PB-tapauksesta tulee mieleen samantapainen juttu. Muistaako kukaan tätä?
Joskus 90-luvulla nuorehko mies surmasi aviovaimonsa Lauttasaaressa ravintolaillan jälkeen. Oli muistaakseni tapaninpäivä ja he olivat olleet ravintolassa. Kotona tilanne päättyi siten, että vaimo sai keittiöveitsestä lukuisia iskuja ja kuoli niihin. Tuomio oli muistaakseni yli 11 vuotta. Pariskunnalla oli pieni lapsi.
Luulisi, että tuomion kärsittyään mies elää lapsensa kanssa. Onko mitään tietoa kellään?
Joskus 90-luvulla nuorehko mies surmasi aviovaimonsa Lauttasaaressa ravintolaillan jälkeen. Oli muistaakseni tapaninpäivä ja he olivat olleet ravintolassa. Kotona tilanne päättyi siten, että vaimo sai keittiöveitsestä lukuisia iskuja ja kuoli niihin. Tuomio oli muistaakseni yli 11 vuotta. Pariskunnalla oli pieni lapsi.
Luulisi, että tuomion kärsittyään mies elää lapsensa kanssa. Onko mitään tietoa kellään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luuletko todellakin, että lapsi haluaa olla missään tekemisissä äitinsä tappajan kanssa?
Kyllä kai sellaistakin tapahtuu. Lapsihan oli tässäkin tapauksessa tapahtumahetkellä pieni ja kai hän tarvitsee edes toista vanhemmistaan, kun toinen on kuollut. Ja jos esimerkiksi isovanhempienkin kanssa ollaan tekemisissä, niin miksei sitten vanhemmankin? Ellet sitten tunne tätä tapausta paremmin.
Oletetaan, että olet 3v lapsi ja isäsi tappaa äitisi. Haluaisitko todellakin olla tekemisissä hänen kanssaan joskus vuosien päästä hänen vapauduttuaan? Olisiko niin, että "tulee äitiä ikävä" monet kerrat varttuessa lapsesta nuoreksi? Lisäksi turha häpeä siitä mitä kodissasi on joskus tapahtunut. Miten luulet toisten lasten suhtautuvan sellaiseen lapseen, jonka isä on tappanut hänen äitinsä? Mieti nyt vielä.. En usko, että kukaan äitinsä menettänyt hyväksyy tappaja-isäänsä koskaan. Aivan liikaa traumoja ja katkeruutta taustalla.
Mutta jos isä on vaikka tullut vankilassa uskoon ja on muuttunut mies? Sitä paitsi: eikö traumoista yleensä pääse paremmin, jos pystyy antamaan anteeksi?
Uskoisin, että rikoshistoriassa on myös sellaisia tapauksia, joissa suhteet korjaantuvat. Kun ajattelen omalle kohdalleni, niin ainakin toivoisin sitä. Edellyttäen tietysti, ettei isä olisi jatkanut rikoksen teillä. Mutta harvemmin kai kukaan toista kertaa murhaakaan.
etpä puhu asiaa,vai tuuliko huulias heiluttaa? sun teksti ihan perseestä!
sellistä vapauteen,ken pääsee veren makuun... t:timantti
Kipeetä, miettikää jos kaveri asettuu jonkun yh-äidin kanssa eikä kerro taustoja.
Elelee sitten siinä lasten ja muijan kanssa ja rakentelee tulevaisuutta kunnes taas napsahtaa... Hyi Saatana!!