meille on vasta toinen tulossa mutta jo mitein sitä että osaanko koskaan hyväksyä että "tämä on nyt sitten viiminen lapsi". Rakastan olla raskaana ja haluan kokea synnytyksen ihanuuden aina vaan uudelleen ja uudelleen. Rahatilanne on tosi huono ja nyt tiedän ettei voida kolmatta lasta edes harkita ennenkuin edes toinen meistä pääsee töihin, eli nyt tulee ainakin viiden vuoden tauko (koulut kesken) ja sure sitä että pitää odottaa noin kauan että saa taas olla raskaana. Mutta eiös sen pitäisi mennä niin että lapsia hankitaan koska halutaan enemmän nitä lapsia, mulle taas riittäis vaikka kolme lasta mut raskaana haluisin olla enemmän. Ekös sitte oo tosi kauheeta ku tietää et viiminen raskaus meneillään, kun se on niin lopullista sitte, olla viimistä ketaa synnärillä, tietää ettei koskaan tule palaamaan. Mä teen täst kauheen dramaattisen kuulosta mut kyllä mä oikeesti jo tätä stressaan, en halua koskaan sen viimisen kerran tulevan mutta 4 lasta on kyllä ehdoton maksimi.
milloin loppu
lapsenteolle
7627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nyt suotta tommosia murehtimaan, mistä sä tiedät etukäteen noin tarkkaan miten tulee menemään, tuleeko edes lapsia niin monta kuin haluaisi. tuskin kerkeet paljoo miettimään synnytyssalissa että hitsi tää on nyt viimeinen kerta! en halua loukata mutta iloitse niistä lapsista joita sinulle on suotu ja elä tässä hetkessä... ei sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo, ei kannata etukäteen surra sellaista mitä ei ole vielä edes tapahtunut.
Kyllä sitä sitten kun on tohinaa kahden kanssa ajattelee, että enough. Kolmatta kun olin hakemassa päätin, etten jalallani tähän taloon astu- vaikka kätilöt toivottivat tervetulleeksi taas vähän ajan kuluttua (olivat varmoja, että tulen uudelleen..) Itse ajattelin, että päätös pitää. Vaan vuodet vierii ja kaipuu uuden tulokkaan ihanuuteen viriää.. Näin sitä taas mennään.
Olen Luojalle kiitollinen, että olen saanut näin monta mahdollisuutta. Lapsia ei mielestäni kannata tehdä ihan peräkkäin, koska heistä voi nauttia enemmän jos on aikaa ja lapsetkin saavat enemmän. Sinulla on vielä aikaa hankkia lisää lapsia, se on sitä ihanampaa mitä enemmän on ikää (tiettyyn rajaan:). Osaa arvostaa enemmän, on rauhallisempi, kärsivällisempi ja ymmärtää sen, että aika suorastaan juoksee eikä alkuitkut kestä kuin hetkosen.
Nauti vauvasta kerrallaan, äläkä edes mieti tulevaa vielä. Vaikka varmasti kaikki menee sujuvasti, voi toinen synnytys olla erilainen kun ensimmäinen, etkä välttämättä kaipaa sitä ihan hetkeen takaisin.
Ymmärrän kyllä mietteesi. Onnea matkaan uuden tulokkaan kanssa!
Itselläni aivan samanlainen olo. Kolmatta odotan, ja mies sitä mieltä että tämä viimeinen. Niin haikea olo, että eikö koskaan enää..
Ongelma meillä on se, että ehkäisymuotoja on kokeiltu laidasta laitaan, mikään ei sovi millään, ja sterilisaatio alkaa näyttää parhaalta vaihtoehdolta. Vaan jotenkin sitten se on NIIIN lopullista..
kommenteista :-)
Totta että pitää ottaa vuosi kerrallaan. Olen 25-vuotias joten aikaa on pitää vähän taukoa. Muistan vaan kun esikoinen huusi kaikki yöt ekat kuukaudet, söi koko ajan päivällä sekä yöllä ja rankkaa oli, tuli migreenikohtauksia ja vannoin etten vähään aikaan samaa halua mutta jo ennen lapsen 1-vuotis synttäreitä oli vauvakuume päällä, kovasti taistelin että vähän aikaa vartuttaisiin mutta ei kauaa yksinkertaisesti pystynyt odottamaan ja tulin raskaaksi kun esikko oli 1v 5kk. Mitä jos vaan on ikuinen vauvakuume päällä....
ihanaa!! taidat olla oikea masokisti!
mulla on sitten kaikki menny vaan tosi hyvin, ikinä ei oo närästäny tai ollu muitakaa raskausongelmii....olen ylpeä isosta mahasta ja siitä pienestä ihmeestä joka sisälläni potkii. Synnytys oli kohtalaisen nopea (6h), ponnistusvaihe 15min. ja kiitos epiduraalin lähes koko synnytys oli kivuton....lukuunottamatta muutamia tuskaisia suppareita ennen epiduraalin saamista. J amikä parasat synnytyksessä, se tunne kun näet ensi kertaa vauvasi, ja saat selville onko tyttö vai poika ja ne hetket perheen kesken synnytyssalissa synnytyksen jälkeen kun kätilö on tuonut jotain syömistä, saa vaan katsella sitä pientä ihmettä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa kaiken sen tohinan jälkeen....mikään ei voita noita suuria tunteita ja nyt näyttää siltä että olen jäänyt siihen koukkuun vaikka vasta yksi synnytys onkin takana.
kaiken tuon ihanuuden kokenut jo viidesti, että tiedän kyllä mistä puhun. siltikään en haluaisi jatkuvalla syötöllä olla raskaana ja synnyttää. Ne lapsetkin jo olevat ja tulevat pitää jonkun jaksaa hoitaa ja kasvattaa aikuisiksi.
Mulla on kaikki mahdolliset raskaus oireet raskausmyrkytystä lukuunottamatta. Synnytykset olen tehnyt ilman kivunlievityksiä, sillä ne on olleet niin nopeita ettei kätilö ole ehtinyt kuin kiinni kopata. Tulokkaasta olen aina iloinnut ja riemuiten ottanut vastaan.
Jossakin vaiheessa vain tulee se stoppi, ettei jaksa/ halua enää. Joskin olen senkin kokenut, että vaikka kuinka sanoo ettei enää halua, niin kohta jo haluaakin ja huomaa olevansa taas raskaana. Ihmisluonto vain on sellainen.
Hyvät odotukset kaikille:)