Tuolla aikaisemmissa ketjuissa joku oli lainannut Tuomas Lohen tutkimusta, jossa kuvataan vl:ien TV-kieltopäätösprosessia näin:
"SRK otti asiaan ensimmäisen kerran kantaa vuosikokoustasolla 1963. SRK:n vuosikokouksen pöytäkirjan mukaan 'Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvänomantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia. -- Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat etsikööt sopivat henkilöt hoitamaan jäseniänsä tässäkin asiassa.'
Television roolia opetus- ja työskentelyvälineenä pohdittiin SRK:n vuosikokouksessa 1966. Samalla kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä erottamaan sekä puhujan tehtävistä että paikallisista luottamustoimista 'ne paikalliset rauhanyhdistysten toimihenkilöt, jotka ovat television hankkineet, eivätkä ole puhutteluista huolimatta siitä luopuneet'. --- Vuonna 1971 SRK:n vuosikokous Ruukissa päätyi siihen, että television hankkineita oli puhuteltava kerran tai kahdesti, jonka jälkeen parannukseen taipumattomia pidettiin 'pakanoina ja publikaaneina'. Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä päätettiin, että 'asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä'.
Erkki Reinikaisen mukaan suhtautuminen televisioon sai 1970-luvulla suhteettoman huomion. -- 'Alkoi ilmetä kireyttä ja lainomaisuutta.' Voitto Savela katsoi vuosikokouksen päätösten sisältäneen kahden tason toimintakehotuksen: johtokuntien tuli huolehtia TV-asian hengellisestä 'hoitamisesta' ja 'hoitamisesta' yhdistysten jäsenkysymyksenä."
Näin siis Lohi tiivistää selväsanaisesti TV-kiellon historian. Ja vissiin vieläkin ovat nämä päätökset voimassa.
"SRK otti asiaan ensimmäisen kerran kantaa vuosikokoustasolla 1963. SRK:n vuosikokouksen pöytäkirjan mukaan 'Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvänomantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia. -- Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat etsikööt sopivat henkilöt hoitamaan jäseniänsä tässäkin asiassa.'
Television roolia opetus- ja työskentelyvälineenä pohdittiin SRK:n vuosikokouksessa 1966. Samalla kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä erottamaan sekä puhujan tehtävistä että paikallisista luottamustoimista 'ne paikalliset rauhanyhdistysten toimihenkilöt, jotka ovat television hankkineet, eivätkä ole puhutteluista huolimatta siitä luopuneet'. --- Vuonna 1971 SRK:n vuosikokous Ruukissa päätyi siihen, että television hankkineita oli puhuteltava kerran tai kahdesti, jonka jälkeen parannukseen taipumattomia pidettiin 'pakanoina ja publikaaneina'. Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä päätettiin, että 'asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä'.
Erkki Reinikaisen mukaan suhtautuminen televisioon sai 1970-luvulla suhteettoman huomion. -- 'Alkoi ilmetä kireyttä ja lainomaisuutta.' Voitto Savela katsoi vuosikokouksen päätösten sisältäneen kahden tason toimintakehotuksen: johtokuntien tuli huolehtia TV-asian hengellisestä 'hoitamisesta' ja 'hoitamisesta' yhdistysten jäsenkysymyksenä."
Näin siis Lohi tiivistää selväsanaisesti TV-kiellon historian. Ja vissiin vieläkin ovat nämä päätökset voimassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikki on pelkkää panettelua. Mistään asiasta ei koskan ole ollut mitään kieltoa eikä sääntöä. Jos joku on toista käskenyt tai kieltänyt, on se asianosaisten välinen asia ja yksittäinen ylilyönti. SRK:lla ei ole mitään tietoa minkäänlaisesta tv-keskustelusta aikä varsinkaan mistään hoitokokouksista. SRK ei ole ennen tätä kirjoitusta koskaan kuullutkaan mistään hoitokokouksista. Mitä ne ovat?
T: Aino Hautakukkula
:-)
Voisiko sanomalehti Kaleva julkaista tämän TV-lainauksen Lohen gradusta sellaisenaan? Ja samoin ne hoitokokousluvut. Tulisi tosiasiat Pohjois-Pohjanmaalla tietoon, tieteellisellä tarkkuudella. Ja nämähän ovat edelleen voimassa, koska mitää ei ole kumottu.
Mitään hoitokokouksia ei ole koskaan ollutkaan. Miksi sellaista kukaan väittää? Missään sellaisessa ei SRK olekoskaan ollut mukana. Eikä koskaan ole mitään ohjeistusta annettu. Vääriä henkiä ei ole.
Jos joku on joskus muuta väittänyt, kysymyksessä on yksittäinen ylilyönti, eikä sellaiseen ole mitään kommentoitavaa.
T: Aina Hautakivi
ainakin 1970-luvulla, ja kielteinen televisiopaatoskin on tehty 1960-luvulla. Viimeksi mainitusta asiasta on keskusteltu liian paljon. Eihan sita nain pitkan ajan kuluttua oikein kukaan viitsi sanoa, etta moisten paatosten tekeminen on ollut todella ajattelematonta ja harkitsematonta, koska eihan Jumalan lapsen elama ole kieltojen ja kaskyjen varassa elamista ja olemista. Paatos ei ollut varsinaisesti vaara, vaan ennemminkin oikea - siihen aikaan. Sitten vasta aikojen myota huomataan, etta paatosten ( kieltojen ja kaskyjen) tielle lahteminen on lopultakun pelkkaa juutalaisuutta ja turhiin juttuihin poikkeamista. Varmaan nykyaikanakin joihinkin ilmioihin otetaan liian herkasti kantaa, ja sitten vasta vuosikymmenien kuluttua huomataan, etta pieleenhan se meni.