Maithaita täällä on kehuttu hyvänä painonpudotusmenetelmänä. No kerronpa itsestäni: Olin hieman lihonut, tai sitten vaatteita ei enää valmistettu minun kokoani. Aloin käymään punttisalilla: hikisiä treenejä muutaman kerran viikossa, ja puolen vuoden tiukan treenin jälkeen nostin 115 kiloa penkiltä ja niinpä uskaltauduin vaa'alle: 171 kiloa!
No ajattelin että ehkäpä voimalajit eivät korvaa aerobista treeniä ja aloin kävelemään: epätoivoissani kävelin kerrostalomme rappukaäytävän rappuja ylös-alas ja sen jälkeen joka päivä 10 kilometrin lenkki kolmen kuukauden ajan. Painoa lähti pari kiloa. Ajattelin että johan on kumma kun se paino ei vain lähde. Mitenkään erityisen paljoa en syönyt. Lueskelin lehdestä harrastussivuja, ja tärmäsin ilmoitukseen judosta. Aloitin alkeiskurssin. Se oli kovinta mahdollista rääkkiä ja kurssillani aloittavat kukkakepit kaikki lopettivat leikin kesken mutta minäpoika jatkoin ja vuoden päästä painoin 145 kiloa, jossa painoni sitten pysyikin seuraavat puolitoista vuotta. Painoni jämähti siis 145 kiloon eikä enää laskenut. Judoa harrastin 3 vuotta kunnes en enää työnkuvan vuoksi ehtinyt treenaamaan. Painoni nousi sittemmin 175 kiloon, josta nyt olen 10 kiloa pudottanut painonvartijoiden dieetillä.
Ei ole helppoa ei.
No ajattelin että ehkäpä voimalajit eivät korvaa aerobista treeniä ja aloin kävelemään: epätoivoissani kävelin kerrostalomme rappukaäytävän rappuja ylös-alas ja sen jälkeen joka päivä 10 kilometrin lenkki kolmen kuukauden ajan. Painoa lähti pari kiloa. Ajattelin että johan on kumma kun se paino ei vain lähde. Mitenkään erityisen paljoa en syönyt. Lueskelin lehdestä harrastussivuja, ja tärmäsin ilmoitukseen judosta. Aloitin alkeiskurssin. Se oli kovinta mahdollista rääkkiä ja kurssillani aloittavat kukkakepit kaikki lopettivat leikin kesken mutta minäpoika jatkoin ja vuoden päästä painoin 145 kiloa, jossa painoni sitten pysyikin seuraavat puolitoista vuotta. Painoni jämähti siis 145 kiloon eikä enää laskenut. Judoa harrastin 3 vuotta kunnes en enää työnkuvan vuoksi ehtinyt treenaamaan. Painoni nousi sittemmin 175 kiloon, josta nyt olen 10 kiloa pudottanut painonvartijoiden dieetillä.
Ei ole helppoa ei.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huihaidieetit on kokeíltu. Paras on hengellinen dieetti:
Saa syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa ja mitä tahansa haluaa. Liikkuakaan ei ole pakko.
Parin kuukauden päästä mennään sitten peilin eteen ja huudahdetaan: "Herranjumala!"
tommostahan se on. mutta miten tämä liittyy muaythaihin eli thainyrkkeilyyn...? sitenkö, ettei mikään laji ja keinot aina auta?
o_O
Olet ilmeisesti aika pitkä ja nuorehko jaksaessasi kantaa yli 170 kilon painon. Kuntosi on varmaan pysynyt vielä hyvänä kun olet pystynyt harrastamaan tuonkin verran liikuntaa. Mutta silti, oliko tarpeeksi suurten vaatteiden loppuminen ainoa hankaluutesi? Klisee-kysymys: pystyitkö solmimaan kengännauhasi?
Judo antaa notkeutta ja ketteryyttä. Tosin ihan kaikkia mahdollisia sidontoja en voinut tehdä koska maha oli tiellä. Mutta jos onnistuin hyödyntämään omaa ja kaverin liikettä oikein, kaveri lensi kuin leppäkeihäs. Itse asiassa olin aika hyvä judossa, enkä pelkästään kokoni vuoksi vaan ihan teknisestikin. Sain siitä kovan itseluottamuksen kun laihat alkeiskurssilla olijat saivat kylläkseen ja jättivät leikin sikseen.
Kunto oli kyllä kova, ja ketterä olin kuin mikä. Kärrynpyöräkin onnistui yhdellä kädellä, toinen käsi puvun takin sisällä, tosin käsi vain hipaisi maata kun niin vauhdilla tein sen. Pitkäksi aikaa ei käden päälle sopinut jäädä ;)
Ihan yhtä kivaa kuin se että sain kaverin lentämään oli se kun itse lensin kuin leppäkeihäs: judossa paljon kevyempi vastustaja voi heittää painavamman kunhan osaa tekniikan. Tuli tunne etten olekaan niin poikkeava kun minuakin voi heittää. Tosin oma tekniikkani oli myös hyvä, joten varsinaisissa matseissa yhden käden sormin voi laskea ne kerrat kun lähdin kaverin heittoon mukaan. Erityisen hyvin muistan kuinka n. 70 kiloa painava kaveri sai tasapainoni heilahtamaan harhautusliikkeellä ja lensin nätissä kaaressa lonkkaheitolla kylki edellä kohti tatamia. Varsinaisesti tekniikkatreeneissä annetaan kaverin heittää vuoron perään, ja totuuden nimissä sanon ettei kovinkaan montaa naista ollut jotka olisivat vioineet kanssani harjoitella ilman että itse ponnistin apuja heittoihin omilla jaloillani.
Monet itsepuolustuslajit ovat kyllä todella hyviä liikuntamuotoja. Lihas- ja yleiskunnon lisäksi niissä joutuu tekemään paljon venytyksiä jolloin myös paikat pysyvät paremmin kunnossa ja notkeina.
"Kärrynpyöräkin onnistui yhdellä kädellä, toinen käsi puvun takin sisällä, tosin käsi vain hipaisi maata kun niin vauhdilla tein sen. Pitkäksi aikaa ei käden päälle sopinut jäädä ;)"
Tarkoititko tuolla Ukemia, eli sitä kaatumistekniikkaa?
Itse kävin tuota lahia niin nuorena, ettei kyllä ollut paljoa mahiksia vanhempia heitellä mihinkään.
ei ukemi vaan oikea kärrynpyörä yhdellä kädellä. Oli treeneissä käsilläkävelyäkin mutta sen jätin suosiolla väliin. Kärrynpyörä sujui kun sen teki riittävän nopeasti.