Sydämeeni sattuu

En tiedä, tämä tarinani ei varmaankaan tänne kuuluisi, mutta on aivan pakko surunia purkaa edes tällä tavoin. Tapasin eilen pitkästä aikaa vl sukulaiseni. Kuuntelin osaamatta sanoa sanaakaan kun puhui pahaa ei vl lähisuvustaan. Olin aivan tyrmistynyt, koskaan kukaan sukulaiseni ei ole minulle puhunut samaan sävyyn vaikka toki suvussamme on erimielisyyksiäkin ollut. Sydäntäni särki kun ajattelin noita yhteisiä sukulaisiamme, tunsin minäkin heidät ja tiesin etteivät he sellaisia olleet kuin hän kuvitteli. Miksi hänen piti puhua niin? Mikä oli tehnyt hänestä noin katkeran ja kateellisen? Miksi?
Minun tekee pahaa kun 'päivän valossa' hänkin on hyvää pataa noiden kysyisten sukulaisten kanssa. Tuntuu pahalta katsoa ketään silmiin, en tahdo pahoittaa kenenkään mieltä. Rukoilen, että Jumala avaisi hänen silmät tässä asiassa ja toivon että joku muukin rukoilisi kanssani. Tiedän, että lukijani ajattelee, että minun pitäisi suoraan mennä ja puhua sukulaiselleni. Mutta minä en voi, minä en voi kohdata taas vähään aikaan sitä vihaa ja kylmyyttä.
Enkä halua muilta edes kysyä mitä hän minusta on puhunut, aiheitahan riittää, sillä jätin vl-piirin vuosia sitten. En halua tietää, näin on parempi.
5600
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

...mihin uskoo ja miten uskoo. On vaikeita luonteita ja vielä vaikeampiakin. Tunnen minäkin erään, joka on työpaikkakiusaaja, kai ei voi sille mitään, oisko lapsuuden traumoja, vai mitä? Elämä on ihmeellistä.

Mutta kaiken luontoisilla, myös sillä pahimmalla, on lupa silti uskoa.

Äänestä
  • kiellä, päinvastoin olen iloinen että hän uskoo. En tiedä, asiani oli varmaan aika sekava, niin ihmeissäni olen. En tarkoittanut parjata tuota sukulaistani. Toki ymmärrän luonteen piirteiden erot. Mutta sitä minä jäin ihmettelemään, kun on usko ja muutenkin elämä ok, mikä tekee ihmisestä katkeran.

    Äänestä

  • tähdenlento kirjoitti:

    kiellä, päinvastoin olen iloinen että hän uskoo. En tiedä, asiani oli varmaan aika sekava, niin ihmeissäni olen. En tarkoittanut parjata tuota sukulaistani. Toki ymmärrän luonteen piirteiden erot. Mutta sitä minä jäin ihmettelemään, kun on usko ja muutenkin elämä ok, mikä tekee ihmisestä katkeran.

    ...joku syy kai siihen täytyy olla. Oisko jääny osituksessa vähemmälle?

    Äänestä

  • tähdenlento kirjoitti:

    kiellä, päinvastoin olen iloinen että hän uskoo. En tiedä, asiani oli varmaan aika sekava, niin ihmeissäni olen. En tarkoittanut parjata tuota sukulaistani. Toki ymmärrän luonteen piirteiden erot. Mutta sitä minä jäin ihmettelemään, kun on usko ja muutenkin elämä ok, mikä tekee ihmisestä katkeran.

    Niin, tiedätkö, että mikään muu ei ihmistä tee katkeraksi kuin synti. Paholainen se on se, joka tämän kaiken saa aikaan.
    Mutta kiusattuna, katkerallaki lupa uskoa. Tämä on armon valtakunta, missä kaikille syntisille on tilaa, jotka tahtovat uskoa. Ei kukaan uskovainenkaan ole täydellinen...

    Äänestä

  • tähdenlento kirjoitti:

    kiellä, päinvastoin olen iloinen että hän uskoo. En tiedä, asiani oli varmaan aika sekava, niin ihmeissäni olen. En tarkoittanut parjata tuota sukulaistani. Toki ymmärrän luonteen piirteiden erot. Mutta sitä minä jäin ihmettelemään, kun on usko ja muutenkin elämä ok, mikä tekee ihmisestä katkeran.

    Niin, tiedätkö, että mikään muu ei ihmistä tee katkeraksi kuin synti. Paholainen se on se, joka tämän kaiken saa aikaan.
    Mutta kiusattuna, katkerallaki lupa uskoa. Tämä on armon valtakunta, missä kaikille syntisille on tilaa, jotka tahtovat uskoa. Ei kukaan uskovainenkaan ole täydellinen...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tähdenlento kirjoitti:

En tiedä, tämä tarinani ei varmaankaan tänne kuuluisi, mutta on aivan pakko surunia purkaa edes tällä tavoin. Tapasin eilen pitkästä aikaa vl sukulaiseni. Kuuntelin osaamatta sanoa sanaakaan kun puhui pahaa ei vl lähisuvustaan. Olin aivan tyrmistynyt, koskaan kukaan sukulaiseni ei ole minulle puhunut samaan sävyyn vaikka toki suvussamme on erimielisyyksiäkin ollut. Sydäntäni särki kun ajattelin noita yhteisiä sukulaisiamme, tunsin minäkin heidät ja tiesin etteivät he sellaisia olleet kuin hän kuvitteli. Miksi hänen piti puhua niin? Mikä oli tehnyt hänestä noin katkeran ja kateellisen? Miksi?
Minun tekee pahaa kun 'päivän valossa' hänkin on hyvää pataa noiden kysyisten sukulaisten kanssa. Tuntuu pahalta katsoa ketään silmiin, en tahdo pahoittaa kenenkään mieltä. Rukoilen, että Jumala avaisi hänen silmät tässä asiassa ja toivon että joku muukin rukoilisi kanssani. Tiedän, että lukijani ajattelee, että minun pitäisi suoraan mennä ja puhua sukulaiselleni. Mutta minä en voi, minä en voi kohdata taas vähään aikaan sitä vihaa ja kylmyyttä.
Enkä halua muilta edes kysyä mitä hän minusta on puhunut, aiheitahan riittää, sillä jätin vl-piirin vuosia sitten. En halua tietää, näin on parempi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu