Monesti kuulee sitä, että varsinkin lihavat naiset hehkuttavat kuin upeita he ovat, miten pitää olla ylpeä kiloistaan ja kantaa ne kunnialla. Ja puhun nyt todella ylipainoisista ihmisistä, en muutaman kilon ylipainoisista.
Miksi sellaista asiaa, joka on uhka omalle terveydelle, pitää kantaa ylpeydellä? Miksi epäterveellisestä elämästä pitää olla ylpeä? Miksi kiloja, jotka ovat terveysriski, pitää kantaa kunnialla?
En ymmärrä. Vähän sama kun joku sanoisi että "hei kaikki klamydiaa kantavat, kantakaa klamydiaa ylpeydellä, olette upeita koska teillä on klamydia!" tai kaikki jotka tupakoivat huutaisivat "kanna alkavaa keuhkosyöpääsi kunnialla, olet upea kun vedät nikotiinia sisääsi!"
En ymmärrä tätä asennetta. En niin millään. Ei lihavuus ole HYVÄ asia, se on epäterveellistä, se on sairasta. Se ei ole ylpeilyn aihe. Se on asia josta kannattaisi hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti. Eikä tuudittautua siihen että joku mies tai nainen sanoo että "olet ihana sellaisena kuin olet" koska vielä paljon ihanampi olet terveenä!
Miksi sellaista asiaa, joka on uhka omalle terveydelle, pitää kantaa ylpeydellä? Miksi epäterveellisestä elämästä pitää olla ylpeä? Miksi kiloja, jotka ovat terveysriski, pitää kantaa kunnialla?
En ymmärrä. Vähän sama kun joku sanoisi että "hei kaikki klamydiaa kantavat, kantakaa klamydiaa ylpeydellä, olette upeita koska teillä on klamydia!" tai kaikki jotka tupakoivat huutaisivat "kanna alkavaa keuhkosyöpääsi kunnialla, olet upea kun vedät nikotiinia sisääsi!"
En ymmärrä tätä asennetta. En niin millään. Ei lihavuus ole HYVÄ asia, se on epäterveellistä, se on sairasta. Se ei ole ylpeilyn aihe. Se on asia josta kannattaisi hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti. Eikä tuudittautua siihen että joku mies tai nainen sanoo että "olet ihana sellaisena kuin olet" koska vielä paljon ihanampi olet terveenä!
Vastaukset 49
Vanhimmat
Samaa pohtinut...
Itsekin ylikiloja vielä 14 ja poistettuja parikymmentä. Joka ikinen päivä pohdin, miksi olin niin tyhmä, että tällaiseen kuntoon olen itseni saattanut. Eikä tulis mieleenkään olla ylpeä tästä löllyvästä läskistä ja nyt irtonahkoista mahassa ja käsivarsissa.
Miksi sinua, jos et ole lihava, asia näin kovasti kiinnostaa, että avaat jatkuvasti outoja keskusteluja? Oletko itse täydellinen ? Tuskin. Kärsitkö alipainosta? Ilmeisesti.
En ole aloittanut yhtään toista keskustelua lihavuudesta tällä palstalla. Tämä on ainoa. En kärsi alipainosta.
Jos ihminen on ollut koko ikänsä (tai merkittävän osan aikuisiästään) ylipainoinen, tulee siitä lihavuudesta osa jokapäiväistä elämää, niin hyvässä kuin pahassakin. Tällöin lihavuudesta tulee myös osa identiteettiä ja persoonallisuutta. Lihavuus on osa minuutta, joka joko hyväksytään osaksi omaa elämää (ja kannetaan ne kilot ylpeydellä) tai sitten ne koetaan taakaksi ja tahkotaan sen laihduttamisen kanssa. Eli yhteenvetona, ne lihavat jotka ovat "ylpeitä kiloistaan" näkevät oman lihavuutensa korkeintaan pienenä kauneusvirheenä kuten joku vaikkapa kyömynenän omistaja, joka ei kuitenkaan halua turvautua kirurgin apuun. Jollekin se nenä (ja lihavuus) on taas hirvittävän kompleksin paikka. Kukin taaplaa tyylillään.
Mutta ero kyhmynenän ja vakavan lihavuuden välillä on merkittävä. Ymmärräthän sen itsekin. Itse olen aina ollut puolisokea. Se on ehkä osa identiteettiäni, mutta en ole siitä millään tavalla ylpeä. Jos olisi mahdollista, haluaisin ettei minull olisi tätä "erikoisuutta", vaikkei se olekaan itseaiheutettua saati korjattavissa.
Siispä vietät elämäsi murehtien joka päivä tätä näkövammaasi? Niinkö lihavan pitäisi elää? Minun mielestäni se on hukkaan heitettyä aikaa. Jokaisella on oikeus nauttia elämästään niinkuin parhaaksi näkee jos ei omalla elämäntavallaan aiheuta toisille haittaa. Jos ei nauti elämästään vaan murehtii puutteitaan ei kukaan sille mitään mahda. Se on jokaisen oma asia. Minä ainakin elän ja nautin, kiloistani huolimatta.
En ymmärrä miksi pitää laittaa sanoja suuhuni. En missään vaiheessa sanonut että murehdun näkövammaani. En murehdi, mutta en myöskään ylistä sitä. Se vain on. Se on elämän realiteetti. Ei mikään hyvä asia, kivempi olisi nähdä molemmilla silmilä mutta olen tottunut elämään näinkin. Mutta en minä sillä siltikään ylpeile.
Ensinnäkin lihavuuden patologisuus: Toki on olemassa jotkut lääketieteelliset standardit, joilla ylipainoa luokitellaan. Tällainen on esim. BMI. Mutta loppupeleissä lihavuus on täysin subjektiivinen asia. Joku kärsii hirveästi 5 ylimääräisestä kilosta. Jotakin ei haittaa edes 30 ylimääräistä kiloa, jos mitään terveyshaittoja ei ole ilmennyt. Joku kärsii hirveästi rumasta nenästään, joku olisi jopa mieluummin hieman pyöreä kuin omistaisi järkyttävän nenän. Jos siis itse ei koe tarvetta tehdä lihavuudelleen mitään, niin ei kai silloin ala anteeksikaan pyytelemään kilojaan. On siis reippaasti sitä mitä on. Joku sanoisi että kantaa kilonsa ylpeänä. Kuten joku sanoi, kyseessä on vain abstrakti kielikuva.
Ja vielä tuo väittämä, että lihava = sairas, ei pidä paikkaansa. Lihavuus = (merkittävästi) kohonnut riski sairastua. Oletko koskaan miettinyt, että ihmislajin (tai minkä tahansa lajin) kyky lihoa eli varastoida energiaa, on ollut elinehto lajin säilymiselle. Lihavuudesta tulee ongelma, kun tila jatkuu pitkään ja ylipainoa on runsaasti.
Juuri näin, itseäsi lainaten:
"Lihavuudesta tulee ongelma, kun tila jatkuu pitkään ja ylipainoa on runsaasti."
Jos lihava jatkuvasti ja koko ajan vain hyväksyy riemuiten kehonsa fyysisen tilan ja ylipainonsa, silloinhan tila jatkuu pitkään koska hän ei tunne tarvetta muuttaa mitään. Ja minä tässä ketjussani puhun nimenomaan todella paljon ylipainoisista ihmisistä, en niistä joilla on 5 tai 10 kiloa ylipainoa.
Kyseinen lihava henkilö ei siis SILLÄ HETKELLÄ tunne itseään sairaaksi eikä näe muutostarvetta. Voihan olla, että jossain vaiheessa alkaa vaivoja tulemaan, jolloin oma lihavuus nähdään uusin silmin. Ja jotkut voivat olla lihavia koko elämänsä sairastelematta sen kummemmin näitä "lihavuussairauksia". Kyllähän moni tupakoitsijakin elää itsepetoksessa, että se syöpä tulee muille kuin minulle. Mikä on sinällään totta (yhtään tätä vastenmielistä tapaa puolestelematta), kaikki tupakoitsijat eivät koskaan saa syöpää. Nyt siis puhutaan vain riskeistä, jotka joko tiedostamatta tai tiedostaen otetaan.
Itse käsittäisin lähinnä tuon sanonnan sen tyylisenä että lihava ihminen on sinut itsensä kanssa. Kyllä varmasti meistä moni joka "kantaa kilonsa ylpeästi" haluaa niistä eroon, ainakin minä haluaisin.
Ongelmana monella varmasti on se että se laihduttaminen on niin vaikeaa ja tahtotaso ei ole kohdilla eikä myös löydy sitä pitkämielisyyttä tarpeeksi siihen että itsensä saisi normaalipainoon.
Itsellä on ylipainoa ollut syntymästä saakka jos näin voi sanoa. Jo syntyessä painokäyrä meni normaalipainon yläpuolella. 15- vuotiaana oli noin 80/90 kiloa ja pituutta oli sellainen 163. Nykyään siis olen n.170 cm ja painoa se 105 kg. Lukuisia kertoja olen myös yrittänyt laihduttaa, mutta nuo laihdutuskerrat ovat saaneet minut masentumaan siksi että paino jämähtää aina tiettyyn vaiheeseen ja silloin tunnen olevani huono ihminen kun se ei siitä alaspäin mene. Silloin kun en laihduta olen onnellinen ja ulospäin suuntautunut ihminen, ja elämä tuntuu paremmalta silloin muutenkin.
Jos siis tilanne on tämä kuin minulla niin sitä on vain opittava elämään itsensä kanssa. Jos et sitä opi, niin miten voisit olla onnellinen?
Minusta juuri noin, että kiloista tulee osa identiteettiä. Jopa sairauksista tulee osa identiteettia. Vietän reumani syntymäpäivää.. harmittelen aina sen tulemista, koska on masentavaa, että taas tulee vuosi täyteen. Kyseinen päivä on yleensä ankea ja viikko siitä eteenpäin. Se on osa minua. Jos en sitä pysty hyväksymään, en selviä tästä elämässä, tulee masennus. Tuo "kantaa ylpeydellä" ole metaforinen ilmaus sille, että, että on hyvä itsetunto, sinut asian kanssa, koska itsetunto on melkein synonyyminen itsekunnioituksen kanssa.
Klamydian hoito on nopeampaa ja helpompaa kuin lihavuuden, kun se on ajoissa havaittu. Toisaalta, jos kantajalla ei ole paljon oireia, ehtii hän tarttuttamaan aika monia ihmisiä. Hoitamaton tai pitkään hoitamattona, klamydia saattaa aiheuttaa jopa lapsettomuutta. Lapsettomuushoidot ovat kalliita. Minusta vertaus lihavuuteen on huono.
Jos ihminen on lihava, onko ainoa oikea keino pukeutua säkkiin ja piehtaroida tuhkassa, vai saako lihava henkilö elää elämäänsä siinä, missä muutkin? Pitäisikö lihavan jatkuvasti pyytää anteeksi lihavuuttaan? Tuskin. Tällä palstalla meitä on monia, jotka hoitavat lihavuuttaan elämäntaparemontilla,joka oikeastaan on ainoa oikea keino kiloista eroon pääsemiseen. Hidasta kyllä, mutta pitemmän päälle pysyvämpää kuin pikakuurit. Lihavuus ei tartu niin kuin esim. tämä klamydia.
olla ylpeä kaikista niistä asioista, joista ylpeä kannattaa olla: Kielitaito, laulu- ja soittotaito, kädentaidot, hyvä koulutus, työpaikka, ihanat lapset....etc.
Kyse onkin tästä hokemasta syvältä uumenista: "kannan kiloni ylpeänä". Siihen on puututtu tässä ketjussa ja syystäkin.
Alkuperäisen vertaukset olivat todella osuvia. Olen esim. (en oikeasti ole )saanut maksakirroosin holtittoman alkoholinkäyttönin seurauksena. Tarvitaanko palstaa, jossa jatkuvasti meuhkaan kuinka ylpeä olen jokaisesta menetetystä maksasolusta....
Mikä ero???
Minulla on ylipainoa n. 15 kg, ennen sitä oli 40 kg jonka myönnän kyllä, alkoi käydä terveyden päälle joten laihdutin sen 25 kg pois.
Tässä painossa olen käynyt kuntosalilla n. 3 - 4 krt. viikossa. Kokoa on, lihava olen, kaikki paino ei ole lihasta, siitäkin olen ylpeä. Minulla on erinomainen ryhti ja mieletön kunto. Olen nauranut monesti ryhmätunneilla tirpusille jotka katsoo tullessani sisään minua päästä varpaisiin (jotkut jopa seuraavat tunnin ajan jaksamistani, kuinka ajattelevaista). Parhaan naurun kuitenkin saan kun näillä tirpusilla loppuu kunto ennen minua..
Ravintolailtaa viettäessäni ei tule kukaan aukomaan päätään tai uhkailemaan väkivallalla, jos on yhtään itsesuojeluvaistoa, sillä minua 20 kg hoikempi nainen nousee seinille ilman suuria ponnistuksia. (En ole väkivaltainen ilman tarvetta itsepuolustukselle)
Sitten tärkein asia, persoonallisuus. Olen kovin avoin ihminen. Muut viettävät mielellään seurassani aikaa. Ihmiset ikävöivät minua ollessani poissa. Tämä asia on pysynyt, oli minulla ylipainoa 40 tai 15 kiloa. Kun ihmiset ovat tulleet sanomaan minulle että olen laihtunut, kysyn että hauskaa että huomasit mutta vaikuttaako se sinun elämääsi?
Lihavuus on näkyvä luuranko kaapissa. Näillä ihmisillä jotka kiinnittävät huomiotaan painooni on monia muiita luurankoja kaapissa. Voin kysyä joltakulta oletko jo saanut klamydiasi hoidettua pois, oletko jo kertonut poikakaverillesi pettämisestäsi, oletko jo hoitanut pieleen menneet raha-asiasi. Yhtälailla kun minulta on kysytty, olenko ajatellut hoitaa paino-ongelmaani.
Verorahojen tuhlaus liikalihavuuden hoitoon: maksan veroja kaikessa muodossa, ostaessani jotain, tehdessäni työtä, ajaessani autoa. Luulen että olen hoitoni maksanut kuten suurin osa muistakin suomalaisista.
Kaikki lihavat läpi maan: olkaa ylpeitä siitä mitä olette, mitä teillä on kaikkea muuta annettavaa kuin hoikka ulkonäkö. Liikalihavuuden arvostelijoilla tuntuu olevan jokin päähänpinttymä tuomita liikalihavuus mutta eivät mieti lainkaan omia luurankojaan. Usein luurankona yleisesti puhuttu huono persoonallisuus ja luulo että on hoitanut itse elämänsä täydellisesti. Kai te pesette hampaanne tarpeeksi usein jotta hammaslääkärikuluista ei tule yhteiskunnalle kuluja... Villapaitaa myös päälle niin ei flunssa iske!
on juuri sitä järkyttävää jargonia, jota käsittääkseni alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti.
" 20 kiloa kevyemmät nousevat seinille"...Naiset ovatkin usein fyysinen uhka toisille naisille. Kyllä sen takia kannattaa olla satakiloinen, etteivät "tirpuset" pääse heittämään karateotteella kanveesiin. Anna mun nauraa...!
Sitten tämä persoonalla hehkuttelu. Miksi joku lihava olisi yhtään sen parempi persoona kuin joku hoikka lihavuutensa takia.
Ja tuosta ryhdistä vielä. Miksei hoikkanakin voisi olla ryhdikäs? Yleensä ryhtevä olemus onnistuukin paremmin hoikalta. Kyseessä ei ole pelkkä selän asento, vaan koko olemuksen joustavuus ja jäntevyys. Vaikka olemus olisi kuin heinäseiväs, ei voi välttyä näkemästä yhteen hinkkautuvia reisiä, rintaliivien alta tursuavia makkaroita ja piirteet häivyttäviä leukoja.
Tyypillistä lihavan puolustelua, vaikka kyseinen henkilö nyt ei kovin ylipainoinen olekaan.
Kyllä sitä paitsi hoikillakin on "muuta annettavaa" kuin hoikkuutensa, miksi ajattelet ettei olisi?
En missään vaiheessa puhunut verorahojen kulutuksesta, enkä myöskään tuominnut ketään. Ihmettelin vain.
Kovin herkkänahkaiselta asian suhteen kuitenkin vaikutat, vaikka omien sanojen mukaan olet ylpeä lihavuudestasi. Et kai muuten noin hyökkäävästi kirjoittaisi.
Nyt kun kerron miksi olen ylpeä siitä että olen lihava, niin tämäkään ei kelpaa.
No juu, olitte kyllä oikeassa että hehkutukseni meni hieman liian pitkälle ja ohi aiheen. Vastasin ehkä yhdessä kirjeessä ehkä monia askarruttaneisiin kysymyksiin... Ehkä vastasin kysymykseen miten lihava voi olla tyytyväinen itseensä!!
Jokainen lukee miten haluaa asian lukea, mutta minusta tuo "fyysinen uhka muille naisille"- juttu oli varsin kaukaa haettua. Olen ylpeä siitä että minulla on massaa ja lihasta puolustaa itseäni ja tuolla aerobic tunneilla olosta, olen ylpeä siitä että kuntokin kestää oikein hyvin. Iso massa ja kova kunto yhdistettynä on varsin hyvä yhdistelmä. Ravintolailta on yleinen esimerkki siitä milloin minun kimppuuni on hyökätty... Kuten sanoin, en ole käyttänyt väkivaltaa muuta kuin puolustaakseni itseäni JA HEIKOMPIANI kuten entisen kouluni paria kiusattua raukkaa joiden tiesin kärsivän.
Tuosta persoonallisuusjutusta ehkä sen verran, että ikänsä lihavana elänyt ihminen VOI OLLA laajakatseisempi ihmisten suhteen. Kuitenkin heitä kaikkia on lähes poikkeuksetta kiusattu. Jokainen saa myös toivoa kadulla ettei joku tule huomauttamaan asiasta. Siksi en lihavuuttani vaihtaisi. Osaan miettiä mitä sanon ääneen ja mitä en ja kuinka kohdella muita ihmisiä... Vaikka tiedän olevani nykyään jopa hyvännäköinen 15 kilon ylipainoni kanssa, en torju ravintolassa miestä joka ei ole ulkonäöllä kruunattu. Annan kaikille mahdollisuuden tutustua. Ja miksi laiha ei voisi tehdä tätä? Toki voi mutta olen usean laihan nähnyt torjuvan miehen sillä perusteella että ulkonäkö ei ole hyvä, vaikka ravintolassa ei varmasti välttämättä halua itselle paria vaan uusia ystäviä ja juttuseuraa! Usealla lihavalla on parempi kyky nähdä ihmisen sismpään ja siksi olen lihavuudestani ylpeä! (Tässä kun ei paljon ole päässyt ylpistymään...)
"Olen ylpeä siitä että minulla on massaa ja lihasta puolustaa itseäni ja tuolla aerobic tunneilla olosta, olen ylpeä siitä että kuntokin kestää oikein hyvin."
Aerobictunnilla ei opi tappelemaan. Tappelu on taitolaji. Useimmat ihmiset eivät osaa tapella, jolloin isosta koosta voi olla hyötyä. Tällöin kyseessä ei kuitenkaan ole itsepuolustus vaan useimmiten hätävarjelun liioittelu ellei jopa pahoinpitely.
"Ravintolailta on yleinen esimerkki siitä milloin minun kimppuuni on hyökätty..."
Verbaalisesti, tönien vai mitä? Et voi lyödä toista jos hän vähän tölvii tai tönii. En minäkään lyö ketään, en ikinä. Vaikka osaan "ihan oikeasti" tapella ja tiedän, minne kannattaa potkia / lyödä ja osunkin sinne kovaa. Jos joku tahtoo ravintolassa aukoa päätään tai töniä, kerron asiasta portsarille. Heidän työtään on hoitaa asia, ei minun. Jos joku kävisi kimppuuni pimeällä kujalla asia saattaisi olla eri: joutuisin todennäköisesti lyömään ja kovaa. Ravintolassa riitaa ei kuitenkaan tarvitse hoitaa tappelemalla. Siinä pilaa kaikkien paikalla olevien illan. Itse ainakin juon niin harvoin, että tahtoisin illan olevan rauhallinen ja hauska.
Miksi pitäisi olla "ylpeä" siitä, että tappelee? Useimmiten jos joutuu tappeluun, on paljon asioita mitä olisi voinut tehdä toisin. Toivottavasti joskus yrität hakata jonkun tytön, joka tosissaan osaa tapella ja lyö takaisin.
RTF: Read the file...
Enkös sanonut tuossa aiemmin että olen käyttänyt voimaa itsepuolustukseen ja pahoittelen, jätin mainitsematta että EI OLE MENNYT HÄTÄVARJELUN LIIOITTELUUN.
Itsepuolustuslajeista, käsittäkseni lajien harrastajat yleisemmin ovat kovin rauhallista ja tasapainoista porukkaa ja ne eivät ole niitä jotka tulevat tappelemaan ravintolassa. Käytän kyllä itsekkin portsaria tähän asiaan, mutta jotenkin kun kaikki eivät varoita ennen kukin hyökäävät kimppuun.
Et tosin varmasti voi väittää etteikö iso koko suojelisi, varsinkin kun 97% ravintolakansasta ei itsepuolustuslajeja harrasta. Hulluja löytyy kaikkeen lähtöön ja kuten sanoin, ravintola on vain yksi esimerkki. Mainitsinko että joku on kimppuuni hyökännyt verbaalisesti tai tönien, niin pienestä kun en minäkään hermostu. Kyllä ihan nyrkein ja potkien...
Toivottavasti mainitsin että itse en tappelua ole tainnut koskaan aloittaa.
Ja aerobictunneista, samaan lauseeseen taisi tulla kaksi asiaa. Ensimmäinen oli että minulla on kokoa puolustaa itseäni. Toinen asia oli että siitä koosta huolimatta kuntoni kestää yllättävän hyvin. Ja siinä mielessä aerobic liittyy asiaan, että käymällä aerobic tunnilla pari kertaa viikossa, jaksan paremmin kickboxingtunneilla...
Just joo, 15 kilon ylipaino. Entäs jos olisi 50 kilon ylipaino, olisitko vielä ylpeä kiloistasi?
Pitää paikkansa, että ukemi sujuu paremmin jos on muodoltaan pallo. Silloin ei koskaan kaadu, vaan vain pyörähtää toiseen asentoon.
Eikä satukkaan yhtään niin paljon :)
Olen 42-vuotias ja baareissa käynyt koko ikäni enemmän tai vähemmän. Eipä ole kertaakaan tullut minkään tyyppistä uhkaa..ei miesten eikä naisten taholta.
Jokin omassa olemuksessasi nyt provosoi ja pahasti, jos tuollaista pitää edes ajatella, saatika joutua tilanteisiin.
Parhaat syyt miksi olen joutunut PUOLUSTAMAAN ITSEÄNI:
*nainen on kuullut jostain että hänen miehensä on harjoittanut seksiä kanssani (perätön juoru). Huolimatta siitä, että koetin selvittää tätä asiaa juuria myöten (olinpaikkani kyseisinä öinä yms...) nainen hyökkäsi kimppuuni.
*Otan kuvan kameralla ravintolassa ystävästäni, jolloin eräs nainen joutui taustalla samaan kuvaan. Kun en suostunut luovuttamaan kameraani jotta hän saisi tuhota sen, hän hyökkäsi kimppuuni.
*Kävelin autoon ihan pari viikkoa sitten kahden ystäväni kanssa, poistumassa ravintolasta. Kaksi tuntematonta naista huutaa kadulla meitä huoriksi. Huudamme takaisin että miksi näin ajattelette (emme olleet jutelleet miesten kanssa koko iltana...) ja naiset juoksevat autoa kohti ja huutavat että tappavat meidät. Menen autoon lähteäkseni mutta käynnistys otti aikaa ja nämä kaksi naista alkavat potkimaan tuliterää autoa hullunlailla. Pakko sanoa että ehkä olisi ollut parempi vain antaa potkia, mutta maksaa aika hyvän summan tuo auton maalaaminen. Tilanteen syy ei varmasti ollut minussa, sillä epäilen että silmistä päätellen syynä oli amfetamiinin pitkällinen käyttö.
*Kadulla kävellessäni yöllä potkaisin vahingossa nuoren neidin kaljapullon kumoon. Tarjouduin tarjoamaan hänelle uuden TÄYDEN pullon takaisin, mutta hän mielummin hyökkäsi kimppuuni.
*Olin pienikokoisen ystävättärenija erään pojan kanssa kaupungilla. Tämä meidän kolmikko oli tuntenut toisensa jo 6 vuotta, poika oli menossa ravintolaan, me olimme saattamassa häntä. Eteen hyppää joku tyttö ja käy ystävättäreni päälle ja hakkaa ja potkii tätä hullunlailla. Revin tytön pos ystäväni päältä ja kysyin haluaako tämä tapella minun kanssani vai käykö mielummin pienenpiensä päälle. Tyttö jatkoi raivoamistaan ja koetti hakata ja potkia minua ja kaadoin hänet maahan ja pidin siinä rauhoittaakseni hänet. Sanoin että voi päästää hänet maasta pois joa hän poistuu paikalta tai pitää niin kauan että poliisit tulevat. HÄn poistui paikalta. Syynä oli että tämä kimppuun hyökännyt tyttö oli pojan jokin "hoito". Siinä auttoi iso koko ihan ilman väkivaltaa.
EN tiedä mutta ravintola ja katukulttuuri on tainnut hiukan muuttua vuosien mittaan...
ellet ensin hyväksy itseäsi. Ihminen joka näyräillen ja häpeillen kulkee ei pääse mistään eroon: ei tupakasta, viinasta eikä liikakiloista - tokko klamydiaakaan lähtee lääkärissä hoitamaan...
Onko olemassa vain kaksi äärivaihtoehtoa; ylpeys ja hehkutus tai nöyräily ja häpeily? Entä normaali ja realistinen suhtautuminen omaan itseen? Eikö paras suhtautuminen olisi se, että lihavuus on vain yksi asia minussa, voin olla ylpeä itsestäni ihmisenä mutta ei minun tarvitse olla ylpeä kiloistani, vain jotta en vaikuttaisi häpeilevältä. Ei kenenkään häpeillä tarvitse, mutta ne kilot nyt kuitenkin ovat terveysriski eikä mikään upea asia.
Sillä eihän muutkaan pidä sellaisesta ihmisestä joka ei itseään hyväksy oli sitten kiloja tai ei.
Täällä on niin paljon erilaisia terveysuhkia että ylipaino on ihan pieru saharassa muiden uhkien rinnalla. Maailmaa ja elämää voi opetella katselemaan hieman laajemmaltikin kuin pyöriä oman napansa ympärillä ja murehtia jostain mitättömästä ulkonäöstä joka rapistuu kaikilla.
Yks mitätön lyhyt elämä, ihan sama eläköö sen pulskana vai laihana. Eikö se ärsytä jos joku laiha tai normaalipainoinen ruma ihminen pitää itseään upeena ja kantaa viallisen ehkä sairaankin runkonsa, minkä lie luoja luonut, kunnialla?
Monet ylipainoiset syövät ja elävät monasti terveellisemminkin kuin laihat mutta aineenvaihdunta on erilainen, hitaampi. Rauhalliset, hidastempoiset ihmiset lihovat herkemmin kuin levottomat, aina menossa olevat ihmiset.
tähän maailmaan yhtään lihavaa, eikös raamatussa pidetä ylensyöntiä syntinä. Jokin jaekin löytyisi, jos jaksaisin etsiskellä. Mutta kyllä se sieltä löytyy.
Tämä nyt vain, kun noin uskonnolliseksi heittäydyit..
Vaikkei ollut helppoutta, herkkuja ja hyvinvointia oli siltikin lihavuutta. Laihat eivät edes kelvanneet puolisoiksi. Luokilteltiinkohan heidät sairaalloiseksi?
Nykyään on kääntynyt ihan päälaelleen. Miksi lihavia pitää nykyään sortaa? Minä tunnen olevani silloin sairas jos sairastun mutta ylipainoisuus ei ole mikään sairaus. En syö mitään lääkkeitä eikä lääkäriä ole tarvittu kuin influenssaan joskus.
Kyllähän se alkaa vituttaan jos terveenä keski- ikäisenä ja ylipainoisena aletaan luokittelemaan sairaaksi. SAIRAS EI VOI OLLA ENNEN KUIN JOKIN SAIRAUS PUHKEE! Mistään uskonnosta ei ole kysymys. Menkää hoitoon jos ette kestä ylipainoisia ihmisiä! Jokin ihme neuroosi joillakin kun itse en näe minkään kokoisista ihmisistä vaivaa. Ihan samantekevää minkälaisia erikokoisia pullukoita tai hernekeppejä sitä on. Eikö mitään muuta ole elämässä kuin jauhaa toisten koosta? Hankkikaa oma elämä, sillä se helpottaa!
Yksi elämä. Todellakin. Eikö olisi kiva elää se terveenä, niin että jaksaisi liikkua ja nivelet eivät särkisi eikä tulisi diabetesta eikä tarvitsisi pistää itseään insuliinia, jne jne jne??
Aineenvaihduntako muka syynä useimpien lihavuuteen? En usko, eikä sitä usko lääkäritkään. Aineenvaihdunnan perussäännöst ovat hyvin yksinkertaiset: kun syöt riittävän vähän, laihdut. Jos syö kevyesti ja vielä terveellisesti oikealla tavalla, laihdut varmasti. Vaikka aineenvaihdunta olisi etanaakin hitaampi, niin tuo sääntö pätee silti. Kroppa saa energian ruoasta, ja jos sitä energiaa ei tule riittävästi, alkaa kroppa käyttämään rasvavarastoja. Ei aineenvaihdunnalla ole tämän faktan kanssa mitään tekemistä.
Harvalla lihavalla on oikesti aineenvaihdunnan häiriö. Ja vaikka olisikin, se ei automaattisesti selitä lihavuutta. Käsi sen ruoan sinne suuhun vie. Ja aivot liikuttavat kättä.
Lihavuutta ihailtiin, koska se merkitsi rikkautta. Vain rikkaat olivat lihavia. Tavallinen kansa oli laihoja. Lihavia rikkaita ihailtiin, koska heidän ei tarvinnut raataa pelloilla tai tehdä työtä. He saattoivat vain syödä herkkuja päivät pitkät. Sen takia lihavuus oli ihailtua.
Sairaalloinen ylipainoisuus on sairaalloista ylipainoisuutta joka johtaa ajallaan moniin terveydellisiin ongelmiin ja kyllä, myös sairauksiin. Lihavuus on siis eräällä tavaalla monien sairauksien pohja.
Sinäkin vedit herneen nenääsi. Ei minua haittaa jos joku on lihava. Väitinkö niin? En väittänyt. En myöskään tuominnut lihavia. En sanonut ettei ihminen saisi olla lihava. Ihmettelin vain sitä, että miten jostakin sellaisesta josta on ihmiselle konkreettista haittaa, voi olla tullut jonkinlainen ylpeyden aihe. Minun mielestä se ajattelumalli ei ole normaali, että jokin epäterveellinen onkin yht'äkkiä ihmiselle hyvä ja arvostettava asia.
Aineenvaihdunta, siis perusaineenvaihdunta, ei selitä kuin hyvin pienen osan lihavuudesta. Perusaineenvaihdunnan mittaaminen on monimutakinen toimenpide, joten sen sijaan käytetään kilpirauhasen toimintaa kuvaavia testejä, kuten T4V, TSH, T3, kilpirauhasvasta-aineneet jne.
Hypotyreosis eli kilpirauhasen vajaatoiminta, on sairaus, joka pistää ihmisen toimimaan ns. säästöliekillä. Silloin ei auta, että vähentää syömänsä ruuan määrää. Pitäisi olla syömättä kokonaan, ettei lihoisi. Ihminen on myös niin väsynyt, että liikuntaa on turha tuputtaa lihomisen ehkäisemiksi. Yksinkertaisesti siksi, koska henkilö on niin väsynyt, ettei jaksa. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa jopa ajatustoiminnat ovat hidastuneet. Tähän sairauteen auttaa kilpirauhashormoni pilleripurkista ja useimmiten sitä joutuu käyttämään loppuikänsä.
Lääkärit tietävät ja uskovat tähän sairauteen, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, kilpirauhasen vajaatoiminta ei selitä kuin pienen osan lihomisesta ja lihavuudesta, vaikka tauti ei kauhean harvinainen olekaan. Hypotyreosis on ns. autoimmuunitauti, joka tarkoittaa, että ihminen muodostaa vasta-aineita omia kudoksia vastaan.
Kyllä, olen tietoinen kilpirauhasen vajaatoiminnan vaikutuksesta lihavuuteen. Mutta ymmärtääkseni vain pienellä prosentilla reilusti ylipainoisista on tuo häiriö. Ja sitä voidaan tosiaan hoitaa, eli mikään este laihtumiselle se ei ole.
Ja jos sellainen häiriö on, niin luulisi että silloin henkilö olisi vielä vähemmän ylpeä kiloistaan, koska ne ovat sairauden aiheuttamia.
jauhat.
Mikä on tämä "muinoin". Ei ylilihavuus koskaan ole ollut tavoiteltua. Rubensmainen pyöreys ja vaalea iho kertoivat kyllä aikoinaan yläluokkaisuudesta.
Ja kuka tässä lihavia sortaa? Bussissa tuli pari päivää sitten viereen istumaan n. 170-kiloinen matami puristaen minut ikkunan ja pahalta haisevan itsensä väliin vartiksi...tunsin itseni sorretuksi.
ei niistä pidäkään olla ylpeä. minä häpeän vartaloani jo nyt, vaikka olen normaalipainoinen. :D se on kyllä todella terveysriski, eikä mikään ylpeydenaihe. lihaksikkaasta ja treenatusta vartalosta kuuluu olla ylpeä, kun on saavuttanut niin hyvän kunnon. sohvalla makoilu ja herkkujen mussuttaminen sen sijaan ei ole mikään kauhean hieno saavutus, josta pitäisi ylpeillä. hell no, yäk.
Sekoitetaankohan tässä nyt kaksi asiaa? Jospa sillä "olla ylpeä kiloistaan", tarkoitetaan, että saa olla myös onnellinen ja ihminen ihmisten joukossa? En usko, että kovin moni on todella YLPEÄ niistä kiloista, mutta sanonnalla hakee hyväksyntää olla ihminen ihmisten joukossa. Mikä asia pitäisi olla selvä muutenkin.
Minä en ole, en ole koskaan ollutkaan ylpeä ylipainosta, mutta elän tällä hetkellä melko tyytyväisenä, koska olen oppinut vihdoin tätä elämäntaparemonttotia, joka etenee hitaasti, mutta varmasti. Olen ylpeä niistä melkein 14 kilosta, jotka olen saanut pudotettua. Ei mitään "laihdutuskuuria", vaan opettelemalla normaalia syömistä, mikä minulla on ollut aina hukassa, tähän asti. Mutta häpeämään itseäni tai vataloani en suostu. Minä olen minä, juuri nyt, juuri tällaisena ja myöskin myöhemmin, kun toivon mukaan "alaspäin" meno jatkuu ;)
Ei mielestäni pidäkään hävetä kilojaan. Yritän juuri miettiä miksi ylipainoon ei voi suhtautua realistisesti ja neutraalisti. Hyväksyen että sitä ylipainoa on, mutta että ideaalitilanteessa sitä ei olisi (ainakaan niin paljoa) ja että ylipainossa tai ylipainoisena ihmisenä olemisessa ei ole mitään erityisen hienoa muttei hävettävääkään.
Ongelmana onkin, ettei ihmisen ylipainoa nähdä vain fyysisenä asiana, vaan ajatellaan, että jos olet ylipainoinen niin olet laiska, tyhmä ym muita mukavia asioita mitä täälläkin on tuotu esille. Jos ylipainoisena oleminen olisi vain sitä, että on ylipainoinen, eli painaa enemmänkuin olisi hyvä painaa, niin sittenhän ylipainoon voisi suhtautua realistisesti ja neutraalisti. Näin ollen ihminen voisi aivan täysin olla tyytyväinen itseensä, mutta tiedostaen, että hänellä on tämä yksi ongelma, johon olisi hyvä löytää ratkaisu. Mutta ylipainoisuuteen liitetään niin paljon negatiivisia asioita, jotka lihava yhdistää itseensä ja näin lihavuus onkin jo osa identiteettiä, se jotenkin huonontaa ihmistä kokonaisuudessaan. Ja se jos mikä on surullista, sillä näin ruumiinkuva ja minäkuva sekoittuvat ja ongelmat pahenevat.
Me ylipainoiset tiedämme itse, minkälaisia olemme. Jos mahdollista kannattaisi olla provosoitumatta niistä viesteistä, joissa meitä kuvataan mainitsemillasi ja muillakin sanoilla.
En väitä, ettenkö olisi itsekin vetänyt herneitä nenään sellaisia kirjoituksia lukiessa ja vastannut samaan tyyliin takaisin, mutta en viitsi enää. Parasta olisi jättää kokonaan vastaamatta. Varmaan ne, jotka niitä kirjoittavat häviäisivät palstalta kuin pieru Saharaan. Omaa egoaan he yrittävät pönkittää ja samalla pahoittavat monen mielen.
Niin kuin mainitsit minäkuva ja ruumiinkuva ovat kaksi eri asiaa, mutta nämä palstaprovoilijat eivä tunne kuin yhden. Ja se on ruumiinkuva. Sen mukaan he näyttävät luokittelevan koko ihmiskunnan. Heidän häpeänsä se on. Ennen mainostettiin, että "lue enemmän, luulet vähemmän". Se sopisi toisille tänäkin päivänä ohjeeksi.
Jos näin on, niin eikö silloin olisi nimenomaan tärkeää korostaa itsessään KAIKKEA muuta kuin sitä lihavuutta. Eikö olisi tärkeää silloin tuoda esiin se, että olen ahkera, liikun, nautin elämästä jne ja olla ylpeä itsestään sitä kautta? Ei sitä kautta, että olen lihava ja ylpeä siitä. Näinhän vain ikäänkuin painotetaan sitä harhaluuloa ja ennakkoluuloa, mikä ihmisillä on ylipainoisista. Lihavan tulisi tuoda esiin juuri niitä kaikkea muita hienoja puolia itsestään, kuin sitä jonka ihmiset ensimmäisenä huomaavat. Tällöin joku saattaisi oikeastaan huomata, että "aha, siinä on ihminen joka on kaikkea tuota hyvää, ihana persoona, jne" kun taas nyt ihmiset ajattelevat vain että "ahaa, taas yksi ylipainoinen yrittää lohduttaa itseään koska on ylipainoinen".
Jos lihavaa ärsyttää se, että ihmiset huomaavat aina lihavuuden ensin, ja huomauttelevat siitä...niin miksi sitten lihava itse haluaa korostaa omaa lihavuuttaan nostaen sen yhdeksi ylpeilyn aiheeksi?
joten emme voi olla erinomaisia ihmisiä maimitsematta lihavuuttamme. Itse asiassa tämä palsta on naurettavuuden huippu. Kiitokset tästä huomiosta sinulle !!
jotka kestävät päivittäin sinun kaltaistesi pikkusieluisten ihmisten kommentteja ovat rohkeita, voimakkaita ja kauniita ihmisiä ja heillä on kaikki syy olla ylpeitä itsestään -toisin kuin sinulla.
Hei, jos joku on sinua loukannut painostasi, niin se ei ole minun vikani. Minun tekstissäni en ole kertaakaan loukannut tietääkseni ketään, eikä se ole tarkoitukseni. En ole tuominnut ketään. Miksi otatte tämän niin itseenne? Ainoa mitä ajan takaa, on tämä asenne, että lihavuus on hieno ja hyvä asia. Koska en edelleenkään voi tajuta miten se voi olla hyvä ja hieno asia, kun se ei ole ihmiselle hyväksi. Enkä puhu pelkästään mahdollisista siitä seuraavista sairauksista vaan myös niistä konkreettisista ongelmista joita lihavuus tuo mukanaan (esim. nivelongelmat).
Miten minä muka olen pikkusieluinen? Yritän vain ymmärtää.
Johan täällä on moneenkertaan sulle selitetty, että se "olen ylpeä kiloistani" on lähinnä sanonta, joka tarkoittaa sitä, että olen ylpeä itsestäni ihmisenä ja hyväksyn kiloni enkä tunne häpeää itsestäni. En tunne tarvetta piilotella itseäni tai kärsiä kohtuuttomasti ulkomuotoni tähden. Eli se siis tarkoittaa oikeastaan juuri sitä, mitä itsekin peräänkuulutat.
Ja muuten, tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa myös lihavalla on tarve pitää itseään edes ihmisen näköisenä. Ja kun ehdotit, että eikö lihavat voisi korostaa niitä muita hyviä puoliaan, niin aivan varmasti voisivat. Ja usko huviksesi, eiköhän sitä omien ystävien kesken ihan reaalielämässä tehdäkin. Täällä netissä taas kukaan ei näe muuta kuin ällön läskin. Jos rupeat siinä sanomaan, että mut kun mä oon muuten niin hyvä, niin vastaus kuuluu: "älä läski selitä."
Kovin on hoikemmilla etuoikeus kehua omaa ulkonäköään ja määritellä omaa ihmisarvoa senkin mukaan. Miksei sitten lihavammalla? Ihmisiä me olemme kaikki, ja alttiita ympäristön sanomisille.
Ja muuten, nykyään jopa minunkaltaiseni, vain muutaman kilon ylipainoisen elämä on melkoista taistelua, jottei loukkaantuisi jonkun sanomisista. Kun näitä lihavuuden ja lihavien kauhistelijoita riittää nykyään viikon jokaiselle päivälle tavalla tai toisella. Minulle ainakin herää vastareaktiona juuri se, että mun pitää kantaa kiloni ylpeänä. Kun tällaisessa lihavia inhoavassa ilmapiirissä vaihtoehto olisi surkea olo omasta itsestä ja masennus...
Selvä. Kyse on siis pikemminkin sanonnasta, eikä sitä tarkoiteta aina kirjaimellisesti. Tätä minä hainkin, mutta muutamat kirjoittavat taas tuntuvat ottavan herneen nenään ja loukkaantuvat ja syyllistävät minua. Kun ei minulla ole mitään lihavia tai lihavuutta vastaan.
Eli tässä yhteenveto luettuani tämän aiheen:
Liikakiloista ei tarvitse olla ylpeä, se on vain yksi osa kokonaisuutta. Meillä monilla on muitakin seikkoja - ulkoisia ja sisäisiä - jotka harmittavat.
- mutta muistathan olla ylpeä itsestäsi!
Tuo oli tosi hyvin kirjoitettu.Minä en usko että kukaan puuskuttava ylipainoinen on ylpeä kiloistaan ja siitä hikimäärästä joka esim.nyt helteille on varmaankin riesana.
valhetta kaikki,unissa kävelyä,unelmaa,totuuden pois sulkemista!
vedät nyt erittäin vakavat sairaudet tähän soppaan.jos joku on onnellisesti lihava niin se ei mitenkään liity jos on syöpää ym. mieti mitä kirjoitat.koska kukaan ei ole onnellinen kun on todettu syöpä,KOSKA SITÄ EI VOI YLEENSÄ PARANTAA ETKÄ VOI TEHDÄ SILLE ITSE MITÄÄN.MIETI!!!!!!