Terve!!Täytyy aloittaa uusi keskustelu kun tuo aikaisempi on niin täynnä.Minullakin on paljon keskittymisvaikeuksia ja se harmittaa välillä todella paljon koska pidän lukemisesta.Onko sinulla mitään muita harrastuksia jotka voisi parantaa oloasi?Itse soittelen kitaraa ja olen huomannut että se helpottaa oloani.Ole huoleti aion jatkossa pitää yhteyttä tänne säännöllisesti!
Yötuskaa!!
Mies 26-v
1141830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 114
Vanhimmat
Mitähän voisin sanoa harrastavani? Aika moniin asioihin vaikuttaa se ettei pysty keskittymään. Tänään luin muutaman sivun kirjaa, mutta sitten alkoi tuntua aivan turhalta lukea mitään. Tekstikin muuttui käsittämättömäksi. Huomasin myös lukeneeni samaa kirjaa koko kesän enkä oikeastaan edes muista, mitkä kohdat olen jo lukenut.
Soittaminen on varmasti erittäin hyvä juttu!
Joinakin päivinä yritän herättyäni vain nukahtaa uudestaan, koska elämä tuntuu liian pahalta. Herään uudelleen, kun kaikki alkaa tunkea uniinkin. Monesti on suunnitelmia, mutta ne jäävät toteuttamatta. Nyt kesällä harmittaa, kun ei jaksa hyödyntää hyviä säitä.
Lisäksi välttelen asioita, joista olo voi huonota. Jostain syystä jotkut sinänsä positiiviset asiat saattavat masentaa. Tulee vain sellainen olo, että tämä ei kuulu minulle mitenkään ja haluaa paeta jonnekin tyhjyyteen.
"Lisäksi välttelen asioita, joista olo voi huonota. Jostain syystä jotkut sinänsä positiiviset asiat saattavat masentaa. Tulee vain sellainen olo, että tämä ei kuulu minulle mitenkään ja haluaa paeta jonnekin tyhjyyteen."
Tuo viittaa itsearvostuksen puutteeseen. Et ikäänkuin mielestäsi "ansaitse" itsellesi tapahtuvia hyviä juttuja, koska et mielestäsi ole niiden arvoinen.
Aloita itsetunnon kohotus vaikka näin:
Kirjoita paperille 10 kohtaa itsessäsi, jotka koet POSITIIVISINA!:)
Terve!!Itsellänikin on päiviä jolloin vain nukun koko päivän ja olen huomannut että mitä enemmän nukun sen väsyneempi olen.Soittamisen lisäksi olen huomannut että kävely piristää mieltäni myös.Se on myös siitä hyvä harrastus että siinä ei tarvitse keskittyä mihinkään.Suunnitelmista olen huomannut,että välillä kun saa jonkun asian tehdyksi,niin se on myös tuonut vähän valoa tähän elämään.Minulla on sikäli hyvä että vaimoni ei anna minun jäädä niin sanotusti tuleen makaamaan ja pakottaa minut osallistumaan asioihin.Minusta sinun kannattaisi kokeilla tehdä jotain mikä on aikaisemmin ehkä kiinnostanut sinua ja katsoa miltä se tuntuu.Tiedän että se on vaikeaa saada itsensä innostumaan mistään,mutta mitä hävittävää sinulla on?Itselläni on myös nämä hyvät säät jäänyt hyödyntämättä koska olen koko kesän ollut töissä,viikon lomaa lukuun ottamatta.
Minusta kesä on aika hyvin hyödynnetty, jos on jaksanut käydä töissä!
Hyvä ajatus miettiä, mikä aiemmin on kiinnostanut. Pelkään pahoin, että olen vain unohtanut kaiken. Siitä on niin kauan, kun tämä masennus alkoi. Mutta yritän miettiä.
Aika monet asiat ovat sellaisia, että niitä ei vain jaksa tehdä. Ja sitten on asioita, joihin tarvittaisiin seuraa. Etenkin kesällä ihmisiä on vaikea tavoittaa. Ja läheistä ihmissuhdetta ei tuosta vaan järjestetä. Edellisen päättyminen satuttaa vieläkin. Haluaisin saman ihmisen takaisin, koska meillä oli usein hauskaakin yhdessä. Mutta ilmeisesti parasta mitä hänelle voin antaa, on poissaoloni hänen elämästään, koska hän ei halua minun seuraani.
Sitten on lista asioista, jotka pitäisi tehdä, mutta jotka eivät kiinnosta. Pitäisi esimerkiksi hakea apteekista parin seuraavan kuukauden lääkkeet. Inhottaa koko ajatuskin, koska apteekin henkilökunta on epäystävälliistä, mutta siellä on käytävä, koska saan sieltä alennusta. Ja kun ei ne lääkkeet edes tunnu auttavan. Apteekkari vain lihoo minun kärsimyksieni takia!
On se hyvä, että sinulla on se vaimo.
Kiva kuulla että ainakin yrität!Oletko kokeillut vaihtaa lääkkeitä?Minulla oli aikoinaan vääränlainen lääkitys joka ei sopinut minulle ollenkaan.
Olen monesti miettinyt että ilman vaimoani olisin jo aikoja sitten päästänyt irti.En vain ymmärrä miten hän jaksaa katsella minua ja minun oikkujani,mutta onneksi hän jaksaa.
Ihmissuhteet ovat aina jotenkin monimutkaisia varsinkin ero tilanteessa.ymmärrän että tunnet vielä surua ja tuskaa erostasi mutta kyllä se ajan myötä alkaa helpottamaan.
Uskon että se on epämiellyttävää käydä apteekissa missä on noin tasokasta asiakaspalvelua,mutta ajattele asian valoisaa puolta,Et joudu käymään siellä kuin kahden kuukauden välein.
Lääkitystäni on vaihdeltu ja nykyinen kai sitten on paras, mihin lääketiede kohdallani pystyy. Apteekin kassalla tulee viimeistään aina sellainen olo, että haluaisi peruuttaa ostoksensa. Mutta sitten sitä kuitenkin kiltisti nielee pillerit, kun ei muutakaan voi.
Viimeisin ero nosti mieleen kaikki entisetkin jutut. Kauhistuin, kun tajusin, että raahaan kaikkea sisälläni, vaikka olin jo luullut unohtaneeni "kaiken". Ja nyt tosiaan tuntuu, että täytyy vain olla yksin. Loppuun saakka.
Sinun pitäisi löytää keino millä purkaa kaikki se pahaolo.Itselläni on vähän samoja ongelmia ja murehdin monia vuosia vanhoja juttuja.Huomasin myös kuinka vaikea se on päästää irti kaikista niistä ikävistä muistoista,ovathan ne tehneet minusta sellaisen kuin tänään olen.Soittaminen ja säveltäminen on auttanut minua paljon juuri pahanolon purkamisessa.Aikoinaan harrastin myös piirtämistä koska se tuntui rauhoittavan minua.Olen varma että löydät vielä jonkun joka tekee sinut onnelliseksi.Sinun pitää vain uskoa ja odottaa!!
Tuntuu liikuttavalta, että jaksat uskoa. Tässä viimeisimmässä tapauksessa kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen, mutta sitten "hulluuteni" karkoitti toisen osapuolen. Olin liian avoin. Tosin ensin en pitkään aikaan kertonut taustoistani ja vasta vähitellen uskaltauduin paljastamaan asioita. Nyt kaduttaa, että puhuin yhtään mitään.
Olen taas paljon epäluuloisempi kuin koskaan tätä ennen. Jos joku kiinnostuisikin minusta, niin en luottaisi. Mutta tuskin kukaan edes kiinnostuu, joten nyt täytyy vaan opetella taas tätä yksinäisyyttä. Aika vaikea motivoitua mihinkään.
Menneisyytesi on osa sinua ja se ei miksikään muutu.Tavallaan jos joku ei osaa hyväksyä taustojasi,niin silloin hän ei ehkä pystyisi sinuakaan hyväksymään omana itsenäsi.Oletko miettinyt että voisit kertoa samantien taustoistasi niin toinen osapuoli joko lähtee tai jää.Tällä tavalla pystyisit varmaan vähän rajoittamaan pettymyksen suuruutta.Sitäpaitsi menneisyytesi on oma asiasi ja se ei muille välttämättä edes kuulu.
Itsekin olen elämäni aikana saanut niin sanotusti takkiin parisuhteissa.Aikaisemmat kumppanit ovat pettäneet ja siitä syystä olen erittäin epäileväinen vaimoani kohtaan.Tämä olisi ensimmäinen parisuhde jossa minua ei petetä ja itsetuntoni on sen verran maissa,että monesti kysynkin vaimoltani mitä hän oikein minussa näkee.
Minusta sinä vaikutat luotettavalta ihmiseltä, jollaisen monikin haluaisi kumppanikseen.
En usko, että tulee enää sellaista tilannetta, jossa kokeilisin, hyväksytäänkö minut. Olen liian rikki. Parempi olla yksin, niin ei kukaan satuta.
Äsken oli taas niin voimaton olo, kun tuska vyöryi yli. Makasin vain sängyn päällä voimatta tehdä mitään. Jos kipu rinnan kohdalla tappaisikin eikä kiduttaisi tällä tavalla päivästä ja yöstä toiseen.
Minusta sinäkin vaikutat mukavalta ja kiltiltä ihmiseltä,joita valitettavasti tänä päivänä on vain harvassa.
Yksinäisyyskin voi satuttaa ja jättää syvät arvet.Itselläni on hirveä hyväksytyksi tulemisen tarve ja minua usein jää vaivaamaan jos joku ei pidä minusta.Sekin varmaan johtuu huonosta itsetunnostani ja usein mietinkin että mikä minussa on vikana kun joku ei pidä minusta.
Onko sinulla mitään keinoa millä helpottaa noita ahdistuskohtauksia?Se jo varmasti auttaisi paljon jos saisit ne jollain tavalla kuriin.Itselläni on tällä hetkellä niin sanottu normaalikausi menossa mutta tiedän että ennenpitkään tulee uusi romahdus ja vajoan vielä syvemmälle.Kuten on vuosi vuodelta tapahtunutkin.
En luultavasti pysty viikonlopun aikana täällä käymään,mutta viimeistään ensi viikolla kirjoittelen!!Yritä nyt pärjätä ja voimia sinulle kiltti ihminen!!Kuka sitten ikinä oletkaan!!
Kiitos sanoistasi. Toivottavasti viikonloppu menee hyvin. Katsotaan sitten ensi viikolla taas tilannetta. Luultavasti pyydän seuraavalla vastaanotolla lääkäriltä jotain rauhottavaa. En ole aikoihin käyttänyt sellaisia, mutta nyt voisi olla tarpeen.
Voimia sinullekin!
Huomenta!!Mites olet pärjäillyt?Itselläni on ollut taas vähän huonompi olo.Elämä tuntuu taas niin turhalta!!Ihan kuin tämä masennus ei päästäisi otettaan minusta millään.Vähän aikaa kun tuntee olonsa paremmaksi niin sitten ahdistus iskee taas.No ei kai se auta kuin taistella tämän kanssa.Harmittaa vain kun tietää kuinka vaikeeta se on.Pitäisi pystyä muuttamaan koko ajatusmaailmansa, mikä ei todellakaan ole ihan yksinkertainen juttu.Toivottavasti viikonloppusi meni hyvin!!
Terve!Saitko haettua rauhottavia?Toivottavasti voit hyvin!Itse olen taas kärsinyt mielialan vaihteluista.Harmittaa vain kun välillä on hyvä tunne niin yhtäkkiä se vaihtuu taas toivottomuudeksi.Olen päättänyt vaihtaa työpaikkaa ja huomenna minulla on työhaastattelu.täytyy vaan toivoa ettei masennus paista läpi!!Olisi hyvä jos jaksaisit laittaa jotain viestiä niin ei tarvitsisi huolestua:)Kirjoittelen taas myöhemmin!!
Täällä ollaan. Tulin takaisin netin ulottumattomista. Miten meni työhaastattelu? Miten voit muuten?
En ole saanut rauhoittavia. Lääkäri on lomalla ja otin yhteyttä tekstiviestillä. Mutta lääkemääräys ei onnistunut, kun kuitenkin vastaanottoaika on melko lähellä. Ei hänkään varmaan arvaa, missä ahdistuksessa olen ollut.
Pari päivää yritin olla ilman tavanomaista lääkitystä ja olo muuttui vielä hirveämmäksi kuin yleensä. Yritän kyllä vaatia lääkäriltä vähän kohennusta lääkitykseen, mutta se vastaanottotilanne saattaa taas muuttaa suunnitelmat. Kunhan nyt sinne asti jaksaisi. Välillä tuntuu, että elämä on vain sitä että odottaa pääsyä lääkäriin.
Oli pakko kommentoida kun mun mielestä on todella outoa, ettet saa lääkettä jos oma lääkärisi on lomalla. Mun elämässä tapahtui suuri mullistus viime kuussa ja oma lääkärini oli lomalla mut soittelin terveyskeskukseen ja selvitin tilanteeni ja että tarvitsisin nyt heti jotain selviytyäkseni elämässäni eteenpäin. Asia hoitui, sillä toinen lääkäri kirjoitti mulle reseptin, jonka kävin sit vaan hakemassa. Samalla sovittiin, että mun lääkäri sit soittelee mulle lomalta palatessaan ja katsotaan jatkoa sen kanssa ja niinhän se toissapäivänä sit soittikin.
Tsemppiä sulle!
Terve!Työhaastattelu meni hyvin mutta en tainnut saada sitä työpaikkaa.Muuten on mennyt hyvin ainoo et on toi työ ruvennu risomaan ja syömään hermoja.
Oletko kokeillut meditointia?Itselläni se helpotti oloa huomattavasti vaikka en ole sen tyyppinen ihminen joka uskoo tuollaisiin asioihin.Kannattaa ainakin kokeilla miten se vaikuttaa.
Yritä nyt pärjätä siihen lääkärin tapaamiseen asti ja oli kiva kuulla sinustakin.
Kirjoitellaan!!!
Meditointi tuskin sopii minulle. Mietin liikaakin kaikkea. Joskus olo voi vähäksi aikaa keventyä, kun hetkeksi unohtaa kaiken kurjuuden. Jonkinlainen antimeditaatio olisikin ehkä parempi laji. Ja jos saisi niitä rauhoittavia pahimpiin ahdistuksiin. Voi kyllä olla, ettei lääkäri innostu ajatuksesta, koska en ole vuosiin niitä käyttänyt. Nukahtamislääkkeistäkin se jaksaa aina huomautella, että pitäisi vähentää käyttöä, mutta onneksi saan sentään reseptin joka kerta.
Aiotko nyt kuitenkin yrittää jaksaa töissä? Miten menee kotona?
Terve!!Pakko minun on töissä jaksaa mutta muuten minulla menee ihan hyvin.Harmittaa vain kun en saanutkaan sitä työpaikkaa.
Minun harrastamani meditointi on enemmänkin semmoista hengittämis harjoittelua,ja siinä annetaan päähän tulevien ajatusten vain lipua ohi eikä oteta kantaa niihin.Se luultavasti siinä auttaakin kun oppii olemaan miettimättä niitä huolia,mutta harjoitusta se kyllä vaatii.
Kyllähän se aina parempi on jos pystyy olemaan vähemmällä lääkityksellä,mutta tietysti on tapauksia joissa se ei ole mahdollista.Itse en oikein osaa ottaa lääkkeitä mihinkään vaivaan vaan aina yritän nukkua jos oloni on huono.
Aikuiskoulutukseen minulla on paperit menossa että jos ei saa vaikka mitään työtä niin on ainakin joku vaihtoehto takataskussa.
Kirjoitellaan taas ja voimia!!
Toivottavasti saat koulutuspaikan tai voit jäädä s-lomalle, jos et jaksa muuta. Työpaikkojahan tulee ja menee.
Nukkuminen on tyypillistä masennuslääkettä (alkoholin ohella). Minä nukkuisin vieläkin enemmän, jos ei olisi mitään lääkitystä. Mutta silti nukun hirveästi. Monesti se on ainut tapa paeta pahaa oloa, vaikka se sitten jatkuukin ja tulee usein uniinkin.
Olen alkanut kallistua sille kannalle, että lääkkeiden varassa eläminen ei sittenkään ole niin huono asia. Mitä väliä sillä oikeastaan on, jos tulee riippuvaiseksi jostain aineesta, jos kuitenkin sen avulla sitten selviytyy paremmin? Eihän se hauskaa ole, että aina pitää ottaa jotain tabuja. Mutta ilmankin voi olla vähemmän hauskaa! Luulen, että elämäni olisi mennyt itse asiassa paljon paremmin, jos olisi ollut vaikka niitä rauhoittavia kriittisillä hetkillä. Ja enhän minä niitä olisi "väärinkäyttänyt", esimerkiksi sekaisin viinan kanssa.
Jotkut tarvitsevat jatkuvaa lääkitystä esim. diabetekseen, jotkut masennukseen ja ahdistukseen.
Voimia sinullekin!!
Moi!
20.v psyk.hoit. kokemuksella voin joillekin suositella rauhoittavia. Joillekin ne tuovat tuskaiseen elämään helpotusta. Puhutaan välillä niiden oikein käytöstä. Fyysiseen kipuun kyllä sallitaan kovia lääkkeitä esim. hermosärky, jotka ovat vielä koukuttavampia kun rauhoittavat. Vielä ihmiset tuomitsevat psyykkiseen tuskaan ja masennukseen käytettäviä lääkkeitä. 5% on väärinkäyttäjiä, emme saa elää heidän mukaan. Meidän osaston psykiatri ei pelkää käyttää rauhoittavia, sillä jokaisella on oikeus inhimilliseen elämään.
Mitähän sinulle kuuluu ja mikä on vointisi? Yritin tänään pitkin iltaa päästä tänne palstalle, mutta en onnistunut. Nyt kun vihdoin pääsin, ajattelin heti kirjoittaa pari riviä ihan varmuudenkin vuoksi.
Ymmärrän, jos olet ihan maassa tai kiireinen tai jossain landella etkä pysty kirjoittamaan. Mutta jos taas joskus voit päivittää tilannettasi, niin olisi kiva!
Mulle kuuluu sellaista, että pääsen suht pian omalle lekurilleni tosi pitkän kesätauon jälkeen (vanhalla shrinkillä on pitkät lomat!). Yritän olla tomera ja vaatia riittävästi kaikkia lääkkeitä riittävästi. Esim. nukahtamislääkkeet loppuu aina kesken, kun saan niitä kuukaudeksi vain 30 kpl, vaikka annosteluohjeessa lukee 1-2 tablettia!
Ja niitä rauhoittavia on saatava, että en olisi niin sekopäinen ja rauhaton tilanteissa, joiden meneminen pieleen suorastaan vahigoitta minua. En aio ottaa niitä muuten kuin todella tärkeiden tilanteiden edellä, jotta saisin jotain tolkkua tärkeisimpiin ihmissuhdetilantenteisiini
Olisko muita ehdotuksia, mitä vaatisi psykiatrilta?
Terve!!Joo itsekin yritin tuossa eilen tulla kirjoittelemaan tänne mutta ei se onnistunut millään.Nytkin nämä sivut tuntuvat vähän hitailta.
Oloni on ollut muuten ihan hyvä ainoa että on niin pirun väsynyt kun tulee töistä.Tuntuu että nyt kun on totaalisen kypsynyt tohon työhön niin väsyy enemmän kuin normaalisti väsyisi.Varmaan johtuu tosta mielenkiinnon puutteesta.
Torstaina ois taas työhaastattelu mutta ei viitsi elätellä toiveita kun on joutunut niin monet kerrat pettymään.En ymmärrä miten tuo edellinen pettymys otti niin koville.Vieläkin vituttaa kun edes ajattelee koko työpaikkaa!!
Hyvä että pääset sinne lekurille ja toivottavasti hän ymmärtää tilanteesi.Olethan jo pärjännyt yli kesätauonkin mikä on minusta jo aika hyvä saavutus.Itse olin aina lekureiden lomien jälkeen jo siinä kunnossa että en päässyt koko lääkäriin.
Tunteiden ilmaisemista ei kannata lääkkeillä tukahduttaa koska siitä on minusta enemmän haittaa kuin hyötyä,mutta jos kyse on ajatusten sekavuudesta tai ahdistuskohtauksista niin se on jo eri asia.En oikein osaa ehdottaa mitään vaatimuksia koska siitä on niin pitkä aika kun olen itse lääkäreiden kanssa ollut tekemisissä.
Oli taas mukavaa kirjoitella ja yritän harrastaa tätä niin usein kuin vain ehdin.Täytyy vain toivoa että nämä sivut lopettavat tämän pelleilemisen ja toimivat jatkossakin.
Oli kiva kuulla miten voit ja vaihtaa kuulumisia!!
Kirjoitellaan!!
Minullakin on edelleen vaikeuksia tämän sivuston kanssa. Jostain luin, että koko pulju on myyty. Ehkä uusi omistaja ei panosta hommaan tarpeeksi.
Jos jaksat, niin mene ihmeessä sinne työhaastatteluun. Ei niissä varmasti kukaan ilokseen käy, mutta joku aina valitaankin.
Minulla on selvästi ollut liian pitkä tauko lääkärissä käymisessä. Ja nyt epäilen, ettei siitä seuraavastakaan kerrasta mitään hyötyä ole. On kuitenkin pakko saada uudet reseptit. Rauhoittavia en mielelläni käyttäisi, mutta tämä kesä osoittaa, että ahdistus lamauttaa välillä liian pitkiksi ajoiksi. Sitä paitsi nykyisenkin lääkityksen pitäisi periaatteessa auttaa ahdistukseen, joten se on kyllä diagnosoitu, mutta ei (tarpeeksi) hoidettu. Tai sitten vika on niissä vanhentuneissa lääkkeissä, joita lääkäri on antanut, kun olen valittanut rahapulaa.
Apteekin myöntämä kantapeikkoalennus on muuten huonompi kuin ennen. Taidankin vaihtaa apteekkia. Olen kyllästynyt niihin yrmeisiin naamoihin. Olen sentään kantanut sinne tänäkin vuonna satoja euroja ja palvelu on aina yhtä tylyä. Ja nyt kun alennuskin on pienempi, niin yritän löytää paremman apteekin. Jos masennukselta pystyn.
Kirjoittelemisiin!
Terve!!
Perhana!!Kaikki myydään nykyään.
Kyllä se kannattaa käydä siellä lekurissa kun tämä tauti on sen luonteinen että se ruokkii itse itseänsä,niin jotenkin se pitää yrittää saada se kierre katkeamaan.Lääkkeiden avulla voit ehkä saada ahdistuksesi paremmin kuriin ja saisit nuo lamaantumiset vähentymään.Vanhentuneet lääkkeet saattavat menettää tehoaan päiväyksen umpeutuessa joten kannattaisi yrittää saada kunnolliset lääkkeet jotka tehoaisivat paremmin.
sanoin juuri vaimolleni että jos en saa tätä työpaikkaa niin taidan jättää nuo työnhaku hommat vähäksi aikaa ja purra hammasta tuolla nykyisessä työssä.Olen vain niin kyllästynyt koko työpaikkaan.Sittenhän sen näkee kun olen käynyt siellä haastattelussa.
Hyvä että vaihdat apteekkia ja viet rahasi muualle siitä apteekista,jos he vaikka sitten oppisivat asiakaspalvelun jalon taidon:)
Itselläni on ollut yhden soitinliikkeen kanssa samoja ongelmia ja yritän käydä siellä niin harvoin kuin mahdollista.En ymmärrä keneltä se on pois jos olisi vähän ystävällisempi ja hymyilisi edes joskus.Kai se on tänä päivänä kiellettyä.
Nyt minun pitää painua nukkumaan ja toivoa että jäisin aamulla auton alle ettei tarvitsisi mennä töihin vähään aikaan:)
Kirjoitellaan!!
Jos et jäänyt auton alle, niin miten on päivä mennyt?
Voihan olla, että asiakas"palvelijoissakin" on masentunutta porukkaa, joka ei jaksa hymyillä. Tämä koko maa taitaa olla yhtä "Masennus-Suomea".
Sain tänään lääkäriltä tekstiviestin, jossa hän vähän sääti seuraavaa tapaamisen ajankohtaa. Mutta onneksi se ei ole kuitenkaan enää kaukana. Toisaalta tuntuu, että lääkäri on jo niin tottunut masennukseeni, että saan taas ne samat lääkkeet kuin aina ennenkin, ja että on turha odottaa mitään erityisempää muutosta. Syksy vain tulee ja sitten potee sitä.
Sinulle onnea sinne työhaastatteluun!
Terve!!
Elossa ollaan ja aamulla ei tullu auton autoa kun ylitin suojatien.No mutta aamulla on haastattelu ja täytyy yrittää tsempata.
Päivä tuntui taas loppumattomalta ja ajatuskin täydestä työpäivästä ahdisti aivan perkeleesti.Tauoillakin vain tuijottelin kaukaisuuteen ja olin ajatuksissani.Harmittaa vain kun työnteosta ei meinaa tulla mitään.Tuntuu kuin tässä vain kiusaisi itseänsä joten pakko se on muita töitä saada.
Kyllähän se masennus taitaa olla aika yleinen sairaus täällä suomessa.Luulen että se johtuu varmaankin tästä nyky yhteiskunnasta jossa kaikki mitataan rahassa ja eletään kellojen mukaan.Itse olen työelämässä huomannut että tänäpäivänä haetaan ennemminkin konemaisia suorittajia kuin normaaleja ihmisiä.Olen aikaisemmin työskennellyt sellaisessa firmassa jossa kaikki laskettiin rahassa ja työläisen tunteilla ja elämällä ei ollut mitään merkitystä.Minusta myös sosiaalinen elämä on muuttunut paljon ja muuttunut monimutkaisemmaksi.
Jos sinusta tuntuu että hoitosi ei edisty niin minusta sinun kannattaa siitä lääkärille mainita.Luulen että lääkäreidenkin on vaikea kuvitella miltä masentuneesta tuntuu jos he eivät itse ole siitä kärsineet.Tarkoitushan on lopulta parantua tästä sairaudesta eikä viettää loppu elämäänsä lääkityksen alaisena.Yritä nyt pärjätä siihen tapaamiseen asti ja kiitoksia onnen toivotuksista!!
Kirjoitellaan taas!!
Terve taas!
Yritin tänään herätä vähän aikaisemmin, jotta ehtisin käydä vaikka torilla. Mutta on niin kurja olo, että en jaksa varmaan tehdä mitään. Kaikenlaiset asiat ovat jatkuvasti hoitamatta. Melkein tulee mieleen, että pitäisi olla joku tukihenkilö. Mutta todennäköisesti heittäisin sellaisen pihalle aika äkkiä - että voisi mennä rauhassa nukkumaan ja unohtaa kaiken. Eikä sellaisia tukihenkilöitä taida edes olla olemassa.
Masentuneena kyllästyy äkkiä kaikkeen. Joskus saatan suunnitella katsovani jonkun tv-ohjelman, mutta sitten kun se alkaa, ei enää kiinnostakaan. Äskettäin tutustuin netin kautta ihmiseen, joka on ihan mukavan tuntuinen ja joka haluaisi nyt tavata minut, mutta ei enää huvitakaan. Jne.
Miten meni haastattelussa? Olen samaa mieltä, että työnantajien odotukset ovat järjettömiä. Mutta kun jotkut niitä täyttävät, on kai sitten mahdollista asettaa vaatimukset oikein tiukiksi. Olen joskus ajatellut vastata piruuttani johonkin työpaikkailmoitukseen hakemuksella, johon kehittelisin aivan viimeisen päälle koulutukset ja työkokemukset ja suosittelijat ja lisäksi kaikki mahdolliset hienot henkilökohtaiset ominaisuudet. Tai oikeastaan sellaisia hakemuksia pitäisi väsätä monta, että työnantaja varmasti menisi oikein sekaisin.
Kirjoitellaan taas!
Terve!!
Haastattelu meni aivan loistavasti,ja taisivat vähän siinä jo luvatakin työtä minulle.Minun täytyy vain käydä terveystarkastuksessa ennenkuin he voivat palkata minut.Työnjohtaja sanoi että se tarkastus tulee maksamaan työnantajalle yli 300e joten sitä ei ihan turhaan tehdä ellei olla palkkaamassa.täytyy nyt vain toivoa että kaikki menee hyvin.Olonikin parani heti kun tietää että on mahdollisuus päästä pois tästä nykyisestä työstä.
Joo tuttua tuo mielialojen heittely minullekin on.Eniten minua risoo siinä se että ennen niin mukavat ja rakkaat harrastukset tuntuvat nykyään niin tylsiltä.
Mitä noihin nettituttavuuksiin tulee niin kannattaa olla vähän varuillaan koska sitä ei ikinä tiedä millainen toinen oikeasti on.Netti seurustelun puolustukseksi on sanottava että kyllä siellä ihan normaalejakin ihmisiä pyörii.Yksi lapsuuden ystäväni tapasi avovaimonsa netin välityksellä ja he ovat onnellisia yhdessä.Jos vain tunnet että tämä tyyppi voisi ollakin sopiva,niin mitä hävittävää sinulla on?
Eihän sitä ikinä tiedä kuinka hyviä tyyppejä siellä tapaa.Minusta parisuhde asiat ovat vähän niinkuin jonkin sortin peliä,jossa joutuu laittamaan itsensä panokseksi.Välillä voittaa ja välillä tulee takkiin mutta niinhän se on vähän joka asiassa.
Perhana kun katsoo noita minun kirjoittelujani niin sehän on melkein kirjakieltä.Pitäisiköhän mun ruveta kirjottamaan normaaliin puhetyyliin että en ihan idiootilta vaikuta:)Kai sä ymmärrät että en oo mikään yliopiskellut super sivistynyt ihminen.Taidan pikemminkin olla lähempänä luolamiestä.
Noista työhakemuksista vielä sen verran et ite joskus kypsyin niin pahasti et laitoin tulikiven katkuisen hakemuksen,jossa kiroilin ja manailin sitä hakemisen turhuutta kun ei he kumminkaa minua palkkaa ja haistattelin sun muuta sinne.Ei ihme kyllä tullu minkäänlaista yhteyden ottoa.Odotin että oisivat edes lähestymiskieltoa hakeneet mulle.
Toivon että tapaat jonkun mukavan tyypin jos meinaat mennä sinne tapaamiseen.Minusta sinä olet sen ansainnut:)
Kirjoitellaan taas!!
Mahtava juttu, että haastattelu meni niin hyvin! Odotin jännityksellä koko päivän viestiäsi. Toivottavasti nyt kaikki sujuu sillä tavalla, että saat uutta innostusta elämään.
Nauroin suureen ääneen tuolle työhakemusjutulle. Lähestymiskielto onkin näppärä tapa hoitaa ihmissuhteita - miksei siis ns. työsuhteitakin!
Johtuu varmaan masennuksesta, että onnistuminen seurustelussa tuntuu mahdottomalta. Ensinnäkin epäilen, miksi kukaan haluaisi tutustua minuun. Ja kokemukseni mukaan kaikki häipyvät, kun vointini huononee ja juttuni muuttuvat negatiivisiksi. Näin kävi viimeksikin. Voi olla, että olen vielä liian kiinni siinä edellisessä ihmisessä. Olen salaa toivonut, että hän sittenkin vielä ottaisi yhteyttä.
Kai netistäkin periaatteessa voi löytyä seuraa, mutta kaikessa on sellainen kaupankäynnin maku, mitä vierastan. Välillä tuntuu myös, ettei ole paljon varaa vaatia mitään ja että pitää vaan ottaa joku, joka huolii minut. Mutta viime aikoina olen ollut niin paljon yksin, että olen alkanut tottua siihen, että olen aina omissa oloissani. Eipähän ainakaan saa jatkuvasti kuulla olevansa liian masentunut! Ja jos olisi lapsia, niin olisin varmaan liian masentunut hoitamaan niitä.
Jos se tapaaminen toteutuu, kerron kyllä siitä sitten. Voihan sitä mennä vaan katsomaan, millainen ihminen se toinen on. Toistaiseksi ei ole valokuvaakaan..
Minusta on vaikeaa kirjoittaa sekä puhe- että kirjakielellä. Kumpikaan ei näytä näissä viesteissä hyvältä. Mutta kirjoitellaan silti! Pääasia, että tulee ymmärretyksi!
Kiitoksia!!
Kyllähän se tulevaisuus tuntuu nyt hieman valoisammalta mutta kuten aikaisemmin kirjoitin että en vielä uskalla herätellä toivoa.Pettymys olisi taas niin suunnaton jos ei saisikaan sitä työpaikkaa.Sitten kun ei vielä tiedä millainen se työpaikka oikeasti on.Ainahan he haastatteluissa mainostavat tarjolla olevaa paikkaa maasta taivaisiin.No mutta sittenpähän sen näkee.Palkkaus on kyllä kohdallaan mutta työmäärästä ei vielä tiedä.
Joo nuo seurustelu asiat on aina vähän monimutkaisia.Mieliala vaihteluiden takia se varmaan saattaa tuntua hankalalta ja moni ottaakin toisen apeudesta nokkiinsa.Ihminen kun on sellainen olento että se syyttää aina itseään vaikka itsellä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa.Vaimonikin tuntee itsensä välillä huonoksi ihmiseksi koska olen joskus niin masentunut.Hän kyseleekin aina että onko hänessä jotain vikaa kun ei pysty tekemään minua onnelliseksi.Olen yrittänyt selittää että ei ole kyse hänestä vaan minun omista ongelmista mutta silti minusta tuntuu että hän syyttää itseään.Sinun tapauksessa minusta tuntuu että kumppanisi ei ole välittänyt sinusta tarpeeksi,mutta voin olla väärässäkin kun en tiedä tarkemmin.Itse seison vaimoni tukena ongelmista ja tilanteista riippumatta ja niin tekee myös hänkin.Eihän parisuhde aina voi pelkkää ruusuilla tanssimista olla.Minusta sinussa ei mitään vikaa tunnu olevan ja luulen että tuo masennus ja huonot kokemukset vain ovat nakertaneet itsetuntoasi.
Toivossa on joskus hyvä elää mutta kunhan et anna oman elämäsi pysähtyä odottamaan.Tiedän että irti päästäminen on todella vaikeaa mutta se on pakko jossain vaiheessa tehdä.
Jäikö teillä sitten asiat kesken?Antoiko hän viellä toivoa yhteen palaamisesta?
Itsekin toivon että hän palaisi jos hän on sinut onnelliseksi tehnyt.Muistat vain että varmasti löytyy joku muukin joka voi tehdä sinut onnelliseksi.
Itse näen netin lähinnä mahdollisuuksina mutta minusta ongelma on siinä että niitä mahdollisuuksia on rajattomasti.Tällä tarkoitan huijareita ja muita perverssejä jotka saalistavat netissä.
Minusta sinun pitää vaatia eikä ottaa sitä mitä tulee vastaan.Sinähän itse päätät minkälaisen ihmisen kanssa haluat seurustella.Tällaiset asiat kannattaa ottaa ajan kanssa.Itsekin seurustelin melkein viisi vuotta ennenkuin suostuin edes harkitsemaan lapsen tekoa.Ensimmäiset seurustelu vuodet minulla oli oma asunto ihan varmuuden vuoksi jos ei suhde olisi toiminutkaan.Olemme muutenkin antaneet asioiden tapahtua rauhallisesti liiemmin pakottamatta ja vaatimatta.Hiljaa hyvä tulee.Lykkyä tykö jos meinaat lähteä seikkailemaan sinne tapaamiseen!
Voi kristus kun katsoo tuota tekstiä!!
Oikeat asiathan siellä on mutta tuo ulosanti on vähän häiritsevää.No eipä se slangikaan kirjoitettuna näytä niin hyvältä.
Kirjuutellaa!!!
Työ on tietysti aina työtä. Itse ajattelen joskus huimapäisesti, että voisin mennä johonkin työhön ihan vaan terapian kannalta, mutta äkkiä varmaan huomaisin, etten aivan oikeisiin töihin pystyisi.
Viimeisimmän ihmissuhteen jälkeen olen ollut maassa, mutta olen jonkin verran pystynyt kovettamaan sydäntäni, etten enää ihan niin paljon haikaile sen ihmisen perään. En tiedä, miten olen pystynyt tähän, ja voi olla että kohta taas vihloo kipeästi. Mielestäni suhde päättyi liian yhtäkkisesti ja olen melko varma, että toisellakin osapuolella on kaikesta kurja mieli. Olen jo välillä epäillyt, että kuvittelin kaiken, mutta sitten kun katson esim. jotain vanhoja viestejä, niin kyllä niissä on selviä rakkaudentunnustuksia. Aluksi varoin, koska olin varma, että kaikki loppuisi kuitenkin, mutta sitten jotenkin aloin luottaa. Ei kai olisi pitänyt. Nyt tuntuu entistä kurjemmalta olla yksin, vaikka onhan tähän kituuttamiseen taas alkanut tottua.
Ehkä kokeilen sen yhden nettituttavuuden tapaamista, mutta jos se ei onnistu, niin en kyllä ala harrastaa nettideittailua. Masentuneena joutuu kuitenkin jossain vaiheessa kertomaan masennuksestaan eikä sitä jaksa liian usein. Ihan suoralta kädeltä ei voi laukoa tällaisia juttuja, koska ihmiset luulevat, että masentunut on jotenkin hullu ja päästään vialla. Mutta katsotaan miten tässä nyt käy.
Hyvää viikonlopun alkua! Kirjoitellaan tai siis kirjuutellaan taas!
Huomenta!
Kyllä se työkin voi käydä terapiasta.Itselläni ainakin kun tekee raskasta työtä niin siinä hermo lepää.En tiedä johtuuko se siitä että ei ehdi ajatella omia ongelmiaan ja keskittyy työhön.Sen takia luultavasti kypsyinkin nykyiseen työhöni koska ehdin ajatella kaikkea muuta kuin työntekoa.
Se on todella kurjaa jos asioita jää kesken erotessa.Vielä kurjempaa on kun luottaa ja avautuu toiselle ja tulee torjutuksi.Tiedän että se on vaikeaa sen jälkeen pystyä luottamaan keneenkään.Itselläni on myös vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin koska aikaisemmissa parisuhteissa olen tullut petetyksi.Osaltaan se on myös hankaloittanut nykyistä suhdettani ja vaimollanikin on samanlainen tausta kuin minulla.Olemmekin jollain tavalla "harjoitelleet"luottamista toiseen mutta vaikeaa se on,koska virheistä oppii ja menneisyyttä ei voi unohtaa.Välillä on hetkiä jolloin luulee näkevänsä toisessa kaikki ne pettäjän merkit ja siitä alkaa kuulustelu ja riitely.Vaimonikin on välillä epäluuloinen ja tämä minun netti kirjoittelukin on saanut hänet epäilemään.
Tämä nykypäivän meininki kun tuntuu olevan sellaista että toisen tunteista ei tarvitse välittää ja rehellisyys ja uskollisuus ovat vain merkityksettömiä sanoja.Täytyy vain muistaa että kyllä niitä kilttejäkin ihmisiä löytyy jotka välittävät ihan oikeasti toisen tunteista.Toivon että jos joskus avaudut jollekin ihmiselle niin se on sellainen ihminen joka ymmärtää ja välittää.
En ymmärrä ihmisiä jotka pitävät masentuneita hulluina.Onhan jokainen ihminen joskus alamaissa ja väsynyt kaikkeen.Masentuneella ne tilat ovat vain pysyvämpiä ja pidempi kestoisia.Onhan se varmasti sellaisen ihmisen vaikea ymmärtää jolla on kaikki asiat ja tunne elämä aina ollut kunnossa.Jokaisella on se oma sietokyvyn raja, että paljon he kestävät huolia ja murheita.Ihmiset myös kokevat asiat eri tavalla,toisen taivas voi olla toisen helvetti.Sen takia masennusta on varmasti hankala hoitaa,kun ei lääkäritkään pysty lukemaan masentuneen ajatuksia ja tunteita.
Täytyy mennä järjestämään pojan synttäreitä ja kestitsemään vieraita.Ei vaan millään jaksaisi seurustella ja leikkiä iloista.En muutenkaan ole sellainen ihminen joka tykkää kaiken maailman kekkereistä.Minulle ne ovat lähinnä ahdistavia koska olen aikaisemmin kärsinyt paniikkihäiriöstä,ja siitä on jäänyt sellainen ahdistus tiettyjä tilanteita kohtaan.Täytyy vaan purra hammasta ja hymyillä.Masentuneella hymy luultavasti muistuttaa enemmän irvistystä tai kasvojen lihasten kramppia,Mutta kirjuutellaan!!
Hei taas!
Tänään on ollut masentava ja ahdistava päivä. En jaksanut käydä missään ulkonakaan.
Olen melko varma, että en mene tapaamaan sitä nettituttavaa. En ole vakuuttunut hänen aikeistaan. On tullut sellainen olo, että hän ei paljon välitä ajatuksistani, vaan haluaa jotain ihan muuta. Minulle ei sovi nettideittailu ilmeisesti ollenkaan. Liian turvatonta ja epämääräistä.
Ainakin nämä minun kirjoitukseni voit halutessasi näyttää vaimollesi, jos hänellä on epäilyksiä siitä, mitä täällä "tapahtuu". Mielestäni täällä masennuspalstalla ei ole mitään epäilyttävää meneillään.
Toivottavasti olet jaksanut synttäritouhussa.
Terve!!
Joo kyllä se kannattaa olla varovainen tämän netin kanssa.Yleensä jos on jo aluksi huono tunne jostakin niin kannattaa ottaa takapakkia.Onhan siitä kirjoiteltu lehdissäkin kun on netti tapaamiset päättyneet huonosti.Minun mielestä koskaan ei voi olla liian varovainen.
Ei näissä meidän keskusteluissakaan minusta ole mitään meneillään.Kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä vain keskustelevat elämästä.
Vaimoni vain on välillä vähän hankala johtuen hänen parisuhde kokemuksistaan,samanlainenhan minä itsekin välillä olen.
Eihän se seurustelu niin helppoa tänä päivänä ole kun joka puolelta tuputetaan gallupeja avioeroista ja pettämisistä.
Synttärit menivät ihan hyvin mutta onneksi ne ei ole kuin kerran vuodessa.Olen yleensäkin sellainen ihminen joka viihtyy omissa oloissaan.
En vain jaksaisi aina yrittää hymyillä ja leikkiä onnellista muita ihmisiä varten.
Sunnuntait ovat minullekin masentavia.En oikein ymmärrä mikä niissä minua masentaa.Varmaan johtuu tuosta työelämästäkin kun tietää että on täysi viikko taas edessä,mutta sama minulla oli työttömänä ollessa.
Nyt täytyy lopetella mutta kirjoitellaan taas.
Yritä nyt piristyä!!!
Moi taas!
Minäkin muistan jo pikkulapsena ahdistuneeni sunnuntaisin, vaikka yleensä menin kouluun mielelläni. Se tunnelma vaan oli niin paha. Nykyään vaikka saan jäädä maanantaina kotiin, on samantyyppiset ahdistukset sunnuntaisin. Kaikkina muina päivinä yksinäisyydenkin kestää jotenkuten, mutta sunnuntaisin tuntuu, että olen ainoa ihminen, joka joutuu olemaan aina yksin.
Poistan nyt sen ilmoitukseni sieltä nettideitistä. Jos siihen laittaisi suoraan, että olen masentunut, kukaan ei vastaisi. Ja jos ei laita, niin tulee yhteydenottoja aivan vääränlaisilta ihmisiltä. Pitäisi ainakin olla avoimempi tutustumaan ihmisiin laidasta laitaan ja valmis kestämään pettymyksiä ja sählinkejä. Minun kuitenkin on nyt suojeltava itseäni, etten saa uusia haavoja. Vaikka kyllä tämä yksinäisyyskin on hirveän rankkaa.
Yritän olla lukematta kaikenmaailman lehtijuttuja, joissa selostetaan ihmisten eroja ja pettämisiä. Niitä tosiaan pursuaa joka puolelta. Olen joskus harvoin katsonut Suomi24:n palstoja, joissa on ihmissuhdeaiheita, ja melkein aina niissä ensimmäisenä tarjotaan ratkaisuksi ongelmiin: "Jätä se!" Mutta ei kai tässä auta kuin yrittää itse toimia paremmin, jos joskus tulee tilaisuus.
Koita jaksaa töissä ja kirjoittele, jos ja kun ehdit!
Terve!!
Perhana flunssa pukkaa päälle ja kurkku on karheana.Heti kun vähän satoi niin meikäläinen paukahtaa kipeäksi.Kai sitä tottui noihin helle lukemiin vähän liikaa.
Joo kyllä se vähän mietityttää tuo sunnuntain ahdistus,kai se on niitä elämän suuria mysteereitä.
Itse en koskaan mennyt mielelläni kouluun koska olin koulukiusattu.Opettajienkin mielestä se oli jollain tavalla minun oma vikani kun minua kiusattiin,mutta ei se silti selitä sunnuntai ahdistustani.
Minullakin oli työttömänä ollessa sama juttu vaikka maanantaina ei ollut menoa mihinkään.
Onhan se vähän vaikeaa masentuneena olla avoimempi.Masennukseen taitaa muutenkin kuulua se että ottaa pienetkin pettymykset liian koville.Itselläni ainakin on sellaisia oireita.Aikaisemmin kun sairastin paniikkihäiriötä niin stressin sieto kykyni tippui aivan nolliin ja pienikin paine tai jos oli pakko tehdä jotain,niin se tuntui maailmanlopulta.Siksi olinkin pitkään sairaslomalla kun töissä olo oli täysin mahdotonta.
Aikaisemmin lääkitsin itseäni myös viinalla joka oli kyllä vihoviimeinen virhe.Olin yhden ryyppy päivän jälkeen aina kaksi viikkoa itsemurhan partaalla.Nyt on juomisetkin jäänyt vähemmälle ja voin henkisesti paljon paremmin.
Olen huomannut että arjen rutiinit pitävät minua jotenkin kasassa ja helpottavat oloani.Yritän muutenkin viettää mahdollisimman tasapainoista elämää koska pääni ei luultavasti kestäisi hirveän hektistä elämää.
Itse tein sen virheen että menin tuonne uskottomuus palstoille katsomaan mitä ne siellä keskustelevat.Ai sitä sapen kiehuntaa kun jotkut yrittivät puolustella pettämistä ja sen salailua.En oikein ymmärrä miten joku voi pitää uskottomuutta hyväksyttävänä jos ei jää kiinni.Mielestäni jos asiat on jo noin huonosti niin pitäisi olla selkärankaa erota eikä leikkiä toisen tunteilla.Eniten minua ällistytti se että sellaiset ihmiset jotka sanoivat olevansa onnellisia nykyisen kumppaninsa kanssa eivätkä halua ikinä erota,menivät ja pettivät koska haluavat jännitystä elämäänsä.Katsoinkin parhaaksi pysyä poissa niiltä sivuilta koska ne saavat minut raivon valtaan.
Kai tässä pitää huomenna hakea sairaslomaa kun on niin huono olo.
Ei muuta ku kuumetta odottelemaan!!
Ja kyllä sinä niitä tilaisuuksia vielä saat:)
Kirjuutellaan!!
Olipa kiva lukea viestisi. Tänään on ollut niin paha ahdistus taas ja helpotti saada terveisesi. Heräsin oudon aikaisin, varmaan painajaisiin, ja sen jälkeen on tuntunut taas kuin olisi lihamyllyn läpi menossa.
Mieluummin olen kyllä yksin kuin lähden tuollaiseen ihmissuhdemaailmaan, jossa petetään ja pelleillään. Ainahan ei voi tietää, mitä alaikäistä jengiä noilla palstoilla kirjoittelee, mutta en pysty lukemaan tiettyjä palstoja ollenkaan, koska tulisi niin vihaiseksi. Joskus samantyyppinen raivo meinaa iskeä, jos joku vastakkaisen sukupuolen edustaja jossain kadulla selvästi yrittää flirttailla. Baareihin ei tietysti voi mennä ollenkaan, koska se meno on niin törkeää. Ja samalla pitäisi olla avoin uudelle ihmissuhteelle...!?
Mutta huomenna vihdoin pääsen lääkäriin! Nyt on vaan niin kauheat kuukaudet takana, että pelkään, etten osaa selittää siitä puoliakaan. Voisin varmaan kaatua suoraan sinne vastaanottohuoneen lattialle, kun lekuri avaa oven.
Masentuneena on kyllä parasta välttää liikoja stressejä. Välillä vaan ihmettelee, miten vähän oikeastaan kestää mitään. Mutta toisaalta sitä kestää mielentilaa, joka on usein helvetillinen. Siinä on kai tarpeeksi haastetta jo sinällään.
Mielestäni koulukiusaaminen on aina pelkästään kiusaajan vika. Uhrikin voi tietysti tehdä vääriä asioita, mutta ne on käsiteltävä erillisenä asianaan. Opettajien on vaan niin paljon helpompi siirtää vastuuta kuin toimia aikuismaisesti.
Flunssa kuulostaa muuten aika eksoottiselta. Varmaan ilmastonvaihdos näin äkkinäisesti saa oireilemaan.
Kirjoitellaan taas.
Huomenta!!
Kiva että kirjoitteluni helpottaa oloasi.
Itse olen nyt aivan kuumeinen ja nukkumisesta ei tullut mitään viime yönä.Hilluin kuumehoureissa pitkin kämppää keskellä yötä enkä oikein tiennyt mihin suuntaan olen menossa.Ajatuksetkin tuntuu niin hitailta että kai se pitää sairaslomaa hakea.Työni on muutenkin fyysisesti raskasta joten ei minusta tässä kunnossa siihen olisi.
Joo nuo baarit on nykyään vihoviimeisiä paikkoja.Ihmiset eivät nykyään kunnioita avioliittoa pätkääkään ja olenkin useasti joutunut käsirysyyn kännisten äijien kanssa.He ovat avoimesti ahdistelleet vaimoani ja käyneet jopa käsiksi jollaista minä en siedä.En yleensä ole väkivaltainen mutta kun puhe ja järkeily ei ole auttanut niin on vähän joutunut ojentamaan ihmisiä.Yksikin mies löi vaimoani koska vaimoni ei suostunut tanssimaan hänen kanssaan,ja minulta lähti taas älli päästä.Päätimmekin vaimoni kanssa että emme enää mene baareihin.Parempi kai se niin on kun ei saa olla rauhassa.Eipä noista baareista muutenkaan löydä hyviä ihmissuhteita.Itselläni ainakin on huonoja kokemuksia baari tuttavuuksista.
Yritä nyt jotenkin saada lääkärillesi selitettyä tilannettasi.Se ovesta kaatuminen voisi olla sopivan dramaattista.Uskon että saat asiasi selitettyä olethan jo pärjännyt mielestäni aika hyvin tähänkin asti.
Itse olen huomannut että mitä tasaisempaa elämää viettää niin sen helpompi olo minulla on.Kauhean hektiset ja kiireiset ajanjaksot pahentavat oloani ja yritänkin pitää elämäni rauhallisena.
Joo välillä tuntuu että ei tuolla järjen jättiläiset kirjoittele noilla palstoilla.Parempi varmaan pysyä poissa ennenkuin rupeaa tosissaan risomaan.No onhan jokaisella oikeus omaan mielipiteeseensä mutta välillä en ymmärrä joidenkin järjenjuoksua.
Koulukiusaaminen ei luultavasti johtunut minusta vaan rodustani.Isäni on romani ja äitini suomalainen.Minua ei kuitenkaan ole kasvatettu romaniksi.Ulkonäkönikään ei viittaa romani taustaan ja vaihdoinkin sukunimeni mennessäni naimisiin koska työnsaanti oli mahdotonta.Ymmärrän jos et enää halua keskustella kanssani ja en siitä sinua syytäisi.Olen niin tottunut syrjittynä olemiseen.On vain muistettava että romanejakin on joka lähtöön eivätkä he kaikki ole rikollisia.
Nyt lähden rykimään ja odottamaan kuolemaa.
On nimittäin sen verran raju flunssa mutta tulen vielä illemmalla tänne katsomaan.Toivottavasti lääkäri käyntisi menee hyvin!!
Kirjuutellaan toivottavasti!!
Kiitos taas kun kirjoitit! Tulin juuri lekurilta ja apteekista, jonne ehdin juuri ennen sulkemisaikaa. Kaikki meni hyvin. Sain niitä rauhoittaviakin. Nyt tuntuu, etten edes tarvitse niitä, sillä olen niin huojentunut. Ihan turhaan pelkäsin lääkäriä.
Mutta onneksi on kaiken varalta lääkkeet, sillä varmasti tulee pahoja ahdistuspäiviäkin. Ei niistä noin vaan pääse. Kokonaislaskuunkaan rauhoittavat eivät paljon vaikuttaneet, joten voi niitä pitää vähän varastossakin.
Huomaan jännittäneeni, koska olen aivan poikki. Kokonaisvaltainen väsymys.
Sinulla on hienot juuret! Minä sattumoisin olen sennäköinen, että usein luullaan joksikin muuksi kuin suomalaiseksi. Pari kertaa on joku romanikin kysynyt, olenko tummia. Aikoinaan kun liikuin yhden kaverini kanssa kahdestaan, meitä luultiin turkkilaisiksi. Ja tämä kaverini tunsi ulkomaalaisia sen takia, että ne aina tulivat juttelemaan. Eräs luokkatoverini ala-asteella oli myös romani. Kävin heillä joskus kotonakin, mutta sitten muutimme ja yhteydenpito loppui. Varmaan siitä kuitenkin on jäänyt positiivinen käsitys romaneista. Pidätkö muuten mitään yhteyttä vanhempiisi?
Pitipäs sattua, että sait kesäflunssan. Joskushan ruumis potee, kun mieli ei jaksa. Kouluaikoina tulin aina kipeäksi, kun loma alkoi. Oletko s-lomalla vai menetkö töihin? Kirjoittele, jos jaksat! Ja hyvä kun puolustat vaimosi kunniaa! Se on nykyään harvinainen mutta sitäkin merkittävämpi asia!!
Huomenta!!
Joo sairaslomalla ollaan loppuviikko.Minulla on vielä perjantaina uudessa työssä töihintulo tarkastus ja sitten seuraavalla viikolla selviää pääsenkö sinne.Harmittaa vain kun on tämä lenssu niin antaa varmaan tosi huonon kuvan itsestään siellä.
Itsekin kun jännitän ja se lopulta laukeaa se jännitys niin sitä on aivan poikki,itselläni tulee yleensä vielä migreeni jännittämisen jälkeen.
Olen huomannut että jo pelkkä lääkkeiden kaapissa olo helpottaa oireita.Aikaisemmin kun sairastin paniikkihäiriötä niin lääkkeiden loputtua sain aina kohtauksia.Hermoilin myös sitä että jos ne loppuu kesken niin mitä minulle sitten tapahtuu ja se laukaisi aina kohtauksen.
Pidän kyllä tiiviisti yhteyttä vanhempiini mutta muuhun sukuun vähemmän.Ulkonäköni takia se on vähän hankalaa koska suvussamme on vanhanaikaisia ihmisiä jotka eivät ymmärrä kun en pukeudu tapojen mukaan.Muutaman kerran olen meinannut saada jopa kävelykepistä kyytiä.Olen keskustellut isäni kanssa niistä asioista ja kritisoinut kulttuurin kireyttä,koska onhan espanjassakin romaneita jotka eivät pukeudu sillä lailla ja heilläkin on pitkät hiukset.Katsoo vaikka flamenco kitaristeja niin eivät hekään pahemmin romaneilta näytä vaikka heistä jotkut sitä ovat.Onhan se tietyllä tavalla ymmärrettävää koska he vain haluavat säilyttää kulttuurinsa tässä muuttuvassa maailmassa.Käsittääkseni missään muussa maassa ei ole romanikulttuuri näin hyvin säilynyt.Se on minusta vähän ihmeellistä kun ottaa huomioon että suomessakin 1800-luvulla sai tappaa romaneja ilman minkäänlaisia rangaistuksia.On hyvä että sinulla on positiivisia kokemuksia romaneista.
Minut on kasvatettu siten että en hyväksy mitään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on se sitten henkistä tai fyysistä.Vaimoni ex oli naisten hakkaaja ja kun me tapasimme hän yritti vieläkin ahdistella vaimoani.Hän jopa uhkaili minuakin mutta lopulta mittani täyttyi.Haastoin hänet selvittämään asiat miesten kesken ja sovin ajan ja paikan.Ei hän kyllä ikinä sinne saapunut ja ei sen jälkeen vastannut edes puhelimeen.Sanoinkin hänelle tekstiviestissä että se on eri asia pahoinpidellä naisia kuin miehiä.En vain ymmärrä miten joku voi olla niin ilkeä ja vihamielinen että satuttaa heikompiaan.Tavatessamme vaimoni oli aivan outo ja olisin luultavasti voinut komennella häntä aivan miten huvittaa.Joku muu olisi voinutkin käyttää tilannetta hyväksi.Hän tuntui jotenkin lannistuneelta ja aina kun tein jonkun nopean liikkeen hän nosti kätensä kasvojensa suojaksi.Se oli minusta huvittavaa koska en koskaan voisi kuvitellakaan satuttavani häntä.Toisaalta taas järkyttävää kun miettii millaiset haavat tuollainen voi jättää.Onhan meilläkin riitoja mutta ei ne mene fyysiseksi.Vaimoani usein myös ärsyttää minun puhe lahjani koska sanallisissa riidoissa olen haka:)Olenkin sopinut vaimoni kanssa että jos joskus fyysisesti satuttaisin häntä niin hakisin itse avioeroa,koska se raja kun ylittyy niin siitä ei ole paluuta.Luulen että ainoa tilanne mikä voisi minut tuollaiseen tekoon ajaa niin olisi toisen uskottomuus,mutta en usko että sitä tilannetta koskaan tulee.Vaimoanikin on petetty edellisissä suhteissa ja hän tietää miltä se toisesta tuntuu.
Tämä flunssa tuntuu vähän oudolta koska se tuli niin yhtäkkiä.Tiistai aamuna olin täysin terve ja en tuntenut minkäänlaisia oireita.Aamupäivällä kurkku oli jo tullut niin kipeäksi että puhuminenkin sattui ja iltapäivällä olin jo aivan kuumeinen.Täytyy vain toivoa että tämä menee nopeasti ohi.
Kirjoitellaan!!
Perhana!!
Tuli varmaan avauduttua vähän liikaa ja tuosta tekstistä saa sellaisen kuvan kuin olisin joku sankari,mitä todellakaan en ole.Sellaista kuvaa minun ei ollut tarkoitus antaa.Olen vain liian kiltti ja rehellinen ihminen.En myöskään siedä epäoikeudenmukaisuutta ja en myöskään pysty katsomaan vierestä kun joku kärsii.
Miten olet voinut ja onko lääkkeet auttaneet?
Kunhan et rupea leikkimään niiden kanssa!!
Itse rupean olemaan epätoivoinen tämän lenssun kanssa.Pitäisi niinku huomenna olla terä kunnossa siellä tarkastuksessa,mutta olo vain pahenee.
Perkele jos duunin saanti tähän kaatuu ni pääni hajoaa!
Tuosta vaimoni outoudesta viellä että sillä tarkoitin sellaista lannistunutta ihmistä jota pystyy ohjailemaan miten huvittaa.Nykyään hän on tempperamenttinen nuori nainen jonka kanssa minullakin on tekemistä.
Toivottavasti voit hyvin ja yritä nyt kirjoitella!!
Luulen, että ymmärsin mitä tarkoitit kuvatessasi luonnettasi ja arvostan tosi paljon suhtautumistasi vaimoosi. Senhän pitäisi olla miehen kunnia-asia, että puolustaa perhettään. On hienoa, että vaimosikin on vahvistunut ihmisenä. Teidän tilanteestanne huomaa, ettei vaimo siitä surkastu, jos häntä puolustetaan!
Onko mitenkään mahdollista, että siirtäisit sen lääkärintarkastuksen? Jos ei, niin sano ainakin se että olet flunssassa. Ei siihen mikään voi kaatua, koska influenssaviruksethan tarttuu kehen tahansa. Nyt varmaan on liikkeellä yhtä ja toista, koska pöpöt viihtyy lämpimässä ja porukkaa liikkuu ympäri maailmaa tartuttamassa toisiaan.
On se tosiaan hieman hassua, että lääkkeet auttavat kaapissakin. Minä yritän nyt syödä säännöllisesti kaikki mielialatabut ja ottaa rauhoittavan vain jos olo on mahdoton. En tullut niistä silloin aikoinaankaan riippuvaiseksi ja lopetin ne ihan helposti. Voi tietysti olla, että aika kultaa muistot.
Eilisiltaisen lääkärireissun jälkeen olen vieläkin poikki. Nukuin melkein koko päivän ja kun heräsin kuuden jälkeen (illalla siis), niin ihmettelin, missä välissä olin käynyt lekurissa, koska luulin, että tänään on vielä keskiviikko. Tällaista tämä hulluus on arkisimmillaan.
Ehkä muuten juuri vainon takia suomalaiset romanit ovat pitäneet kulttuurinsa. Ei ole voinut sekoittua muuhun väestöön, kun suhtautuminen on ollut siltä puolelta torjuvaa. Käyttääkö muuten äitisi romanivaatteita? Minusta on aina piristävää nähdä niitä asuja. Kurdinaisillahan on vähän samantyyppistä kerrospukeutumista, paljon samettia ja muuta hienoa.
Tuli muuten mieleen, että sairaalassa oli kaksi romanihoitajaa. Heistä miespuolinen oli ihan loistava. Kun surin pieleenmennyttä elämääni, hän osasi lohduttaa ja kannustaa. Hän suhtautui asiallisesti eikä mitenkään alentuvan ylimielisesti (sellaistakin siellä nimittäin joutui kohtaamaan). Oli kiva, kun sai puhua normaaleista asioista järkevän ihmisen kanssa. Lisäksi siellä oli osastoapulaisena yksi naisromani, joka myös oli mukava.
Onnea huomiseen! Odotan taas kuulumisiasi!
Terve!!
Joo taisi tarkastus mennä ihan puihin!!
Hoitaja tilaa koko sairas-historiani ja työhön ottoon lähti lausunto jossa lukee,että terveydentilani vaatii jatkotutkimuksia.Taitaa koko homma kaatua tähän,että osaa sapettaa taas niin pirusti!!
Hoitajakin oli aivan vaikeana koko tilanteesta ja minulle tuli tunne että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä sinne.Kyllähän se hoitaja yritti selitellä siinä mutta hänen ilmeensä kyllä kertoi tarpeeksi.Kaiken lisäksi hoitaja kyseli että onko minulla todettu selän skolioosi kun hän tutki selkääni.Se nyt viellä puuttuisi.Tunnen kyllä että selässäni jotain vikaa on mutta en nyt uskoisi että noin vakavaa sentään.
Harmittaa kun ei noissa tarkastuksissa voi salata taustojaan, koska he voivat purkaa työsopimuksen jos paljastuu että olen jättänyt jotain kertomatta.En muutenkaan viitsi pelleillä ja sanon asiat aina suoraan.Eihän sille mitään voi jos ei omana itsenään kelpaa.Paha maku minulle kyllä tuosta sessiosta jäi.
Miten on oma päiväsi mennyt?
Toivottavasti paremmin kuin minun!
Itse huomasin että minulla oli vieroitus oireita kun lopetin lääkitykseni.Päätä särki niin pirusti joka päivä mutta lopulta se sitten helpotti.Ei minulla mitään rajuja oireita ollut,mutta sellainen outo olo kuitenkin.
Kannattaa niitä lääkkeitä säännöllisesti ottaa koska jos niitä satunnaisesti popsii niin ne eivät luultavasti tehoa yhtä hyvin.
Onhan lääkkeetkin kehittyneet nykyään aika paljon ja kokoajan tutkitaan niiden vaikutuksia.
Kai ne jossain vaiheessa keksii jonkun täsmä lääkkeen masennukseen:)Yksi pilleri ja maailmasi pelastuu,taitaa vaan olla liikaa toivottu:)
Minulla on sellainen käsitys että hoitoalalla on aika paljon romaneita nykyään.Tiedä sitten mistä johtuu.Johtuukohan se heidän luonteistaan?Omat sukulaiseni ovat ainakin sellaisia avoimia ja iloisia ihmisiä jotka eivät pahemmin stressaa vaikka olisi aihettakin.Ihan kuin he eivät välittäisi mitä ympärillä tapahtuu vaan elävät sitä omaa elämäänsä muusta piittaamatta.
Nyt täytyy mennä vähän lepäämään.Taitaa kuume taas nousta tai sitten se on sappi mikä kiehuu ku potuttaa se tämänpäiväinen.
Kirjoitellaan!!
Voi harmi!!! Minuakin ottaa päähän. Työnantajien odotukset ovat nykyään aivan tolkuttomia. Mistä ne yleensä voi tilata koko sairashistorian? Mutta se että teit vaikutuksen haastattelussa, on tietysti näinä aikoina jo suuri saavutus.
Voisiko muuten työkkäri auttaa, jos on jokin sellainen sairaus, joka estää "normaalit" työt? Henk.koht. en tosin luota työkkäriin, mutta ehkä sieltä joku joskus jotain apuakin saa.
Mulla oli siinä mielessä hyvä päivä, että ulkoilin ja kävin kaupassa viikonloppua varten. Iltaa kohti on alkanut ahdistaa, mutta yritän sitkeillä ilman rauhoittavia. Välillä mielessä käy jotain, josta muka on kiinnostunut, mutta samantien se unohtuu ja kaikki taas kyllästyttää entiseen tapaan.
Ainakin oman sairaalakokemukseni mukaan romaneita on hoitoalalla, kun yhdellä osastolla pelkästään oli kolme. Muista osastoista en tosin tiedä. Se mieshoitaja, josta kerroin, oli ainakin hyvin itsenäinen eikä selvästikään välittänyt sen osaston niuhottajista. Sen takia varmaan syntyikin hyvä keskustelusuhde, kun huomasin, että hän näki potilaat ihmisinä eikä jonain tauteina. Hän myös teki töitä eikä vain lusmunnut jossain viherkasvien takana niin kuin jotkut työntekijät osastolla.
Toivon, ettet nyt masennu liikaa. Ehkä saat vielä paremman työpaikan kuin se, mitä nyt hait!
Kirjoitellaan!
Termos!!
Joo kyllä oli niin perusteellinen tutkimus eikä se luultavasti viellä ole ohi.Minulla olisi ensi viikolla lääkäri aika sinne jossa sitten käymme läpi sairauskertomukseni.Jos työnantaja ei nyt sitten vetäydy,täytyy vain toivoa että he eivät säikähdä sitä lausuntoa joka sinne tänään lähti.Fyysisesti minussa ei nykyään ole pahemmin vikaa mutta se on sitten eri juttu uskooko työnantaja sen.Ihmetytti kyllä se tutkimuksen perusteellisuus,he jopa katsoivat hampaitteni kunnon ja kävivät selän nikamat käsikopelolla läpi.Tuntui kuin olisin ollut joku lahja hevonen heille.
Työkkärin kanssa en ole ollut varmaan kahteen vuoteen tekemisissä vaan olen hyppinyt suoraan työstä työhön.En sitten tiedä minkälainen politiikka heillä nykyään on.
Kiva kuulla että sinulla on ollut mukava päivä.Itseänikin ulkoilu piristää mutta nyt flunssaisena en sitä pysty harrastamaan.
Harrastukset on taas ruvennut maistumaan puulta,täytyy taas vain odottaa jos ne rupeaisivat taas kiinnostamaan.
Isäni on sellainen että hän ottaa ihmiset ihmisinä ja itsekin olen sellainen.Välillä vain naurattaa kun isäni juttelee kaiken maailman laitapuolen kulkijoiden kanssa ja äitiäni hävettää.Joskus kun kävelen isäni kanssa asioilla niin ei siitä meinaa tulla mitään,kun joka toinen vastaan tuleva ihminen pysähtyy juttelemaan.
Kun katsoo muita sukulaisiani niin en ymmärrä miten he pystyvät olemaan niin huolettomia ja heistä oikein näkee että he nauttivat elämästä.Itseäni kun katsoo niin olen tälläinen stressi-erkki joka vaipuu aina synkkyyteen.Välillä olen jopa vähän kateellinen kun oma elämäni on täynnä huolia ja murheita.Onhan heilläkin varmasti huolia mutta he eivät taida vain näyttää sitä ulos päin.
Yritän pitää lippua korkealla ja eihän kaikki toivo vielä ole menetetty.Ensi viikolla sen sitten näkee.
Yritä viettää miellyttävä perjantai ilta!!
Kirjuutellaan.
Unohdin vastata tuohon kysymykseesi!!
Terveys historian voi vaikka itse mennä tilaamaan omalta terveysasemalta.En muista onko se maksullista mutta itse olen sen joskus tilannut.Pitää vain todistaa henkilöllisyytensä koska he ovat pirun tarkkoja niistä dokumenteista.Ovathan ne ihmisten intiimi asioita.Tarkastuksessa allekirjoitin sellaisen lomakkeen jossa annoin heille luvan tilata historiani.Siinä pitää olla allekirjoitukset ja nimenselvennykset.
Hyvä että et ole aivan lyöty. Ehkä on kuitenkin parempi, että mahdolliset selkäongelmat diagnosoidaan nyt eikä vasta joskus aikojen päästä. Kuulostaa jotenkin amerikkalaiselta, että työnantaja tuolla tavalla nuuskii kaiken. Täysin tervettä ihmistä ei kuitenkaan voi löytää, sillä täysin tervehän on huonosti tutkittu!
Isäsi kuulostaa hauskalta tapaukselta. Empaattiset ihmiset yleensä oikein imee ihmisiä puoleensa. On niin vähän niitä, jotka seisahtuvat tarvitsevan ja huono-osaisen kohdalla. Kai ihmiset pelkäävät, että siinä kurjuus ja köyhyys tarttuu tai että vähintään leimaantuu.
Joskus muuten kun on oikein maassa ja laahustaa tuolla ihmisten keskellä, niin on melkein terapeuttista, että joku laitapuolen kulkija edes heittää muutaman sanan. On ärsyttävää, kun kaupoissakaan ei myyjät tai siis kassat tervehdi. Mutta kai ne on niin depiksessä nekin.
Onkohan siinä historiassa sitten kaikki mahdollinen? Minä olen muuttanut usein ja käynyt eri paikoissa lääkärissä. Mutta niinhän varmaan melkein kaikki ovat.
Olen taas aivan poikki. Ehkä se kävely vaikuttaa. Nyt on muuten jotain flunssaa liikkeellä, sain äsken tekstarin yhdeltä flussapotilaalta, jolla on se on ollut jo viikon. Varmaan tämä kuuma ja kuiva kesä on pistänyt virusten liikkeet sekaisin. Yleensähän ne pystytään ennustamaan, milloin mikäkin virus tulee ja kaataa kansan. Minä olen kai niin vähän ihmisten kanssa tekemisissä, että useimmiten vältyn noilta taudeilta.
Paranemista ja viikonlopun alkua!!
Huomenta!!
Selkääni on joskus tutkittu mutta eivät he sieltä mitään löytäneet,mutta siitäkin on jo aikaa.
Kyllä se minustakin on vähän ihmeellistä tuollainen syynääminen.Hoitaj mittasi verenpaineenikin neljä kertaa ja joka kerralla oli eri tulokset.Mittalaite oli liian pieni käsivarrelleni joten tuloksien saaminen ei oikein onnistunut.Vaikka sanoin hänelle että minulla on aina ollut normaali paine niin ei hän meinannut uskoa sitä,totesi vain lopuksi että kai se on uskottava.Ihan kuin he etsisivät jotain täydellistä ihmistä joka toimii kuin robotti ja ei ole koskaan sairas.En yhtään ihmettele että masennus on nykyään niin yleistä kun katsoo yhteiskunnan vaatimuksia.Täytyy nyt vain toivoa että he eivät samantien rankkaa minua pois koska fyysisesti olen tällä hetkellä aivan kunnossa.
Se on kai nykyään kaikilla että ei saa katsoa silmiin ja parempi tuijottaa lattiaan että ei kukaan vahongossakaan huomaa minua.Onhan se vaikeaa varmasti avautua tuntemattomille ihmisille,mutta isälläni ei ole siitä ongelmasta tietoakaan.Kaupoissakin minua ihmetyttää se niin kutsuttu asiakaspalvelu.Minusta ei pitäisi hakeutua tuollaisiin töihin ellei ole luonteeltaan sosiaalinen ja iloinen.
Itse jouduin sen historian tilaamaan kaikilta niiltä terveysasemilta ja sairaaloista missä olen asioinut.En tiedä sitten onko heillä mitään yhtenäistä rekisteriä jossa on koko historia kaikista sairaaloista ja terveysasemista.
Joo se raitisilma saattaa ramaista,itseäni ainakin.Flunssaa on ollut ainakin minun työpaikalla aika paljon.Perhepiirissäkin on aika moni sairastunut,että kyllä se varmaan joku flunssa aalto on.Itselläni ne lenssut tulee yleensä viiveellä kun muut ovat jo sairastaneet ne.
Nyt täytyy mennä aamupalalle mutta katsellaan myöhemmin.
Termos!!
Olen ollut aivan vetämätön koko päivän. Mikään ei ole kiinnostanut mutta ei ole nukuttanutkaan. Voisin potea sitä sun flunssaa ja sinä saisit olla terveenä. Vaihtokauppoja ei vaan valitettavasti voi tehdä näissä sairastamisasioissa.
Palstallakin taitaa olla hiljaista. En tosin jaksa lukea kaikkia viestejä, koska joka päivä ilmaantuu uusia masentuneita ja se välillä vähän ahdistaa.
Kaikesta huolimatta en tänäänkään ottanut rauhoittavaa, joten siitä voi kai olla tyytyväinen.
Toivottavasti sinulla on kaikki ok.
Terve!!
Joo kaikki on ihan hyvin!!
Flunssa viellä vähän vaivaa mutta yritän huomenna palata töihin.
Olen huomannut että viionloppuisin täällä on hiljaisempaa,en sitten tiedä mistä johtuu.Voihan se olla että arkisin on yksinäisempää kun muut ovat töissä ja muilla asioilla.
Itselläni oli ainakin aika tylsää kun sairastin tätä flunssaa arkena ja ei ollut muuta tekemistä kuin notkua netissä.
Yritä nyt levätä että vähän piristyt niin kirjoitellaan sitten myöhemmin!
Toivottavasti voit hyvin!!
Kirjuutellaan.
Hyvä että flunssa alkaa olla lannistettu.
Mulla on ollut taas aika ahdistava päivä. En ole saanut tehtyä mitään. Tuntuu, että elämä lipuu ohitse ja että mut on täysin unohdettu. Vaikea uskoa, että jotkut jossain elävät ns. normaalia elämää.
Tällaista sunnuntaita täällä...
Hyvää viikon alkua!
Terve!!
Joo taisi olla virhe palata töihin tänään.Olen aivan kuitti ja pää tuntuu potkupallolta.Perhana kun ei sitä ikinä usko mitään.Taidan olla sellainen ihminen joka ei opi virheistään.Ei nimittäin ole eka kerta kun palaan sairaslomalta liian aikaisin.
Joo tiedän tunteen.Jotenkin sitä masentuneena eristäytyy muusta maailmasta ja tuntuu että ei saisi otetta mistään.
Olen viimeaikoina ajatellut elämääni monelta kantilta ja huomasin että elämäni on aika tyhjää.Päiväni muistuttavat toisiaan todella paljon ja välillä tuntuu kuin eläisi samaa päivää.Olenkohan vienyt tämän tasapainoisen elämäntyylin liian pitkälle.Onko itselläsi samanlaisia tuntemuksia?
Yritä nyt hoitaa itseäsi!!
Uskon että sinullakin kaikki vielä paremmaksi muuttuu.
Kirjoitellaan!!
Moi!
Toivottavasti alat olla jo terve. Minä olen edelleen alamaissa. Eilen suunnilleen vain tuijottelin seinää koko päivän. Yöllä näin kummallisia unia. Nyt mietin, jaksaisiko tänään käydä kaupassa. Ei jaksaisi pukea ja lähteä liikkeelle.
Melkein sama vaikka olisi kuollut.
Mutta rauhoittaviin en ole koskenut vieläkään!
Palaillaan.
Terve!!
Eipä tämä flunssa meinaa parantua millään.Päätä särkee ja räkä lentää.Pitäisi varmaan soittaa työpaikkalääkärille jos tämä ei rupea helpottamaan.
No miten sinä nyt noin maissa olet?
Yritä nyt vähän piristyä!Tiedän että se ei ole helppoa,mutta aina kannattaa yrittää.En oikein tiedä miten sinua auttaisin,muuten kuin kirjoittamalla ja kuuntelemalla täällä netissä.
Toivottavasti olosi paranee!!!
Kirjoitellaan!!
En tiedä itsekään, miksi olen näin maassa. En ole vielä ajatellut tulevaa syksyäkään, mutta jos ajattelisin, niin olisin varmaan ihan lohduton. Kai tämä on vaan tätä masentuneen elämää. Eihän mulle syyttä suotta ole kirjoitettu hullun papereita.
Näin loppukesästä katsottuna olen sitä mieltä, että onneksi säät olivat hyvät. Vaikken pahemmin hyödyntänyt niitä, niin ainakin varmasti oli lämmintä ja aurinkoista niinä kertoina, kun pääsin liikkeelle. Jos olisin toimeliaampi, niin järjestäisin itseni jonnekin lämpimään koko ensi talveksi. Rahaakin tietysti pitäisi olla jonkin verran...
Rauhoittavat ovat edelleen purkissa. Kohta voisikin kehittää jonkun palkkion siitä, jos ei esim. viikkoon ota niitä. Valitettavasti vaan mikään ei tunnu niin kivalta asialta, että se oikeasti palkitsisi.
Aika sitkeä on se flunssa, jos se ei vieläkään ole lähtenyt. Oletko ottanut mitään lievitystä?
Terve!!
Tiedän miltä sinusta tuntuu.Olen itsekin välillä aivan maissa ja koko elämä tuntuu turhalta.Se taitaa kuulua masennukseen ja itse ainakin olen välillä masentunut vaikka siihen ei olisi mitään järkevää syytä.Masennus muutenkin vaikuttaa vähän sellaiselta ailahtelevalta sairaudelta,välillä on hyviä kausia ja välillä huonoja.
Minusta itsensä palkitseminen on hyvä idea.Voihan se olla joku pienikin asia mikä piristäisi mieltäsi.Itse olen huomannut tiettyjä asioita ja hetkiä jolloin oloni tuntuu melkein onnelliselta,mutta ne hetket yleensä katoaa nopeasti.Pitäisi yrittää elää siinä hetkessä mutta jotenkin se aina pääsee karkuun.
Tänään oli jo huomattavasti parempi olo ja muutenkin tuntuu että tämä rupeaa jo olemaan voiton puolella.Täytyy vaan toivoa ettei tule mitään jälkitautia.Lääkkeistä sen verran että en yleensä syö lääkkeitä.Särkylääkettä saatan kuumeeseen ottaa mutta siihen se sitten jääkin.En tiedä miten tuo lääkkeiden syönti on minulle niin vaikeaa.
Yritähän piristyä:)
Kirjuutellaan!!
Tosi kiva kun kirjoitit! Ja hyvä että olet paranemassa. Flunssa on turhauttava tauti.
Lääkkeisiin tuntuu olevan kahtalaista suhtautumista. Jotkut haluaisivat lääkkeen suunnilleen kaikkeen ja rohmuavat niitä jopa monelta eri lääkäriltä. Toiset taas eivät haluaisi niihin koskeakaan. Minusta olisi ihanaa, jos voisi palauttaa kaikki pilleripurkit apteekkiin ja sanoa, että pitäkää rohtonne, mutta en varmaankaan pysyisi edes tässä kunnossa ilman säännöllistä lääkitystä.
Pientä vaihtelua on tullut siitä, kun eräs ystäväni on muutaman kerran soitellut ja kertonut murheistaan. Hänellä on ollut pitkään vaikeaa ja tilanne on nyt kriisiytynyt, mutta hän ei ole masentuvaa sorttia, vaan purkaa kaiken työntekoon. Hän ei kuitenkaan jaksa selvästikään kuulla kenenkään muun vaikeuksista, joten olen vain kuunnellut ja yrittänyt rohkaista. Ehkä hän sen takia uskaltaakin juuri minulle puhua, kun tietää, että en ainakaan voi yläpuolelta neuvoa ja että minullakin menee huonosti. Voin kuvitella, että hänen tilanteensa jostain "normaalista" ihmisestä olisi ihan mielipuolinen, mutta minun näkökulmastani se on ihan ymmärrettävä ja aika tavanomainenkin.
Muuten ei kuulu mitään erityistä. Mutta kirjuutellaan! Ja hyvää loppuviikkoa!
Ajattelin kirjoittaa ja kertoa, että en taida jaksaa enää. Elämässäni on tapahtunut niin paljon pahoja asioita, ettei mikään tuleva voi parantaa minua. Ihmiset kammoavat minua, kun jossain vaiheessa aina ilmenee, miten masentunut ja kielteinen olen. Jos uskallan luottaa johonkin ihmiseen, niin lopulta käy aina huonosti. Mutta en kestä yksinkään.
Tätä on jatkunut liian pitkään. Se että vähän aikaa oli jotain hyvää, vain korostaa sitä, että edessä on pelkkää synkkyyttä. Olen odottanut ja odottanut ja odottanut ja nähnyt, miten kaikki vaan menee yhä synkemmäksi. En jaksa enää.
Huomenta!!
Luin juuri tuon sinun viestisi ja vähän huolestuin,ja minua harmittaa kun en eilen päässyt tänne käymään.
No miten sinä nyt noin masentunut olet vaikka sait lääkkeet sun muut?
Oletko ottanut niitä lääkkeitä?
Minulle aikoinaan lääkäri sanoi että kun aloittaa kuurin niin ensiksi oireet voivat pahentua.
Yritä nyt ottaa niitä lääkkeitä ni eiköhän olosi kohene jonkin ajan päästä.
Ethän vain aio tehdä mitään tyhmyyksiä?
Kenen kanssa minä sitten kirjoittelisin?
Minusta sinulla on vain huono kausi menossa ja uskon että kyllä se vielä paremmaksi muuttuu.
Se nyt vaan on masennuksessa aina tämmöistä vuoristorataa,välillä menee hyvin välillä huonosti.Ei siitä kannata lannistua koska kyllä aina lopulta tulee se parempi kausi.
Tuosta yksin olosta vielä että itsekin joskus vannoin että en tule ikinä tapaamaan itselleni sopivaa paria,mutta elämä on täynnä yllätyksiä.Sen olen huomannut että onni ei tule etsimällä vaan se tulee sitten kun on oikea hetki.
Voisitko kertoa mitä sinulle sitten on tapahtunut?Jos vaikka pystyisin sinua jotenkin neuvomaan.Ymmärrän jos et halua puhua kipeistä ja pahoista kokemuksistasi mutta minua vain harmittaa kun en tiedä miten pystyisin sinua auttamaan.Jos päätät kertoa niin lupaan että en sinua tuomitse ja arvostele,koska otan ihmiset ihmisinä enkä heidän historiansa mukaan.Olen itsekin tehnyt elämäni aikana pahoja asioita joita kadun.
Toivottavasti et ole mennyt tekemään itsellesi mitään ja toivottavasti en kirjoita liian myöhään!!!
Olen kyllä ottanut määrätyt lääkkeet, paitsi en niitä rauhoittavia. Mutta lääkkeet eivät tietenkään muuta elämäni tosiasioita. Kukaan ei halua olla kanssani enkä kestä yksinäisyyttä.
Viime päivinä olen taas kerran huomannut, että ihmisille riittää se, että olen hengissä. Jos en jaksa pitää yhteyttä, niin jossain vaiheessa he huolestuvat, onko tapahtunut jotain. Sitten kun he varmistuvat, että olen elävien kirjoissa, heidän mielenkiintonsa lopahtaa. Se tuntuu loukkaavalta. Jotkut jopa ovat vihaisia, etten esimerkiksi vastaa viesteihin, mutta olen oppinut, että vastattuani heistä itsestään ei sitten taas kuulu mitään kuukausiin.
Tällaista on varmaan monilla vanhuksilla. Odottaa, että vielä jotain tapahtuisi, mutta todellisuudessa edessä on vain luopumista kaikesta. Ainoat muutokset, mitä tulee, on muutoksia huonompaan suuntaan.
Tätä on jatkunut niin kauan, että en tosiaan enää jaksa. Päivät ovat aina samanlaisia, yöt tuskaa. Olen liian masentunut keksimään mitään kivaa tai tekemään edes mitään tavallista. Syksyllä ja talvella voin vielä huonommin enkä kestä enää yhtään yksinäistä syksyä ja talvea.
Vaikka tavallaan olen vihainen sille ihmiselle, joka jätti minut, niin viime kädessä vihaan itseäni, kun pilasin sen suhteen ja mahdollisuuden johonkin uuteen. Välillä käy mielessä, että kostan hänelle kokemani vääryyden tai odotan niin kauan, että näen hänen muuten saavan nenilleen. Mutta todellisuudessa en halua pilata hänen elämäänsä, vaan teen mieluummin jotain itselleni. Se on ainut muutos, mihin voin itse vaikuttaa.
Yritän saada hoidettua "pakolliset asiat" ennen kuin teen mitään ratkaisevaa. Joten jonkin aikaa voin vielä kirjoitella.
Terve!
Kiva kun kirjoitit,meinasin jo huolestua.
Oletko kokeillut keskustella ystäviesi ja lähimmäistesi kanssa tunteistasi.Voihan se olla että he eivät osaa katsoa asioita sinun kantiltasi,ja jos he tietäisivät miltä sinusta tuntuu kun he käyttäytyvät tuolla tavalla niin uskon että he muuttuisivat.Tänä päivänä ihmiset elävät niin kiinni omissa asioissaan että eivät huomaa miten heidän tekemisensä vaikuttaa muihin ihmisiin.
Turhaan sinä itseäsi vihaat.Hänhän sinut jätti ja teki valintansa.Ethän sinä olisi voinut estää sitä mitenkään.Se on helppo erotilanteessa työntää eron syy toisen harteille kuin että myöntäisi syyn olevan itsessään kun ei pysty/halua jatkaa seurustelua.Keksitään tekosyitä missä ei ole totuuden hiventäkään.Olen kuullut aivan naurettavia syitä eroamiseen.Minusta sinun on turha ruoskia itseäsi asioista joihin et voi itse vaikuttaa mitenkään.Se vain on ihmisen luonne että kaikesta syyttää itseään ja näkee itsessään kaikki viat miksi asiat menivät mönkään.Uskon että kun saat asiasi kuntoon ja hieman tuulta siipiesi alle niin kaikki muuttuu parempaan.Sinun pitäisi vain yrittää purkaa kaikki ne suojamuurit jotka olet rakentanut ympärillesi.Tiedän varmuudella että olet ne rakentanut koska itsekin teen sitä.Kun on kerran tullut kunnolla loukatuksi niin sitä vannoo itselleen että ei päästä sitä ikinä toistumaan.
Toivon että pidät itsestäsi huolta ja yrität ponnistaa pois sieltä pohjalta.En haluaisi että tekisit itsellesi mitään koska minusta se olisi liian kova hinta maksettavaksi.Tiedän että jos olet päätöksesi tehnyt niin en päätäsi pysty kääntämään.Toivon että et nyt ottanut nokkiisi kirjoitteluistani ja saarnoista,olen vain niin turhautunut kun en saa mieltäsi piristymään.
Kirjuutellaan!!
Kyllä monikin tietää, miten huonosti mulla menee. Tätä on jatkunut niin pitkään. Varmasti olisi joku jo tehnyt jotain, jos jotain olisi tehtävissä. Mutta kaikilla on omat huolensa ja murheensa eikä kukaan jaksa paneutua juuri minun ongelmiini. Ainoa asia mitä multa tosiaan enää odotetaan, on se että pysyttelen elävien kirjoissa. Se mitä on elämäni sisältö, ei kiinnosta ketään - ainakaan käytännön tasolla. Aina voi hetkisen höpistä vaikka jonkun ammattiauttajan kanssa, mutta sen jälkeen tilanne on aina ennallaan.
Viime yö oli taas hirveä. Itkin ja mietin, miksi piti käydä näin. Mun elämän piti olla aivan toisenlainen. Nyt olen lähinnä ongelmajätettä.
Terve!!
Ei kukaan ole ongelmajätettä.Onhan jokaisella ihmisellä jotain arvoa.Sinun pitää nyt vain yrittää saada asiasi kuntoon.Elämä ei itsestään parane,sen eteen pitää tehdä töitä.Kaikki mitä itse olen saavuttanut elämässä niin olen saanut vaikeimman kautta ja joutunut tosissaan taistelemaan pienimmänkin asian eteen.Helppoa se ei ole ja välillä meinaa usko loppua kun mikään ei ikinä tule helpolla.
Minusta sinun kirjoituksistasi huomaa että itsetuntosi on aivan maissa ja olosi ei voi parantua ellei itsetuntosi kohene.Minusta näyttää että et antaisi mitään arvoa itsellesi.Sinun pitäisi oppia pitämään huolta itsestäsi varsinkin tällaisina aikoina.En tiedä mitä sinulle on tapahtunut mutta luulen että ei asiasi niin huonosti vielä ole että ei niitä voisi korjata.
Minullakin on vähän sama,että ketään ei kiinnosta minun tekemiset ja menemiset.Yhteyttä otetaan vain silloin kun tarvitaan jotain.Olen jo niin tottunut siihen että en enää edes pahemmin mieti muita ihmisiä,enkä muutenkaan katso elämääni sillä silmällä että mitä muut siitä ajattelevat.Elän vain elämääni päivän kerrallaan ja yritän taistella masennukseni kanssa.
Kyllä se kannattaa itkeä ja päästää kaikki ulos.Itse teen sitä noin kerran kolmessa vuodessa ja sitten kun sitä rupeaa tulemaan niin loppua ei meinaa tulla millään.Jälkeenpäin on helpottunut ja vetämätön olo.Tuntuu kuin olisi elänyt kaikki ne vuosien ahdistukset ja masennukset siinä pienessä hetkessä uudestaan.Minulla kun on tapana niellä kaikki ja piilottaa tunteeni kunnes läikkyy yli.
Siinähän se juuri onkin: pitäisi taistella ja yrittää, mutta kun en enää jaksa. Liian yksinäistä. Ei kukaan kestä tällaista hullua. Pitäisi muuttua toisenlaiseksi, mutta en pysty muuttumaan ilman tukea ja kaiken tapahtuneen jälkeen.
Sitä paitsi ei se ole ihan niinkään, etten arvostaisi itseäni. Itse asiassa se on yksi asia, mikä katkeroittaa, että olin mielestäni hyvä kumppani sille ihmiselle, joka jätti mut. Meillä oli tosi paljon yhteistä ja monesti ihmettelimme, miten hyvin kaikki loksahteli paikoilleen. On hirveän masentavaa, kun kaikki on jo ohi, vaikka ymmärränkin, että olen masentuneena kaikkein vähiten toivottua seuraa. Lehdetkin on tyännä juttuja siitä, että pitää välttää ihmisiä, joilla on tarpeita, jotka on henkisesti heikkoja jne.
Hienoa että olet jaksanut taistella ja sinulla on nyt perhe, joka tuo sisältöä ja merkitystä. Mun osani on toisenlainen. Ja kiitos että olet yrittänyt kannustaa.
Yritä nyt etsiä jokin asia josta saat voimaa ja palaudut hieman tuosta raskaasta jaksosta.Tottakai se on rankkaa jos on pidemmän aikaa mennyt vähän huonosti,mutta se pitää löytää joku asia joka saa sinut latautumaan ja keräämään voimia.Eihän sitä vajaa kuntoisena pysty mitään tekemään.
Sehän on sitten sen toisen osapuolen menetys jos teillä meni niin hyvin.Lähipiirissäni olen nähnyt monta tapausta jossa toinen osapuoli ei tajua omaa onneaan ja jättää toisen.Sitten on jälkeenpäin itketty ja muisteltu miten hyvin asiat ennen olivat.
En jaksa etsiä enää mitään. Minä olen se osapuoli, joka jäi itkemään. Olisihan se toinen osapuoli voinut palata, jos olisi halunnut.
Kiitos vielä kaikesta.
Yritän vähän syödä ja ulkoilla, jos se auttaisi.
Huomenta!!
Minusta ulkoileminen on hyvä idea.Raitis ilma piristää ja itselläni se ainakin auttaa jos on oikein huono olo.Kuntosalilla käynti on minua auttanut huomattavasti koska siinä tunnen saavuttavani jotain.Jo salille pääsy on pieni voitto minulle,ja rehkimisestä tulee hyvä olo.Minusta sinun pitäisi yrittää etsiä joku harrastus jossa pääsisit onnistumaan ja saavuttamaan jotain.Jos mielesi sitä kautta kohentuisi kun tulisi onnistumisia.Olen huomannut että pelkkä siivoominen kohentaa oloani.
Turha sinun on menneitä murehtia,koska se ei vie sinua eteenpäin.
Terve!!
Kävitkö ulkoilemassa?
Miten olet muuten voinut?
Itse olen taas aivan kypsä kun on tämä sunnuntai.En ymmärrä mikä tässä päivässä on sellaista että potuttaa ja vetää mielen haikeaksi.No kai joskus viellä tulee sunnuntai joka ei masenna näin paljon.
Kirjoittele jos jaksat!!
Terve!!
Kävitkö ulkoilemassa?
Miten olet muuten voinut?
Itse olen taas aivan kypsä kun on tämä sunnuntai.En ymmärrä mikä tässä päivässä on sellaista että potuttaa ja vetää mielen haikeaksi.No kai joskus viellä tulee sunnuntai joka ei masenna näin paljon.
Kirjoittele jos jaksat!!
Hei vaan.
Kiitos kun muistat. En ole käynyt missään. Päivätkin ovat menneet sekaisin, joten ei tunnu niin sunnuntailta kuin yleensä. Rauhoittaviin en ole tarttunut, vaikka on kyllä ahdistanut. Ehkä pitää jossain vaiheessa kokeilla, auttaisiko ne yhtään.
Olen ilmeisesti ollut koko kesän vähän omissa maailmoissani. On jäänyt esimerkiksi maksamatta joitakin laskuja. Onneksi huomasin avata karhukirjeet ihan viime hetkellä. Muisti tuntuu huononevan, kun on masentunut, sillä luulin maksaneeni kaikki laskut ajallaan.
Tiedätkö mitään kivoja nettisivuja? Olen nykyään totaalisen kyllästynyt Suomi24-palstoihin. Keskusteluissa on todella negatiivinen sävy. Ihmiset haukkuvat toisiaan eikä mistään keskustella kunnolla. En tietenkään ole ihan joka palstaa seurannutkaan. Masennus-palstan lukemista olen vähentänyt, koska ahdistun, jos luen liikaa muiden masentuneiden juttuja.
Pian alkava syksy huonontaa oloa. Pahinta on se, kun ei voi lähteä ulos kun siltä tuntuu, vaan joutuu varustautumaan. Myös valon määrän väheneminen tuntuu.
Miten itse voit?
Terve!!
Minulla menee ihan hyvin.Sanoin viime perjantaina itseni irti ja sen jälkeen olo tuntui niin kevyeltä että hyvä ettei lentoon lähtenyt.Sain sen toisen työpaikan ja nyt odottelen että pääsisi aloittamaan ne uudet hommat.
Joo tiedän tunteen!Itsellänikin on aikoja jolloin huomaa olleensa aivan omissa maailmoissaan.Hajamielisyys taitaa kuulua myös masennukseen.Kai sitä on jotenkin niin väsynyt että ei jaksa ajatella mitään.
Kyllä se kannattaa kokeilla niitä rauhoittavia,jos ne vaikka helpottaisi oloasi.Lääkäri aina paasasi minulle että ei ne lääkkeet voi auttaa jos niitä ei syö.
En itsekkään nykyään pahemmin näillä palstoilla pyöri,koska huomasin että ne vetävät mieleni maihin.Ei ole kiva lukea miten huonosti muilla ihmisillä menee.Sitten on vielä se riitely ja haukkuminen.En oikein ymmärrä mikä ihmisiä nykyään vaivaa.Valitettavasti en tiedä oikein muita palstoja,mutta ilmoittelen jos törmään johonkin hyvään palstaan.
Joo tuo syksy on välillä vähän syvältä.Joinain vuosina minulla on syksyllä ollut ihan hyväkin olla,ja nyt tuntuu että tästä syksystä voisi tullakin ihan mukava.
Oletko kokeillut kirkkaampia lamppuja?Olen jostain lukenut että ne auttavat pimeinä aikoina pitämään mielen virkeänä.Onhan valohoitojakin olemassa kai?En ole tutustunut niihin sen tarkemmin.
Itse olen ajatellut ostaa sellaisen herätyskellon joka alkaa pikkuhiljaa lisäämään valoa ja kirkastumaan.Jotkut sanovat että sellaisella herää lempeämmin,Itse kun hyppään mélkein suoraan saappaisiin aamulla.
Yritä nyt vähän kokeilla sitä ulkoilua!!
Uskon että se helpottaisi oloasi ja mielesi vähän piristyisi.Raitis ilma tekee aina hyvää.
Toivottavasti voit jo paremmin!!
Kirjoitellaan!
Onnittelut uuden työpaikan johdosta!! Tosi hieno juttu! En ole aikoihin kuullut, että kukaan saisi uutta työpaikkaa.
Syksyyn liittyy tietysti muutakin kuin pimeys, mutta voisihan jotain valohoitoakin ajatella. Masentuneena vaan on vaikea saada mitään ajatuksia toteutetuksi. Jos pitäisi kiinni edes jostain vuorokausirytmistä, niin sekin voisi auttaa. Mutta eihän se onnistu. Jos ostat sellaisen erikoiskellon, saat sitten kertoa, miten se vaikuttaa käytännössä.
Ulkoilut on jääneet vähiin. Siinä mielessä on ihan sama, mikä vuodenaika nyt on. Kunpa voisi käydä nukkumaan ja herätä vasta joskus ensi keväänä. Tai ei koskaan...
Kirjoitellaan, jos ollaan elossa.
Terve!!
Taas yksi työpäivä takana ja olen ihan kuitti.Tuntuu että aika ei kuluisi millään kun odotan että uusi työni alkaisi.Onhan minulla nyt paljon parempi olo kun sanoin itseni irti,mutta kun ei jaksaisi odottaa!!!
Kuinkas itselläsi menee?
Yritä nyt vähän ulkoilla koska se piristää.Siitä on kai tieteellistäkin faktaa ja itselläni se ainakin toimii.Sitten kun pääsee liikkeelle niin tuntuu jo siltä että olisi saavuttanut jotain.Vaikeintahan siinä on se aloittaminen.
Joo ilmoittelen sitten kun saan sellaisen kellon.Täytyy vaan toivoa että se nyt jotenkin toimii.
Tiedän tunteen kun haluaisi vain nukkua.Ajoittain olen vähän kateellinen eläimille kun he menevät talviunille.Oisihan se mukavaa jos pystyisi nukkumaan talvet ja kesällä sitten eläisi koko vuoden edestä.
Nyt pitää emäntää lähteä viemään kauppaan!!!
Kirjoitellaan myöhemmin!!
Hienoa, kun pääset siihen uuteen työhön. Minä olen ollut aivan vetämätön ja lähinnä velttoillut sisällä. Vuorokausirytmi on sekaisin eikä oikein mitään syytä yrittää mitään. Toivon välillä, että tapahtuisi joku ihme, että paranisin yhtäkkiä tai saisin miljoona euroa rahaa (huomattavasti vähempikin riittäisi) tai että posti toisi kirjeen, joka muuttaisi kaiken - mitä se sitten merkitsisikin. Mutta mitään ei tapahdu.
Olen muutaman kerran käynyt tuolla lemmikki-palstalla, kun olen miettinyt, pitäisikö ottaa joku lemmikkieläin. Mutta ei siitä taitaisi tulla mitään. Tylsistyisi eläinparka virikkeiden puutteessa.
Vointeja!
Terve!!'
Olen itsekin ollut vähän väsynyt enkä ole oikein jaksanut täällä pyöriä.Aika tuntuu menevän nyt niin hitaasti kun odottelee sen uuden työn aloitusta.Kyllä sen taas huomaa että syksy on tulossa kun minullakin on unentarve lisääntynyt.
Joo ei se raha ikinä haitaksi ole ja kyllä se min
unkin elämää helpottaisi huomattavasti.Lotto on kyllä vetämässä taas mutta saas nähdä.Onhan niitä ihmeitä ennenkin tapahtunut.
Sehän voisi olla ihan hyväkin idea ottaa jok
u lemmikki.Sinunkin olisi pakko nousta aamulla hoitamaan sitä:)Siinähän sinulla virikkeitä olisi kun pääset hoivaamaan sitä.Itse en enää jaksa/halua lemmikkiä koska olen kaksi koiraa menettänyt syövälle ja vieläkin joskus kaipaan niitä.Sitä luultavasti vertaisi uutta koiraa niihin vanhoihin eikä se olisi reilua koska ovathan nekin yksilöitä.
Kirjoitellaan!!
Hei taas. Kyllä alkaa tehot vähetä, kun kesä loppuu. En saa oikein mitään aikaiseksi ja kaikki kyllästyttää. Eilen aamulla oli niin ahdistava olo, että harkitsin rauhoittavan ottamista, mutta selvisin siitä sitten jotenkin. Eli purkki on vieläkin avaamatta, vaikka luulin, että vetelisin pillereitä ainakin kerran päivässä (määräyksen mukaan max on 2 kappaletta).
Joko olet aloittanut uudessa paikassa? Kävin ensimmäisen kerran lukemassa työttömyys-keskustelua ja täytyy sanoa, että olen onnellinen, etten joudu tappelemaan työkkärin ja sitä kautta toimeentuloni kanssa. Näin masentuneena sitä ei vaan kestäisi. Tulot on tietysti hirveän pienet, mutta en osaa enää oikein kuvitellakaan, millaista olisi, jos saisi kunnon palkkaa. Voi olla, että lottovoittokin osuu helpommin kohdalle kuin hyvä työpaikka ja kunnon palkka.
Rahanmenoa olisi taas tiedossa, kun hammasta särkee. Olen yrittänyt jättää karkit ostamatta, mutta jostain se hammaspeikko on ilmeisesti päässyt iskemään. Inhottaa mennä istumaan suu auki pää alaspäin, kun joku tunkee sormensa suuhuni. En ole koskaan saanut selville, odottavatko hammaslääkärit, että heidän kysymyksiinsä vastataan, kun potilas ei pysty puhumaan. Ainakin minulta ne aina kyselevät jotain ja sitten kun pääsee siitä piinasta, haluaakin jo unohtaa kaiken ja lähtee - kassan kautta - kotiin. Kotona sitten taas muistaa, mitä olisi pitänyt kysyä!
Kun vaan jaksaisi elää taas yhden illan ja selviäisi huomiseenkin.
Kirjoittelemisiin.
Terve!!
Olen itsekin huomannut että minulla on unentarve lisääntynyt.Ei meinaa millään saada silmiä auki aamuisin kun pitäisi herätä.Illalla ei taas tunnu saavan millään unta.Minulla muutenkin unen määrä lisääntyy talvisin ja kesäisin pärjään vähemmällä unella.
Uusi työni alkaa maanantaina ja tämä odottaminen on ruvennut risomaan.
Tiedän millaista se työkkärin kanssa kinaaminen on.Itse aikoinaan katsoin paremmaksi mennä töihin kuin tapella jokaisesta pennistä työkkärin ja sossun kanssa.
Ei se palkka juuri muuta mitään.Itselläni ainakin menot kasvavat tulojen myötä ja elintaso pysyy jotakuinkin samana kuin työttömänä.Ainoa hyvä asia on että saa kaikki laskut aina ajoissa maksettua mutta muuten en paremmin eroa huomaa.
Joo ei se hammaslääkäri minunkaan lempi paikka ole.En vain ymmärrä mikä siitä niin etovan paikan tekee.Kai se alkaa jo lapsena.
Kyllähän sitä aina huomiseen jaksaa:)
Tajusin juuri että minulla ei ole ollut 1,5 vuoteen kunnon lomaa ja nyt pitäisi uudessa työssä jaksaa melkein vuosi.No kai sitä jotenkin pärjää ja eihän minulla ole vaihtoehtoja.Minun taustoilla kun ei sitä työtä oikein saa.
No mutta yritä nyt pärjäillä niin kirjoitellaan.
Ja muista ottaa sitä lääkettä jos siltä tuntuu!!
Eihän ne muuten auta ja eikä se sinusta huonoa ihmistä tee jos tarvitset lääkitystä.
Kiitos taas viestistäsi! Olen nyt ottanut parina päivänä sitä rauhoittavaa ja kyllä se selvästi on auttanut. En ole ihan niin ahdistunut ja pystyn jopa tapaamaan ihmisiä. Tai siis yhden ihmisen tapasin, mutta tapaaminen kesti useamman tunnin ja olin ihan ystävällinen enkä pahantuulinen ja ahdistunut kuten yleensä.
Yritän silti pitää purkin pääsääntöisesti kiinni, ettei tulisi riippuvuutta. Olisi upeaa, jos voisi olla sellainen tasapainoinen ja hyvä fiilis aina, siis ihan ilman pillereitäkin.
Mitenkähän jaksat ilman lomaa niin pitkään? Voisitko ottaa muutaman päivän palkatonta, jos haluat vaikka vähän pidennystä joulunviettoon tms? Itse aikoinani tein suht paljon ylitöitä ja pidin niitä sitten vapaina. Tuntui aina kivalta, kun kellokortti näytti plus-tunteja. Valitettavasti vaan jouduin lopulta jäämään s-lomalle, jolla edelleenkin olen. Jäi aika monta plus-tuntia pitämättä vapaina (rahana niitä ei saanut).
Muuten - sinähän juuri sait työpaikan sinun taustoillasi! Joten ei se ihan mahdotonta voi olla. Ja seuraavalla kerralla, jos joskus haet uutta työtä, sinulla on kokemusta siitä nyt alkavasta työstä!
Minun taustallani taas on oikeasti tosi vaikea saada työtä, jos joskus joudun työnhakuun. Työhistoriassa on vuosien aukko eikä ne edelliset työpaikat kovin kummoisia ole olleet.
Nyt hyviä öitä ja huomisia!
Huomenta!!
Kiva kuulla että voit paremmin!!
Otin tämän loppuviikon palkatonta mutta minulla on asioita joita pitäisi hoitaa,joten se siitä lepäämisestä.Olenkin keskustellut vaimoni kanssa että saa nähdä kauanko tällaista jaksan.En missään nimessä haluaisi ajaa itseäni loppuun ja olen kerran sen melkein tehnytkin.Täytyy nyt katsoa mitä tuleman pitää.Olen kuullut vähän pahoja huhuja tuosta työstä johon olen menossa mutta en voi uskoa ennenkuin näen omin silmin.Onhan siellä hyvä palkka mutta ei se raha niin tärkeää minulle ole että pitäisi sietää ihan mitä vain.Muutenkin on vähän haikea olo kun lähti tuosta edellisestä työpaikasta.Olihan siellä välillä puuduttavaa mutta nyt kun se loppui niin ei muista kuin ne hyvät hetket.Onneksi en polttanut siltoja takanani ja siellä on varmasti minulle aina paikka vapaana.
Joo onhan se aina kotiin päin kun kertyy noita työtodistuksia.Itsellänikin on työhistoriassa 2 vuoden aukko ja aina työhaastattelussa se tulee esille.Olin silloin paniikkihäiriön takia sairaslomalla mutta en viitsi sitä mainostaa.Olen kyllä muuten kertonut aina avoimesti paniikkihäiriöstä haastatteluissa.Jotenkin en pysty valehtelemaan edes silloin kun totuudesta on pelkkää haittaa minulle.
Muista nyt lääkitä itseäsi jos siltä tuntuu.Eihän se ahdistus muuten voi hävitä.Itselläni oli paniikkihäiriön kanssa samanlaista ahdistusta mutta loppujen lopuksi sain sen kuriin.Olenkin oppinut elämään sen kanssa enkä tarvitse lääkkeitä enää.Onhan minullakin huonoja hetkiä mutta jotenkin saan ne kohtaukset aina kuriin ennenkuin ne ehtivät edes kunnolla alkaa.
Kirjoituksestasi huomaa että voit selvästi paremmin.Uskon että se siitä paranee kun lääkitset itseäsi.Itse en ainakaan pärjännyt ahdistuksen kanssa ilman lääkkeitä aluksi.
Kirjoitellaan!!
Vointini on taas huonontunut enkä ole jaksanut kirjoittaa. Tänään etenkin ahdistus on levinnyt koko kroppaan eikä varmaan olisi liioiteltua napata yksi rauhoittava, mutta en ole sitten sitäkään ottanut. Sunnuntait ovat todellakin ankeita päiviä. Jotenkin täytyy yrittää selvitä eteenpäin.
Sinulla on nyt sitten uuden työn alkaminen käsillä. Jännittävää. Kerro, kun ehdit, millaista siellä on. Oikein hyvää viikkoa!!
Huomenta!!
Kyllä nuo sunnuntait on aivan syvältä.Itsellänikin oli taas mieli aivan maissa sunnuntaina.En edes muista milloin viimeeksi olisi sunnuntai ollut jotenkin mukava.
Työt alkoi eilen ja pää on aivan pyörällä.Eilen tuli niin paljon tietoa pienessä ajassa että tuntui että pää räjähtää.Talo on muutenkin aivan tolkuttoman kokoinen ja minulta menee varmaan kuukausi ennenkuin opin siellä liikkumaan.Onneksi tässä on kahden viikon perehdyttämisjakso ettei ihan oman onnensa nojaan jätetä.Nyt pitäisi pitää vielä mieli virkeänä että oppii uusia asioita ja talon tapoja mutta saa nyt nähdä.Juttelimme vaimoni kanssa että jos tämä työ aivan mahdottomalta tuntuu niin ei minun mikään pakko ole siellä olla.Työ on vielä vuorotyötä joten saa nähdä kestääkö pääni sellaista.En kyllä ihan helpolla meinaa luovuttaa koska työ tuntuu mielenkiintoiselta mutta niinhän se aina alussa menee.
Harmi että vointisi on huonontunut!
Muista ottaa lääkettä jos sinun olosi käy sietämättömäksi.Eihän sinun kaikkea tarvitse kestää.Jos ne lääkkeet auttavat niin kyllähän niitä kannattaa silloin ottaa,kohtuuden rajoissa tietenkin.Eihän se sinusta huonoa ihmistä tee jos joudut niitä ottamaan.Itselläni oli aina sellainen tunne että olen jotenkin huono ihminen ja epäonnistunut elämässä kun en pärjännyt ilman lääkkeitä.
Toivottavasti rupeat voimaan paremmin!!
Vuorotyöstä johtuen en varmaan ehdi joka päivä kirjoittamaan mutta yritän käydä täällä niin usein kun vain pystyn.
Kirjoitellaan!!!
Kiitos viestistä!! Pian olet vanha tekijä siellä työpaikalla ja voit opastaa uusia työntekijöitä. Tuollaiset tunnelmat on itsellänikin ollut joskus uudessa paikassa. Vuorotyöstäkin olen joskus tykännyt, koska siinä pääsee välillä arkisin hoitamaan asioita, kun ei ole niin paljon ruuhkaa missään. Ja kyllähän töistä aina poiskin pääsee, joten katsele rauhassa, millaista siellä on.
Huono oloni on jatkunut ja kävi vielä niin ikävästi, että jopa unohdin lääkärin vastaanoton. Raivostuttavaa. Toivon, että saan uuden ajan mahdollisimman pian, sillä nyt todella tarvitsisin sitä. Harmittaa todellakin hirveästi, etten muistanut mennä. Olen niin väsynyt ja maassa, että unohtelen tällä tavalla. Olen kirjoitellut asioita lappusille, joita en sitten jaksa katsoa.
Eilen illalla oli pakko ottaa yksi rauhoittavakin, mutta odotettuani ehkä tunnin sen vaikutusta, totesin, ettei se mitään auta. Ehkä olisi pitänyt ottaa toinen samanlainen, koska annostus on 1-2 tablettia tarvittaessa. Mutta en jaksanut uskoa lääketieteeseen niin paljon.
Kaiken lisäksi eilen soitti ulkomailta eräs tuttava, josta en ole kuullut mitään moneen vuoteen. Tuntui niin tyhmältä, kun ei ollut mitään kerrottavaa. Yritin pysyä yleisissä asioissa, kuten hyvässä kesässä säiden osalta, mutta tietenkin tämä tuttava sitten kysyi, että mitä tein, kun oli niin hienot ilmat (kävinkö uimassa, olinko maaseudulla yms). Puhelusta jäi ikävä olo, vaikka ensin ilahduinkin, että joku vielä vuosienkin kuluttua soittelee. Ilmeisesti tämä tuttava oli kuitenkin saanut puhelusta jotain, koska hän soitti heti tänään uudelleen! Olin lähtökohtaisestikin niin uupunut, että sanoin olevani menossa nukkumaan. Mahtoi tyyppi ihmetellä vuorokausirytmiäni...
Valitettavasti tämä on nyt vaan tällaista vaikerointia minun osaltani, mutta kiva jos ehdit joskus kirjoitella. Moi!
Huomenta!!!
Uskon että se tuolla töissä rupeaa luistamaan kun oppii talon tavoille.Ajatus siitä että minun ei ole pakko siellä olla tuo minulle lohtua ja helpottaa oloani.En yleensäkään voi sietää sitä että minun olisi pakko tehdä jotain tai pakko olla jossain.Kai olen jollain tavalla kontrolli friikki koska stressaan yleensä sellaisistakin asioista joille en mahda mitään.Olen kyllä yrittänyt oppia olemaan huoleton mutta vaikeaa se on.
Tuo unohtelu ja hajamielisyys kuuluu tuohon masennukseen ja turha niitä on harmitella.Kerrot vain lääkärille mitä tapahtui niin uskon että hän ymmärtää.
Itselläni kun ahdistus käy kunnolla kimppuun niin ei ole lääkkeet autellut.Sen aikoinaan huomasin että ne kannattaa ottaa ajoissa ettei se ahdistus ehdi saada kunnolla otetta.
Joo minulla on vähän samanlainen homma.Vanhat kaverit kun kyselee mitä olen touhunnut niin vastaukseni on miltei aina että olen ollut töissä ja viettänyt kotona aikaa.Välillä se saa mieleni aivan maihin kun minusta tuntuu että minulla ei olisi mitään muuta elämää kuin työ ja perhe.Sellaisen kuvan luultavasti ulkopuoliset minusta saa.Yleensäkin kun olen näin nuori niin niin kutsutut kaverini vain bilettävät ja ryyppäävät eivätkä voi ymmärtää kun vietän rauhallista perhe-elämää.En ole kuullut kavereistani vuoteen mitään ja minusta eivät he enää edes kavereitani ole.He eivät edes lähettele viestiä eivätkä muuten ota yhteyttä.Olen itse yrittänyt välillä olla yhteyksissä mutta eihän se toimi jos se on yksipuolista se yrittäminen.
Sitä vartenhan tämä palsta on olemassa että kerrotaan omista huolista ja ongelmista.Välillä menee hyvin ja välillä vähän huonommin.Eihän se elämä aina voi yhtä juhlaa olla.
Kirjoitellaan!!!
Kiitos taas kun kirjoitit!
Varmaan on hyvä pitää itsensä henkisesti vapaana lähtemään, jos työ ei ole sopiva. Jaksaa paremmin, kun ei ole pakko jaksaa. Minäkin haluaisin vielä joskus kokeilla jotain työtä sillä periaatteella, että saisin lähteä heti, jos en jaksaisi. On päiviä, jolloin olo on niin normaali, että ihmettelee, miksi on s-lomalla. Sitten on päiviä, jolloin ihmettelee, pysyykö hengissä edes paria tuntia pitempään. Eikä oikein voi ennakoida, milloin mitäkin on.
Viime aikoina ahdistukseeni on liittynyt sellaista fyysistäkin pahoinvointia, että tärisen, vapisen ja vuorotellen tulee kylmä ja kuuma. Yölläkin saatan herätä siihen, että on tosi huono olo ja että pitää lisätä tai vähentää peittoa. Samalla ahdistaa hirveästi. En keksi asialle muuta selitystä kuin sen, että paha olo puskee pintaan kaikin tavoin. Ehkä pitäisi selostaa tämä kaikki lääkärillekin, mutta tuskin se ainakaan uusia lääkkeitä määräisi, kun niitä nykyisinkin on jo niin paljon, että olen ihan konkurssissa lääkelaskujen takia.
Nyt ainakin voit sanoa ihmisille, että olet aloittanut uudessa työpaikassa, jos joku kyselee!
Kirjoittelemisiin!
Huomenta!
Tänään olisi sitten 9 tunnin työpäivä edessä.Saa nähdä kuinka väsynyt sitä tämän vuoron jälkeen on.En ole oikein tottunut vielä tällaiseen vuorotyöhön,ja unirytmini on vielä hakusessa.
Oletko varma että sinulla ei ole paniikkihäiriötä?
Nuo ahdistuksesi oireet ovat ainakin aivan samankaltaisia.Kannattaa kertoa noista oireista lääkärille jos hän vaikka osaisi selittää tai ainakin ottaa selville mihin ne liittyy.Itselläni oli juuri tuollaisia oireita paniikkihäiriössä ja usein yöni menivät sillälailla että en pystynyt kuin puristamaan tyynyä kun luulin että kuolen.
Olen viime aikoina ollut taas vainoharhainen vaimoani kohtaan ja tentannut häntä jatkuvasti.Se että hän pettäisi minua on varmaan pahinta mitä tiedän.En tiedä mikä minuun taas on mennyt.Välillä vain tuntuu että näkisin hänessä ja hänen käytöksessään kaikki ne pettäjän merkit.Olenkin yrittänyt keskustella hänen kanssaan näistä asioista,mutta hankalaa se on ollut.Luulen että itsetuntoni on niin huonossa jamassa että se aiheuttaa näitä ongelmia.Monesti olen miettinytkin että miksi hän edes seurustelee minun kanssani kun minussa ei ole mitään hyviä puolia.Olemme sopineet että jos pettää niin se on sitten siinä,vaikka olisi kuinka monta lasta.Itse en voisi ikinä sellaisen jälkeen jatkaa vaikka rakastaisin kuinka paljon.
Olihan minulla pitkään parempi kausi päällä mutta en tiedä mikä tämän "romahduksen" aiheutti.Luulen että yksi osasyy on ollut tämä vuorotyö,kun ei ole enää niin paljon yhteistä aikaa.
Minua suorastaan vituttaa olla tällainen vainoharhainen mutta onneksi se ei purkaudu väkivaltaisuutena,se nyt vielä puuttuisi.En silti usko että tällainen on vaimostani kivaa ja tämä varmasti loukkaa häntä tosi paljon.En vain voi itselleni mitään ja se raivostuttaa minua.Harmittaa kun on aikaisemmin ollut huonoja kokemuksia parisuhteesta niin ne sitten vielä heijastuu nykyiseen suhteeseen.
Anteeksi tämä vuodatukseni!!
En haluaisi vaivata sinua näillä ongelmilla koska onhan omissa ongelmissasi sinulle aivan tarpeeksi.
Kirjoitellaan!!
Hei!
Ihan hyvä että kirjoitat kaikesta. Et mielestäni ole kovin vainoharhainen, koska huomaat itsekin ajatustesi kiertävän vääränlaisia ratoja. Tilanne saattaa tasaantua, kun pääset työrytmiin sisälle. Alku aina hankalaa... Mutta perhe on tietysti tärkeämpi kuin työ. Mielestäni ei kannata yrittää liikoja töissä, jos lopulta romahtaa paineiden takia. Ehkä voisitte yhdessäkin käydä jossain juttemassa. Joka tapauksessa on mielestäni ihan oikein, jos vihaat pettämistä ja jättämistä. Nyt vaan se tunne kohdistuu väärään henkilöön. Oikea kohde on joku, joka todellisuudessa on tehnyt väärin sinua kohtaan.
Muistan muuten jostain lukeneeni, että masennukseen liittyy usein jonkinasteista, mutta yleensä ohimenevää vainoharhaisuutta.
En tiedä paniikkihäiriöistä oikein mitään, joten en osaa arvioida olisiko itselläni sellaisia. Vähän huolestuttaa, jos masennuksen lisäksi alkaa tulla muitakin juttuja.
En ole saanut yhteyttä lääkäriin. Odotan kovasti, että saisin uuden ajan sen missatun tilalle.
Koita jaksaa! Ja kirjoittele ja vuodata taas ihan vapaasti!!
Ajattelin kysellä kuulumisiasi, kun et ole vähään aikaan kirjoitellut. Toivottavasti olet hengissä. Ymmärrän kyllä, jos et jaksa kirjoittaa.
Itsekin olen taas ollut sydän sykkyrällä ja muutaman rauhoittavankin olen viimein uskaltanut ottaa. On niin ristiriitaista, kun ulkoisesti voisin hienosti ja näytänkin varmaan hyvinvoivalta, mutta sisintä raastaa ja tuska viiltää. Aamuisin yritän pitkittää silmien avaamista, koska olen niin kauhuissani alkavan päivän tuskista. Tänään naapurissa porattiin jotain niin kovaa, että en pystynyt nukkumaan, mutta silti vaan yritin porauksen taukohetkillä paeta takaisin uniin.
Vaikka en missään tapauksessa haluaisi kuolla väkivaltaisesti oman käden kautta, niin jotenkin vaan tuntuu, että jokin oikein paha hetki kun tulee, niin sen itsemurhan sitten tekee vain päästäkseen pois.
Voimia sinulle! Olet mielessäni.
Terve!!
Hengissä ollaan mutta väsyneenä.Menetin yöunet ja kaikki tuon vainoharhaisuuden takia ja olen laahustanut töissä kuin kuollut.Tänään sitten sain viimein otettua nokoset joten olo on vähän parempi.
Selvittelimme vaimoni kanssa näitä asioita ja tulimme siihen tulokseen että ongelma on siinä,että emme keskustele tarpeeksi avoimesti tunteistamme.Olen nyt vuodattanut kaiken vaimolleni ja oloni tuntuu niin kevyeltä.Sovimme että opettelemme olemaan toisiamme kohtaan avoimempia.Onhan se ihan loogista että rupeaa ahdistamaan kun ei tiedä missä mennään.
Harmi että olet taas voinut huonommin ja minulla on vähän huono omatunto kun en ole pystynyt kirjoittelemaan.Toivon että rupeat voimaan paremmin!!
En itsekkään aikoinaan näyttänyt ulkopuolelle miten huono olo minulla oli.Jollain tavalla sitä pitää asiat aina sisällään ja kärsii yksin,vaikka sitä tietää että jos keskustelisi jonkun kanssa niin siitä voisi olla apua.
Olen viime päivinä ajatellut itseni tappamista todella paljon.Meinasin jo yksi aamu ajaa autoni tolppaan kun olin niin vihainen itselleni.Sanoinkin vaimolleni että ei tällä päällä tee mitään,ja olisi ihan sama vaikka sen ampuisi irti.En vain pysty tekemään sitä kun mietin millaisen perinnön jättäisin lapsille ja muille läheisille.He syyttäisivät varmasti itseään ja kärsisivät lopun elämäänsä.
Yritä nyt purra hammasta ja älä vaivu epätoivoon.Kyllä asiat aina paremmaksi muuttuu.
Yritän kirjoitella nyt useammin mutta en uskalla luvata mitään kun en tiedä mitä tässä vielä tulee eteen.
Kiva kun kirjoitit! Mutta ei sinun tarvitse yli voimiesi kirjoitella ja minusta huolehtia. Voinhan aina kirjoittaa tänne ja sinä voit lukea viestit omia aikojasi.
Varmasti kuolemasi varjostaisi kaikkien läheistesi elämää koko heidän elämänsä ajan - etenkin jos kuolisit oman käden kautta. Sekin että olisit pari vuotta umpimasentuneena tekemättä mitään olisi varmasti parempi vaihtoehto kuin kuolla yhtäkkiä. Mutta ymmärrän kyllä, että kaikkea ei jaksaisi miettiä muiden ihmisten kannalta, kun itsellä on voimat loppu. Olenhan minäkin jatkuvassa itsemurhavaarassa. Jos tarpeeksi sekottaisin päätäni, niin voisin tehdä jotain, mitä en missään tapauksessa tekisi pää selvänä.
Vaimosi kanssa olet pystynyt keskustelemaan ihailtavalla tavalla. Se on tosi iso asia!!
Voimia kaiken keskelle!
Terve!!
Joo nyt on mennyt vähän paremmin,mutta silti nuo itsemurha ajatukset kummittelee taustalla.No kai tämä vielä paremmaksi muuttuu.
Töissä pitäisi ensi viikolla alkaa itsenäisesti tekemään hommia,mutta saa nähdä mitä siitä tulee.
Tuossa kahden viikon perehdytyksessä tuli niin paljon tietoa yhdellä kertaa,että ei sitä kaikkea voi muistaa.En muutenkaan tiedä totunko tuohon vuorotyöhön ollenkaan.Etenkin nuo iltavuorot on minulle erittäin raskaita,kun ei näe muuta perhettä juuri ollenkaan.Olen huomannut että nuorimmalle tyttärelleni se on ollut vähän raskasta ja outoa kun en ole ollut kotona kun hän tulee tarhasta.Päivät tuntuu muutenkin loputtomilta kun pääsee vasta ilta kymmeneltä kotiin.
Miten itselläsi on mennyt?
Toivottavasti paremmin!!Olen taas kironnut tämän olotilani alimpaan helvettiin.Olen niin kyllästynyt kun aina tulee näitä huonoja kausia.
En ole juuri muuta tehnyt kun nukkunut ja silti minua väsyttää.No kai sitten ensi keväänä taas rupeaa unentarve vähenemään.Ei vain jaksaisi odottaa.No onhan talvessakin hyvät puolet mutta enemmän pidän kyllä kesästä.
Kirjoitellaan taas!!!
Jos et jaksa siellä töissä, niin eihän siellä ole pakko jatkaa. Minusta tuntuu, että et saa muutenkaan tarpeeksi apua masennukseesi. Sama juttuhan minullakin oikeastaan on, vaikka käynkin lääkärissä ja syön lääkkeitä. Silti on aina paha olo.
Viikonlopun aikana mietin, että elämäni ei voi jatkua näin. Yritin miettiä, minne voisin mennä vähäksi aikaa töihin kokeilemaan, miltä se tuntuisi. Mutta ei tullut mitään mieleen. Suunnittelin myös ohjelmaa tälle päivälle, kun alkaa uusi viikko. Mutta heti kun heräsin, tajusin, että olo on taas niin hirveä, että en pysty tekemään mitään. Se mikä eilen vielä kiinnosti, tuntuu nyt täysin turhalta.
Yritän jaksaa kirjoitella lisää sitten kun on enemmän voimia.
Terve!!
Joo täytyy katsoa miten tuolla töissä rupeaa menemään.Pystynhän aina irtisanomaan itseni jos työ ei kiinnosta.Se tässä vähän lohtua tuokin kun tietää että ei ole pakko olla siellä.
Oletko kokeillut spontaanisti tehdä jotain?
Itse olen huomannut että ei kannata suunnitella mitään vaan teen asioita sitten kun kiinnostaa.
Nyt olen niin väsynyt että on pakko mennä lepäämään.Yritän taas jossain vaiheessa piipahtaa täällä.
Kirjoitellaan ja toivottavasti olosi kohenee!!
Moi!
Tänään on ollut siitä erikoinen ja erilainen päivä, että ei ole ahdistanut ollenkaan. Menin melkein paniikkiin, kun mietin, miten hyödyntäisin harvinaislaatuisen olotilan. Lopulta kävin sitten vain ruokakaupassa ja vähän kävelemässä. Olisipa useamminkin tällaista. Tosin olen masentunut tänäänkin, mutta jostain syystä se kalvava paha olo ei ole vielä ilmaantunut.
Testattuani nyt muutaman kerran rauhoittavaa pahimpaan ahdistukseen en voi olla kovin tyytyväinen ko. lääkkeeseen. Fyysisesti olen väsähtänyt aavistuksen, mutta henkiseen oloon se ei ole auttanut paljoakaan.
Ei tosiaan pitäisi liikoja suunnitella, koska sitten vain harmittaa ja surettaa, kun ei saa tehtyä mitään. Illalla kun jotain seuraavaksi päiväksi suunnittelee, niin aamulla ei yleensä voi kuvitellakaan jaksavansa mitään.
Olen muuten vähentänyt masennus-palstan lukemista. Olen nimittäin huomannut, että kärsin hirveästi toistenkin pahasta olosta. Vaikka masennus-palsta on kyllä parhaita palstoja. Muualla keskustelujen sävy on ihan hullu (en tietenkään ihan kaikkia palstoja ole tutkaillut). Ihmiset ovat äärettömän pahansuopaisia ja ilkeitä toisilleen. Etenkin kaikkia vähemmistöjä haukutaan solkenaan. Toivon vaan, että kyseessä on pieni aktiivinen porukka, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin roikkua vuorokaudet läpeensä netissä ja haukkua muita.
Kirjoittele taas, jos ja kun jaksat!
Terve!!!
Joo itsekin olen vähentänyt näillä palstoilla pyörimistä.Välillä tuntuu että täällä ei normaaleja ihmisiä käy ollenkaan.Normaalilla tarkoitan kilttiä ja auttavaista ihmistä.Välillä kun olen kommentoinut jotain kirjoitusta niin olen saanut haukkumis ryöpyn niskaani ja todennut että on parempi olla kommentoimatta,vaikka olisikin jotain järkevää asiaa.
Itsellänikin on taas vähän parempi olo mutta minusta tuntuu että se voi minä hetkenä hyvänsä romahtaa.Rupean jo olemaan niin kyllästynyt näihin mielialan heittoihin enkä tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.En missään nimessä haluaisi että loppu elämäni olisi tällaista vuoristo rataa.
Olen yrittänyt päästä noista vainoharhoista eroon mutta vaikeaa se on.Huomasin että minulla on jonkinlainen haarniska päällä kokoajan ja vaimonikin huomasi sen.Aikaisempi tunteettomuuteni johtui juuri tästä suoja muurista jota olen rakentanut vuosia.En vain pysty päästämään irti siitä ja onhan se auttanut minua vuosien varrella todella paljon.Minulla on muutenkin käsittelemättömiä asioita sisälläni ja kun vaimoni pääsi tämän muurin läpi niin kaikki asiat pulpahtivat esille ja itkin kuin pikku lapsi.Vaimoni on ainoa ihminen joka on nähnyt millainen minä oikeasti olen.Vaimoni oli aika järkyttynyt kun pääsi sen muurin läpi ja sanoikin minulle että sen muutoksen huomaa fyysisestikin kun minulla ei ole sitä suojaa.En tiedä ymmärrätkö mitään mitä höpötän ja ymmärrän jos pidät minua aivan hulluna.En vain osaa selittää tätä paremmin.Minulla on varmasti rankat ajat edessä kun yritän päästä eroon tästä suojasta,mutta minusta tuntuu että olen valmis riisumaan sen ja luottamaan vaimooni.
En ole viime päivinä jaksanut avata edes tietokonetta kun olen ollut niin väsynyt.Yritän kyllä käydä täällä aina kun voin.Kirjoitellaan!!!
Hei!
Kuulostaa siltä, että todellakin olet keskellä isoja prosesseja. Mutta lopulta on varmasti helpompi elää ilman haarniskoja. Vaikka kaikille ei tarvitse avata sisintään, niin läheisten kanssa on raskasta, jos ei voi olla sellainen kuin on kaikkine tunteineen.
Minulla on tänään taas ankaria käynnistymisvaikeuksia. Viikonloppu oli ankea ja ahdistuskin alkoi palailla - missä lie ollutkin vähän aikaa? Haluaisin vain nukkua, mutta näen painajaisia ja heräilen kauheaan oloon. Minusta on alkanut tuntua, etten selviä näin yksin, mutta en saa keneltäkään tukea, kuten olen jo monesti huomannut, kun olen yrittänyt hakea apua.
Palstan ilmapiiri on ilmeisesti huonontunut vähitellen. Minäkin olen saanut siellä haukut niin monta kertaa, että olen luovuttanut.
Jaksellaan...
Hei,
Ajattelin vielä viestittää, kun on ollut niin rankka päivä. "Kohokohtia" oli, kun menin uuteen apteekkiin, jossa oli vielä huonompi palvelu kuin edellisessä paikassa. Ensin ei tervehditty, sitten sekoiltiin lääkkeiden kanssa, ravattiin edestakaisin ja kerrottiin, että edellisellä kerralla olivat veloittaneet minulta liikaa - mutta eivät suotta tarjoutuneet hyvittämään mitään! Farmaseutti ei ainakaan voinut olla kokematon, koska oli varmaan ainakin 30 vuotta minua vanhempi. Apteekissa meni uskomattoman kauan aikaa, en jaksanut puuttua rahasotkuun. Mutta toiste en aio asioida koko paikassa.
Toinen "kohokohta" oli, kun yritin tilata pari tavaraa netin kautta ja maksoin tavarat vahingossa kahteen kertaan ja nyt joudun selvittämään vieraalla kielellä asiaa sähköpostitse. Saa jäädä tällaisetkin asioinnit jatkossa.
Äsken luin vielä netistä uusia ja siellä oli taas jostain ammuskelusta amerikkalaisessa koulussa. Lapsia oli kuollut. Tuli sellainen olo, että en kestä, kun tapahtuu tällaisia hirveyksiä ja silti samalla omatkin murheeni tuntuvat niin suurilta.
Tällainen lisäys täältä yöstä. Hyvää yötä sinne!
Terve!!!
Olen ollut taas ihan kuitti tuosta työelämästä ja ruvennut toivomaan että he antaisivat potkut minulle.En usko että minusta vuorotöihin on,sen verran raskasta ja yksinäistä tämä on ollut.Ei noissa aamuvuoroissa mitään pahaa ole vaan nämä iltavuorot minua eniten rassaa.Päivät tuntuvat niin pitkiltä kun pääsee töistä vasta illalla.
Itseänikin järkyttää nuo uutiset nykyään.Tuntuu kuin koko maailma olisi vain pelkkää väkivaltaa ja tappamista.En muutenkaan ymmärrä mikä ajaa ihmiset tuollaiseen tekoon,enkä ole asiasta lukenut joten en tiedä sen tarkemmin.Välillä ei viitsi edes telkkaria avata kun tietää mitä uutisia sieltä tulee.
Itsekin tilasin digikameran postimyynnistä ja toimitusajan piti olla viikko.No kolmen viikon jälkeen se sitten vasta saapui.Soitinkin aiemmin sinne lafkaan ja kysyin että missä kamerani viipyy,selitykseksi sain että se on pakattuna lähettämössä mutta jostain syystä sitä ei ole lähetetty.He kyllä pyytelivät kovasti anteeksi mutta ei se odottamista helpota.
Pakko jostain on sellainen apteekki löytyä josta saa parempaa palvelua.Voihan se myös olla että apteekkarit ovat niin kyllästyneitä työhönsä että
yrittävät niellä omaa kieltään:)
Nyt minun täytyy mennä valmistautumaan töihin lähtöön,mutta yritän kirjoitella taas kun ehdin.
Yritä pärjäillä!!!
Hei taas!
Voi olla, ettei vuorotyö nyt tosiaan sovi elämäntilanteeseesi. Eikö sillä firmalla olisi tarjota päivätyötä? Yleensä kai saa helpommin uuden työpaikan, jos on jossain töissä, joten voithan myös yrittää hakea muualle - jos jaksat.
Tuli mieleen siitä apteekista, että se farmaseutti voi oikeasti olla dementoitunut. Jälkikäteenkin ajateltuna toiminta oli nimittäin todella sekavaa. Mutta en tiedä, kenelle asiasta pitäisi ilmoittaa. Se on pieni apteekki ja apteekkarikin vaikutti sekavalta tapaukselta hääriessään siinä ympärillä! Eikä minua huvita pitää mitään kontaktia yllä siihen suuntaan.
Sain rahani takaisin siltä verkkofirmalta ja olen tosi huojentunut. Ehdin jo ajatella, kuinka joudun menemään jonnekin kuluttajavirastoon, jossa kerrotaan, että kyseessä on huijari, joka vie rahat kaikilta. Jatkossa täytyy varjella itseään tällaisilta stresseiltä. En kestä paineita. Sen huomasi taas hyvin selvästi. Toisaalta kun jotain tarvitsee, ei jaksaisi lähteä etsimään liikkeistä, etenkin kun yleensä masentaa niin paljon, ettei kestä nähdä ihmisiä ja joutua myyjien höykytettäväksi.
Kirjoittele taas ja voimia sinne työelämän pyörteisiin!
Terve!!!
Olen ollut tässä sairaslomalla kun selkä temppuilee.En ole oikein pystynyt mitään tekemään kun on särkenyt niin pirusti.
Olen päättänyt ottaa lopputilin koska minusta ei taida olla kyseiseen työhön.Huomenna minulla on lääkäriaika jossa tutkitaan soveltuvuuteni työhön uudestaan.Parempi se minusta näin on.
Meillä on muutenkin vaimon kanssa avioliitossa sellainen hetki että meidän on pakko selvitellä asioita.Olemme muutenkin eläneet yhdessä kahdeksan vuotta niin tiiviisti että erossa olo on tuntunut meistä molemmista todella raskaalta.
Kannattaa se apteekki vaihtaa jos apteekkari on noin pihalla.Eihän sitä tiedä mitä se siellä sekoittelee:)Kannattaa kysyä vaikka terveysasemalta mihin tuollaisesta voi ilmoittaa.Ennenkuin ehtii tapahtua suurempia vahinkoja.
Kyllähän nuo postimyyntifirmat aina vähän tulee vastaan tuollaisissa asioissa.Olen itsekin huomannut että en kestä minkäänlaisia paineita.Kai se kuuluu tähän masennukseen.Pettymyksetkin otan todella raskaasti välillä enkä meinaa päästä niistä millään yli.
Joo kirjoittelen kun jaksan ja lykkyä vain sinnekin päin.
Hei!
Varmasti hyvä päätös jättää se työ. Minullekin tuli heti huojentunut olo, kun luin viestisi. Avioliitto ja perhe ovat kuitenkin tärkeämpiä asioita kuin työpaikka eikä niitä voi hankkia tuosta vaan, jos ne menettää. Toivon, että masennuksesikin hellittää, kun saat olla rauhassa. Ja selkäkipu!
Minäkin aina joskus mietin töihin menoa. Kaipaan välillä yhteisöä, jossa minua odotettaisiin joka aamu. Mutta käytännössä en jaksaisi ja kestäisi mitään ylimääräisiä paineita. Tämä kotielämäkin on usein liian vaativaa minulle. Hommat jäävät tekemättä, kun aamuisin herätessä jo on liian huono olo. Otan vain lääkkeet, syön jotain ja yritän kestää olemassaolemista. Jos en ole herännyt painajaisiin, voin olla tyytyväinen.
Eilen jostain syystä alkoi tulla aivan samanlaisia oireita kuin masennuksen alussa. En osaa kuvailla niitä tarkkaan. Jotain sellaista väsymyksen ja totaalisen toivottomuuden sekoitusta jossain aivoissa ja täydellistä eristymisen tunnetta koko muusta maailmasta. En tajua, miten kestin sitä aikoinaan kuukausitolkulla. Onneksi se pahin aalto meni yön aikana ohi.
Hyvä ajatus tuo että kysyn terveysasemalta siitä apteekkiasiasta. Täytyy yrittää jaksaa joskus. Onhan se selvä, että apteekissa pitäisi olla jatkuvasti skarppina. Nyt tuli mieleen sellainenkin vaihtoehto, että se sekoilija saattoi olla myös aineissa. Aina välillähän kuulee, miten apteekkarit ovat alkaneet nappailla lääkkeitä omiin tarkoituksiinsa - tietysti hyvin inhimillistä sinänsä.
Kirjoitellaan taas voimien mukaan. Hyvää viikon jatkoa!
Terve!!
Joo pakko se on lähteä sieltä töistä litomaan.Vaimoni tutki eilen selkääni ja löysi sieltä jotain patteja.Sitten kun hän kokeili painaa niistä niin kipu oli aivan suunnaton.Olen ruvennut epäilemään jo pitkän aikaa sitten että selässäni on jotain vikaa.No eiköhän se selviä kun lääkäri tutkii minut.
Tuli mieleen tuosta kun sanoit että olisi kiva että olisi joku yhteisö jossa sinua odotettaisiin.Valitettavasti en ole ikinä löytänyt työtä jossa minusta oikeasti välitettäisiin.Tässä nykyisessäkin paikassa kaikki voivat niin huonosti että minua rupeaa ahdistamaan kun katselen sitä touhua.Esim. siellä ei kukaan koskaan katso silmiin eikä edes puhu pahemmin kenellekkään toiselle.
Olen ollut jo neljä viikkoa yksin töissä talossa jossa minun ympärilläni on kaksi sataa ihmistä.Tauollakin kaikki vain tuijottavat pöytään tai jalkoihinsa.
Tuli mieleen tuosta apteekkarin lääkkeiden syönnistä että itse olen kuullut huume poliisista joka käytti aineita.Se taitaa olla viellä tositarina koska tämän poliisin lähipiiriin kuuluva henkilö kertoi siitä minulle.Eihän se ammatti ihmistä tee ja onhan meitä niin monenlaisia.
Huomasin juuri tänään että minulla on lääkäri aika vasta ensiviikolla ja nyt pitäisi kehittää jostain sairaslomaa.Soitin työpaikkalääkäriin ja sieltä ei herunut yhtään aikaa.Sitten soitin omalle lääkäriasemalle eikä sieltäkään herunut aikoja vaan käskivät mennä sairaalan päivystykseen.Rupeaa vähän jo risomaan kun ei saa apua silloin kunsitä tarvitsee.No kattoo mitä tapahtuu kun menen sinne päivystykseen.
Nyt minun täytyy mennä hoitamaan vähän asioita mutta kirjoitellaan taas!!!
Tervehdys!
Kuulostaa aika oudolta työpaikalta, kun tuolla tavalla luimuillaan. Ei varmasti ole paras ympäristö yhtään mihinkään. Ei minullakaan mitään suurta hinkua ole mennä johonkin työyhteisöön kitumaan. Minulla on huonoja kokemuksia pomoista, jotka pitävät yllä suosikkijärjestelmää ja lintsaavat töistä, minkä ehtivät.
Miten olet järjestänyt lääkäriasian? Tai onko se siis järjestynyt jotenkin? Nykyäänhän ei ole helppo päästä millekään julkisen sektorin lääkärille, mutta ehkä parasta on marssia jonnekin sairaalan päivystykseen. Maksaa vähän enemmän, mutta periaatteessa jonottamalla saa jonkinlaisen avun. Pitää vaan ottaa mukaan jotain lueskeltavaa tai käydä odotellessa vähän kävelemässä. Ja jos on itse ystävällinen, voi lääkärikin olla ihan siedettävä. Pari kertaa kun olen ollut vatsahuuhtelussa, ovat lääkärit olleet todella ilkeitä. Eivät kai katso, että toimenkuvaan kuuluisi elvytellä itsemurhaajia, joiden jutut ovat tietysti synkkiä ja vihaisia. Tai ainakaan itse en valitettavasti ole osannut olla kiitollinen hoitohenkilökunnalle sillä hetkellä, kun olen siellä päivystyspolilla maannut...
Mutta yritetään pysyä hengissä ja kirjoitellaan taas!!
Terve!!!
Joo kyllä tämä kyseinen työpaikka on ehkä pahin missä olen ikinä ollut.En enää edes halua mennä sinne takaisin.Ajattelimme vaimon kanssa viettää talvi yhdessä koska meillä ei ole ollut kovinkaan paljoa yhteistä aikaa.
Lääkäri aikoja on ollut todella vaikea saada ja välillä on hermotkin mennyt.Minua on palloteltu oman terkkarin ja työpaikka terkkarin välissä.Välissä kävin jopa päivystyksessäkin mutta se lääkäri ei suostunut ottamaan kantaa asiaani.Rupeaa usko jo menemään koko terveydenhuoltoon enkä ymmärrä mikä siinä mättää.No tiistaina on vihdoinkin lekuri mutta katsotaan ymmärtääkö hän tilannettani.
Nyt on selkä taas niin kipeä että on pakko mennä maaten,mutta yritän taas kirjoitella.
Yritä pärjäillä!!!
Terve!
Olen ollut taas aivan poikki, vaikken ole tehnyt juuri mitään. Yritänkin vähän aikaistaa nukkumaanmenoa, jos se vaikka auttaisi. Tänään aamulla en saanut silmiäkään auki, vaikka kuulin, että puhelin piippaili vieressä. Olisi ollut turha vastata, koska ihmiset eivät ymmärrä, jos sanoo, ettei jaksa puhua.
Mielestäni on tosi hieno juttu, että olette päättäneet vaimon kanssa lisätä yhteistä aikaa. Jotkut tajuavat tuon liian myöhään.
Toivottavasti lekurissa menee hyvin!
Öitä... ja aamuja!!
Terve!!
Joo se lekuri reissu meni kohtalaisesti.Oltiin kyllä samoilla linjoilla siitä että työ ei sovi minulle.Pyysin että hän olisi kirjoittanut lausunnon siitä työkkäriä varten mutta ei kuulemma voi tehdä sitä.Ei auttanut vaikka selitin että en itse voi sanoa itseäni irti karenssin takia.Hän käski minun mennä puhumaan työnjohdon kanssa jos he vaikka tulisivat vastaan asiassa koska olen viellä koe-ajalla.
Elämä on tuon avautumisen jälkeen ollut yhtä vuoristorataa.En tajua miten olen näin sekaisin taas.Jotenkin tuo kun kerroin vaimolleni kaiken,sai minut tuntemaan itseni haavoittuvaiseksi.Nyt on sitten epäluulot ja vainoharhat päässeet valloilleen.Onneksi vaimoni ymmärtää ja olemme päättäneet aluksi itse rakentaa luottamusta välillemme.Jos tämä ei toimi niin sitten menemme avioliittoneuvojalle.
Miten olet itse pärjäillyt?
En itsekään aina jaksa puhua puhelimessa ja mumisen yleensä silloin että minulla on kiireitä.
Aamulla herääminen on minulle ollut helppoa koska tahdon aamulla juoda kahvit vaimoni kanssa.Yleensä vien hänet myös töihin,ettei hänen tarvitse tuolla pimeällä tepastella.
Yritä tsempata äläkä stressaa siitä heräämis ajasta.Ei se niin vakavaa ole.Välillä viikonloppuisin herään jo seitsemältä mutta sängystä pääsen ylös vasta kahden aikaan iltapäivällä.Löhöän vain tekemättä mitään ja tuijottelen kattoa.Välillä vähän omatunto kolkuttaa kun on niin saamaton.
Kirjoitellaan!!!!
Hei pitkästä aikaa!
Olin kai luullut, ettei syksy tunnu missään, mutta niin vaan olen ollut melko väsynyt viime aikoina. Ohjeesi olla stressamatta heräämisajasta on kyllä hyvä. Joskus kun yritän kunnon kansalaisena nousta liian aikaisin, menee koko päivä nuokkuessa. Mutta selvästi olen alkanut mennä nukkumaan aikaisemmin tässä syksyn edetessä. Eilenkin olin nukahtanut illalla niin että aamulla ihmettelin, kun kaikki valot olivat päällä. En muistanut yhtään, miten yleensä olin kellistynyt sänkyyn. Varmaan olin luullut vain vähän lepäileväni.
Näin muutama päivä sitten paria tuttavaani ja sekin väsytti kamalasti. En olisi jaksanut kuunnella heidän valituksiaan, mutta kun oli sovittu tapaamisesta, niin en kehdannut heti häipyäkään. Tuntui että vaan heittelin mielipiteitä asioista, jotka eivät oikeasti kiinnosta yhtään. Eivätkä ne ehkä olleet edes omia mielipiteitäni - kunhan vaan jotain sanoin sopiviin väleihin. Sen jälkeen päätin, että en tapaa enää ketään väkisin, vaikka kuinka kaipaisin jotain sosiaalista kanssakäymistä. Joittenkin ihmisten kanssa ei ole enää mitään yhteistä - jos on koskaan ollutkaan.
Onko siinä työasiassasi tapahtunut edistystä? Miten yleisesti ottaen menee? Toivottavasti jaksat joskus kirjoitella! Jaksele!!
Terve!!
Joo kenkää tuli töistä ja nyt olen sitten työtön.Työkkäri yrittää tunkea minua johonkin kurssille mikä minua ei kiinnosta tällä hetkellä pätkääkään.Minun on pakko hakea sille kurssille koska jos kieltäydyn,päivärahani menevät poikki.
No tällaista viranomaisten kanssa tappelua tämä on ollut viimeaikoina.Onneksi lääkäri kirjoitti lausunnon selästäni ja hän kehottaa minua hakeutumaan kuntoutukseen.Voi olla että pääsen näin luistamaan siitä kurssista.Selän kuvista oli röntgen lääkäri sanonut että minulla on 4. ja 5. nikaman välissä lievää madaltumista mutta mitään rakenteellista vikaa ei löytynyt.
Itsekin olen ollut ihmeen väsynyt ja jotenkin saamaton.Olen kyllä herännyt joka aamu kahville vaimoni kanssa joten voihan se siitäkin johtua se väsymys.Jotenkin sitä on jäänyt vähän paitsioon elämästä kun ei tuon selän kanssa pystynyt mitään tekemään.No nyt on kuitenkin lääkkeet tehonnu ja vieneet sen terävimmän kivun pois.Eiköhän tässä kohta pysty jotain tekemään.
Olen viime aikoina yrittänyt tosissaan miettiä mitä haluaisin työkseni tehdä mutta ei siitä mitään ole tullut.No kai minä joskus keksin sen.
Onhan se hyvä välillä käydä vähän tuulettumassa kunhan seura on vain hyvää.Itse en nykyään käy juuri missään ja ainoa ystävänikin tapasi tytön ja alkoi seurustelemaan,joten häntäkään ei vähään aikaan ole näkynyt ja kuulunut.
No miten on itselläsi mennyt?
Toivottavasti hyvin!!!
En ole pahemmin jaksanut mitään tehdä kun on särkenyt niin pirusti.Netissäkään ei oikein ole pystynyt käymään kun en ole pystynyt istumaan kauaa paikallani.Nyt täytyy lopetella mutta yritän kirjoitella jossain vaiheessa.
Pärjäile!!!!
Moi!
Toivottavasti et joudu niille kursseille selkä kipeänä. Nehän on vaan sitä varten, että poliitikot voivat väittää tekevänsä jotain työttömyyden poistamiseksi. Tilastot kaunistuvat. Oikeasti vaan hallinnoidaan porukkaa.
Olen joskus aiemminkin ihmetellyt, mitä yleensä voi tehdä, jos selkä on kipeä. Sehän lamaa kuin masennus melkein kaiken toiminnan. Jospa kuitenkin saisit apua edes lääkkeistä.
Huomasin just, että kesäaika loppuu. Eli saadaan yksi tunti elämää takaisin. Tuntuu ylelliseltä. Aion - tietysti - käyttää sen nukkumiseen. Tänäänkin piti ottaa kahdet (!!) päiväunet, kun väsytti niin paljon. Molemmilla kerroilla heräsin sikeästä unesta.
Vieläkin vähän harmittaa, että vastentahtoisesti tapasin niitä tuttaviani. Tämä on tietysti hölmöä, koska onhan minulla aikaa. Mutta kun on paljon yksin, tulee jotenkin kriittiseksi ihmisiä kohtaan. Ei huvita istua jossain kuuntelemassa tyhmiä juttuja. Olen myös herkkä kaikelle hälylle ja sitähän kuppiloissa riittää eikä voi vaan käydä laittamassa taustamusiikkia pois, vaikka siitä ei kukaan erityisesti tykkäisi. Voisin varmaan myydä omatkin levyni pois, koska en nykyään kuuntele niitä juuri lainkaan.
Kirjoitellaan - toivottavasti - taas! Jaksele!!
Tervehdys!
Toivon, että olet hengissä, vaikkei ole kuulunut mitään. Olen käynyt täällä aina välillä katsomassa, olisiko jotain elonmerkkiä. Mutta älä ota stressiä näistä viesteistä, sillä tännehän pääsee aina myöhemminkin!
Terveisin
yötuskaa
Huomenta!!!
Joo on ollut todella paljon kiireitä viimeaikoina.Se on kumma että työttömänä on enemmän asioita hoidettavana kuin silloin kun on töissä.Olen viimeiset viikot juossut virastoissa ja roikkunut puhelimessa asioita hoidellen.Raha asiatkin on tällä hetkellä aivan sekaisin enkä tiedä milloin edes saan mitään rahoja vai saanko ollenkaan.
No sentään jotain positiivista kerrottavaa sentään on.En päässyt sinne kurssille ja siitä olen erittäin onnellinen.Näyttää tällä hetkellä siltä että tuo "talviloma" olisi toteutumassa,mutta en uskalla vielä herätellä toivoa,eihän sitä ikinä tiedä mitä ne tuolla työkkärissä keksii.Tänäänkin joudun käymään siellä eikä huvittaisi yhtään.
Muutenkin tämä kodin hoitaminen on langennut nyt minulle ja minulla on kädet täynnä hommia.Vaimolla onneksi loppuu kohta työt niin sitten hänestäkin apua.
Olen välillä käväissyt täällä mutta en ole ehtinyt kirjoittaa.
Miten itselläsi on sujunut????
Yritän jossain vaiheessa taas kirjoitella!!!
Hei!!!
Oli kiva kuulla, että olet vielä elossa!
Tiedän nuo työttömän kiireet. Ihan samanlaista se on usein sairaanakin. Joka paikkaan joutuu selvittämään tilannettaan. En todellakaan ymmärrä, miten joku täysin toimintakyvytön saa hankittua itselleen mitään apua. Joskus sairaalassa kun olin, jouduin pyytämään "vapaata" sitä varten, että kävin kotona kastelemassa kukat. Lääkäri oli aivan hölmistynyt, kun kuuli asiani - luuli ilmeisesti, että jokaisella ihmisellä on pilvin pimein tuttavia, jotka hoitavat kotia, jos on sairaana.
Mutta hyvä että joutunut sille kurssille! Luultavasti ne ainakin alussa syytävät työkkäristä kaikenlaista, mutta rauhoittuvat, kun heidän "konstinsa" loppuvat. Toivottavasti tulee vielä sellainen työvoimapula, että työkkärit saavat työnantajat kiusoikseen!
Minulla on kaikki suunnilleen ennallaan. Olen kyllä vähän koukussa nettiin. On tullut mieleen, että pitäisi oikeastaan saada palkkaa siitä, kun päivät pitkät tutkailee, mistä löytyisi halvimmalla joku levy tms. Sinänsä on kyllä turhaa ostaa levyjä, koska en kuuntele musiikkia juuri ollenkaan. Ei riitä tarpeeksi intoa ja keskittymiskykyä.
Tänään pahoitin mieleni - taas vaihteeksi - yhdessä kaupassa. Myyjä alkoi hermoilla, kun sähläsin ostosten ja rahojen kanssa. Nolotti, kun ympärillä kuultiin, kun myyjä valitti, miten kauan minulla kesti. Hän oli juuri sulkemassa liikettään. Teki mieli sanoa, että voinhan tästä lähteä ilman ostoksianikin, mutta en kehdannut. Olisin vaan joutunut menemään huomenna takaisin anelemaan ostoksiani.
Välillä tuntuu, että ihmiset vainuavat, että olen masennuspotilas ja kohtelevat kuin jotain reppanaa, jota voi läksyttää miten huvittaa. Toisaalta sitä on ehkä herkempi kaikelle palautteelle, kun ei niin paljon tapaa ihmisiä.
Toivottavasti saatte vaimosi kanssa yhteistä aikaa!
Kirjoittelemisiin taas!
Olen välillä käynyt täällä katsomassa, mutta sinusta ei ole kuulunut eikä näkynyt mitään. Toivon, että olet hengissä ja että voit hyvin. Kiitos keskusteluista vuoden mittaan - ne ovat olleet minulle tärkeitä. Monta päivää jaksoi eteenpäin, kun sai kertoilla kuulumisia.
Jos joskus osut tänne ja luet tämän, niin olisi kiva saada viestiä sinulta. Mutta edelleen sama sääntö kuin ennenkin - älä ota stressiä!
Rauhallista joulua ja kaikkea hyvää alkavalle vuodelle!!!