoisuudentavoittelu tuntuu olevan vähän in. Luulen, että jos sen huomaa, se tekee kyllä vaikutuksen, vaikka siitä en kyllä sano, et se olis positiivinen, mut ainakin täydellisen mieleenpainuva tapa. Niin. *punastuu vieläkin*
En mä sua pelkää, luulet vaan. Mut mäkö jännittäisin sua, ehei. pois se musta. Mä jännitän sitä että sataako huomenna vai paistaako. Niin. muista se, äläkä ala taas kuvittelemaan itsestäsi liikoja! :) Ja saahan sitä jäykistellä vähän sieltä sun täältä, jos huvittaa.
Ja oletkos ajatellut, että jos minä ihan oikeasti olen sellainen outo? Käviskös siinä niin, että on kuvitellut toisesta jotakin, mitä se ei ole?
Sehän tässä nimenomaan hirvittääkin. Kuka on luvannut, et mä olen iloinen ja säteilevä ja huumorintajuinen? Pyh! Nuo olettamukset ne vasta naisille paineita lykkääkin, niin että lopetas ne heti ja pysy maan pinnalla, entä sitten kun mä suutun jostakin ja olen sietämätön.. silloin tuskin kukaan jännittää, tiesitkö.
On helpompi olla rehellisesti jäykkä jännittäjä kuin yrittää olla rentoletkeespontaaniflow-tyyppi silloin kun ei ole. Ei tarvi kenenkään olla jos ei tule luonnostaan. Äläkä ole rento jos ei tunnu siltä. Jännitys ja rentous on paradoksaalista. Kun yrittää ei onnistu ja kun lakkaa yrittämästä ja mokaa menemään niin sujuu. tai sitten ei. :)
on sairauskohtaus! Huom! Eikä jännittäminenkään ole kivaa jos siitä joutuu ihan leikkaukseen asti tai lääkitykselle!
enkä mä sitä tahallani tuohon laittanut, vaan siks että niin tosiaan kävi. sairaskohtaushan se tavallaan onkin. mutta miten sanot kenellekkään, et joutuu sairaalaan kun alkoi vähän jännittään, että reagoi fyysisesti.. liian noloa!
miksi sitä ei saisi ajatella huumorintajuisesti, siitä on apua monesti, kun osaa nauraa itselleen. kyllä tiedän tarpeeksi hyvin, miten totaalisesti siinä voi reagoida, silloin ei kyllä huvittanut yhtään, luulin tosiaan kuolevani. mustaa huumoria ehkä, mutta kuitenkin.
parasympaattinen hermosto voi mennä vähän ylikierroksille stressistä tai sokista, jos sitä ei saa poikki, mutta noloa se silti on, että jännittää liikaa sitten. Kivaahan se ei alkuunkaan ole, ei yhtään. Sen lisäksi vielä pelätä, ettei niin pääse toista kertaa koskaan käymään. Siinä ei enää erota, mitä jännittää eniten.
No jännitettä riittää, jos se minusta on kiinni.
Vähän pitää tietysti olla, mutta että jotakin rajaa siihenkin saisi olla. :)
että sullakin on tommosta kun yrität näytellä kovista ja antaa aivan toisenlaisen kuvan itsestäsi. Minähän kyllä tiedän kun olen jo nähnyt että olet myös herkkä, mutta niinkuin muille. Tämä oli tosi hyvä kommentti.
Eräällä ystävättärelläni on paniikki ja hänellä saattoi iskeä se esim. kaupan kassalla. Hän sai siihen lääkityksen, joka auttoi. Mutta tosiasiallinen syy sairauteen oli hänen avioliittonsa.
mitä minä muka yritän, mistä sinä muka voit noin sanoa? Ja mistä voit väittää, että näet ihmisten herkät puolet vain jonkun tekstin perusteella?
Eikä mulla sitäpaitsi ole mikään paniikkihäiriö yhtään, vaan se on vaan sellainen kompastuskivi, vaikka muuten ei ole ikinä missään muilla mitään jännitystä.
Mut monillahan voi olla. Enkä mä silti mikään pannarihärö ole. Kysymys on ihastumisesta tällä palstalla.
Enhän mä väittänyt että sulla, enkö sanonut että mun ystävällä. Siitä herkkyydestä tarkoitin se aikaisempi ei nämä kirjoittamiset, tiedät mitä tarkoitan..:)
onko ihmisessä silloin jotain vikaa, jos hänellä on paniikki? Ei ainakaan minun mielestäni. Ystäväni on tuttu naapuri lapsuudenajoilta lähtien, todellakin fiksu ihminen kaikella tapaa. Hän sai paniikin elämäntilanteensa takia, joka on korjaantunut nyttemmin. Tällaisia tapauksia on paljon, eikä sekään sairaus millään tavalla mitenkään alenna ihmisarvoa niinkuin ei mikään muukaan, niinkuin tiedätkin :)
sanonut, että minä olen niitä harvoja, jotka tietävät sinun herkän puolesi, että sinulla on semmonen suojamuuri, niinkuin meillä kaikilla tietysti täytyy olla.
en ole sanonut, enkä pysy muutenkaan näissä jutuissasi perässä. Ei paniikkihäiriö alenna ihmisarvoa, mut toimintakykyä kylläkin aika monessa tilanteessa alentaa ja paljonkin. Ja se on se, mikä saa sit ihmiset näyttämään ala-arvoisilta, jos käsität.
joka ikisen kirjaimen, pisteen ja pilkun. Nollaan itseni 0000000000000000000000000000000000000000000.
Sinä olet suurin, kaunein ja rohkein. Sinä tiedät kaiken, minä en tiedä mitään. Olet myös julmin.
Hyvää yötä.
puheet. Peruperuperuperuperu ja 000000000000000000000000000000000000000000000000000.
Jos mentäs jonnekin ihan kahdestaan? Jutellaan ummet ja lammet sekä jaetaan salaisuuksia.
kahdestaan. Salaisuus ja arvoitus olet sinä itse. Siinä onkin paljon availemista, mutta aikaahan meillä on. Milloin vain, vaikka heti.
Aika järkyttyneen näköinen kun tätä livenä (ehkä vähän liian epäsuorasti) ehdotin. Vastaus oli vähän ympäripyöreä. Ei ole helppoa. :)
kaikki, kaikki pyörii ympyrää... ei alkua ei loppua. Epäsuoraa kyllä
Et muistaakseni ehdotellut mitään. Mitähän olen vastannut. Tiedän yleensä mistä puhun. Kerro ihmeessä. Yhden ehdotuksen muistan aikaa sitten...mutta se oli ihan jees, mutta tiedät miksi vastaus oli mikä oli.
Miten saan selville oletko romanttisella mielellä mukana vai vain ystävänä ja seurana?
saada selville.. se voi vaihdella hetkittäin.. kaikkia noita..
ihan livenä. Kylläpä vaikean laitot. Tiedät kaiken, ilman sanoja.
...tunnelma jos et ole mukana samoilla fiiliksillä? Muuttuuko suhtautumisesi minuun?
fiilikset mihinkään. Asiat ja teot niin, kun eteen tulevat. Eihän sitä etukäteen mitään voi tietää.
kun vain katsot syvälle silmiin...ja loppu onkin sitten vaiston varassa.
enää mitään. Vaiston varassako mennään!Vastauksia
niin, silmistäskö luen. Arvoitusko ratkeaa.Millä avaimella sen aukaisen..
Luulen, että on parasta kuitenkin, että kysyt suoraan. Ja siinä sivussa eleet ja katseet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ja tarkoitin sitä, että kyllä sen värinän miehen ja naisen välillä vaistoaa...avaimia ei oo varmaan mulla eikä sulla
olen nähnyt. Vähän olin hämmentynyt ja vieläkin, kun sitä asiaa mietin. Kysynpä sulta ihan suoraan, kun törmätään.
...heti kun vain kohdataan ja saamme puhua rauhassa. toivottavasti pian.
jopa puhutaankin, ettei mene arvaukseksi . Sanoja väärinpäin. Törmäillään pian.
unten maille. Törmäilyjä odotellessa kerään "rohkeutta" ja mietin jo valmiiksi, sen mitä haluan sinulle sanoa (se olisi pitänyt sanoa jo ajat sitten). Mutta varoitan jo etukäteen että jos olenkin hieman tökerö, menin kuitenkin puihin. Muista sitten käyttää vaistoasi ;). Hyvää yötä sulle kuitenkin nyt!
tämä epäsuora ehdotus tapahtui? eilen? viikko sitten? vuosi sitten? Olenko koskaan ollut "romanttisella" mielellä? No enpä kai...
Jännitän että tunteet ryöpsähtää pintaan...haluan niin paljon sun kanssa mutta kun en tie mitä sä haluut...Soittaisit joku arkipäivä...pliis!
T:044-mun nro
...kuullut ja kokenut niin monta epäonnistumista. Lupaatko ettei niin käy meille? Jatkathan oman elämäsi elämistä? Ole rehellinen ja kerro heti jos jokin on vialla. Ei kannata patouttaa negatiivisia tunteita. En minä niistä rikki mene. Vaadi minulta asioita. Älä kiristä. Älä vertaile. Paljasta huonotkin puolesi. Heikkoutesi. Työstäkäämmme asioita. Riidellään reilusti. Ja vaalikaamme kaikkea hyvää. :)
Minä kerron sinulle sen, mitä et muuten usko: Ihastuksesi kohde ei ole kiinnostunut sinusta. Jos näin olisi, hän olisi ilman muuta lähtenyt kanssasi "juttelemaan kahdestaan". Ei silloin vastailla ympäripyöreitä, vaan silloin mennään eikä meinata.
Hän tietää sinun ns. yrittävän häntä ja kokee tilanteen kiusalliseksi. Siksi hän ei ole seurassasi oma iloinen itsensä, koska toivoo, että vihdoinkin tajuaisit asian todellisen laidan ja jättäisit hänet "siinä mielessä" rauhaan.
Lopeta lähentelysi hyvän sään aikana, että edes ystävyys on pelastettavissa.
Joka tapauksessa: ensimmäisen kerran olen tekemässä aloitetta, se on jo minulle saavutus sinänsä. Tätä en pilaa jahkailemalla viisikymppisenä että oiskohanmunsillonpitäny.
tiimalasin hiekka käy vähiin. Lopetetaan jahkaileminen viimeinkin.
tässä elämässä...
tais jännitys loppua eikä asia tullut yhtään selvemmäs! Kerro mulle suoraan äläkä jaarittele täällä!
koska niin naisten kuuluu käyttyäytyä, vai eikö juu? Haluan että pidät minusta..
Kusen hunajaa kun näen sut ja meen paniikkiin,ja
suusta pääsee kaikenlaista hölynpölyä ja sinä vaan lisäät vettä myllyyn kiusaamalla minua(tahallisesti tai tahattomasti)on se niin väärin!
...ajatelleeksi että missä olemme 10 vuoden päästä. Näin sinut 30 kiloa lihavampana, masentuneena, alkoholisoituneena ongelmalapsiemme äitinä. Minä taas olen murtunut mies: itsetunto ja -luottamus hukassa. Velkaantuneina ja onnettomina.
Kuin taikaiskusta tulin taas järkiini. Unohda koko juttu. Häpeän tunteitani äärimmäisen paljon, jälleen kerran meinasin antaa niiden johdatella. En varmaan ikinä opi olemaan luottamatta niihin. Onneksi kaikki oli pääni sisällä.
et sul on vaihdevuodet menossa. Niin noi sun mielialat heilahtelee. Toi kuvitelma esim..
lihoa...
en mä meinaa 30 kiloo lihoo, vaikka makealle olenkin perso. Ja lapsia en halua välttämättä koskaan. Enkä nyt mitään miljoonavelkojakaan ole ajatellut tehdä... Olet niin kovin negatiivinen...:(
Mielialat todellakin heittelehtivät lähes päivittäin kuolemantoivosta maailmanvalloitukseen, jos sinä olet uhrikseni joutunut niin pahoittelen ja poistun takavasemmalle. Nolottaa koko ketjun aloitus. Miten tyhmä sitä voikaan olla. Olen tulkannut koko tilanteen aivan päälaelleen.
viikonloppua kohden