Aion kosia kultaani tässä lähiaikoina. Täällä lukemani perusteella aika moni varsinkin naisista suhtautuu asiaan hysteerisen innokkasti onnesta pakahtuen. Onko todella niin ihanaa odottaa kihlautumista/päätyä kihloihin? Eikö avioliiton pitäisi olla se asia jota odottaa innolla eikä vain tietynlaista välitilaa? Kihlaus on kuitenkin vain avioliittolupaus, ei muuta. Tai no, on se lisäksi vanhanaikaista.
Suoraan sanottuna tekisi mieleni näinä teinikihlojen aikoina jättää koko kihlautuminen väliin ja painella suoraan alttarille. Käytännön syistä homma menee tietysti niin kuin muillakin.
Miten kositte? "Menetkö kanssani naimisiin? / Menetkö kanssani kihloihin?" Jälkimmäisiäkin taitaa nykyään kuulla monen lapsen suusta.
Suoraan sanottuna tekisi mieleni näinä teinikihlojen aikoina jättää koko kihlautuminen väliin ja painella suoraan alttarille. Käytännön syistä homma menee tietysti niin kuin muillakin.
Miten kositte? "Menetkö kanssani naimisiin? / Menetkö kanssani kihloihin?" Jälkimmäisiäkin taitaa nykyään kuulla monen lapsen suusta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinne alttarille voi mennä, koska kun päätätte sinne kävellä niin olette kihloissa (eihän niitä sormuksia tarvitse hankkia).
Itse on 24v. nainen enkä ole koskaan oikein haaveillut kihlauksesta, olen haaveillut avioliitosta. Kihlauduin keväällä oman kultani kanssa ja naimisiin menemme ensi keväänä. En malta odottaa naimisiin pääsyä, häämme ovat pienet sillä emme halua häitä, haluamme vain naimisiin. Jos rahatilanne antaisi periksi niin meniimme heti huomenna naimisiin mutta kun haluamme panostaa vihkisormuksiin niin on rahaa säästettävä (toinen meistä on opiskelija).
Tuota tarkoitin käytännön syillä: kaikki menee tietysti kuten muillakin = päätös avioliitosta tarkoittaa kihlautumista.
Älytön intoilu kihloista vain saa minut itseni toivomaan jotain sivuraidetta muotivirtauksenomaista innokkuutta herättävän kihlauksen ohi. Keksikää sellainen ja virallistakaa.
,,,
Jos kihlaus on avioliittolupaus ja ei mitään muuta niin miten sen voisi jättää väliin? Itse myönnän odottavani, että mies kosisi, koska haluan naimisiin. Ja en tiedä miten ilman, että hän tai minä kosii tai jollain tapaa muuten sovitaan naimisiin menosta (=kihlaus) voimme vain painella suoraan alttarille? Ja odotan tietysti, että mies kysyy menetkö kanssani naimisiin tms. ei siis, että metekö kanssani kihloihin.
Kihlasormusten ostamisen voisin ehkä jättääkin väliin ja naimisiin olen siis haluamassa. En odottele kihlausta tai tavallaan odotan, koska ensiksi on "mentävä kihloihin" eli sovittava siitä, että mennään naimisiin.
HÄ? Mitä nykyään puhutaan? Aikaisemmin kosittiin kysymäl et tuleeks se sen vaimoks? Ja se "menetkö", mitä nykyään käytetään, on kieliopillisesti usein melko huono valinta tossa tilanteessa.