Hei. Minulla on sellainen pieni ongelma, että mittarissa on 26v ja armeija on edelleen suorittamatta. Aikoinaan oli ajatuksena mennä kavereiden ja veljen kanssa 19-vuotiaana inttiin, mutta vanhempieni taloudellinen tilanne johti siihen, että jouduin anomaan lykkäystä. Kaikki suunnitelmani menivät yht´kkiä täysin uusiksi. Olin ajatellut käydä intin, opiskella ja sitten siirtyä työelämään. Nyt homma menikin niin, että jouduin työelämään 19 vuotiaana ja sain kantaa taloudellisen vastuun vanhemmistani.
Heidän talous on nyt kuosissaan, mutta minä olen kiinni firmassani. Olen näiden vuosien aikana onnistunut rakentamaan menestyvän pienen firman, jossa työskentelee itseni lisäksi isääni. Työtilanteeni takia, olen joutunut anomaan uutta lykkäystä vuosi kerrallaan. Ostin firmani muutama vuosi sitten (olin siellä aikaisemmin palkallisena), mutta nyt tässä tuli hieman mutkia matkaan. Yrityksellä oli entisten omistajien aikaisia verovelkoja, jotka otin näköjään vastuulleni. Eli nyt olen sopinut verottajan kanssa maksusuunnitelmasta, joka saadaan päätökseen 2v sisällä. Yritys voi muuten hyvin ja tekee voittoa. En ole vielä uskaltanut palkata lisäapua, vaikka välillä sitä tarvitsisin. Minulla on myös erittäin laaja asiakaspiiiri, jota en haluaisi hylätä menemällä armeijaan. Jos minä nyt joudun armeijaan, niin asiakkaani joutuvat (kaikki yrityksiä) vaihtamaan toiseen toimistoon. En myöskään ehdi kouluttaa ketään korvaajaa tällä aikataululla.
Eli jos menen armeijaan, niin se on sitten firmani loppu. Minua ahdistaa tämä tilanne, koska pääni päällä on ikään kuin lasinen katto, enkä voi tuntea itseäni vapaaksi. Tuntuu siltä, että armeija olisi tässä elämänvaiheessa sama kuin vankila minulle. Joskus herään yöllä siihen, että en melkein saa hengitettyä, kun mietin tätä palettia. Välillä menee pitkiäkin aikoja, etten ajattele koko hommaa. Mutta nyt taas kun pitäisi hakea lykkäystä, niin iski ahdistus päälle.
Siviilipalvelus ei ole vaihtoehto, koska haluan kunnioittaa isoisäni muistoa (veteraani). Veljeni, joka kävi RUKin on myös osoittanut suurta ymmärrystä ongelmaani kohtaan. Sitten tässä on myös juuri ostettu uusi asunto avopuolison kanssa ja lainanlyhennykset painavat päälle (ja autolaina). En vain tiedä, mitä minun kannattaisi oikein tehdä tässä tilanteessa. Tämäkin hieman auttaa, kun saa pistää ajatuksiaan tänne muiden puitavaksi.
Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Hyvää kesän jatkoa.
Heidän talous on nyt kuosissaan, mutta minä olen kiinni firmassani. Olen näiden vuosien aikana onnistunut rakentamaan menestyvän pienen firman, jossa työskentelee itseni lisäksi isääni. Työtilanteeni takia, olen joutunut anomaan uutta lykkäystä vuosi kerrallaan. Ostin firmani muutama vuosi sitten (olin siellä aikaisemmin palkallisena), mutta nyt tässä tuli hieman mutkia matkaan. Yrityksellä oli entisten omistajien aikaisia verovelkoja, jotka otin näköjään vastuulleni. Eli nyt olen sopinut verottajan kanssa maksusuunnitelmasta, joka saadaan päätökseen 2v sisällä. Yritys voi muuten hyvin ja tekee voittoa. En ole vielä uskaltanut palkata lisäapua, vaikka välillä sitä tarvitsisin. Minulla on myös erittäin laaja asiakaspiiiri, jota en haluaisi hylätä menemällä armeijaan. Jos minä nyt joudun armeijaan, niin asiakkaani joutuvat (kaikki yrityksiä) vaihtamaan toiseen toimistoon. En myöskään ehdi kouluttaa ketään korvaajaa tällä aikataululla.
Eli jos menen armeijaan, niin se on sitten firmani loppu. Minua ahdistaa tämä tilanne, koska pääni päällä on ikään kuin lasinen katto, enkä voi tuntea itseäni vapaaksi. Tuntuu siltä, että armeija olisi tässä elämänvaiheessa sama kuin vankila minulle. Joskus herään yöllä siihen, että en melkein saa hengitettyä, kun mietin tätä palettia. Välillä menee pitkiäkin aikoja, etten ajattele koko hommaa. Mutta nyt taas kun pitäisi hakea lykkäystä, niin iski ahdistus päälle.
Siviilipalvelus ei ole vaihtoehto, koska haluan kunnioittaa isoisäni muistoa (veteraani). Veljeni, joka kävi RUKin on myös osoittanut suurta ymmärrystä ongelmaani kohtaan. Sitten tässä on myös juuri ostettu uusi asunto avopuolison kanssa ja lainanlyhennykset painavat päälle (ja autolaina). En vain tiedä, mitä minun kannattaisi oikein tehdä tässä tilanteessa. Tämäkin hieman auttaa, kun saa pistää ajatuksiaan tänne muiden puitavaksi.
Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Hyvää kesän jatkoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä nyt luin niin sinullahan taitaa olla armeijan takia ahdistusta, paniikkihäiriötä (yöllä olet herännyt siihen, että et saa melkein hengitettyä). Omasta mielestäni sinun kannattaisi hakea C-papereita ihan ahdistuksen ja paniikkihäiriön vuoksi ja myöskin masennuksen, vaikka tiedostaisin ennemmin, että sinulle tulisi masennus jos joutuisit armeijaan, jonka seurauksena menettäisit firmasi.
Ja kun kirjoitit "Tämäkin hieman auttaa, kun saa pistää ajatuksiaan tänne muiden puitavaksi. " Niin voisin ajatella siitäkin, että kärsit ahdistuksesta/paniikkihäiriöstä, koska kirjoittaminenhan monesti auttaa ja itsekkin tiedän siitä kun olen sinun "kohtalotoverisi".
Minä sain vapautuksen paniikkihäiriön ja ahdistuksen vuoksi parin lykkäyskerran jälkeen joten varaahan aika lääkärin puheille niin eiköhän vapautus tule sinullekin aika varmasti.
mielestäni olisi täysin järjetöntä sinulta vaarantaa firmasi ja taloutesi sen takia, että menet jotain pinkan tekoa opettelemaan. hommaa vapautus. sen saa juuri esim. masennuksen perusteella.
Vapautuksen saa nykyisin lääkäriltä pyytämällä, mutta päätellen tästä:
"Siviilipalvelus ei ole vaihtoehto, koska haluan kunnioittaa isoisäni muistoa (veteraani). "
Sinulla taitaa olla asian suhteen asennevamma? Relaa hiukan, ei se isoisä sieltä montunpohjalta näe kuinka se asevelvollisuus on selvitetty...
Valitettavsti tilanne on se, että saat lykkäystä vain tiettyyn ikärajaan asti noilla perusteilla.
Perusteesi - vaikka hyviä ovatkin - eivät riitä (eivät ole laissa määreltyjä) vapautukseen, vaan saat palvelukseenastumismääräyksen.
Ainoa vaihtoehto on joko suorittaa palvelus tai saada vapautus terveydellisin syin.
Muita vaihtoehtoja on mm. ottaa yhteys sotilasläänisikomentajaan (eversti, kommodori tai joku kenraali) ja toivoa, että he haluavat järjestää palveluksen niin joustavaksi, että pystyt hoitamaan sen ja oman yrityksesi. (iltavapaat, muut lomat jne.)
Valitettavasti yrittäjiin suhtaudutaan eri lailla kuin esim. urheilijoihin, vaikka yrittäjillä usein paremmat perustelut.
on tilanteesi tällä hetkellä?
Tilanne on sellainen, että tässä juuri palailin töihin lomilta. Lykkäyspapereita tehtiin juristin kanssa viime viikolla. Puhuin hänen kanssaan tästä vapautusajatuksesta, ja hän oli samaa mieltä siitä, että tämä tilanne on nykyisellään kestämätön.
Päätimme yhdessä, että varaan ajan lääkärille mahd. nopeasti. Kävin esikunnassa viime viikolla ja kerroin tilanteestani. Ystävällinen naisvirkailija antoi lykkäystä lykkäysanomuksen (heh) jättöön ja kertoi, että minun tulee toimittaa lääkärin lausunto syyskuun loppuun mennessä.
Nyt on sitten mennyt useampi yö miettiessä tätä taas. Lähinnä sitä, miten muotoilen asian, kun menen psykiatrin puheille.
Oletko nyt sitten psykiatrisen erikoissairaanhoidon tarpeessa vai? Siis onko sinulle tullut mielisairaus/mielenterveysongelma muka? Siksihän erikoislääkärille mennään, että on sairas. Ainakin sinun täytyy sitten sopia jatkohoidot sen jälkeen jos saisit vapautuksen, toisin sanoen jos sinut todetaan mieleltäsi sairaaksi, mielenterveystoimistoon keskusteluhoitoihin ja lääkitys päälle vai? Kuulostaa siltä, että yrität valehdella psykiatrille olevasi sairas, jottei tarvitse mennä armeijaan...
Päinvastoin. Mietin vain sitä, miten lähden purkamaan tätä koko palettia lääkärin kanssa. Hommassa on niin monta muuttujaa, että mietin vain sitä, mistä aloitan, kun menen lääkärin puheille. En ole aikaisemmin puhunut kenenkään lääkärin kanssa tästä asiasta, eikä lääkärissä käynti muutenkaan ole tuttua. Olisin vain halunnut tietää, mitä sanon, kun varaan ensimmäisen ajan.
Mutta kaikki ovat oikeutettuja mielipiteeseen, tuo oli omasi.
Mutta minkä ihmeen takia sinun täytyy mennä LÄÄKÄRIIn selvittelemään jotain tuollaista asiaa? Eikö kyseessä ole ennemminkin sosiaalinen ongela eikä niinkään lääketieteellinen. En ymmärrä mikä tekee ongelmastasi sellaisen, että siihen tarvitaan lääkäriä? Mielestäni asia kuuluu yhtä paljon lääkärille kuin vaikkapa autonkorjaajalle. Siis lääkäri korjaa ja huoltaa ihmisiä ja autonkorjaaja huoltaa ja korjaa autoja (erona toki julmetun suuri vaativuusero ammateissa ja koulutuksessa ja toiminnan tasossa kaikkiaan: ihmisen korjaaminen kun on pikkuisen vaikeampaa kuin auton, ja ihminen biologisena olentona äärettömän paljon mkonimutkaisempi kuin auto tai vaikapa hienoinkaan tietokone, eihän esim. aivojen toiminnasta ja tajunnasta tiedetä lähellekään kaikkea kun taas ihminen jopa itse voi kehitellä tietokoneen ja ymmärtää helposti täydellisesti sen toiminnan jne, no meni vähän asian sivuun).
Tiedän kyllä, että meillä on sosiaali- ja terveyskeskuksia olemassa, mutta sielläkin nuo sosiaaliset asiat hoitavat sosiaalityöntekijät, eivät lääkärit (tietenkään). Tiedän myös että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen olento, mutta ei kai silti lääkärille kuulu ihan kaikki mitä ihmiseen liittyy kulttuurista ja sosiologiasta terveyteen ja sairauteen??
Enemmänkin ongelmasi kuuluisi sosiaalityöntekijöille, sosiaalikuraattoreille ja lakimiehille kuin lääkärille mielestäni.
Tiedän kyllä, että käytännössä varmasti on vaikea väistää laissa säädettyä velvollisuutta, ellei laki anna syilläsi perustetta välttää palvelusta. Ja terveydellisillä syillä vapautus voidaan myöntää: eihän mielisairasta tai vaikka kuuroa tai sokeaa tai halvaantunutta voida laittaa armeijaan. Mutta se, että käydään säveltämään mielenterveys-syitä ja suoranaisesti valehtelemaan oireita, että on mieleltään sairas, siis kusettamaan psykiatria, se ei kestä minusta päivänvaloa. Siis että on tekosairas, että ei tarvitse mennä armeijaan. Joko sinne mennään kuten laki sanoo, tai sitten vapautus on saatava muilla kuin kepulikonsteilla ja kusettamalla erikoislääkäriä ja viemällä hänen aikaa ja vaivaa ja haittaamalla oikeasti hoitoa tarvitsevien hoitoon pääsyä. Kyllä oikeastikin mielenterveydeltään sairaita on, ja resurssipulaa. Tietysti, jos tämä asia aiheuttaa sinulle oikean mielenterveys-ongelman, niin sittenhän olet mielenterveydeltäsi sairas jo ja olet oikeutettu vapautukseen mahdollisesti ja hoitoon myös. Mutta ei kai sitä voida etukäteen ennaltaehkäisevästi diagnosoida sairautta ja antaa vapautusta sillä ettei vain tulekaan mielenterveydellisiä ongelmia? Vai mitä meinaat?
Vittu että on typerä syy olla menemättä sivariin!
Just tollaten urpojen takia Suomessa vielä on pakkoarmeija, kun se "pitää" käydä kunnioituksesta.. Hah hah, kärsi tyhmyydestäs!