Ois kiva tietää, mitä ihmiset oikeesti pitävät rehellisistä mielipiteistä Jos sulta kysytään esim.voinko sanoa näin tai mennä näin,niin vastaatko rehellisesti vai sanotko vain jotakuinkin että:joo joo ihan hyvin ja tarkoitat kumminkin muuta? Ja sama asia toisinpäin kun itse haluat mielipiteen joltakin?
Odotatko aitoa mielipidettä?
marjanainen
19825
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sun kysymys on ihan turha
oli sekin. Ei ois tarvinnu vaivautuu vastaamaan.
...sekin pitää hyväksyä aivan samalla tavalla kuten joudut hyväksymään seuraavan mielipiteen:
olet todella pitkästyttävä ihminen kun vaivaat ihmisiä typerillä, mitäänsanomattomilla kysymyksilläsi.
En viitsi muuntaa totuutta.
Jos mielipiteeni on myönteinen niin sanon sen.
Muuten yritän jotenkin kiertää mutta en muunna totuutta.
Moni ei myöskään ymmärrä eroa "MINUN MIELESTÄNI"
ja "NÄIN ON" välillä.
Mielipiteeni ei ole mikään jumalan sana ja voin myös hetkessä muuttaa sen kun tulee uutta tietoa.
Olen myös loukannut ihmisiä tilanteessa jossa minulle on sanottu jotain loukkaavaksi tarkoitettua. En ryhdy riitelemään vaan totean helposti: Niin, sehän on vain sinun mielipiteesi!
Vakiokysymykseen: Mitäs kuuluu?
Saatan vastata: Oletko TODELLA kiinnostunut?
Jne. Vaimo väittää etten tällä tyylillä saa ystäviä. No, sehän ei ole minun päänsärkyni vaan niiden toisten vahinko!
Olen paljolti samaa mieltä kun sinäkin, en kyllä sekoita uskontoa tähän asiaan.
Kiitos sulle asiallisesta kommentista!
Sitaatit unohtuivat.
Sisältö on se etten kuvittele omaavani ainoaa totuutta vaan näen asiat subjektiivisesti oman kokemuspohjani perusteella.
Asennoidun toisiin samalla tavalla. Ne ovat yhden ihmisen mielipiteitä siinä tilanteessa.
Jotkut vaan närkästyvät moisesta.
Kaikilla ihmisillä ei ole keskenään identtinen arvomaailma.
Tuppaa vaan unohtumaan!
Minä todella kaipaan näissä keskusteluissa selkeitä mielipiteitä.
Rekatulla nikillä kirjoittaessani ja muutenkin yhteystietoni ovat profiilisivultani poimittavissa kuten Sinullakin
Näin voin laittaa ruusut ja piikit Sinulle meilaten:"Kerro kaverille tästä keskustelusta" ja varsinainen keskustelu ei siitä häiriinny.
Raamatussa Saarnaajakin kirjoittaa: "Nuhtele ensin kahdenkesken...2
Huomautukset toimoomme usein hienovarasesti ja asiainhan pitäisi olla erimielisyyksien syynä, ei ihminen sinänsä.
Yhteystietoni: [email protected]
oli mukava vastaus,rehellinen mielipide:)
Nyt ehkä uskallan toistekkin kirjoitella tänne.
mielestäni. Rehellinen vastaus on toivottavaa, mutta ei aina voi sitä ääneen sanoa. Voi ajatella näinkin, että toi on täys paska, mutta usein se jää sanomatta suhteiden ylläpidon takia. Usein ihmiset kysyy, että mitä sulle kuuluu, niin vastaus on, että kiitos hyvää ja miksei sitä voisi joskus sanoa, että helvetin huonoa. No, tämä on jaarittelua, mutta rehellinen vastaus olisi toivottavaa ja huomioitava negatiivistä palautetta antaessa, että se on asiallinen ja ei loukkaava henkilökohtaisesti.
joka liittyi Raamattuun?
Ei se hävinny minnekkään. Sori,ymmärsin sanasi väärin. Mut mää oonkin Turust nii kai mä saan anteeks?:)
Näin se on.Sentakia vaan utelin tällä ko itseäni on haukuttu ylpeeksi ihmiseksi koska yleensä sanon rehellisen mielipiteeni. En tietenkään mistään liian henkilökohtaisesta. Kiva ko vastasit!
Vastaan useinmiten face to face-tilanteissa rehellisesti. Joskus kysyn asianomaiselta (hyvä tuttu/ystävä), haluatko rehellisen vai kohteliaan vastauksen.
On kuitenkin tiettyjä aihealueita, joiden kanssa on oltava vuoroin rehellinen ja vuoroin kohtelias kysymättäkin tilanteen ja henkilön mukaan.
Jos joku kysyy, olenko mielestäsi kaunis/komea/ruma/lihava/älykäs/liian humalassa/ärsyttävä/sopiiko tämä vaate minulle -
kannattaa miettiä kaksi kertaa, kertooko ihan rehellisesti, mitä ajattelee, jos mielipide asiasta on kovin negatiivinen. Ruumiinkieli ei kuitenkaan valehtele, joten se, mitä ajattelen oikesti näkyy kyllä ilman,että täräyttelen eli loukkaan. Asian voi ilmaista muutenkin tai kierähtää tilanteesta vastaamatta. Sekin on vastaus.
Miehelle ei kannata kertoa, että menipä rakastelu sitten taas pieleen tai että olet siihen ja siihen verrattuna semmoinen ja tämmöinen. Tai jos kysytään, onko paljonkin kokemuksia seksialueelta tuohon ikään, ei ehkä kannata kertoa koko lukumäärää, jos kokemuksia on runsaahkosti. Viiteenkymppiin mahtuu yhteensä enemmän kuin yksi kokemus. En itsekään naisena haluaisi kyseisiä juttuja mieheltä kuulla, joten en niitä ole kysellytkään. Jotkut kyllä kertovat, halusipa tai ei.
Palstoilla olen kertonut rehellisesti mielipiteitäni. Monet eivät kuitenkaan kestä omistaan poikkeavia näkökantoja ja kun näin tekee, keskustelu jostakin aiheesta kääntyykin kommentoijaa vastaan eli asian sijaan ryhdytään ruotimaan persoonallisuuttani jne. Että kannattaaako rehellisyys - rehellisesti sanoen ei. Sen pituinen se.
liki 60 vuoteeni on mahtunut tasan 1[yksi] kokemus
se on rakkaan vaimoni kanssa,ja kokemusta jatketaan vielä ..
sanot:Viiteenkymppiin mahtuu yhteensä enemmän kuin yksi kokemus. ///
nim.merkki JOUTSEN.
Niin, ajattelin yleisesti eli: kaltaisiani eronneita naisia on paljon. Tietynlaisen suruajan - pituus ja tavat surra ovat mitä moniNaisemmat - yritetään katsella uutta miehenpuolta. Heterotapaan siis miestä, muut katselevat muuta... Joidenkin uusyritysten kanssa riittää kättely, joidenkin kanssa mennään peräti pitemmälle.
Yleensä ennen avio-/avoliittoakin tai muuta vahvempaa sitoutumista ainakin täällä syntisessä Helsingissä voidaan hyvinkin olla sillai monenkin kanssa, kun noita ehkäisyvälineitäkin on. Himot saattavat olla hiirelläkin. Jopa Paavali on sanonut, että parempi naida kuin palaa. Meistä viisikymppisistä, sekä alle sen ja päälle sen,useampi on ottanut kehoituksen todesta.
Kyllä kai nykyisin lienee enemmän harvinaista,että kokemuksia on todellakin vain yhden miehen/naisen kanssa - mutta elämä on ihmeitä täynnä, sinulla noin, muilla muutoin.
Ja tarkoitus ei ollut ottaa kantaa siihen, onko jotenkin hienompaa tai huonompaa, että kokemuksia on yhden kanssa tai paljon. Se on makuasia. Uskollisuus sen sijaan on mielestäni hieno asia, ken siihen pystyy. Sille nostan olematonta hattuani.
Paavali puhui ja tarkoitti naimisiinmenoa,ei 'lonkalta vedettyjä' irtosuhteita. ne olivat silloin ,niinkuin tänäänkin synti.vaikka tuosta sanasta moni ei tykkääkkään tänään.
Mutta senkin synnin voi saada anteeksi. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, mutta oikean ja väärän erottaminen pitäisi olla hallinnassa. Silti teemme virheitä. Minusta anteeksianto on kristinuskon suurinta sanomaa ja myös vaikeinta omaksua omalla kohdallaan aidosti eli antaa anteeksi ja olla armollinen.
Asiasta toiseen: tätä Paavalin sanontaa käytti saarnassaan eräs pappismies, joka puhui anteeksiannosta ja armosta tarkoittaen erään kohua herättäneen piispan aviorikosta, joka päätyi julkisuuteen.
Minä nauttisin suunnattomasti, jos saisin aitoja kommentteja ja palautteita.
Olen hyvin väsynyt ja kyllästynyt kaiken kaunistelemiseen.
Jos annan aidon mielipiteeni, se yleensä tulkitaan loukkaavaksi. Siksi jään hiljaa, en kyllä valehtelemaankaan viitsi ruveta.
ihmistä on paras sanoa kuten ajattelee.
Jos tosielämässä joku kyselee mielipidettä, on parempi antaa vastaus sen mukaan mitä tietää kysyjän kaipaavan. Kaikki eivät halua rehellistä mielipidettä, niille jotka haluavat, sen voi myös sanoa.