mutta mitta on täynnä jo. olen kasvattanut kolme poikaa aivan yksin, lasten isä ei osallistunut millään tapaa, ei taloudellisesti kasvatusvastuusta nyt puhumattakaan.
nyt kun poikani alkavat elää omillaan, yksi saa perheenlisäystä , ja suunnittelee jo ristiäisiin ym kutsuvansa myös isänsä.
minun oli pakko sanoa että silloin jään minä pois.
miksi pitää viedä minulta pienetkin ilot, kuten ensimmäisen lapsenlapsen ristiäiset ?
isällä heitä on jo muualla ollut monet.
olen kovasti katkera asiasta , mutta poikani tehköön tietysti mielensä mukaan, jään siis sivuun.
varokaa nykyiset pienten lasten yh äidit, yksinäinen tulevaisuus on edessänne.
Kaikesta huolimatta en halua olla missään samssa paikassa enää lasteni isän kanssa. vetäydyn siis sivuun.
nyt kun poikani alkavat elää omillaan, yksi saa perheenlisäystä , ja suunnittelee jo ristiäisiin ym kutsuvansa myös isänsä.
minun oli pakko sanoa että silloin jään minä pois.
miksi pitää viedä minulta pienetkin ilot, kuten ensimmäisen lapsenlapsen ristiäiset ?
isällä heitä on jo muualla ollut monet.
olen kovasti katkera asiasta , mutta poikani tehköön tietysti mielensä mukaan, jään siis sivuun.
varokaa nykyiset pienten lasten yh äidit, yksinäinen tulevaisuus on edessänne.
Kaikesta huolimatta en halua olla missään samssa paikassa enää lasteni isän kanssa. vetäydyn siis sivuun.
Vastaukset 19
Vanhimmat
teet pahan virheen, sillä lapsesihan voi ja saa kutsua kenet tahansa lapsensa ristiäisiin. Vieläkin "yrität" dominoida" lapsiasi ja hänen ajatuksiaan. Ole katkera lastesi isälle, älä lapsille.
sinun pitää asettua tilanteen yläpuolelle ja olla kuin et olisikaan. Ja seistä poikasi päätöksen takana, sehän on kuitenkin hänen päätöksensä. Jos tilanne on ollut niin kuin ymmärsin, anteeksianto poikasi puolelta on todella hienosti tehty: hän asettuu sillä isänsä yläpuolelle.
Tehtyä ei tekemättömäksi saa, mutta ei ne "kadotetut vuodet" isän mielestä katoa milloinkaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun tämä seuraa poikanne lapsen kasvua ja elämää, muistuu varmasti mieleen mitä onkaan tullut tehtyä ja menetettyä. Eiköhän siinä ole "rangaistusta" tarpeeksi. Ja onhan se aina parempi apsenlapsellekin että tällä on hyvät suhteet molempiin isovanhempiinsa. itseäni riipi lapsena katsoa kun omat isovanhempani olivat niin huonoissa väleissä etteivät mahtuneet saman katon alle vaan tulivat vuorokerroin juhliin.
väärin, vain minä tunnen tämän miehen. hän EI KOSKAAN opi mitään, eikä kadu.
toiset pojat ovatkin tämän ymmärtäneet, tämä yksi yrittää olla kohtelias...
mutta totta on, hänen on valintansa.
nimenomaan VALINTA
niin paatunutta miehen sydäntä ei olekaan mitä em. asiat eivät koskettaisi- siitä välinpitämättömästä ja kylmästä ulosannista mitä esittää huolimatta.
Ellei sitten ole täysin mielenvikainen psykopaatti, jolloin tosin luulen että tämä olisi jo suljettu varmempaan talteen.
Anna ukon olla, näytä nyt omalla "kylmyydelläsi" koko ihmisen olemassaoloa kohtaan hänen yläpuolellaan olosi.
Jos osoitat mieltäsi noin, kieltäytymällä "yhteiseen" ristiäistilaisuuteen, osoitat vain sen ettet ole päässyt asian yli. Ja arvaa onko se sen kaltaisille ihmiselle riemunaihe.
Ota hälläväliä koko ukosta- asenne, voit itsekin paremmin.
Ja jos se poikasi nyt tahtoo antaa mahdollisuuden, anna hänen antaa se. Oman kantapäänkautta opittu pettymys on vähemmän paha kuin ikuinen toivo "mitä sitten jos kuitenkin...".
ps. kokemusta kys. asiasta löytyy täältäkin
mutta minä en samaan tilaisuuteen mene, jo siksi että en halua pilata toisten juhlia.
minun mielestäni olisi isältä fiksua pysyä pois ja antaa minulle mahdollisuus elää "normaalisti".
tiedän että veljetkin ovat minun kanssani pois, ovat sen verran huonoa kohtelua saaneet hekin.
tämä yksi poika on aina ollut "parempi", siksi hän ei asiaa ihan tajuakaan
että kenen juhlat tässä on kysymyksessä? Aloittajan? hänen exänsä? heidän lastensa?
Ehei.. Vaan aivan uuden ja täysin tilanteeseen syyttömän ihmisen! Ja häntäkö sitten rangaistaan isovanhemman typeryydestä? Taitaapa se mummokin olla typerä, katkera ja erinomaisen itsekäs!
Rankaiset lapsenlastasi ja omaa lastasi exän hölmöilyistä... Voi hyvä isä... Taitaa olla sittenkin parempi ettet mene uskonnolliseen juhlaan kun et tuota enempää ole uskonnollinen ihminen. Tiedät toki mitä esim. Isä Meidän- rukouksessa sanotaan anteeksi antamisesta. Kristinuskon peruspilari katsos, se anteeksiantaminen.
Oman esikoiseni syntyessä ja ristiäisiä järjesettäessä,äitini pisti saman shown pystyyn,ja sanoin molemmille vanhemmilleni,et jos jompikumpi ei lapsenlapsensa tärkeässä päivässä olla mukana jonkun ikivanhan katkeruuden takia,ni saa olla tulematta.
Ja loppujen lopuksi molemmat tulivat.
Ja kukahan se häviää eniten sinun pois jäämisestä??
SINÄ ITSE.
On paha juttu jos vieläkin jaksat kantaa katkeruutta.
Katkerat ihmiset ovat ikävää seuraa joten jää vain kotiisi yksin murehtimaan.
jos sinut olisi jätetty kolmosten kanssa yksin.
ei auttanut millään lailla, ivasi ja pilkkasi vain.
eikä ole uskonnollinen lainkaan hän, oikein sirola opiston käynyt kommunisti.
minä sen sijaan olen kyllä uskovainen, mutta todellakin katkera edelleen. ja asia tulee tavallaan uudeksi näin kun uusia jäseniä tulee sukuun. isähän ei toki minun sukuuni kuulukaan.
mutta olen pois juhlista toki, en halua niitä pilata, saan kyllä lapsen kanssa olla kun hän kasvaa, ei tämä minun lasteni isä koskaan vaivaudu näkemään kenenkään vuoksi mitään vaivaa ...
yksi juhla sinne tänne, elämä ratkaisee
Eikös nää sun lapses oo jo kasvanu aikuisiksi??
Miten kauan meinasit jaksaa olla katkera??
Katkeran ihmisen elämä ei oo helppoo, mutta katkera ihminen tekee itse elämänsä vaikeaksi. Ei muut. Ja tässä tapauksessa sinulla ei ole oikeus syyttää poikaasi. Mene hyvä ihminen peilin eteen ja kysy itseltäsi että näinkö aiot elää lopun elämääsi?
Ja tiedoksi vain. Minut on aikoinaan jätetty pienten lasten kanssa yksin MUTTA en enää vuosiin ole ollut katkera. Olen tiedostanut etten minäkään ole täydellinen. En ole syöttänyt lapsilleni katkeruutta isäänsä kohtaan. Pystyn olemaan saman katon alla tarvittaessa ja juttelemaan lapsiin liittyvistä asioista jne...
Minä elän jo omaa elämääni eteenpäin.
sinua. Meillä on ex:n kanssa yhteinen kummilapsi ja oli kyllä kurja olo, kun kuulin kummilapsemme äidiltä, että oli kutsunut ex:ni synttäreille. Ex ei kuitenkaan ole pitänyt yhteyttä kummilapseensa, kuin ostanut jouluna ja synttäreinä lahjan. Itse taas olen kummilapsen kanssa tekemisissä vähintään kerran viikossa.
Onneksi sitten emme sattuneet synttäreille samaan aikaan, joten pääsin pälkähästä. Toisaalta olen saanut riitaisista kavereistani kokemusta myös siitä, miltä tuntuu kutsujen järjestäjältä, jos joutuu valitsemaan, että kummanko läheisen kutsuisi mihinkin juhliin ja kumman jättäisi kutsumatta ja ihan vain sen vuoksi, että ovat keskenään riidoissa.
Itse olen päättänyt seuraavan ikävän tilanteen tullen kovettaa vain itseni ja olla, kuin ex olisi ilmaa. Siihen on mielestäni pakko kyetä, koska toisten juhlia aion kunnioittaa olemalla riitelemättä ex:n kanssa.
Ja mitä tuolla joku kirjoitti Isä meidän kehoituksesta antaa anteeksi. Anteeksi ei mielestäni ole pakko antaa kaikkea kärsimäänsä, mutta hetkittäin voi silti olla samoissa juhlissa.
..pilata OMAN lapsesi ehkä tärkeimmän juhlan, ihan vaan vanhan katkeruutesi takia.
(Miten ajattelit selittää tämän vauvalle kun hän kasvaa?)
En ymmärrä sinun kaltaisiasi ollenkaan.
Oma äitini otti saman asenteen aikoinaan, pisti mut valitsemaan kumman kutsun. Muutaman vuoden pidin kahdet kekkerit lapsilleni, kunnes kyllästyin ja sanoin, että tulee tai on tulematta, selitän sitten lapsille, ettei mummia kiinnosta teidän juhlat.
Alkoihan se tulla, mutta vittuili isälleni sen verran, että jätin hänet kokonaan kutsumatta.
Itse olen nyt samassa tilanteessa kun sinä, myös kasvattanut ja elättänyt lapsemme yksin.
Mies jätti niin toivomansa isyyden "väliin", selkärangattomaksi kun osoittautui.
Tämä oli hyvä, koska en todellakaan halunnutkaan häntä lasteni arkipäivään, tavata olisi saanut niin usein kun halusi, muttei juurikaan näkynyt.
Mutta, sen päätin jo lasten ollessa pieniä, että samaan en ala miten äitini toimi, lasten EI tarvitse valita.
Silloin kun isä ilmestyy lasten juhliin (eli kun on selvinpäin) olen piruuttanikin niin hienosti laitettu ja kohtelias hänen ja tyttöystävänsä kanssa, että ei ole sanomista lapsilla, että pilaisin heidän juhlansa.
Häihin isä ei ryyppäämiseltään kerinnyt, ensimmäisen lapsenlapsen ristiäisiin kyllä, mutta toisen ei, ilmoitti ryyppäävänsä nyt.
Lapset ovat tyytyväisiä kun nimenomaan minä olen juhlissa, SE olisi loukkaus heitä kohtaan jos jäisin pois.
Sitäpaitsi, ei mies ole sen arvoinen, että olisin vuosikymmeniin viitsinyt olla katkera.
Lapset ovat toki välillä katkeria, mutta lasten lojaalisuus on NIIN valtava, että sitä ei ole kenenkään lupa yrittää rajoittaa.
Ei varsinkaan äidin johon he ovat turvanneet koko ikänsä.
Jos laitat lapsesi valitsemaan nyt, voi valinta osua muihinkin vauvaa koskeviin asioihin.
Et ole kuningatar jonka pillin mukaan kaikki tanssivat.
Ja tuo, että muut veljetkin jättävät tulematta SINUN valintasi takia on TÖRKEÄÄ!
Mitkään perustelusi eivät saaneet minua ymmärtämään, että voit oman lapsesi juhlat pilata, nehän eivät ole SINUN juhlasi.
Mene sinne ja käyttäydy kuin aikuinen, niin voi olla että näet lasta vielä senkin jälkeen.
jos et tajua mistään suuttua. ei ihmistä saa kohdella miten vaan ilman seurauksia.
ja olkoon niin tai näin, minä en sen miehen kanssa samaan paikkaan mene, jos olen niin typräksi pojan kasvattanut ettei tätä ymmärrä niin ei voi mitään.
olen muuten kirjoittamassa muistelmiani jossa kaikki
asiat jäävät sitten jälkipolvienkin arvioitavaksi.
jos jotain joskus kiinnostaa.
ja kunnioitan poikani ja perheensä juhlaa olemalla pois paikalta.
ja mitä toisiin poikiini tulee, minä en ole heitä kieltämässä , mutta heillä on itsellä ajattelu ja arvostelukykyä, eivät myöskään suostu nielemään mitä vain.
ja olen huomannut että vuosiin en ole koko asiaa edes ajatellut enää, mutta nyt samantapaisen tilanteen tullessa etten, katkeruus voittaa kaikesta huolimatta.
sinä et ole ymmärtänyt oikein tätä valtapeliä. Viisas osaa valita milloin asettua tilanteen yläpuolelle, ollen siten toista "hyvempi". Typerä osoittaa mieltänsä vastaamalla samalla mitalla loputtomiin.
Ymmärtämättä tekevänsä hallaa itsensä lisäksi niille tärkeimmilleen.
Provo!!!!
tai sitten oikeasti hyvin hyvin katkera ihminen.
Kun ei halua ymmärtää mitään neuvoja, niin siinäpähän lilluu liemessään. Ja elää kuten parhaaksi näkee. Mutta toivonpa vain että pysyisi poissa täältä vikisemässä katkeruuttaan josta ei edes halua luopua.
ovat yksinhuoltajat, ovat lapset pieniä tai suuria.
ei löydy ymmärrystä. kaikki se on kestänyt ja kärsinyt. Ei enää sitä yhtä miestä joka on jättänyt äidin kolmen lapsen kanssa yksin...
häntä kyllä jaksatte ylistää ja ymmärtää, voi teitä...
ihan TAHALLASI väärin. Kukaan ei ole puolustellut miestäsi, vaan kehoittanut sinua muutokseen. Jättämään vanhat asiat taaksesi ja astumaan uuteen aikaan. Heittämään katkeruuden raskaan viitan maanrakoon!
Mutta eihän se taida käydä, vai mitä? Se on kruunusi, kallein jalokivesi.. "katsokaa miten minua on kaltoin kohdeltu... Anteeksi en koskaan voi antaa... jne. jne. Tiedätkö miksi? Siksi kun sinun olisi silloin tutkiskeltava itseäsi ja sinun olisi luovuttava minäkuvaasi pönkittävästä katkeruudesta. Niinpä niin, jotain pitäisi olla tilalle. Sinulle on ehdotettu tilanteen yläpuolelle asettumista (varsin hyvä neuvo, paras oikeastaan) Ottaisit sen vain vastaan.
Väität itseäsi uskonnolliseksi.. muistaisit nyt edes sen että anteeksiantamattomuus on synti. Vaikka väärin tekijä ei sitä pyytäisikään, sinun olisi kyettävä antamaan anteeksi oman itsesi ja sielusi hyvin voinnin takia. Kovaa, tiedän, mutta välttämätöntä.
Ja ennen kuin alat väittää että etten mistään mitään tiedä, niin kerronpa että yh olen minäkin, ja perheväkivallan ja pettämisen uhri. Ja voin senkin kertoa, että en ikinä olisi siitä selvinnyt ehjäksi ihmiseksi jos en olisi hengessä antanut anteeksi tälle exälleni, joka hautasi itsetuntoni maan rakoon lyönneillään, repimisillään, sanoillaan ja toisilla naisillaan. Ja niin, nousin hänen yläpuolelleen!
lapsella on oikeus äitiinsä sekä isäänsä olivatpa he millaisia tahansa. On väärin laittaa lapsi valitsemaan sillä hintana saattaa silti olla että putoat heidän elämästään (vain koska laitat valitsemaan) vaikkei isä olisi varsinaisesti heidän elämässään ollutkaan.