Rakas naiseni, en kai ehtinyt kertoa sulle, että rakastan sua. En itseasiassa kertonut paljon muutakaan, ehkä et olisi jättänyt - ja blaablaa. Olen kateellinen siitä rohkeudesta jonka osoitit päättämällä olla yksin, se ei ole läheisriippuvaiselle helppoa. Ja kun asiaan liittyy muitakin tunne-elämältään sairaita, ei isot päätökset aina tee hyvää. Mutta sain tosta päätöksestä voimaa tehdä omalle "naisriippuvuudelleni" jotain. Me näemme jatkossakin, useita kertoja viikossa. Se ei muuta tunteitani, ikävä kyllä. Pidän sulle paikkaa toistaiseksi, ellen toimi pelkojeni pohjalta. Toivon että joskus vielä ollaan yhdessä, sua on kiva hipsutella. Ehkä osaan luovuttaa joskus tunteeni pois - se tekisi elämästä paljon helpompaa. Haluan edelleen hallita ja omistaa sut, koskahan tämä loppuu. Kannattaa varoa mitä rukoilee - aina sen kanssa ei tule toimeen - varsinkaan seurauksien. Ja aivan, rukoilin että saisin sinut itselleni. Tosi itsekästä, mutta näin tein silloin joskus - ja lopputulos on ikävä ja tyhjyys jonka jätit mulle. Mutta, me nähdään, ja pidän paikkaa sulle - it matters where you are
It matters where you are
tunteet_ei_tee_pahaa
71323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tosin sillä erolla etten halua hallita enkä omistaa ketään ...
Nyt vain toivon että tämän tekstin kirjoittaja olisi hän ja että hän ottaisi yhteyden tietää kyllä kehen.
sano etunimesi eka kirjain niin selviää olenko se ketä epäilet
yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen. Tiedän, mitä haluan, tiedän miten vähään kykenen. Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi....kumpa sinut tuntisin paremmin !
se on?
hellää silittelyä sormenpäillä, kynsiä saa käyttää sopivasti.
Tuntuu kyllä typerältä vuodattaa näitä oloja tänne - en jaksa enää uskoa että tilanne voi muuttua, ja en osaa luovuttaa ja päästää irti - pakko hakata päätä seinään niin kauan näköjään. Haluan vain olla rakastamani ihmisen kanssa ja järjellä ajateltuna se on niin kaukaa haettua että säälittää edes ajatella. Tunne vie voiton ikävä kyllä. Pidän paikkaa kuvitellen hiljaa päässäni että kun aika on kypsä, palaamme yhteen. Ja silläaikaa, kärsin ja ikävöin ahdistuksessani jolle ei loppua näy. Ja pelkään aivan helvetisti että hän tapaa jonkun toisen ja sitten ei ole enää mitään mitä odottaa ja mahdollisuudet käytetty loppuuun. Millä ihmeellä saisin hänet välittämään musta sillätavalla jota toivon niin kovasti. Itse välitän niin paljon, haluaisin vaan pitää huolta ja olla lähellä - en näe ketään muuta kun hänet jota rakastan epätoivoisesti. Vanhaan malliin jos toimisin, olisin hakenut jonkun korvaamaan, tai turruttanut itseni päihteillä - kumpaakaan en tee enää koskaan, ainakaan tänään. Odottaisin niin kauan kun aika vaatii, kun tietäisin että hän ei ota ketään muuta.
Nyt joudun pelkäämään kokoajan että menetän viimeisenkin toivon. Mitä voin tehdä että hän haluaisi juuri minut - hän on ainakin minulle korvaamaton ja tärkeä. En voi pitää hänestä huolta sillätapaa jolla haluaisin - voin vaan olla yhteydessä ja koittaa auttaa vaikeina hetkinä puhumalla. Haluaisin silti vaan halata ja sanoa, että en jätä sua koskaan, ja oon aina suojelemassa.