Onko muita, joille mielialalääkkeet eivät ole tuoneet apua paniikkihäiriöön?
Olen kokeillut jo viittä eri lääkettä ja Opamoks ainoa, mikä tehoaa.
Mikä eteen, ovatko jotkut noinkin monen lääkkeen jälkeen löytäneet avun, jostain toisesta lääkkeestä. Kateellisena luen viestejä, joissa kerrotaan SSRI-lääkkeiden alkaneen tehota kuukauden jälkeen.Kyllästyttää tuo Opamoksien syönti, kun pitää aina tuntia aikaisemmin tietää, milloin lähtee jonnekkin, että uskaltautuu ulos asunnosta.Mutta hyvähän se on, että se edes tehoaa, muuten olisin ihan kotona vaan.
Olen kokeillut jo viittä eri lääkettä ja Opamoks ainoa, mikä tehoaa.
Mikä eteen, ovatko jotkut noinkin monen lääkkeen jälkeen löytäneet avun, jostain toisesta lääkkeestä. Kateellisena luen viestejä, joissa kerrotaan SSRI-lääkkeiden alkaneen tehota kuukauden jälkeen.Kyllästyttää tuo Opamoksien syönti, kun pitää aina tuntia aikaisemmin tietää, milloin lähtee jonnekkin, että uskaltautuu ulos asunnosta.Mutta hyvähän se on, että se edes tehoaa, muuten olisin ihan kotona vaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Moro, Mulle ei ollut Cipralexista mitään apua vaikka käytin sitä 8kk:ta. Nyt löytyi apu vyöhyketerapiasta. Olen käynyt kaksi kertaa ja nyt jo auttaa. Olin tosi skeptinen mutta tuntuu kyllä toimivan. Opamoxinkin auttaa mutta niitä ei viitsi jatkuvasti nappailla. Jatkan vyöhyketerapialla ja yritän alkaa liikkua enemmän. Tsemppiä!!
Minulla on Cipralex 10mg,ja olen tässä miettinyt että jotenkin ei toimi tarpeeksi hyvin .Kohtaus yrittää välillä tulla,jajoudun ottammaan Alproxin.Moneen tilanteeseen myös "varaudun" Alprox takataskussa. Kertokaa hyvät kohtalotoverit mikä lääke teillä on parhaiten toiminut. Minulla oli joskus muutama vuosi sitten Seronil 20mg,tuntui että se toimi jotenkin paremmin silloin,olin kyllä myös masentunut,vaan kun olen ymmärtänyt että tämä Cipralex olisi jotenkin nyt "jalostuneempi"muoto.Ketokaatte kokemuksia.
siis söit cipralexia melkeen vuoden vaikka ei toiminut. ne kyllä saavuttaa hoitovasteen jo kuukauden parin sisällä pisimmilläänkin. järki käteen
lisänä terapia, ei lääkitys ole kuin kainalosauva.
tapaan terapeuttiani, noin kerran kuussa. Ei varmaan voi sanoa terapiaksi noin harvoin tapahtuvaa juttelua.
Varmaan jos olo vielä tästä pahentuu, saan useammin tapahtuvaa psykologin apua, mutta muunlaista terapiaa ei minulle ole ehdotettu. Vai pitäisiköhän sitä itse hakea???
Olen hakeutunut hoitoon parikymppisenä, takana vuosikymmenten terapiat sekä 20 - 30 eri lääkettä, mistään ei ole ollut apua. Parhaatkin terapeutit todenneet, etteivät pysty auttamaan.
Kohtaukset pahentuneet iän myötä, valitettavasti. Olen tehnyt itseni eteen työtä rutosti, mutta pelkään että vanhuus tulee olemaan karmea.
Heippa,
oletteko kokeilleet mitään vaihtoehtolääkintää? Mulla ei ole mitään koululääketiedettä vastaan, päinvastoin se on tehnyt ihmeitä, mutta joskus sekään ei ole auttanut ja jokin vaihtoehtolääketiede, esim. vyöhyketerapia, yrtit ja vitamiinit ovat auttaneet mielettömästi. Suosittelen teille luettavaksi Maj-Lis Hagenmalmin kirjaa "Vyöhyketerapia", siinä hän kertoo paniikkihäiriön hoidosta vyöhyketerapialla. Monet ovat vuosien helvetin jälkeen ja kun lääkkeetkään eivät ole auttaneet, saaneet avun vyöhyketerapiasta. Vitamiinit ja yrtit ja bachin kukkatipat tuovat myös apua. Bachin kukkatippoja saa luontaistuotekaupoista, 38 kukkatippaa, joista muutama juuri erilaisiin pelkoihin ja paniikintuntemuksiin. Vitamiineista sinkki, magnesium ja B-vitamiinit tärkeitä, vitamiinilisiä kannattaa ottaa. Omega 3 ja 6 tärkeitä myös, E-EPA:han on tutkittu paljon, siitä ovat saaneet apua jopa vaikeasti masentuneet ja skitsofreenikot. Yrteistä valeriaana, mäkikuisma ja kärsimyskukka hyväksi hermostolle, vahvistaa ja rauhoittaa sitä. Toivoa todella on!!! Sokeria, kahvia ja valkoisia vehnäjauhoja vältettävä, kahvi ja sokeri eivät todella ole hyväksi paniikkihäiriölle.
Kaikkea hyvää, ja toivoa on, joku viisas joskus sanoi, että kaikkiin ongelmiin, oli ne kuinka vaikeita vaan, on myös ratkaisu. Ongelma itsessään sisältää ratkaisun, ei ole toista ilman toista.
se oli muistaakseni Fevarin-merkkinen.sitten otin lisäksi tarvittaessa alproxia.kannattaa vielä jatkaa kokeilua.
kyllä mulla meni 3,5kk ennen kun rupes tehoomaan paniikkihäiriöön sepram (ssri), itsekkin meinasin lopettaa jo 1kk jälkeen kun sivuoireet alkoi eikä meinannut sitä itse apua löytyä lääkkeestä (eli ahdisti aluksi ennemmän, tuli ennemmän paniikkikohtauksia ja olin ahdistuneempi ja huonovointinen, huimaus) mutta n. 3kk kuluttua alkoi olo kohentua kaikki nämä jäi pois ja elämänlaatuni parani. nyt olen syönyt sepramia 2vuotta ja hyvin menee en muista millon olisi tullut paniikkikohtauksia tai muuta, ihan normaalia stressiä korkeentaan. ei kannata heti luovuttaa uuden lääkkeen käyttöön ottoa. olen sitä mieltä et se 3kk nii siinä ajassa pitää jo auttaa jos auttaa, mut ei aikasemmin lopettaa. tsemppii ja uutta kokeilee ja kärsivällisesti!!
Minulla auttoi epa, karnosiini ja magnesium. Minulle ei sovi kahvi joten sen jätin pois ja nyt voin hyvin.
Työt hoituu ja muutenkin on ollut hyvä olla.
Magnesium oli se tärkein tekijä, se neutraloi ne paniikkeja aiheuttavat hapot. Epa on edullista aivosolujen toiminnalle ja hermoratojen eristevaurioiden paikkajana, karnosiini auttoi minulla rytmihäiriöihin. Nyt on olo kuin nuorukaisena kun pidän veren kemian tasapainossa.
Itsellänikin on takana n. 15 eri lääkkeen kokeilu mutta en saanut mistään niistä apua. Lopulta kokeilin sellaista ääkettä kuin Lyrica. Se ei ole ssri lääke mutta toimii mulla hyvin. Pitää ahdistukset ja paniikit miltein kokonaan poissa.
Jos joskus harvoin tulee paniikkia tai ahdistusta niin siihen otan diapamin.
Ihme hommaa kyllä. Mulla ei bentsot auta mitään, mutta SSRI:t tappavat tunteet sen verran tehokkaasti, että paniikkihäiriökin on helpottanut.
Itsellä oli muutama vuosi paniikkikohtauksia, sekä masennusta. Kaikki muut lääkkeet olivat turhia, paitsi rauhoittava Opamox. Kyllästyin lääkkeisiin lopulta, kun psykiatri halusi määrätä taas kerran jotain uutta lääkettä. Tuli mielestäni aivan tarpeeksi oltua koekaniinina ja testailtua eri valmisteita. Siitä hetkestä lähtien päätin, että alan elämään terveellisemmin, kiinnitän paljon huomiota mitä suuhuni laitan, sekä pidän huolta, että saan tarpeeksi unta, sekä liikuntaa.
Lopputulos: masennus kadonnut, paniikkikohtaukset kadonneet, sekä fyysisesti tunnen olevani myös terveempi. Tunnen olotilani kohenevan yhä edelleen.
Psykiatri pyöritteli vain päätänsä, kun sanoin, että lopetettuani pillerit ja keskityttyäni mitä syön ja juon, tunnen olotilani kehittyneen huomattavasti parempaan suuntaan.
Siinähän yrittävät tuputtaa tablettejansa :)
Itse olen sitä mieltä, että suurin osa ilman erityistä syytä aiheutuvista masennuksista yms pitkäaikaisista henkisistä ongelmista parantuu korjaamalla elintavat. Esimerkiksi jonkin mineraalin tai vitamiinin puutos elimistössä, niin totta kai se aiheuttaa niin fyysisiä kuin henkisiäkin ongelmia.
Voihan sitä yrittää mielialalääkkeillä "korjata" aivokemiaa, mutta taitavat vain korjata serotoniinin ja jotain muiden vastaavien aineiden puutoksia, jotka elimistö yleensä itse luo, ei hivenaine/vitamiinipuutostiloja.
Jokainen toki tehköön miten haluaa, itselle tämä oli oikea tie :) Jos joku haluaa myös koettaa, niin vinkkinä, että ei kannata mitään multivitamiinitabuja vetää naamaan, vaan aitoja hedelmiä ja kasviksi yms. www.fineli.fi auttaa hyvin, jos kiinnostusta ruoka-aineiden ravinnemääriin.
Lisää näissä jännitysvaivoissa ei ole mitään yhtä totuutta,että kahvi se kaiken pahan alku olisi
Sanon vaikka niin, ole ilman kahvia,mutta jos oot tosi panikoiva niin ei auta,että olet ilman
kahvia kolaa energiajuomia ym.Tohon ei usko matiaskaan................