tein tänään raskautestin 2 kertaa, molemmilla kerroilla . Luen näitä palstoja nyt ihan turtana. Minulla ei ole enää suhdetta, vaan meillä meni poikki muutama viikko sitten ennenkuin tajusimme raskauden todellisuuden. Minusta ei tunnu nyt oikein miltään. Miltä pitäisi tuntua? En osaa ajatella, miettiä, hetikö pitäisi ottaa kantaa aborttiin, tai olla valmis äidiksi. Minä en edes tajua koko asiaa.. vielä.. Jakakaa kokemuksia.. Olen aivan pihalla, enkä voi uskoa.
luen näitä
ihan turtana
161225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
olen kuitenkin jo aikuinen, 26-vuotias. Tiedän oikeuteni aborttiin, mutta myös lapsen pitämiseen.. Vaikka tässä elämäntilanteessani.. En vain tajua vielä mistään mitään.. Mikä on ylipäänsä raskausviikkojen raja abortille. Olen nyt itse sitten kai 5. viikolla. Kauanko minulla on edes aikaa tajuta..?
Aikaa sinulla on raskausviikolle 12. Sen jälkeen abortin saaminen edellyttää painavampia syitä raskausviikolle 24 asti. Sen jälkeen syiden täytyy olla erittäin painavat.
Koeta nukkua, kyllä huomenna tilanne näyttää jo piirun verran selvemmältä.
Yritä palauttaa se suhde takaisin voimaan. Voi kuulostaa mielettömältä, mutta tulevan isyyden tajuaminen voi olla henkisesti niin monimutkaista, että juuri sillä hetkellä eivät ne kaikkein stabiileimmat päätökset synny. Selitä kyseiselle miehelle, että lapsi pidetään ja että hänenkin sopisi olla siitä vastuussa. Jos hänellä on joku uusi naisystävä, älä ujostele paljastaa hänellekin, mitä on tapahtunut.
Mielestäni lapsi ei ole hyvä asia korjaamaan suhteen ongelmia. Yleensä ongelmat vain lisääntyvät jos väkisin yhdessä ollaan.
Kiito vastauksistanne. Se suhde oli lyhyt, alkoi kevät-talvella, meni miltei heti poikki, mutta lämpesi taas nyt kesällä. Ja tässä nyt olemme. En ole nukkunut juurikaan, eikä mikään ole selvää.. Tiedän ettei suhteen palauttaminen ole mahdollista. Yritimme seurustella 2 kertaa, ei tullut mitään. Vain tämä raskaus, ja pieni alkio, jolla on kai jo sydän ja sisäelimiäkin.
Ilmeisesti miellät alkion jo lapseksi, kun pohdit kehitystä elintasolla. Jaksatko lopun elämäsi pyöritellä sitä asiaa, että keskeytit tietoisesti alkion elämän. Tulisiko se vaivaamaan sinua öisin?
Toisaalta joudut miettimään sitä, miten selviät raskaudesta ilman parisuhteen tukea, synnytyksestä ja lapsen ensimmäisistä kuukausista, jotka voivat olla todella rankkoja yösyöttämisineen ja hormoniheilahteluineen. Eikä vastuu siihen lopu, sitten tulee uhma, jatkuva huolenpito ja kasvattaminen ihmisten tavoille. En sano etteikö siitä yksin selviä, mutta sanon että se vaatii voimavaroja paljon myös niiltä, jotka ovat parisuhteessa. Lisäksi tulevat isyyden selvitys (lain tarkoittamana), elarisopimukset ja rahatilanteen selvittäminen isän kanssa.
Olet rankassa tilanteessa, mitä jos kävisit keskustelemassa jossain kasvokkain asiantuntijan luona? Löytyisikö neuvolasta?
Abortti pitää tehdä toimenpiteenä ennen raskausviikkoa 12 (=12 viikkoa viimeisten kuukautisten alkamisesta), joten asian pohjustus ja mietintä kannattaa aloittaa nyt, että kerkeät ajatella asian perusteellisesti.
Olen itse ollut aika pitkälti samassa tilanteessa kuin sinä ja tunnen pelkosi. Vaikka raskausaikana poikaystävältäni ei tukea löytynyt vasta kun ihan loppuvaiheessa, ajattelin, että pidän lapsen huolimatta siitä kuinka asiat poikaystäväni kanssa menee. Ja minulla on mennyt poikaystäväni kanssa paremmin lapsen syntymän jälkeen. Turhia riitoja pyrkii välttämään. Ja lapsi on voimakkaasti yhteneväisyyden tunnetta antava asia parisuhteessamme.
Sikiöllä sykkii sydän jo neliviikkoisena, ja toivon ettet sitä ihanaa sykettä lopettaisi sykkimästä.
Itse muistan kuinka ihanalta se tuntui raskaana ollessa aina kuulla lapseni kiivas sydämen syke, vaikka monesta muusta asiasta olin todella masentunut.
On mielestäni hyvä nyt näin ensialkuun selvittää itsellesi faktat. voit ottaa yhteyttä esim. ituprojektiin tai mene katsoo niin nettisivuja, jossa selvitetään eri vaihtoehtoja ja faktoja raskaana oleville naisille. Ja toivon, että erityisesti katsot tarkkaan niitä asioita, mitä abortin tekeminen voi naiselle aiheuttaa, mm.syyllisyyden tuntoa, syvää masennusta. Vaikka sinusta nyt tuntuu että varmasti kestäisit abortin hyvin, niin hyvin monet muutkin raskaana olleet ovat niin ajatelleet ja todenneet myöhemmin olleensa väärässä ja katuneet paljon.
En tunne taustojasi enkä persoonaasi. Mutta itsestäni tiedän sen, että oman itsekriittisyyteni ja tunteellisuuteni vuoksi en koskaan pystyisi tekemään aborttia. Ihmiset tietenkin ovat erilaisia ja puhun nyt omasta puolestani. Mielestäni aborttia harkitsevan tulisi aina miettiä asiaa myös tunteella, koska abortin jälkeisessä masennuksessa tunteet ovat päällimäisenä. Eikä silloin auta, että menee katuvalle sanomaan, että:Ajattele asiaa järjellä, sehän oli vasta niin pieni, eikä tajunnut mitään ja että onhan se laissakin sallittu.
Harmittaa se, että naiset tekevät harkitsemattomasti abortin ja sitten myöhemmin joutuvat kamppailemaan omien tunnontuskien ja huonommuden tuntojen kanssa. Onhan tietenkin sellaisia, jotka abortin jälkeen eivät asiaa kadu eikä sitä kummemmin mieti, mutta sinä vaikutat ihmiseltä, joka kuitenkin ajattelee asioita syvällisemmin, kun ajattelet, että sikiöllä on jo sydän ja sisäelimiäkin. Mikä pitää kyllä paikkaansa. No toivon vaan että harkitset tarkkaan ja olet tyytyväinen päätöksen tehtyäsi valintaasi.
Mitä ikinä teetkin, päädytpä sitten aborttiin tai synnytykseen, niin tee niinkuin SINUSTA itsestäsi tuntuu oikealta. Et ole tässä maailmassa vastuussa kenellekään muulle kuin omalletunnollesi, joten sinun täytyy miettiä omia tunteitasi. Minkä päätöksen teetkin, niin jos se vain sinusta on oikea, älä anna muiden ihmisten kuten ystävien tai vanhempien syyllistää itseäsi.
Älä ota turhan vakavasti mitään tällä palstalla kuulemaasi, tämähän on kuitenkin nettipalsta. Mene vaikka keskustelemaan terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa tilanteestasi. Tsemppiä!
Eilen mietin etten pysty yksin tekemän tällaista päätöstä. Kiitos teille vinkeistä, en ollut järkytyksessäni tajunnut että voin hakea apua neuvolasta tai lääkäristä.
Olin myös hämmentynyt koska ensimmäinen ajatus oli abortti. Sitten lävitseni iski väristys että mitä jos tunnen sen voimakkaasti tunnetasolla myöhemmin...
Olen herkkä, ja hieman muutenkin alakuloisuuteen taipuvainen. Tarvitsen apua. Mikä on ituprojekti? Entä muita nettisivuja raskaana oleville yksinäisille naisille? Tiedättekö? :(
Ituprojekti on varmasti hyvä, nettisivut oletkin varmasti jo löytänyt.
Jos haluat keskustella oikean ihmisen kanssa, etkä vain kasvottomana netissä, soita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Niissä on alueellisia yksiköitä ja joku suhteellisen läheltä sinua vastaa puhelimeen, ympäri vuorokauden. (numeroa en nyt muista, mutta löytänet netistä) Sieltä kautta sinun on mahdollista saada oikea ihminen kanssasi keskustelemaan, ihminen joka on koulutettu kohtaamaan kriisejä. Soittaa voi nimettömänä, mutta jos haluat tavata kriisityöntekijän kasvotusten, et tietenkään voi pysyä nimettömänä.
Tuo on vain yksi vaihtoehto vaihtoehtojen joukossa; ammattimaisia keskustelukavereita löytyy vaikka mistä; seurakunnilla on diakonissansa, mielenterveystoimistoista, monella paikkakunnalla on mielenterveys- ja kriisityöhön erikoistuneita vapaaehtois toimintakeskuksia...
Ja SPR;llä on netissä jokin kriisilinja, keskustelupaikka kriisissä oleville...
http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=16133
kannattaa ainakin ottaa yhteys siihen lapsen isään. Vaikka suhteenne onkin jo mennyttä on se kuitenkin taustalla olemassa ja lapsi on kummankin yhteinen. Tietysti jos pahoja riitoja tms niin asia on vaikea, mutta siltikin kannattaa yrittää. Yhdessä tilanne on helpompi arvioida ja pohtia.
Lopullinen ratkaisu on sinun ja siksi on hyvä aika pian alkaa tajuta asian todellinen laita, vaikka eipä sitä itsekkään ole tuntenut oloaan raskaaksi ennen kuin alkaa näkyä ja tuntua. Siihen asti se on tieto, ei tunne.. Toisaalta asia asiana on helpompi käsitellä kuin tunteellisesti pohtien. Aikaahan vielä on, mutta kannattaa olla silti nopea ainakin lääkäriin menossa siltä varalta että haluaa keskeytyksen sillä prosessiin kuluu kuitenkin aikaa ja ainahan sen ajan voi perua jos ratkaisu alkaa tuntua väärältä. Heinäkuu kun on jokapaikassa nihkeä kuukausi saada asioita hoitumaan..
Tällä palstalla ei välttämättä muista teksteistä löydy apua tilanteeseesi kauheasti. Ehkä toisilta tai joltakin kaks plussan keskusteluista joku saman kokenut..
että kvasi-tuleva isä ei ymmärrä mitään muuta vaihtoehtoa, kuin abortti. Hän ei ole valmis edes siihen että ottaisin lapsen yksin. Hän sanoo, että päätöksen on oltava yksimielinen, koska lapsi on osa meitä molempia. Totta, ymmärrän häntäkin... Järkisyillä abortti on se oikea vaihtoehto. Mutta miksi minua itkettää, enkä olekaan niin valmis päättämään yksioikoisesti niin. Hän kyllä ymmärtää sen.. Ajatus lapsen pitämisestäkin kauhistuttaa minua, mutta toisaalta ajatus luopumisesta tuntuu tuskaiselta. Mikän vaihtoehto ei tunnu hyvältä eikä oikealta. Luopuminen tästä raskaudesta tuntuu aivan hirveältä. Jo senkin takia että tämä tuntuu heti voimakaasti fyysisenä. Mutta.. En ole ihan varma lapsen pitämisestäkän. Lapsen isä on sitä mieltä, että teen hänelle suuren vääryyden silloin. Hän ei välttämättä haluaisi edes nähdä sitä lasta sitten.
Minusta tuntuu että olen pakotettu aborttiin. Mutta en voi tehdä sitä ennenkuin joku on auttanut minua uskomaan että se on hyvä päätös. Saan varmaan neuvolasta apua.
Abortin kiihkeät vastustajat, älkää jaksako tässä tilanteessa saarnata murhasta jne. Kyse on nyt tunnetilan ratkaisusta. Järkiperäinen kantani aborttiin on se, että teen sen jos niin päätän.
On varmasti hyvä käydä keskustelemassa asiasta. Sinulla on erittäin vaikea päätös edessä. Tiedän tunteesi siitä ettei mikään päätös tunnu olevan oikea.
Paljon voimia sinulle! Joudut tekemään yhden elämäsi vaikeimmista päätöksistä, eikä se todellakaan ole helppoa.
Puhu, keskustele ja hae apua. Jospa se antaa juuri sinulle oikean näkökannan ja selkeyttää asioita.
Oma poikaystäväni toitotti minulle raskaaksi tullessani ihan samoja asioita. Mutta tein niinkuin sydämeni sanoi, koska muuten olisin syyllistänyt siitä itseäni lopun ikääni. Päätöksen ei tarvitse olla yksimielinen, se on sinun päätös teetkö abortin vai et. Ja mikäli teet, se on sinun omatuntosi, joka soimaa, ei lapsen isän, koska hän ei ole sitä joutunut tekemään. Jos raskaudesta luopuminen tuntuu hirveältä, älä hyvä tyttö tee sitä. Oletko lukenut esim.tälläkin keskustelupalstalla olevia viestejä siitä, kuinka syvään masennukseen abortin tehnyt nainen on joutunut. Ja usein nämä ihmiset ovat juuri päätyneet ratkaisuun muiden kauhealla painostuksella. Ja sitten loppujen lopuksi katuneet. Jos tekisit abortin, luuletko, että lapsen isä sinua siinä myöhemmin jotenkin tukisi, varsinkin jos ette ole edes yhdessä.
Kun kerroit, että lapsen isä sanoo, että teet lapsen pitämisellä hänelle suuren vääryyden, niin mieti minkä vääryyden tekisit lapselle, jos päädyt aborttiin. Ja mieti myös mitä vääryyttä tekisit itsellesi, jos et oikeasti haluaisi sitä. Muista laittaa lapsi miehen etusijalle. On harmillista, että monet eivät tunnu niin tuntuvat tekevän.
Ja olen varma, että jos lapsen isä on inhimillinen niin hän hyvin suurella todennäköisyydellä haluaa nähdä lapsen sen synnyttyä. Eikä sitten varmasti mieti edes sitä kuinka suurta "vääryyttä" olet hänelle mukamas tehnyt.
..aivan sama tilanne. Sain tietää raskaudestani ihmisuhteeni katkettua kolme viikko aiemmin. Oli suuri järkytys, sillä surin vielä eroakin kovasti. Alkushokki oli minullakin aivan hurja. Menin lääkäriin ja sovittiin siellä, että pohdin asiaa vielä tovin. En siis rynnännyt aborttiin saman tein. Päädyin pohdinnan tuloksena sitten aborttiin ja olen hyvin pystynyt elämään ratkaisuni kanssa. Tosin tunsin alusta asti sisimmässäni, että abortti on varmaankin todennäköisin ratkaisuni.
Pohdi tarkkaan mitä teet äläkä liikaa kiirehdi vaikka ahdistus olisi kuinka hurja! Siinä paniikissa voi tehdä helposti vääriä ratkaisuja. Äläkä anna exän tai muidenkaan painostaa sinua ratkaisuihin. Toivon voimia!