RETKEILIJÖITÄ?

Akka Kebnekajselainen

Hei!

Löytyykö tämän palstan lukijoista eränkävijöitä tai muuten luontohöppänöitä? Mikä on ollut rankin/hurjin/koskettavin/eksoottisin retkeilykokemuksesi?

17

1050

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Catsy_666

      Retkeilen aina kun on mahdollista.

      Leijona on eläinten kuningas.
      Olen nähnyt sen silmästä silmään Pohjois-Amerikassa (Vuorileijona, puuma, kuguaari on sikäläisen leijonan nimi).
      Peurat olivat laiduntaneet siellä aikaisemmin ja leijona kai seuraili niiden jälkiä ja sitten minä kohtasin sen. Leijona katseli aikansa minua ja minä leijonaa ja sitten se hyppäsi hienolla, kissamaisella loikalla aidan yli ja katosi illan varjoihin. Myöhemmin kuulin, että se oli syönyt hevosen, tai puolikkaan siitä.

      • elämys

        Eipä kaikki tuota pääse elämänsä aikana kokemaan!
        Karhun näkeminen luonnossa ois vähä vastaavaa täällä Suomessa,tai no ei kai niin mahtavaa sentään.
        Itse olen kohdannut hirven pariin otteeseen.Hitto kun ne on vihasii,kun niillä on ne vasat.Onpa myös kohtaaminen sattunut auton etukulman kanssa.Sain väistettyä että hirvi säästyi hengissä,mutta tämä tyttö oli metsähallituksen puolella kokeilemassa kumpi on vahvempaa,pelti vai puu.Puu oli:)
        Hengikulta säästyi nipin napin,oho eksyin väärälle polulle..:)


      • Catsy_666
        elämys kirjoitti:

        Eipä kaikki tuota pääse elämänsä aikana kokemaan!
        Karhun näkeminen luonnossa ois vähä vastaavaa täällä Suomessa,tai no ei kai niin mahtavaa sentään.
        Itse olen kohdannut hirven pariin otteeseen.Hitto kun ne on vihasii,kun niillä on ne vasat.Onpa myös kohtaaminen sattunut auton etukulman kanssa.Sain väistettyä että hirvi säästyi hengissä,mutta tämä tyttö oli metsähallituksen puolella kokeilemassa kumpi on vahvempaa,pelti vai puu.Puu oli:)
        Hengikulta säästyi nipin napin,oho eksyin väärälle polulle..:)

        Karhun näin vilaukselta Tiilikkajärven kansallispuistossa.

        Jääkarhun näin hyvällä optiikalla lentokoneesta Grönlannissa.

        Mustakarhu oli Calaveras Big Treesissä. Mustakarhu on maanvaiva Yhdysvalloissa. Kun on erällä, niin muonat pitää joko haudata, pistää niitä varten tehtyyn laatikkoon tai ripustaa puuhun niin että kassin pohja on kolme metriä maasta ja metri puun rungosta. Kaikki tavat ovat hankalia :( Muutoin karhu tulee ja varmasti tuleekin syömään eväitäsi eikä karhun kanssa neuvotella. Mustakarhu on syönyt retkeilijän eväitä istuen tämän päällä.

        Ilveksen näin Yhdysvalloissa.

        Sutta en ole nähnyt, sen sijaan kojootteja paljon, Yhdysvalloissa.

        Hirviä näkee paljon ja useimmiten ne vain möllöttävät tylsän näköisinä. Kaavilla kerran tien poikki rinteessä juoksi orava ja edellä kulkeva auto jarrutti. No ei se mitään, hirvi juoksikin sitten heti oravan perässä. Miksi eivät hirvi ja orava mahtuneet rauhassa samaan metsään.
        Poroja ja erilaisia peuroja on paljon.

        Merialueilla näkyy hylkeitä. Yhdysvalloissa merileijonia ja delfiinejä.

        Käärmeistä varoitettiin Yhdysvalloissa, kaikkialla peloteltiin minua että kalkkaro puraisee. Todellisuudessa kalkkaroita ei ollut kuin yksi ja sitten minulle näytettiin käärmettä joka varmasti ei ollut kalkkaro. Suomessa varmasti on kyitä vähemmän kuin hirviä, siksi harvoin kyyhyn törmää.


      • mmä
        Catsy_666 kirjoitti:

        Karhun näin vilaukselta Tiilikkajärven kansallispuistossa.

        Jääkarhun näin hyvällä optiikalla lentokoneesta Grönlannissa.

        Mustakarhu oli Calaveras Big Treesissä. Mustakarhu on maanvaiva Yhdysvalloissa. Kun on erällä, niin muonat pitää joko haudata, pistää niitä varten tehtyyn laatikkoon tai ripustaa puuhun niin että kassin pohja on kolme metriä maasta ja metri puun rungosta. Kaikki tavat ovat hankalia :( Muutoin karhu tulee ja varmasti tuleekin syömään eväitäsi eikä karhun kanssa neuvotella. Mustakarhu on syönyt retkeilijän eväitä istuen tämän päällä.

        Ilveksen näin Yhdysvalloissa.

        Sutta en ole nähnyt, sen sijaan kojootteja paljon, Yhdysvalloissa.

        Hirviä näkee paljon ja useimmiten ne vain möllöttävät tylsän näköisinä. Kaavilla kerran tien poikki rinteessä juoksi orava ja edellä kulkeva auto jarrutti. No ei se mitään, hirvi juoksikin sitten heti oravan perässä. Miksi eivät hirvi ja orava mahtuneet rauhassa samaan metsään.
        Poroja ja erilaisia peuroja on paljon.

        Merialueilla näkyy hylkeitä. Yhdysvalloissa merileijonia ja delfiinejä.

        Käärmeistä varoitettiin Yhdysvalloissa, kaikkialla peloteltiin minua että kalkkaro puraisee. Todellisuudessa kalkkaroita ei ollut kuin yksi ja sitten minulle näytettiin käärmettä joka varmasti ei ollut kalkkaro. Suomessa varmasti on kyitä vähemmän kuin hirviä, siksi harvoin kyyhyn törmää.

        Pohjois-Amerikassa reissaillessa (varsinkin jos on erähenkinen) ei tosiaan voi välttyä näkemästä paljon villieläimiä. Omilla reissuillani siellä olen nähnyt parikymmentä karhua (musta- ja harmaakarhuja), kojootteja, susia, hirviä (ja moose on muuten isompi kuin tämä täkäläinen elk), hirveät määrät peuroja, ja tietenkin kaikenlaisia pienempiä eläimiä. Vaeltaminen ei todellakaan Pohjois-Amerikassa ole yhtä leppoisaa touhua kuin esim. Uudessa Seelannissa, jossa ei ole ainuttakaan suurpetoa eikä mitään myrkyllisiä käärmeitä eikä hyönteisiä. Kea-papukaijat kyllä voi vohkia ruuat ja nokkia tiivisteet autosta yms, mutta ainakaan ne ei ole vaarallisia.

        Amerikassa en ole käärmeitä kohdannut, mutta kyllä minä Suomessa olen tänäkin kesänä jo kolme kyytä nähnyt ja muina vuosina samaan tapaan. Indonesiassa on tullut kohdattua myös python ja hengenvaarallisia myrkkykäärmeitä ja hämähäkkejä, samoin Australiassa, jossa kaikki mikä liikkuu (melkein) on myrkyllistä! Mutta mikään ei ole vielä purrut. :)

        Olisi upeaa nähdä jääkarhu! Tai ylipäätään mikä vaan eläin. Afrikkaankin pitää ehkä vielä joskus päästä safarille, ja ihmisapinoita ihmettelemään. Orangkien kanssa kyllä olenkin jo hengaillut, ja makakakien yms. Apinat ovat jänniä, hämäävän "inhimillisiä" ulkonäöltään ja joskus käytökseltään.

        Valaat kiinnostaisivat myös hirveästi, ja delfiinit. Ryhävalaita olen nähnyt, ja miekkavalaita (joka tosin ei ole valas), ja delfiinejä myös laivalta, mutta olisi hienoa päästä lähemmäs.


      • Catsy_666
        mmä kirjoitti:

        Pohjois-Amerikassa reissaillessa (varsinkin jos on erähenkinen) ei tosiaan voi välttyä näkemästä paljon villieläimiä. Omilla reissuillani siellä olen nähnyt parikymmentä karhua (musta- ja harmaakarhuja), kojootteja, susia, hirviä (ja moose on muuten isompi kuin tämä täkäläinen elk), hirveät määrät peuroja, ja tietenkin kaikenlaisia pienempiä eläimiä. Vaeltaminen ei todellakaan Pohjois-Amerikassa ole yhtä leppoisaa touhua kuin esim. Uudessa Seelannissa, jossa ei ole ainuttakaan suurpetoa eikä mitään myrkyllisiä käärmeitä eikä hyönteisiä. Kea-papukaijat kyllä voi vohkia ruuat ja nokkia tiivisteet autosta yms, mutta ainakaan ne ei ole vaarallisia.

        Amerikassa en ole käärmeitä kohdannut, mutta kyllä minä Suomessa olen tänäkin kesänä jo kolme kyytä nähnyt ja muina vuosina samaan tapaan. Indonesiassa on tullut kohdattua myös python ja hengenvaarallisia myrkkykäärmeitä ja hämähäkkejä, samoin Australiassa, jossa kaikki mikä liikkuu (melkein) on myrkyllistä! Mutta mikään ei ole vielä purrut. :)

        Olisi upeaa nähdä jääkarhu! Tai ylipäätään mikä vaan eläin. Afrikkaankin pitää ehkä vielä joskus päästä safarille, ja ihmisapinoita ihmettelemään. Orangkien kanssa kyllä olenkin jo hengaillut, ja makakakien yms. Apinat ovat jänniä, hämäävän "inhimillisiä" ulkonäöltään ja joskus käytökseltään.

        Valaat kiinnostaisivat myös hirveästi, ja delfiinit. Ryhävalaita olen nähnyt, ja miekkavalaita (joka tosin ei ole valas), ja delfiinejä myös laivalta, mutta olisi hienoa päästä lähemmäs.

        Jos en olisi niin ihastunut lintuihin, varmasti viettäisin elämäni valaitten ja delfiinien parissa. Kalifornian rannikkoa delfiinit matkasivat ylös ja alas. Kiva katsella niiden rauhanomaista menoa.

        Kerran ajattelin lähteä uimaan niitten kanssa, mutta onneksi tulin toisiin mietteisiin hetken ajateltuani. Jälkikäteen sain selville, että delfiiniparvissa ui joskus hai vaikka hait ja delfiinit inhoavat toisiaan. Ehkä se on niin kuin linnuilla, ruoka kulkee mukana, toisin sanoen varpushaukka muutolla lentää pikkulintujen kanssa. Delfiinien väitetty ihmisystävällisyyskään ei ole taattua, vaan delfiini saattaa näykkäistä.


      • Anonyymi
        mmä kirjoitti:

        Pohjois-Amerikassa reissaillessa (varsinkin jos on erähenkinen) ei tosiaan voi välttyä näkemästä paljon villieläimiä. Omilla reissuillani siellä olen nähnyt parikymmentä karhua (musta- ja harmaakarhuja), kojootteja, susia, hirviä (ja moose on muuten isompi kuin tämä täkäläinen elk), hirveät määrät peuroja, ja tietenkin kaikenlaisia pienempiä eläimiä. Vaeltaminen ei todellakaan Pohjois-Amerikassa ole yhtä leppoisaa touhua kuin esim. Uudessa Seelannissa, jossa ei ole ainuttakaan suurpetoa eikä mitään myrkyllisiä käärmeitä eikä hyönteisiä. Kea-papukaijat kyllä voi vohkia ruuat ja nokkia tiivisteet autosta yms, mutta ainakaan ne ei ole vaarallisia.

        Amerikassa en ole käärmeitä kohdannut, mutta kyllä minä Suomessa olen tänäkin kesänä jo kolme kyytä nähnyt ja muina vuosina samaan tapaan. Indonesiassa on tullut kohdattua myös python ja hengenvaarallisia myrkkykäärmeitä ja hämähäkkejä, samoin Australiassa, jossa kaikki mikä liikkuu (melkein) on myrkyllistä! Mutta mikään ei ole vielä purrut. :)

        Olisi upeaa nähdä jääkarhu! Tai ylipäätään mikä vaan eläin. Afrikkaankin pitää ehkä vielä joskus päästä safarille, ja ihmisapinoita ihmettelemään. Orangkien kanssa kyllä olenkin jo hengaillut, ja makakakien yms. Apinat ovat jänniä, hämäävän "inhimillisiä" ulkonäöltään ja joskus käytökseltään.

        Valaat kiinnostaisivat myös hirveästi, ja delfiinit. Ryhävalaita olen nähnyt, ja miekkavalaita (joka tosin ei ole valas), ja delfiinejä myös laivalta, mutta olisi hienoa päästä lähemmäs.

        Oikeasti gorilla ja apinat ovat hengenvaarallisia agressiivisia petoja. Apinakin kykenee repimään ihmiseltä raajat irti. Amerikassa on ollut onnettomuuksia näiden kansaa. Hullut ovat pitäneet näitä petoja lemmikkeinä ja ne ovat käyneet ihmisen kimppuun.


    • futari.

      juu no mie ainakin tykkään rämpii metässsä.. no ei noista valikoimista mikää mut Hauskin oli varmasti ku eksyttiin hieman oli kartta vähän vinossa mutta sitten löyettii takas reitille haha.. xD

    • j,oskus

      onhan noita jokien ylityksiä, liikkumista luonnossa noin muuten vaan.
      Mielenpainuvin kokemus alkukesältä kuikan huudellessa aamu-usvan seasta ja nouseva aurinko vierelläni nainen jakamassa näyn kanssani.

    • Lady__81

      Tykkään liikkua luonnossa, tänä kesänä en ole päässyt vaeltamaan mut pienelle telttaretkelle tarkoitus lähteä erääseen kauniiseen paikkaan=))

      Rankin kokemus oli kun harhailtiin ystäväni kanssa itä-suomen rajalla ja mulla jaloissa aivan hirveät verta vuotavat rakot, törmättiin siellä karhuunkin, upposin suohon ja sitä rataa;))

      Myös kerran kevät jäillä olessani karhun mörinä iltahämärissä oli aika huikea kokemus=)

    • elosalama...nteri

      Missään muualla ei tule tehtyä niin valtavan upeita aistimuksia, kuin luonnossa.

      Niistä jää niin vahvat muistot, jotka jo pienestäkin kimmokkeesta palaavat mieleen uudelleen ja uudelleen vahvoina ja väkevinä kuin syntyessään.

      Kokemuksia on pienestä pitäen lukuisia toinen toistaan eriskummallisempia.

      Parhaat hetket on ollut niin kun ne on saanut jakaa jonkun kanssa.

      "Jonkun" tuleppas siis ja pysäytä minut katseellasi. Nappaa kädestäni kiinni äläkä päästä irti. Ole sellainen, jonka kanssa lähtisin maailmanääriin niin minä kyllä näytän sinulle tien.

    • mmä

      Luonto ja retkeily ovat tärkeä osa minua. Olen vaeltanut Suomen lisäksi aika paljon myös maailmalla, ja ikimuistoisia vaelluksia on niin monia, ettei voi tässä ruveta listaamaan. Toiset ikimuistoisia upeiden paikkojen takia, toiset tukalammista syistä, mutta onneksi kaikki on tullut koettua.

      Eniten tykkään vaeltaa vuorilla/tunturissa, mutta (sade)metsät ja rannikot on myös kiehtovia. Se vapauden tuntu ja kirkastava läsnäolo hetkessä mikä tulee varsinkin pidemmällä vaelluksella on mahtavaa! Toistaiseksi pisimmät vaellukseni ovat olleet kolmiviikkoisia, mutta mieli tekisi vielä pidemmäksi aikaa luonnon keskelle ja oman lihasvoiman varaan kulkemaan...

    • Catsy_666

      Pyörällä kävin Pohjois-Uudenmaan kohteita läpi, Järvenpään Lemmenlaakso ym.
      Tulin takaisin Vanhaa Lahdentietä ja oli kuuma päivä. Vesi rupesi loppumaan ja vieressä virtaavassa Keravanjoessa vesi oli suunnilleen kaakaon väristä. Huoltoasemaa ei ole missään.

      Yksikieliset kyltit vaihtuvat kaksikielisiksi. Olen tullut siis Vantaalle. Katsoin Pääkaupunkiseudun Urpoilukartasta Kuusijärven ulkoilukeskusta. Siellä on uimaranta. Missä uimaranta, siellä suihku, siellä vettä. Siis sinne.

      Pistin Trangian siihen pihalle asfaltille ja rupesin keittelemään teetä kun peräti viisi gorillaa tuli uhoamaan minulle, että avotuli pois. Ei Trangia ole mikään avotuli, selitin. Yksi heeboista sitten haki paikalle vaahtosammuttimen ja uhkasi sammuttaa Trangian sillä. No lopulta minä kyllä suostuin tukahduttamaan Trangian sen omalla kannella (ei se aina onnistu). Teekin oli valmis. Tarjosin sitä uhoajille. Ei kelvannut.

      Mainittakoon, että edeliset teet tein Halosenniemen luonnonsuojelu/museoalueella Tuusulassa eikä kukaan valittanut.

      Jotta olisin reilu miehiä kohtaan, niin sanon että tapasin myös vähän eksyksissä ollessani ylenpalttisen ystävällisen miehen Järvenpäässä joka paitsi neuvoi minut kohteeseen niin kertoi kaiken lisäksi kaiken tietämänsä siitä. Tutkiskelin opasta Yksityisalue-kyltin ulkopuolella kun tämän hienon talon pihasta lähti auto tulemaan kohti. Minä oitis ajattelin että minut hätistetään nyt kyllä pois mutta eikä mitä.

      Tulin siihen ulokseen, että kaverilla on sen verran massia, että katsoo ettei ystävällisyys vähennä sitä kun taas niillä Kuusijärven gangstereilla ei ollut. Vaikka olenkin köyhä niin aina on minulla varaa olla ystävällinen.

    • luonnonlapsi 40 vee

      Onhan tuota erilaista retkeilyä tullut harrastettua jo pari vuosikymmentä. Mukavimpia ovat olleet viikon vaellukset sekä kesällä että talvella. Olen myös nauttinut melontaretkistä varsinkin kajakkikaksikolla. Eniten tykkään kuitenkin kalastuksesta verkoilla. Hurjaa on ollut monesti, mutta mieleen on jäänyt erityisesti se, kun kaaduin kanotilla isossa koskessa ja se kun lumimyrsky riuhtaisi minut ilmaan. Yleensä muistan kuitenkin reissuilta parhaiten pieniä, tunteita ravistelleita asioita. Kaikki aistit tuntuvat olevan luonnossa jotenkin paljon herkempiä. Parasta on hyvänolon tunne sen jälkeen, kun ensiksi on rääkännyt itsensä puolikuolleeksi. Päästä lähtee turhat ajatukset ja asiat saavat oikeat mittasuhteet ja ikäänkuin näkee monia asioita ihan uudessa valossa. Rinkan kantaminen on tässä pään tyhjennyksessä oiva apuväline, mutta kyllä rajuun vastatuuleen melominenkin kummasti mieltä virkistää.
      Luonto on miulle erittäin tärkeä, enkä oikeastaan muuta haluaisi tehdäkään kuin harrastaa "luontoelämää". Nykyisin yksin ei vain tule lähdettyä niin usein kuin mieli tekisi. Olen haeskellut retkiseuraa monesta paikasta, mutta eipä ole löytynyt...

    • Anonyymi

      metsästys- ja kalastusreissut, laavuilla yöpymiset tervastulet seurana.
      kerran jäin yöksi paikkaan joka illan pimetessä osoittautui hirvien kiima-ajan taistelutantereeksi.
      en ole koskaan luonnossa pelännyt mutta tuona yönä ympärillä yhteenottavat hirviurokset sai oloni tuntumaan jotenkin pieneltä...

      • Anonyymi

        Olipa erikoinen kokemus. Varmasti vaikuttavaa.


      • Anonyymi

        Toi on sellaista minkä edes pimeässä metsässä kuulemaan päässeet voi varmaan laskea yhden käden sormilla viimeisn 50v aikana.


    • Anonyymi

      "en ole koskaan luonnossa pelännyt mutta tuona yönä ympärillä yhteenottavat hirviurokset sai oloni tuntumaan jotenkin pieneltä..."

      Alueen urokset jakoivat naaraat. Hirvien keskuudessa ei taatusti ole lesboja.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kerro kaivatustasi jotakin mukavaa.

      Itse aloitan: hyvännäköinen ja ahkera ❤️‍🔥
      Ikävä
      111
      1769
    2. Missä päin suomea kaivattusi asustelee?

      Oma kaivattuni (mies(J) asuu Uudenmaan läänissä.
      Ikävä
      76
      1303
    3. Tietääkö kaivattusi

      Että kaipaat häntä?
      Ikävä
      56
      880
    4. Koulutus ja parisuhde

      Haluatko että sun kumppani on korkeasti koulutettu?
      Ikävä
      94
      799
    5. Paljonko on sinun ja kaivattusi välimatka?

      Kuinka paljon on matkaa hänen syliin?Vastaan 165km 😪💔🚙
      Ikävä
      51
      768
    6. Mitäs mä oon sanonnu

      "Kaupungissa asuminen lisää tutkimusten mukaan mielenterveyden ongelmia." https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/24b
      Sinkut
      178
      755
    7. Minä haluan sinut

      Rakkaakseni... Vain sinut kukaan muu ei kelpaa olet sydämeni valittu rakas rakastan sinua. 💗
      Ikävä
      30
      740
    8. Tänään rohkaisin

      Mieleni (tai siis eilen jos tarkkoja ollaan ja kävelin ihan sun kodin ohi molemmin puolin 😂😆🤭 katelin tarkkaan ympäri
      Ikävä
      68
      708
    9. Hurraa! Olen alkanut tulla järkiini.

      Minulla on vielä kuukausi aikaa yrittää unohtaa sinut, mies. Sitten kun tapaamme, en tarvi teeskennellä neutraalisuutta,
      Ikävä
      53
      690
    10. Ja heti tuli ensimmäinen rajanylittäjä Venäjältä

      Ei ehtinyt edes kissaa sanoa, kun persujen mamuimuri lähti käyntiin. "Yksi henkilö on ylittänyt Suomen ja Venäjän välis
      Maailman menoa
      152
      633
    Aihe