Olen oikeastaan jo ihan nuoresta pitäen toivonut jonain päivänä olevani sijaisäiti, jo oma äitini halusi ottaa sijaislapsen koska olin ainoa lapsi mutta isäni ei silloin suostunut. Ja hyvä niin, koska hänellä oli perheemme kauniista kulisseista huolimatta alkoholiongelma.
Nyt kun meillä on kaksi omaa lasta, ihanat 1- ja 3-vuotiaat pojat, toivoisimme lähitulevaisuudessa voivamme aloittaa ensin vaikka tukiperheenä ja katsoa miten onnistuu. Haittaako muuten sijaisperheeksi ryhtymistä, että mieheni on ulkomaalainen (irlantilainen) vaikkakin useita vuosia Suomessa asunut?
Olen kyllä päässyt lähemmäksi todellisuutta tämän palstan kautta ja ihan ihmeissäni näistä "sijoitusperheet haluavat lapsia rahasta" ym. juttuihin. Itse en ole yhtään ainoaa kertaa edes ottanut selvää, miten tästä toiminnasta maksetaan. Tekisin sen vaikka ilmaiseksi, sillä toivon jotenkin voivani tukea lapsia. Rahalla ei ainakaan minun tapauksessani ole yhtään mitään merkitystä siihen, haluammeko tuki- tai sijaisperheeksi.
Nyt kun meillä on kaksi omaa lasta, ihanat 1- ja 3-vuotiaat pojat, toivoisimme lähitulevaisuudessa voivamme aloittaa ensin vaikka tukiperheenä ja katsoa miten onnistuu. Haittaako muuten sijaisperheeksi ryhtymistä, että mieheni on ulkomaalainen (irlantilainen) vaikkakin useita vuosia Suomessa asunut?
Olen kyllä päässyt lähemmäksi todellisuutta tämän palstan kautta ja ihan ihmeissäni näistä "sijoitusperheet haluavat lapsia rahasta" ym. juttuihin. Itse en ole yhtään ainoaa kertaa edes ottanut selvää, miten tästä toiminnasta maksetaan. Tekisin sen vaikka ilmaiseksi, sillä toivon jotenkin voivani tukea lapsia. Rahalla ei ainakaan minun tapauksessani ole yhtään mitään merkitystä siihen, haluammeko tuki- tai sijaisperheeksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sijaisvanhempana toimineena voin sanoa että ihan mukavaa hommaa/elämäntapa tämä on!
Olimme myös ensin tukiperheenä ja koin että niin oli hyvä aloittaa.Ota reippaasti yhteyttä paikkakuntanne sos.toimistoon,sieltä saat lisää infoa,tai käy sivuilla www.perhehoitoliitto.fi
En usko että miehesi kansalaisuus olisi mikään miinus!?Eiköhän se ole rikkautta kun meitä on erillaisia vanhempia!Mukavaa kesän jatkoa teille!
T:sijasiäiti keskisuomesta
Minäkin kovasti olen miettinyt sijaisäidiksi ryhtymistä. Se on ollut mielessä jo kauan ennen avioliittoakin. Myt olen väläytellyt asiaa miehelleni, eikä hän sitä ole ainakaan heti tyrmännyt. Asiasta on vasta keskusteltu, mitään päätöstä mihinkään suuntaan ei ole.
Tätä palstaa lukeneena ja muutenkin olen kyllä miettinyt, pärjäisimmekö, jos lapsi on hyvin vaikeasta taustasta lähtöisin ja oireilee pahasti. Tai varmastihan on niin, että pärjää, jos on pakko. Mutta kun omankin lapsen uhmaiät ja muut tuntuu joskus vähän rankoilta. Miten muut ovat nämä asiat kokeneet?
oma lapseni on huostaanotettu, meillä on valvotut tapaamiset ja vaartija seisoo vierellä kahden viikon välein tunti keerrallaan. haluaisin kyllä sijariksi, mutta suostunevatko sossut?
Jos oman lapsen uhma tuntuu välillä raskaalta, niin et ole vielä kokenut mitään. Sijaislapsen paha oloon kaikkea moninkerroin enemmän ja raskaampaa ja jos taustalla on vielä jotain muuta häiriötä kehityksessä/tunne-elämässä, niin teillä on uhma, joka kestää koko sijoituksen ajan.
Jos oma lapsesi siis on huostassa niin et sovi sijaisperheeksi, valitettavasti.
Ilmoittaudu vaan rohkeasti mukaan. Ei mitkään kansalaisuudet ole este. Olemme perheenä olleet jo kuusi vuotta tukiperheenä ja emme tee rahasta vaan rakkaudesta lapsiin. Kohta olemme sijaisperhe. Jos rikosrekisterit ovat kunnossa ja mitään vakavaa sairautta ei ole niin estettä sijaisperheeksi ei ole.