Ollaan kundikamun kanssa oltu kimpassa noin 9 kuukautta, ja hän tahtois että pian muutettais yhteen ja tultais molemmat tietysti sitten "kaapista" eli oltais ihan julkisesti sitä mitä ollaan. Mua vaan pelottaa, ei oikein tunnu hyvältä ajatukselta. En tiedä hyväksyvätkö lähheiset ihmiset asian. Minkälaisia kokemuksia teillä?
Kaapissa vai ulkona..
aatu
4577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..suhtautuivat tähän asiaan asiallisesti, elikä hyväksyivät mua mitä olen :)
No on vähän eri asia miten naapurit suhtautuvat jos kotiini muuttaa boyfriend.. sanoisin, että he antavat olla meidän rauhassa elää omana itseänä boyfriend kanssa.
Vanhemmat olivat ensimmäiset ihmiset, joille tulin ulos kaapista. Tuolloin olin 16-vuotias. Sittemmin aika pian kerroin asioista läheisimmille ystävilleni, ja aika pian lähipiirini tiesi homoudestani. Viimeisimmät ihmiset saivat tietää vasta hiljattain nyt ollessani 25-vuotias, näihin ihmisiin kuuluu lähimpiä sukulaisiani. Eli tällä hetkellä ne, joille asia kuuluu, tietävät. Esimerkiksi työkavereille tai kaukaisemmille sukulaisille asiani eivät kuulu. En ole yhdeltäkään ihmiseltä, edes heteromiehiltä joiden luulisi olevan varauksellisimpia, saanut huonoa palautetta vaikka vanhemmille hyväksyminen oli alkuun hankalaa. Tietysti ihmiset ovat tässä mielessä erilaisia, eli kannattaa hiukan miettiä miten kenellekin kertoo. Mutta tsemppiä teille, ohjeeni on ettei kannata pelätä elämää!
Olen usein ihmetellyt, miksi homoutta pitää salata niin paljon. Itse en ilmeisesti heterona vaan huomaa, miten negatiivisia asenteita ihmisillä on homoja kohtaan. On ollut surullista huomata, miten vaikeaa jopa läheisen ystävän on ollut kertoa minulle homoudestaan. Eikö sen pitäisi olla iloinen eikä häpeällinen asia?
Mitä luultavimmin suvaitsevaisuus kuitenkin kasvaa sitä mukaa mitä useampi tulee ulos kaapista. Tsemppiä teille kaikille!
..pienenä follow-uppina tuohon alkuperäiseen kirjotukseeni.. rohkeus on voittanut, päätettiin muuttaa kimppaan. Ostettiin "kihlasormuksetkin"! Ja elämä hymyilee. Rakastan häntä ja hän rakastaa mua. Tutuille ja sukulaisille suurimmaks osaks jo kerrottu, ei tullu sydänkohtauksia eikä muita dramaattisia reaktioita. Jotkut hyväksy, jotkut ei, mutta kukaan ei oo ainakaan suoraan haukkunut tai halveksinut.