ajattelin kirjoittaa tänne kun ei aiheelle ole omaa osiota. ongelmani on siis BED, eli ahmimishäiriö.
se poikkeaa bulimiasta ja anoreksiasta jonkin verran mutta samojakin piirteitä löytyy.mikäli joku ei sairautta tunnista.
syömiseni vaihtelee viikkojen paastoamisesta/ kitudieetistä ja sairaalloisesta liikkumisesta viikkojen/päivien ahmimisjaksoihin, jolloin syön kaikkea mahdollista. saatan syödä jopa ruokia joista en oikeastaan edes pidä, koska jotain on pakko saada syödä, ikäänkuin varastoon, koska kohta pitää taas laihduttaa.sitten on niin ähky olo, ettei pysty kunnolla liikkua ja makoileminenkin tekee pahaa. hävettää, enkä ole tätä siis kenenkään nähden tehnyt.bulimiaan ero on siis vain se hyvin olennainen, etten oksenna.
olen laihtunut 10 kg tällä souda/huopaa tekniikalla mutta vielä olisi laihduttavaa 10-15 kg. en siis ole hoikka saati laiha, painoindeksikin on vielä lievän ylipainon rajoissa. haluaisin kuitenkin laihtua tavoitteeseeni asti ilman näitä retkahduksia,jotenki en vain löydä tasapainoa, se on joko että vedetään täysillä tai ei ollenkaan, joko syöt tai et syö ollenkaan. ELI onko täällä ketään samanlaisia, jotka voisivat neuvoa, kuinka tän vuoristoradan sais loppumaan tai jotain!?!? itkettää, vituttaa ja pahaltakin tuntuu.
se poikkeaa bulimiasta ja anoreksiasta jonkin verran mutta samojakin piirteitä löytyy.mikäli joku ei sairautta tunnista.
syömiseni vaihtelee viikkojen paastoamisesta/ kitudieetistä ja sairaalloisesta liikkumisesta viikkojen/päivien ahmimisjaksoihin, jolloin syön kaikkea mahdollista. saatan syödä jopa ruokia joista en oikeastaan edes pidä, koska jotain on pakko saada syödä, ikäänkuin varastoon, koska kohta pitää taas laihduttaa.sitten on niin ähky olo, ettei pysty kunnolla liikkua ja makoileminenkin tekee pahaa. hävettää, enkä ole tätä siis kenenkään nähden tehnyt.bulimiaan ero on siis vain se hyvin olennainen, etten oksenna.
olen laihtunut 10 kg tällä souda/huopaa tekniikalla mutta vielä olisi laihduttavaa 10-15 kg. en siis ole hoikka saati laiha, painoindeksikin on vielä lievän ylipainon rajoissa. haluaisin kuitenkin laihtua tavoitteeseeni asti ilman näitä retkahduksia,jotenki en vain löydä tasapainoa, se on joko että vedetään täysillä tai ei ollenkaan, joko syöt tai et syö ollenkaan. ELI onko täällä ketään samanlaisia, jotka voisivat neuvoa, kuinka tän vuoristoradan sais loppumaan tai jotain!?!? itkettää, vituttaa ja pahaltakin tuntuu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...että syö yhtenä päivänä reilusti ("namipäivä") ja loppuviikon paastoaa. näin keho ei mene säästöliekille liian nopeasta laihtumisesta, vaan toimii, ja laihtuu.
- - en osaa kommentoida dieetin terveellisyyttä ja vaikutuksia kehoon.
HEI!
Kärsin täysin samasta ongelmasta kuin sinäkin. En oikein tunnu löytävän mistään edes apua vaikka kuinka yritän..
Tää bed oireyhtymä on pahinta laatuaan minun kohdalla. Mull aon kaks lasta hoidettavana ja mieskin jonka pitäis jaksaa kaikki oikuttekut ym joita oloni aiheuttaa. '
Voimia sulle todellakin sinne.
TOivon että löydät apua itsellesi.
:)
Tervehdys! Joo tosi tutulta kuulostaa. Kaikki tai ei mitään, se on just se ongelma. Tänään on taas vaihteeks ahmimispäivä, oon ahminu 1 litra jäätelöä, kilo ranskalaisia, yli 500g karkkia ja 1 1/2 litraa limua. Osan oon syöny osa odottaa vielä syömistä. Mutta kaikki toi on tarkotus ahmia vain ja ainoastaan täänään. Aika säälittävää ja oikeestana aika pelottavaakin tällaset ruokamäärät. Mutta huomenna tää pelleily saa loppuu ja alotan tosi terveellisen elämän...tai ainakin yritän.
juu itsekkin tänään taas jätskillä mätänny yli äyräiden, tosin taas melko rääkkiviikko ja -2kg takana.. kamalaa.lähteehän se paino kai näinkin, mutta olisi se kiva ku ei tarvis pelätä että miten käy sit ku se tavotepaino on saavutettu...jatkuuko sama meininki vai mässääkö sitä taas itsensä paksuksi..
mulla ahmimiskohtauksen saattaa laukasta ihan vaan joku yks pieni karkki, ja sit tulee se "peli on menetetty-fiilis" ja vedän kaikkee mahollista ja ahmiminen loppuu vasta illalla kun meen nukkuun. siksipä yritänkin pinnistellä mahdollisimman myöhään iltaan, ettei ehtis syödä niin paljon..
mut huomenna taas uusi yritys!
muuten, kiitos mariska82, voimia sullekki! ja kiitti muillekki, antaa itselle paljon kun tietää et ei oo tän kaa yksin.
Mulla ahmimis-paastoamis (ja joskus harvoin myös oksennus) kierre loppui, kun aloin seurustella miehen kanssa, joka piti vartalostani täydellisesti sellaisena (ylipainoisena) kuin se oli. Loppui laihduttamisen ajattelu, mikään ruoka ei ollut enää kiellettyä, eikä toisaalta ollut pakko ahmia retkahduspäivinä/viikkoina koska tiesi että huomennakin voi syödä sen karkkipussin loppuun, JOS tekee mieli. Kun lopetin ruuan ja laihdutuksen ajattelun, laihduin vähitellen vuoden aikana 15 kiloa!! Nyt olen normaalipainoinen. Asiaa kyllä auttoi sekin, että houkuttelin mieheni kanssani kuntosalille, missä kahdestaan tuli jopa käytyä. Eli neuvo kaikille: sallikaa itsellenne kaikki ruuat ja herkut aina SILLOIN KUN NIITÄ TEKEE MIELI, (ei siis ahmintaa ahminnan vuoksi), ja paaston sijaan nauttikaa itsestänne, elämästä, rakkaudesta, liikunnasta ja ruoasta hyvällä omallatunnolla, sellaisina kuin olette. Hyvää loppukesää kaikille!