Suunnitelmissa on ollut pitkään psykologian opinnot, mutta myös psykiatrina toimiminen kiinnostaisi. Mitkähän ovat ammatinkuvan suurimmat erot? Tietysti psykologi ei pysty määräämään lääkkeitä mutta muuten? Psykologithan tutkivat koko opiskelunsa psyykkeen toimintaa, psykiatrit vain "pienen" osan koulutuksestaan. Olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä molempien opiskelijoilta. Lääkikseen pääsy myös mmietityttää; pitkän matematiikan olen käynyt ihan kohtalaisen hyvillä arvosanoilla, alussa 8- 9 lopussa numerot laskivat kun en jaksanut yksinkertaisesti tehdä mitään kotona tai tunneilla. Fysiikkaa kävin 3 kurssia jotka myös ok, mutta kemiaa kävin vain yhden pakollisen kurssin, ja kemia ei ole kyllä vahvin/kiinnostavin mahdollinen ala. Kuinka paljon lääkiksessä sitten noita aineita tarvii, ja onko todellakin oltava se pitkän fysiikan ja kemian oppimäärä hanskassa??
Lääkis vs. psykologia
---------
44362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
psykologi saa palkkaa n. 2500 egeä, psykiatri 6000
tarvita fysiikkaa, kemiaa tietysti ainakin alkuvaiheessa enemmän. Mutta sillähän ei ole mitään väliä kuinka paljon lääkiksessä opiskeleva fysiikkaa tarvitsee, koska PÄÄSTÄKSEEN lääkikseen täytyy osata ne pääsykoekirjan fysiikan jutut kunnolla. Hittoako sillä sitten on väliä ettei fysiikkaa juurikaan lääkiksessä tarvitse, jos ei koko lääkikseen pääse.
Huomaa myös, että psykologiksi valmistut suunnilleen viidessä vuodessa, mutta ennen kuin olet psykiatri, sinun on käytävä kuusi vuotta lääkistä ja toiset 6-8 vuotta erikoistumisopintoja.
Psykologin ja psykiatrin toimenkuvat eroavat toisistaan aika paljon. Psykiatrit ovat aina mielenterveystyössä (sairaaloissa ja klinikoilla), psykologit sen sijaan voivat mielenterveystyön lisäksi tehdä monta muuta työtä, esim. olla koulu-, työterveys- tai neuropsykologeina.
Mielenterveystyön sisälläkin toimenkuvat eroavat toisistaan. Vähän kärjistäen:
Psykiatri on hoitava lääkäri, siis se joka tekee potilasta koskevat päätökset, antaa diagnoosit ja on vastuussa kokonaisuudesta.
Psykologi on asiantuntija, jota konsultoidaan spesifeissä kysymyksissä. Esim. psykologi voi ottaa kantaa työkykykyyn, ajokykyyn, mielenterveyteen tms. Psykologi "vastaa" lääkärille, ja kuvailee minkälaisia löydöksiä on tehnyt, mutta ei tee muodollisia diagnooseja.
Psykiatri katsoo potilasta vähän ylhäältäpäin ja pyrkii hoitamaan ja luokittelemaan, psykologi pyrkii ymmärtämään yksilöä.
Psykologit ja psykiatrit voivat myös olla töissä aika erilaisten ihmisten kanssa. Taas kärjistäen:
psykiatri hoitaa umpihulluja, psykologi auttaa myös suht tavallisia ihmisiä, joilla on ongelmia. Psykoottisen (=hullun) ihmisen hoitoon tarvitaan psykiatri ja lääkkeitä; "terveelle ihmiselle" taas psykologilla on enemmän annettavaa kuin psykiatrilla.
Tosin usein mielenterveystyö tehdään tiimeissä, joissa on kumpiakin psykoja ( lisäksi sosiaalityöntekijöitä ym. väkeä) jolloin eroa ei ehkä hirveästi huomaa ihan päivittäin.
Helsingin psykiatrian poleilla tilanne on se, että lääkärillä on aikaa vain ja ainoastaan lääkityksen hoitamiseen ja pakollisten lausuntojen sekä hoitosuunnitelmien tekemiseen. Lääkäri ei siis ehdi kunnolla paneutua potilaan tilanteeseen, saati oikeasti kuunnella ja ymmärtää.
Mutta syy tähän ei ole lääkäreissä vaan resurssien puutteessa, eli jos ihme tapahtuu ja resursseja saadaan lisää, lääkäritkin ehkä ehtivät panostaa enemmän potilassuhteisiin.