kysymys

Käytän 0.5mg tarvittaessa sairauteeni. Apu tulee siinä puolessa tunnissa.

Kaippa se alussa saattaa väsyttää. En ole ainaskaan itte sekasin menny.

MIllasia vieroitusoireita ne sit on??

..... kirjoitti:

MIllasia vieroitusoireita ne sit on??

Kellä mitäkin.

Levottomuutta, unettomuutta, vapinaa, tärinää, hikoilua, palelua, tekis mieli kävellä pitkin seiniä.

Näin väittää suurin osa. Itselläni ei ole kokemusta kun en ole koukkuun jäänyt eikä viekkareita ollut. Reilu 10v. käyttänyt tarvittaessa ja joskus on viikonkin paussi etten tarvitse ottaa.

Eräs tuttuni ottaa Xanoria n. 2mg/vrk essentiaali vapinaan ja hänellä se tulee olemaan jatkuvana lääkityksenä. On käyttänyt liki parikymmentä vuotta ja tiedän ettei hänellä ole toleranssi noussut, mutta viekkareita saattaisi olla jos joutuisi lopettamaan. Sillähän ei ole väliä kun joutuu päivittäin käyttämään, että pystyy elämään ihmisarvoista elämää.

, - , kirjoitti:

Kellä mitäkin.

Levottomuutta, unettomuutta, vapinaa, tärinää, hikoilua, palelua, tekis mieli kävellä pitkin seiniä.

Näin väittää suurin osa. Itselläni ei ole kokemusta kun en ole koukkuun jäänyt eikä viekkareita ollut. Reilu 10v. käyttänyt tarvittaessa ja joskus on viikonkin paussi etten tarvitse ottaa.

Eräs tuttuni ottaa Xanoria n. 2mg/vrk essentiaali vapinaan ja hänellä se tulee olemaan jatkuvana lääkityksenä. On käyttänyt liki parikymmentä vuotta ja tiedän ettei hänellä ole toleranssi noussut, mutta viekkareita saattaisi olla jos joutuisi lopettamaan. Sillähän ei ole väliä kun joutuu päivittäin käyttämään, että pystyy elämään ihmisarvoista elämää.

Totta totta. Xanor on tehokas ja nopea lääke, sitä ei voi kiistää. Varmasti kaikille ihmisille, joille sitä määrätään tai tarjotaan se tulee myös todelliseen tarpeeseen.

Vieroitusoireeni ilmaantuivat pian sen jälkeen kun olin voimieni tunnossa (puolen vuoden lähes säännöllisen käytön jälkeen) päättänyt ilman lääkitystä voittaa sisälläni myllertävän ahdistuksen.

Tosin en vielä silloin ymmärtänyt että suurin syy ahdistukseeni oli lääke itse. Olin siis koukussa.

Minulta katosi tasapaino. Henkinen ja fyysinen. En voinut seistä, maata tai istua ilman jatkuvaa riuhtovaa liikkeen tuntua sisälläni. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kuvitelkaa olevanne huvipuiston merirosvolaivassa sen keinuessa ees taas koskaan pysähtymättä. Sitten vielä pitäisi yrittää elää sellaisessa tilassa. Nukkua ja syödä, kouluakin yrittää käydä.

Mikään edellä mainituista ei yrityksistä huolimatta onnistunut. Tarvitsin apua oireisiini ja niinpä läheiseni taluttivat minut eli tämän itkevän, riutuneen ja niin kovin väsyneen ihmispolon mielenterveysasemalle.

Kerroin, että minulla oli aivokasvain ja teen kuolemaa. Olin siitä aivan varma. Olinhan viettänyt edellisen viikon sängystäni, sieltä poistumatta, pelkän kitkerän tuoremehun voimalla katkonaisten painajaisunien maailmassa. Olin omin päin viikkojen kuluessa palannut syömään xanoreita, niiden kuitenkaan enää auttamatta. Oli siis syötävä enemmän, sairas pääni seuraavaksi käski. Enää avun tuonut lääkepurkki ei kuitenkaan kestänyt kahta kuukautta vaan tyhjeni viikossa.

Mielenterveystoimistossa ketju sitten viimein katkaistiin. Olin tuhonnut aivojani xanoreilla silloin kuukauden. Seilannut joka hetki maailmaa ympäri mielessäni. Oireet laimenivat ja loppuivat seuraavien kolmen kuukauden sisällä, jolloin lääkkeen lopetus tehtiin oikein ja todella hitaasti.

Siitä on vuosi. Lähes tyhjä purkki xanoreita lojuu nurkkapöydällä pölyttymässä. En aio heittää niitä pois, mutta en todellakaan tiedä miksi...