Avioero tulossa. Olen päättänyt, että en ryhdy yksin- enkä yhteishuoltajaksi. En ikinä maailmassa itseäni siihen piinapenkkiin tule laittamaan.
Näitäkin juttuja täältä kun lukee kun kuuntelee tuttavapiirin yksinhuoltajaäitejä, niin ei, ei, ei...
Meidän tapauksessamme isä ryhtyköön siis yksinhuoltajaksi lapsillemme. Minä maksan elarit ja tapaan lapsia sen mukaan kun paperille sovitaan, pilkulleen. En ala kituuttamaan ja tappelemaan joka tapaamisesta ja eurosta, kuka maksaa ja mitä maksaa.
Näitäkin juttuja täältä kun lukee kun kuuntelee tuttavapiirin yksinhuoltajaäitejä, niin ei, ei, ei...
Meidän tapauksessamme isä ryhtyköön siis yksinhuoltajaksi lapsillemme. Minä maksan elarit ja tapaan lapsia sen mukaan kun paperille sovitaan, pilkulleen. En ala kituuttamaan ja tappelemaan joka tapaamisesta ja eurosta, kuka maksaa ja mitä maksaa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
saa miehetkin osoittaa miten pärjäävät.
Yksinhuoltajana oleminen vaatii todellista luonnetta. Ensin kestää kaikki rahahuolet, tapaamismurheet, lasten sairaudet, koulun käynnit, urheiluihin kuskaamiset, murrosiät ym ym ym
itsensä unohtaen saa elämänsä elää ja siten kun lapset lähtee pesästä, saa jäädä yksin katkeroituneena vanhuuteen.
Tee rohkea ratkaisusi, anna huoltajuus isälle, ja saa näin lapsista vain parhaat puolet ...
On ottaa itseään niskasta kiinni,unohtaa katkeruus ja heittää viha nurkkaan..
Jatkaa elämäänsä eteenpäin,sillä kymmenet vuodet katkeruuden keskellä tuskin kenestäkään prempaa ihmistä tekevät.
Varmasti etävanhempana on "helpompaa" kun ei arjessa tarvitse kaikkea yksin tehdä,mut paljosta jää myös paitsi..
Yh elämä voi olla rankkaa,jos siitä sellaisen haluaa jatkuvalla valittamisella ja riitelyllä tehdä,tai palkitsevaa ja pienistä asioista iloitsemaan oppimista,rakkauden täyttämää ja onnellista.
Kukin tietenkin saa päätöksensä tehdä,mut pitää myös muistaa,et sen päätöksen kanssa joutuu elämään,ja se se vasta vaikeaa monille onkin..
yksinhuoltajilla on tai pitäisi olla automaattisesti rahahuolia?Ei ainakaan minulla ole.Lapsi on päivähoidossa ja minä käyn TYÖSSÄ.Lapsilisä ja elatusmaksu päälle.Kyllä me ihan kohtalaisesti pärjätään.
Eikä tässä nyt niin kauheasti ole muitakaan huolia.Onneksi.
Päätös on tehty ja pitää. Nyt on minun vuoroni keskittyä itseeni.
riittää. työssä olen käynyt, mutta lapsia onkin sitten enemmän kuin yksi. ja teini-ikäinen vasta alkaa kuluttaa, nuoremmilla vähäisempää.
naisten palkat ovat muutenkin alhaisempia, joten miehiltä tuo huolto käy paremmin...
niinpä. Tulot riippuvat tietysti ammatista, ei sukupuolesta. Tiedä sitten olisiko palkka kovempi, jos olisin mies. Luultavasti ei. Mutta enpä valita nytkään.
...oikean ratkaisun. Et todennäköisesti olisi hyvä lähivanhempi, kun olet vapaaehtoinen etä. Lapset ansaitsevat parasta ja tässä tapauksessa se lienee isä.
isä on tehnyt saman päätöksen? Lastenkotiinko lapset joutuvat...tai siinä tapauksessa oikeastaan kai pitäisi sanoa, että pääsevät, jos kumpikaan vanhemmista ei haluaisi lapsiaan luokseen.
Annat itsestäsi erittäin itsekkään kuvan. Toivottavasti lastenisä suhtautuu lapsiin erilailla. Onnea valitsemallesi tielle..
Minulle tämä sopi paremmin. Jäin lasten kanssa asumaan vanhaan asuntoomme. Hyvin tullaan toimeen ja elämä hymyilee. Exä kärvistelee yksiössä. Minä saan nähdä lasten kasvavan ja olla heidän jokapäiväisessä elämässään. Exä taas alkaa hieman vieraantua siitä vaikka näkeekin lapsia ajoittain. Kerran näinkin päin :-)
Mekin jäimme asumaan entiseen asuntoomme ja hyvin on pärjätty. Elämä oikeasti hymyilee jo, kun osituksesta syntyneet velat on jo maksettu.
Lapsetkin ovat pärjänneet koulussa loistavasti ja kaverinsa käyvät jatkuvasti luonamme kylässä.
Exä asustelee pienessä vuokrakaksiossa ja tapailee lapsiaan satunnaisesti. Lasten arkipäivän menettänyt jo pysyvästi.
Kahteen aiempaan ei mitään lisättävää. Hyvin menee.
kantavat vastuunsa jälkikasvustaan, jos äiti ei niin tee. Valitettavan usein ero tulee, kun isä ei jaksakaan arkea, mutta onneksi on muunlaisiakin yksilöitä.
.. osoittaa, että kuinka vanhoillisesti ja ahdasmielisesti täällä Suomessa vieläkin ajatellaan siitä, että erossa lapset jäävätkin isälle eikä äidille.
Tässä tapauksessa isä vain sattuu olemaan se, joka voi jäädä isoon taloon asumaan, voi helpommin joustaa työajoissaan ja täten viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Näin lapset saavat pitää tutun kotitalonsa, tutun koulunsa, tutut kaverinsa, omat tutut huoneensa, tavarana ja kaikki on yhdessä paikassa. Tuttua ja turvallista, eikä tarvitse viettää matkalaukkuelämää ja reissata kahden kodin väliä vähän väliä.
Äiti, siis tässä tapauksessa minä, muuttaa kauas, pieneen asuntoon, koska ei ole varaa isompaan. Enemmin minä annan lasteni kasvaa turvallisella aluessa omassa kotitalossaan, kuin missään kaupungin vuokraslummissa.
Tässä ei ole kyse kenenkään itsekkyydestä. Jos väen väkisin tahtoisin lapset itselleni, ne todennäköisesti saisin (Suomen oikeuslaitos on jostain syystä valitettavasti vielä tällainen). Jos näin tekisin, niin silloin olisin itsekäs. Tässä on kyse ainoastaan vain lasten parhaasta.
Jos asiaan on noinkin selkeä syy..
Tottakai isä on aivan yhtä hyvä yh kuin äitikin,mutta ekasta viestistäsi sai täysin eri kuvan niistä syistä miksi päädyit ratkaisuusi.
Taisit tehdäkkin sen täysin tarkoituksella...eikö vaan?
ensimmäinen viestisi antoi sen kuvan, että olet omaan napaan tuijottava baarikärpänen...Eli lapsille parempi, olla isän kanssa, joka heistä oikeasti välittää.
Huono tekosyy tuo raha, koska jos lapsistasi oikeasti välittäisit, niin tekisit kaikkesi, jotta saisit heidän kanssaan asua ja elää. Ystävänikin on yh ja asuu hyvällä alueella,tulee toimeen ja on onnellinen, lastensa kanssa, vaikka palkka ei läheskään keskituloinen. Mutta syy tuokin, täytyyhän sitä jokin olla=)
Olen itse usein ajatellut, että voisin ihan hyvin tehdä saman kuin sinä. En edes alunperin lapsia itse halunnutkaan, vaan niin sanotusti myönnyin 8 avioliittovuoden jälkeen hankkimaan jälkikasvua. Tosin joskus mietin että olisi pitänyt pitää päänsä, sillä viime vuonna erosimme ja lapset jäivät (2) minulle miehen vastuuttoman käytöksen ja alkoholin takia.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin hän anoo lapsia itselleen eli siis lähihuoltajuutta. Näen silloin tällöin exää, viimeksi reilut viikko sitten ja hän oli jälleen väkeviä nauttinut ja kuuleman mukaan jo useita päiviä. Haluaisin että lapset olisivat enemmän hänen kanssaan, mutta huoli lasten hyvinvoinnista on suuri, todennäköisesti hänen lähihuoltajuutensa loppuisi aika lyhyeen.
itse olen tähän asti saanut sen minimielatuksen kaupungilta, exä ei ole osallistunut kasten elatukseen rahallisesti millään tavoin. Koulun ja päiväkodin päättäjäispäivät hän on humaltuneena aina jossain.
Nostan hattua niille isille, jotka ovat hoitaneet lasten asiat niin elatukset kuin muutkin asiat kunnollisesti.
kituutetaan ja tapellaan joka tapaamisesta ja eurosta, kuka maksaa ja mitä maksaa, silloin kun äiti on yh. Miksi mielestäsi näin ei voisi olla myös siinä tapauksessa, että isä on yh? Siis miehet eivät mielestäsi mielestäsi kitise.
Tätä palstaa lukiessa uskon myös, että siinä olet oikeassa. Täällä kitisevät rahasta ja tapaamisista juuri yh-äidit.
osa äideistä,ei kaikki = )
kitisijät jotka täällä valittavat ja narisevat RAHASTA, ovat näitä entisiä aviomiehiä joita ketuttaa ja hatuttaa maksaa niistä yhteisistä lapsistaan senttiäkään näiden entisille vaimoille. Ja ovat vielä kateellisia siitä että yhteiskunta maksaa, jos he eivät sitä tee. Vielä ovat kateellisia siitä pienestä lisästä joka lapsilisään on sidottu jos on yksinhuoltaja. Kadehtivat sitäkin että yksinhuoltaja asuu niin "leveästi", kun lapsiluvun mukaan joutuu elämään isommassa asunnossa. Valittavat ihan kaikesta mahdollisesta ja kuvittelevat että siellä se exä nyt hossaa niitä suuria rahoja joita lapsilisinä ja elatuksina saa pankkitililleen. Hänellä kun sellainen käsitys että lapset eivät kuluta mitään mutta rahaa tulee ovista ja ikkunoista "hänen" lapsistaan. Kateus se on sellainen kavala asia että kun se pesii jonnekin siitä on vaikea päästä eroon. Se on kuin alkoholismi, salakavalasti hiipivä, pysyvä vaurio ihmisellä.
Se siitä rahasta narisemisesta.
viestini, niin olisit sen ehkä myös ymmärtänyt.
Tätä palstaa lukiessa saa sen käsityksen, että yh-äidit itkevät rahan riittämättömyyttä. Sen sijaan en ole nähnyt yhdenkään yh-isän vastaavaa asiaa valittavan.
Etä-isät kyllä valittavat, mutta enemmänkin siitä, että ex-vaimo estää lasten tapaamisia. Elareistakin valittavat hyvin harvoin.
asiaan vaikuttaa sekin, että naiset saavat yleensä huonompaa palkkaa kuin miehet ja suhteellisesti yh-isiä on vähemmän...
yleensä vanhempien maksukyvyn mukaan. Se, että naiset tienaavat vähemmän, tasaantuu tässä. Siksi se mielestäni ei oikeuta vaatimaan vielä isompia elareita.
Valitettavasti elintaso laskee avioerossa aina kummaltakin vanhemmalta, jo yksin sen takia, että kahden asunnon ylläpito/yhden asunnon ylläpito maksaa. Se ei kuitenkaan ole mielestäni etävanhemman syy, eikä häneltä siksi pidä vaatia ylimääräistä kompensaatiota.
elintaso laskee, mutta halutessaan sille voi tehdäkin jotain. Itse hankin aikoinaan lisätyön, eikä mieleen tullut missään vaiheessa katsastella mahdollisuutta saada ex:ltä lisää rahaa tai valittaa omasta elintasosta.
Itse en voisi elää arkea ilman lapsiani. Juu olen monta kertaa pahoittanut mieleni näissä merkeissä lasteni isän kanssa, mutta en silti luovu lasteni kanssa elämisestä. Ja: kyllä kai olet lapsiltasi kysynyt kumman kanssa he tahtovat elää? Kirjoituksestasi päätellen sinulla ei taida kovin suurta äidinvaistoa ollakaan? ...minä, minä, minä... jne.