Tämä taisi alkaa kesän alussa. Aloitimme kaverini kanssa yhteisen dieetin. Pois entiset herkut ja lenkki joka päivä. Joskus pidimme sitten yhdessä myös kaverini kanssa karkkipäiviä.
yhden syöpöttelyillan jälkeen kun kaverini oli lähtenyt kotiin, tuntui että nyt on pakko päästä eroon siitä tunteesta joka sisällä velloi. Oksentamista en ole koskaan pelännyt, ei tunnu vastenmieliseltä. Olo sen jälkeen oli huomattavasti kevyempi... Lienee enää edes turhaa mainita että tavaksihan se kurja jäi!!!
En ole koskaan kärsinyt mistään normaalista poikkeavista ahmimiskohtauksista. Olen saattanut syödä paljon esim. sipsejä ja tuntenut sen jälkeen inhottavaa oloa, mutta aina olen sen kanssa ennen pystynyt elämään. Kun "opin oksentamaan", tajusin tietysti että ahaaa näin voin päästä kaloreista eroon eikä tarvi potea pahaa oloa.
Oksennellut olen suunnilleen koko kesän n.1-2krt päivässä. Olen ihan suht hoikka, 172/65, mutta laihtua haluan. Nykyään tosin kitkuttelen vajaalla 300 kcalla päivässä ja saatan silti oksentaa kevyttäkin ruokaa pois. Enää eivät mitkään suuret ruoka annokset pysy sisällä, pelottavaa. Olen aina syönyt kunnon kotiruokaa ja napostellut mitä mieli teki. Itsekurista on alkanut tulla pettämätön.
Miten näin voi käydä ihmiselle joka on aina nauresekellut langanlaihoille/syömishäiriöisille?
en täytä ahmimiskohtausten puutteella edes"kunnon bulimikon" merkkejä, mutta joku tässä nyt mättää.
Onko samanlaisia kokemuksia tämmöisestä hassusta syömisjutust? EN koe olevani bulimikko. En ikinä suostuisi edes myöntämään vaikka siltä tuntuisi.
yhden syöpöttelyillan jälkeen kun kaverini oli lähtenyt kotiin, tuntui että nyt on pakko päästä eroon siitä tunteesta joka sisällä velloi. Oksentamista en ole koskaan pelännyt, ei tunnu vastenmieliseltä. Olo sen jälkeen oli huomattavasti kevyempi... Lienee enää edes turhaa mainita että tavaksihan se kurja jäi!!!
En ole koskaan kärsinyt mistään normaalista poikkeavista ahmimiskohtauksista. Olen saattanut syödä paljon esim. sipsejä ja tuntenut sen jälkeen inhottavaa oloa, mutta aina olen sen kanssa ennen pystynyt elämään. Kun "opin oksentamaan", tajusin tietysti että ahaaa näin voin päästä kaloreista eroon eikä tarvi potea pahaa oloa.
Oksennellut olen suunnilleen koko kesän n.1-2krt päivässä. Olen ihan suht hoikka, 172/65, mutta laihtua haluan. Nykyään tosin kitkuttelen vajaalla 300 kcalla päivässä ja saatan silti oksentaa kevyttäkin ruokaa pois. Enää eivät mitkään suuret ruoka annokset pysy sisällä, pelottavaa. Olen aina syönyt kunnon kotiruokaa ja napostellut mitä mieli teki. Itsekurista on alkanut tulla pettämätön.
Miten näin voi käydä ihmiselle joka on aina nauresekellut langanlaihoille/syömishäiriöisille?
en täytä ahmimiskohtausten puutteella edes"kunnon bulimikon" merkkejä, mutta joku tässä nyt mättää.
Onko samanlaisia kokemuksia tämmöisestä hassusta syömisjutust? EN koe olevani bulimikko. En ikinä suostuisi edes myöntämään vaikka siltä tuntuisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mut vähän saman kaltasesti mullaki alko bulimia...muistan ku olin syöny pullan ja se meni yli kalori määriltä mitä sain syyä, olin tolloin just alottanu terveemmän elämän yms...no sit rupes kaduttaan ja yritin oksentaa, ajattelin et miten jotku pystyy tai osaa, mä en osannu. no kuitenki sen jälkeen en enää yrittäny sitä pariin kuukauteen kunnes sit lihoin ja sillon aloin oksentaa vaikken edelleenkään ahminu...ja pakotin itteni siihen, koska se ruoka ahisti niin paljo...
nyt ahmin ja oksennan päivittäin ja mun syömiset on ihan sekasin...näin on ollu jo pari vuotta.
Sä yrität tulla aika vähällä kalori määrällä tällä hetkellä toimeen, se voi laukaista ahmimis kohtauksen ja sit oksennat ja ahmit aina ku on "aihetta". No nytki oksennat päivittäin, että kyllä mä sanoisin et sulla on syömishäiriö...
mäki nauroin ja pidin kummajaisina syömishäiriöisiä ja ajattelin et mä nyt viimiseks sellaseen sairastuisin....ja oon aina vannonu naisellisten kurvien nimeen...
jos viel pystyt nii lopeta..sun ei tarvi laihuttaa, sä et hyödy tosta mitään, ei siinä oo järkee...joo no helppohan se on sanoo...mut aina kannattaa yrittää...tai vaikka hakee apua...
ja syö vähän enemmän nii ei aineenvaihdunta hidastu...
kiitos vastauksesta. Kuulosti todellakin aika omakohtaselta toi tekstisi. Ja todellakin, miten helppoo on luulla että "voin mä lopettaa vielä", mutta on alkanu huomaamaan että ei jumalauta ei pysty. Ja oikeassa olet kalorimäärän suhteen. Mutta tsemppiä sinullekin!
jos kerran syöt noin pieniä määriä, mutta oksennat silti, on kyseessä bulimareksia. monesti olen kuullut sanottavan että se on syömishäiriöistä vaarallisin! kyllähän se tajuaa.. syö vähän, mutta oksentaa.
tilanteesi on siis todella huolestuttava! toivottavasti haet apua