Mietittekö koskaan epäilemistänne asioista, että "mitä jos se onkin totta". Eli onko kuuepäilijät ikinä edes tullut ajatelleeksi, että "mitä jos oonki väärässä ja kuussa on käyty"? Tai miettiikö ufoepäilijät koskaan, että "mitä jos niitä ufoja pörrääki maassa"?
Jotenkin tuntuu, että suuri osa spektikoista on muodostanu mielipiteensä vaan silleen, että "se nyt on niin kun mä sanon niin". Joskus olis hyvä ajatella avoimin mielin ja muistaa että kukaan ei ole aina oikeassa.
Jotenkin tuntuu, että suuri osa spektikoista on muodostanu mielipiteensä vaan silleen, että "se nyt on niin kun mä sanon niin". Joskus olis hyvä ajatella avoimin mielin ja muistaa että kukaan ei ole aina oikeassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Jotenkin tuntuu, että suuri osa spektikoista on"
Onpas se skeptikko nyt vaikee kirjottaa oikein :D
Kunnon skeptikko nimenomaan muistaa ja osaa kyseenalaistaa myös itsensä - eli miettii monia vaihtoehtoja - ja perustelee.
Skeptikko ei pidä kuitenkaan esim. ulkoavaruuden olentojen pyörimistä täällä todennäköisenä jos asialle ei ole mitään todisteita.
haluavat uskoa kaiken mitä "ylhäältä" annetaan.
Ihan selvästi näkee, että skepoja on kahta päälajia.
1. Niitä, jotka suhtautuvat kriittisesti sekä sovinnaiseen tietoon ja ymmärrykseen, uusiin väitteisiin (tai vanhoihin epäsovinnaisuuksiin), että omiin ennakkoluuloihinsa tai omiin "sivistyneisiin arvauksiinsa". Vaikka he osaavat asettaa todennäköisyyksiä väitteiden todenperäisyydelle, 100,000% ja 0,000% ovat heiltä harvinaisia arvauksia. He uskaltavat jättää mahdollisuuksia auki.
2. Sitten on se tyhmempi ryhmä, konservatiiviskepot, jotka hyväksyvät kritiikittä kaiken yleisesti hyväksytyn, mutta ampuvat enempiä ajattelematta lonkalta alas kaikki soraääniset, poikkeavat mielipiteet, väitteet, teoriat, uskomukset ja ehdottomasti pitävät päänsä tuli mitä vastatodisteita tahansa. Näille on myös tyypillistä kyynisyys. Kahdesta epäselvästä vaihtoehdosta aletaan puolustaa sitä negatiivisempaa tapausta.
Eihän siitä mitään tule jos kaikista asioista ajattelee "mitä jos se onkin totta?". Pian uskotaan joulupukkiin, kuun uskotaan pian olevan juustoa ja maa onkin taas litteä.
UFOista ei ole mitään todisteita. Sen sijaan on paljon hyväuskoisia fanaattisia hölmöjä jotka levittelevät kirjoituksiaan ja "todistuksiaan" johon sivistymättömät ja lähinnä kouluja käymättömät moukat ovat taipuvaisia uskomaan. Tokihan jokainen saa uskoa mihin haluaa, vaikka siihen joulupukkiin, mutta ne voisi pitää omina asioinaan.
Aloittaja on ilmeisesti useiden muiden tapaan ymmärtänyt väärin koko skeptisyyden idean siinä mielessä kuin moderni skeptismi asian määrittelee. Se, että epäilee kuussa käynnin todellisuutta, ei varmaankaan perustu uskottavaan todistusaineistoon vaan lähinnä omiin mielipiteisiin. Skeptikko taas perustaa ajattelunsa uskottavaan todistusaineistoon. Kuussa käymistä vastaan sellaista ei ole esitetty, jotain hyvin heppoista kylläkin ja ne on pystytty osoittamaan vääräksi jo ajat sitten.
Sama juttu on UFOjen kanssa kun asiaa ajatellaan Maan ulkopuolella asuvien humanoidien vierailuna Maassa. Asiasta ei ole olemassa uskottavaa todistusaineistoa, joten heikäläisten vierailua täällä ei ole syytä pitää mitenkään todellisena asiana. Mutta myöskään heidän olemassaolon mahdottomuutta jossakin päin maailmankaikkeutta ei voida tyrmätä, todisteiden puutteessa. Sellaista todistusaineistoa kun ei koskaan tulla saamaan.
Skeptisyys ei siis ole sama kuin kiistäminen ja "uskomatta oleminen". Skeptisyys on sitä, että merkittävän ja epäilyttävän väitteen tueksi on esitettävä uskottavaa todistusaineistoa tai muuten asian annetaan olla. Meistä lähes kaikki ovatkin skeptikoita. Ajatellaan seuraavaa tilannetta: joku tuntematon tulee kadulla pyytämään lainaksi 100 euroa ja palauttavansa lainaajalle huomenna tässä samassa paikassa 150 euroa. Hyvä diili, mutta skeptisesti asiaan suhtautuva ei ehdotukseen usko vaan jatkaa matkaansa. Mitä itse tekisit tuossa tilanteessa, olisitko skeptikko vai antaisitko rahat?