Tuolla otsikon sanomalla sain tietää, että minusta tuli kummi mieheni kanssa. Edellisenä perjantaina, ristiäiset olivat sunnuntaina. Pikkujuttu, josta minulle ei kannattanut mainita. No olin hämilläni ja menin sitten kummiksi. Ei olisi pitänyt. Olisi pitänyt sanoa suoraan, että mikä se papin numero on, etsikööt uudet kummit. Miehelläni oli ennen minua muutama kummilapsi, joita hän ei huomioinut mitenkään. Eikä tuolle uudelle sillloin viety mitään ristiäisiin: "Ei se tuota tarvi, tuo on turha, niitä vaatteita niillä on.." eikä muistettu mitenkään. Tein aina mieheni mielen mukaan. Tiedän, että minä olen se, joka on saanut haukut, on tietysti aihettakin, kun en kuulu "verisukuun". Sanoin tässä taannoin miehelleni, kun sukuun tuntui tulevan uusi vauvabuumi, että minä en sitten kenenkään kummiksi rupea, että et mene lupaamaan. No siinä kävi sitten niin, että mies on nyt uuden lapsen kummi. Nyt on rohkeutta olla muutakin kuin mieheni talutusnuorassa. Ennen tein joka asian, kuten mieheni käski. En aio puuttua tähän miehen kummiuteen mitenkään. Ei ole minun asiani. Vanhemmilla olisi voinut olla parempiakin vaihtoehtoja.
"Me ollaan sitten muuten kummeja"
Sekä mies kummi taas
31001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Välillä puhut miehestäsi tämän uuden lapsen kummina ja välillä molemmista, eli oletteko siis molemmat kummeina, vai pelkästään miehesi? Miksi ihmeessä miehesi on kummiksi lupautunut jos ei edellisiäkään kummilapsiaan millään tavalla huomioi?
Heips, selvennän: Miehellä oli muutama kummilapsi ennen minun tapaamistani, iso suku nääs. Eikä hän tosiaan ottanut kummeuttanut mitenkään kuin nimenä paperissa.
Kun olimme seurustelleen vuoden, oli yksi lähisukulainen pyytänyt mieheltäni meitä kummiksi. Olin tämän uuden lapsen äidin nähnyt kahdesti, isälle sanonut kerran käsipäivää ja nimeni sukujuhlissa. Silloinen poikaystäväni, nykyinen mieheni, oli luvannut ja antanut tietoni, ne kun hänellä oli. Ristiäisiin oltiin menossa, mutta kummeus tuli yllätyksenä pari päivää ennen. Mutta vaikea se on mennä sanomaan tuossa tilanteessa, hei, en halua, kun on vasta tullut sukuun.
Nyt kun alkoi tulla näitä uusia raskauksia tietoon ja syntyä vauvoja, ymmärsin sanoa, että minusta ei tule kummia kellekään kun ei osata olla kunnon kummeja. Niinpä mieheni oli sitten lupautunut yksin yhden uuden tulokkaan kummiksi. Enhän minä voi mieheni puolesta kieltää. Varsinkaan kun en sattunut olemaan paikalla kun olivat pyytäneet.
..että onhan tuo todella naurettavaa että sinut "valitaan" kummiksi kysymättä sinulta itseltäsi asiaa... Minä olisin sanonut että "kiitos mutta ei kiitos" tuollaisesta touhusta. Ei ketään voi etukäteen "päättää" kummiksi, kyllä se pitää kysyä asianomaiselta itseltään että haluaako/suostuuko hän.