Elävästä elämästä...

Tätä se on.
Aamulla lähden töihin.
Tutut rutiinit.
Ajomatka.
Työ.
Koti.
Jossa koira odottaa ulospääsyä.
Lenkki.
Televisio.
Ja tuntuu tyhjältä.
Tätäkö se elämä nyt on?
Olen jo oppinut olemaan ihan yksin,
ettei tässä ole kyse siitä,
etten osaisi. Tai etten pystyisi.
Tiedän niitäkin ihmisiä valitettavan paljon,
jotka vaihtaa tyttö/poikaystäviään kuin sukkia,
eivätkä siltikään ole onnellisia.
Olen ajoittain tasapainossa itseni kanssa,
mutta tämä tyhjyyden tunne alkaa käydä voimille.
Tuntuu välillä ihan zombielta,
että sitä tekee joka päivä ne samat asiat.
Eikä mikään silti muutu.
Miksi pitäisikään?
Mutta tätäkö se todella on?
Voi elämä.
3529
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ei, se elämä ole pelkästään tuota kuvailemaasi. Tietysti, jos elämän sisältö jää vain mainitsemiisi asioihin, on tyhjyyden tunne väistämätön.

Itse aikoinaan tunsin juuri samoin kuin sinä. Ja se tuntui tosi ikävältä. Siksi ymmärrän sinua.

Meillä jokaisella ihmisellä on viime kädessä halu tulla rakastetuksi, että meistä pidettäisiin huolta, meitä arvostettaisiin jne.
Jos näitä asioita etsii vain tästä maailmasta, tulemme suurella todennäköisyydellä jossain vaiheessa elämää pettymään. Toki on ihmisiä, joilla on hyviä ystäviä koko läpi elämän. Mutta viime kädessä emme saa tulla riippuvaisiksi toisista ihmisistä. Sillä ihminen on "vain" ihminen, voimavaramme ovat rajalliset, jokainen meistä tekee virheitä, olemme särkyviä olentoja enemmän tai vähemmän, myös ne, jotka kiven kovaa väittävät olevansa vahvoja, tapahtui mitä tapahtui..

En tyrkytä sinulle mitään. Haluan vain kertoa vaihtoehdosta, mahdollisuudesta.
Itse löysin elämän tarkoituksen yhteydestä Jumalaan. Tapahtui tässä maailmassa sitten mitä tahansa, vaikka kuinka menisi asiat päin seinää, on mahtavaa tietää, että ei tarvitse olla yksin. On mahtavaa tietää, että vaikka joka ainut maailman ihminen kääntäisi minulle selkänsä. Jeesus Kristus ei käännä selkäänsä. Ja Hän tietää varsinkin yksinäisten tunteet..

Hyvää jatkoa Sinulle!

Äänestä

onnestas vastuussa. tee jotain.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


huppelii kirjoitti:

Tätä se on.
Aamulla lähden töihin.
Tutut rutiinit.
Ajomatka.
Työ.
Koti.
Jossa koira odottaa ulospääsyä.
Lenkki.
Televisio.
Ja tuntuu tyhjältä.
Tätäkö se elämä nyt on?
Olen jo oppinut olemaan ihan yksin,
ettei tässä ole kyse siitä,
etten osaisi. Tai etten pystyisi.
Tiedän niitäkin ihmisiä valitettavan paljon,
jotka vaihtaa tyttö/poikaystäviään kuin sukkia,
eivätkä siltikään ole onnellisia.
Olen ajoittain tasapainossa itseni kanssa,
mutta tämä tyhjyyden tunne alkaa käydä voimille.
Tuntuu välillä ihan zombielta,
että sitä tekee joka päivä ne samat asiat.
Eikä mikään silti muutu.
Miksi pitäisikään?
Mutta tätäkö se todella on?
Voi elämä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu