Mikä on tavallisten rivilestadiolaisten kanta? Tuhansia Herraan uskovia sydämen kristittyjä on minunkin muistin aikana erotettu tai tosiasiallisesti pois oksennettu uskovien yhteydestä erilaisten synniksi julistettujen tekojen vuoksi. Joku on lähtenyt parran, toinen permanentin, kolmas koulutelevision vuoksi. Heillä omatunto ei ole voinut kokea vallanhaluisten ihmisten keksintöä sellaiseksi että se estäisi taivastiellä kulkemista.
Nyt monelle takavuosien "synnille" hymyillään kun tajutaan miten "hatusta vedettyjä" ne ovat olleet.
Kuinka käy heille jotka oksennettiin tai henkisesti ajettiin pois. Pyydetäänkö heidät nöyrästi takaisin uskovien yhteyteen? Tapahtuuko hengellinen rahabilitointi? Mikä olisi parasta sillä erotettuja ei prosessi koskaan ole naurattanut.
Miten jatkossa? Monet lestadidolaiset ehkäisevät eri keinoin vakavan terveysriskin vuoksi. Osa syvästi uskovista on oksennettu pois mm. steriloinnin vuoksi. Miten heille pois ajetuille käy nyt kun liikkeen kanta eshkäisyydn on radikaalisti muuttumassa?
Nyt monelle takavuosien "synnille" hymyillään kun tajutaan miten "hatusta vedettyjä" ne ovat olleet.
Kuinka käy heille jotka oksennettiin tai henkisesti ajettiin pois. Pyydetäänkö heidät nöyrästi takaisin uskovien yhteyteen? Tapahtuuko hengellinen rahabilitointi? Mikä olisi parasta sillä erotettuja ei prosessi koskaan ole naurattanut.
Miten jatkossa? Monet lestadidolaiset ehkäisevät eri keinoin vakavan terveysriskin vuoksi. Osa syvästi uskovista on oksennettu pois mm. steriloinnin vuoksi. Miten heille pois ajetuille käy nyt kun liikkeen kanta eshkäisyydn on radikaalisti muuttumassa?
Vastaukset 61
Vanhimmat
Kaikki synnit on lupa uskoa anteeksi ja palata
Olen jo uskonut kaikki anteeksi.
Tulen siis takaisin lupasi jälkeen.
Sanotko Jumalan terveen, kun tapaamme. Minä sanon, vaikka olisit tiukemmassa hengessä kuin itse olen. En käytä tervehtimistä rajantekovälineenä. Entä sinä?
Koska et ole samassa uskossa
Puheesi paljastaa sen
Muilla sonoilla kyllä mieluusti tervehdin ja näen seuroissakin
tai uskon, kun luulet, että olen tulossa samaan kuuliaisuuden henkeen kuin itsekin olet. Mutta nyt haistat, etten ole vielä siinä! Sinullahan on hyvät hengenerottamisen lahjat. Vaikka kyllä minä osaan feikata veeällää niin hyvin, että lankaan menisit jos haluaisin. En vain halua. Rehellisenä en voinutkaan olla enää vl.
En halua uskoa vl-seurakuntaan enkä sen päätöksiin!
Monia teitä ja huvejakin.
Ymmärrän asenteesi koska ulkoapuolelta katsot
Mutta unohda maalliset organisaatiot ja henkilöt ja ajattele sitä mitä merkitdee kun synnit on anteeksi.
Kun saa uskoa kaikki syntinsä ja kaiken syntisyytensä anteeksi, niin se on mahtava juttu. Siihen Raamattu ja Jumalan Sana antavat vakuutuksen. Sen voi todistaa toinen ihminenkin, jos ei jaksa muuten sitä kohdalleen uskoa. Pappi tai tavallinen uskovainen.
Vl-syntejä en pyydä anteeksi. En pidä niitä edes synteinä, vaikka kaikkeenhan ihmispololla syntiä liittyy, vaikka nyt television katsomiseen. Vaikka sieltä tulisi ohjelmaa suviksista, niin ei sitäkään voi ilman syntiä tehdä. Vaikka etsii tupakoijia tai napapaitoja. ;)
Oletko sitä mieltä, että on oikein, että aikoinaan keksityillä, nyttemmin harhaisiksi todetuilla henkioppi-perusteilla erotettuja uskovaisia on alettu eräissä rauhanyhdistyksissä ottaa takaisin seurakunnan rakkauteen?
Heiltä on lisäksi pyydetty seurakunnan edessä julkisesti anteeksi hoitokokousten seueraamuksena aiheutunutta henkistä ja hengellistä kärsimystä ja kristillisyydelle sopimattomia menettelyjä.
Ja en heti usko kirjoitustasi todeksi
Mutta aina kun joku katuu ja korjaa asiota saattaa syntyä uusia uskovaisia
Pilkkaa taisit tehdä. Kyllä meillä uskovaisilla olisi paljon nörtymisen tarvetta
Ei kannattaisi esiintyä kovin "korkeana" ja varmana siitä omasta totuudestaan, sillä oletko sinä elänyt ne vuodet?
"Täällä me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin..." kirjoitti Paavali. Me emme yksittäisinä uskovaisina kykene tavoittamaan koko totuutta, emmekä varsinkaan sillä hetkellä kun tapahtumat ovat "päällä".
Mitä todella silloin tapahtui - kun niiden hoitokokousten seuraamukset ovat olleet niin laajoja ja haavoittavia. Uskovaisen asenne on paremminkin nöyrä ja kyselevä kuin ylimielinen ja toisia loukkaava.
Martti Ahtisaari toteaa Israelin ja Libanonin kriisistä: Ei ole niin vaikeaa asiaa ettei sille voisi jotakin tehdä sovun aikaansaamiseksi.
Tuli heti mieleen että samaa voi todeta myäs SRK:n hoitokokousaikojen luomista ristiriidoista ja kärsimyksistä. Kyse on siitä haluaako SRK, hoitokokouksista vastaavana, käynnistää sovintoprosessin.
herättävät kunnioitusta vl-ihmisiä kohtaan. Teistä saa valitettavasti usein ylimielisen ja vastuuttoman vaikutelman, mutta onneksi se ei ole koko totuus. Pitäkää te vastuuntuntoiset enemmän ääntä, tuollaiset uskon hedelmät kutsuvat meitä "maailman lapsia", eivät työnnä luotaan.
Vaikka he onnistuisivatkin hautaamaan ja piilottamaan hoitokokousaikaiset syntinsä täällä ajassa, viimeisenä päivänä omantunnon tilikirjat avataan. Ei ole mitään merkitystä sillä, että olet noudattanut sääntöjä ja elänyt kunniallisesti loppuelämäsi kun alla on muutama syyttömästi kadotukseen tuomittu ja saatanalle heitetty lähimmäinen.
Tehkää vl:t siis parannus julmuuksistanne jo täällä ajassa.. Etsikää käsiinne "itsenne toteuttamisen" kohteeksi joutuneet uhrinne ja pyytäkää heiltä anteeksi.
uskovaisen viestiä. Lähimmäisen kunnioittaminen on oikean sydämen uskon hedelmiä. Keskustelu, jossa toinen katsoo ylhäältäpäin, kuten ikävä kyllä varsin monet vl:t tekevät, on tavattoman yksipuolista.
Jotain todella hirveää on takavuosikymmeninä tapahtunut, koska se edelleen puhuttaa ja katkeroittaa ihmisiä. Se olisi hyvä myös SRK:n myöntää ja lähteä korjaamaan asioita.
...
...
Jos joku kaipaa takaisin siihen joukkoon josta on joskus lähtenyt joko omasta tahdostaan tai jonkun käskystä jopa väärin perustein
Nyt voi palata ja kerjätä evankeliumia
Muita vaihtoehtoja ei ole
Sisälle tullaan aina parannuksen kautta kuten tiedät
Synnittömälle tai hänelle jolla on muitakin omia mahdollisuuksia tämä tie on mahdoton.
ei tunne sanaa "nöyrä". Sen sijaan sanat "omavanhurskas" ja "hengellisesti ylpistynyt" ovat hänelle omakohtaisesti hyvin tuttuja.
Rukoilen ja itsekin pienllä paikallani toivon kaikille uskovaisille rohkeutta: Älkää nöyrtykö lestadiolaiseen valtajärjestelmään. Liike ei kunnioita oman tunnon vakautta ja itse kunkin oman tunnon ääntä. Liike edellyttää että mukautat mielesi ja vakaumuksesi niihin päöätöksiin mitä vuosikokouksessa kulloinkin päätetään. Lestadiolaisuuden lyhytkin historia osoittaa että syntikäsitys on ollut alati muuttuva kuin virran pyörre.
Kysymys on tietysti siitä, pyydetäänkö erotetuilta anteeksi, jotta he voisivat palata.
Jos tunnet että sinua vastaan on rikottu ja jopa erottaminen on ollut väärin
Ota asia puheeksi asianomaisten kanssa ja sinulta pyydetään rikkomus anteeksi
kommentin. En ole "erotettu", vaan ulkopuolinen. Tunnen muuten vain läheltä näitä asioita. Asiahan on yritetty ottaa puheeksi asianomaisen eli SRK:n kanssa, mutta tämä toinen osapuoli ei suostu edes vastaamaan.
Pääsihteerihän kiisti vastikään mitään anteeksipyyntöön velvoittavaa tapahtuneen! Kaikki on SRK:n puolesta ok, etsikööt huvikseen erotetut tai pois painostetut vain vikaa itsestään..
niin, etta t o i s e n synteja tai tekosia on vaikea pyytaa anteeksi.
Varmaan se vaarien henkien jahti monessa kohdassa johti ylilyonteihin kun vaarin henkia ei ollut, mutta niita piti vaenvakisin silloisissa olosuhteissa etsia ja loytaa. Joku pani sen henkijahdin alulle ja toiset melko kuuliaisina sille @jollekulle@ toteuttivat ajatusta, vaikka eivat suinkaan aina edes itse ymmartaneet, mista oli kysymys. Jumalan valtakunnan sisalta nousi raatelevainen susi, joka ei laumaa saastanyt.
Se joku - alullepanija - on jo taitanut poistua keskuudestamme. Ei kai asia silla tule kummemmaksi, etta vatvotaan jonkun toisen (jo kuolleen) tekemia erehdyksia ja naiden erehdysten aiheuttamia seurauksia. Seuraukset olivat ne nitka olivat - paljon Jumalan lapsia eksytettiin uloa seurakunnasta. Sieltahan on lupa palata. Se vaatii noyryytta. Elamassa muutenkin naytaan tarvittavan noyryytta, jotta jotenkin parjattaisiin. Noyraa ei lyoda niin kuin koppavaa. Ei sillakaan asenteella mitaan korjata ja saavuteta, etta ajatellaan, etta MINA OLIN SILLOIN OIKEASSA.
menneet jotenkin sekaisin. Omia tekosiaan SRK:n tulisi anteeksi pyytää, sitä että organisoi koko hoitokokousrumban ja pyöritti sitä. SRK:n käskystä se myös äkisti loppui.
Nöyryyttä todella tarvitaan, mutta siihen SRK ei näytä kykenevän, tai sitten se ei halua, koska ajattelee olleensa silloin oikeassa.
ajatusten kulku jo 1970-luvun kokouksissa - JOS SINA ENSIN PYYDAT MINULTA ANTEEKSI, NIIN KYLLA MINAKIN SITTEN OLEN VALMIS PYYTAMAAN ANTEEKSI.
Sina olet tainnut ymmartaa jonkun rekisteroidyn yhdistyksen roolin vaarin. Eivat mitkaan jarjestot, yhdistykset ja organisaatiot paase taivaaseen eivatka sen puoleen joudu helvetiinkaan. Jokaisenhan on tehtava omista synneistaan parannus. Ja vain omistaan. Ei toisen.
Näyttää siltä että et ole kuullut käsitteestä yhteiskuntavastuu (corporate responsibility).
Se sitoo kaikkialla läntisessä maailmassa yrityksiä, yhdistyksiä ja muita yhteisöjä, aina valtioita ja hallituksia myöten.
Se tarkoittaa sitä, että pelkkä lakien mukaan toimiminen ei riitä. Se on vasta minimi, itsestäänselvyys. Tämän lisäksi kaikkien yhteisöjen tulee avoimessa yhteiskunnassa toimia oikeudenmukaisesti ja hyviä tomintatapoja noudattaen ja osoittaa se.
Mikäli tulee vähääkään aihetta epäillä yhteisön menettelytapoja, sen tulee itsensä käynnistää julkisen selvitys tapahtuneesta, sekä sen mukaan pahoitella julkisesti väärää toimintaa ja sanoutua irti siitä.
Vastuu suuntautuu asiakkaisiin, omistajiin, yhdistyksen jäseniin ja muihin sidosryhmiin sekä kaikkiin yhteistyökumppaneihin, ja suureen yleisöön. Vastuu koskee toimintatapoja liittyen siihen, kuinka yhdistyksessä ja sen piirissä toimivia ihmisiä kohdellaan (asiakkaita, työntekijöitä), miten ratkotaan ristiriitoja, kuinka suhtautudaan ympäröivään yhteiskuntaan ja omaan tehtävään siinä sekä miten kohdellaan ympäristöä.
Tämä toimintamalli koskee, siis sitoo, myös yhdistyksiä. Kyseessä on maine ja luoteettavuus, puhutaan myös läpinäkyvyydestä.
Luottamukseen perustuva yhteiskunta edellyttää, että millään yhteisöllä ei saa olla selvittämättömiä vääryyksiä, ei edes epäilyksiä kontollaan.
Yksi juristituttu, joka toimii talouselämässä, totesi, Kotimaassa ilmestyneen taannoisen Ainmo Hautamäen lausunnon jutun luettuaan, ettei SRK:lla ole harmainta aavistusta siitä, miten tänä päivänä on asiallisesti toimittava ihmisten kanssa.
Erityisen harkitsematonta Hautamäeltä oli lähteä erikseen arvostelemaan Kotimaa-lehden vastuullista menettelyä haastattelulausunnossaan. Lehtihän itse pyysi anteeksi ja pahoitteli viime keväänä sen toimituksellista linjaa 30- ja 40—luvuilla, jolloin lehdeessä oli julkaistu rotuopillisia kirjoituksia juutalaisista ja levitetty ihmisoikeuksien vastaisia asenteita. Kotimaan toimitus menetteli aivan nykyajan vastuullisen toimijan tavoin. Ei ollut viistasta arvioida sitä SRK:n nykytilanteessa.
SRK:ta on tarkasteltava tässä asiassa kuin mitä hyvänsä ajallista yhdistystä, mikä se itsekin toteaa olevansa. Hoitokokousten selvittäminen ja vääristä menettelyistä irtisanoutuminen ei vie mitenkään arvovaltaa Jumalan valtakunnalta, tietenkään. Eihän SRK ole Jumalan valtakunta.
Luulisi jo jokaiselle meikäläiselle olevan jokseenkin selvää, että tämä asia on kertakaikkiaan hoidettava "pois päiväjärjestyksestä".
Suoraan sanoen, Aimo Hautamäki Kotimaa-lehdessä ei tuntunut olevan tehtäviensä tasalla. Tätä mieltä ovat monet muutkin nuoremman polven meikäläiset.
Hoitokokousten ajalla on kahdenlaiset seuraamukset ja siten myös kahdensuuntaiset asioiden korjaamisvaatimukset SRK:n ja paikallisten rauhanyhdistysten tehtävänä.
1. Yhteiskuntakelpoisuus:
Ajallisessa mielessä, yhtenä osana suomalaista yhteiskuntaa SRK:n tulee kantaa vastuu erehdyksistä ja julkisesti sanoutua irti eettisesti kestämättömistä, hengellistä väkivaltaan johtaneista hoitokokousmenettelyistä;
SRK:n tulee tehdä tämä julkisesti tiedotusvälineille. Tämä tilanne alkaa olla meille imagomielessä haitallinen.
2. Kristinoppi:
Tapahtuneesta seurannut hengellinen ja opillinen tilanne vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä ja rauhanyhdistyksissä vaatii selvityksen. Jo Erkki reinikainen puhui ja kirjoitti tästä asiasta yli vuosikymmen sitten. Seppo Lohi on todennut, että opillisesti oli jouduttu vakavasti harhaan. Julkirippi asioista jotka eivät olelet syntiä lainkaan tai asioista joista ei julkirippiä kristinopin mukaan vaadita, pakkorippi, uskovaisen omantunnon sivuuttaminen, rauhanyhdistyksen ja SRK:n johtomiesten pitäminen "Jumalan huoneenhallituksena"; yksityisasioiden julkinen levittely yms. eivät yksinkertaisesti kuulu elävän kristillisyyden opetukseen Raamatun mukaan. Eivät ole koskaan kuuluneet.
Sina olet (= Te olette) mielenkiintoinen keskustelukumppani.
Kyllahan se yhteiskuntavastuu on sellainen kuin kirjoitat, koskee mm. yhdistyksia, mika SRK:kin on. Hyvin tapojen ja demokratiakin (= kansanvalta---enemmistovalta!) kanssa silla on tekemista. Jumalan valtakunta ei ole(kaan) demokraattinen. Se on Kuningaskunta, jossa kuninkaalla on kaikki valta (Montesqueiun vallan kolmijako-opista poiketen se on yksinvalta, jossa Hallitsijalla on siis seka lainsaadantovalta, toimeenpanovalta etta tuomiovalta). Kovin nykyaikaiselta se ei kuulosta, mutta valtakunta onkin jo vanha ja perin vanhoillinen...
Selvyyden vuoksi totean, etta en millaan tavalla edusta SRK:ta. Tunnen sielta joitakin niista, joita taalla on arvosteltu ja parjattu. Olen tavallinen yksinkertainen rivi-ihminen eika kompetenssini riittaisikaan sen korkeammalle.
Rivikansalaisen ominaisuudessa elin 1970-lukua(kin). Myohemmin on toisinaan ollut tilaisuuksia keskustella asioista niiden kanssa, jotka olivat enemman po. asioiden kanssa tekemisissa.
Jos SRK esittamasi yhteiskuntavastuuajatusperiaatteen mukaisesti myontaisi, etta virheita on tehty ja vaikkapa jarjestona esittaisi anteeksipyynnon - - - nyt kun sellaista anteeksipyyntoa on vaadittu (tai toivottu), niin miten se prosessi sitten jatkuisi (kysymysmerkki). Sitten pitaisi kaivaa esille ne, jotka silloin jarjestossa ja sen puolesta (lahettamina, toimeksiannon saaneina) toimivat, koska JUMALAN VALTAKUNNAN DESPOTIASSA hehan sita nimenomaan syyllistyivat vaaryyksiin ja synteihin. Osa heista on jo haudoissa. Toiset kenties ovat uskoneet syntinsa anteeksi; ehkapa korjanneet asioita niiden @poispotkuttujenkin@ kanssa. Moinen ajatus- ja toimintamalli ei varmaankaan ole Jumalan valtakunnan toimintatapojen ja -periaatteiden mukainen (vaikka yhteiskuntavastuuperiaatteen mukainen se aivan ilmeisesti onkin). Se on loputon tai pitka tie. Yksinkertaisempaa olisi vain uskoa synnit anteeksi; Lutherin opetuksen mukaan seka ne, joihin tiedamme syyllistyneemme, etta ne, joihin emme tieda syyllistyneemme.
Hieman asian vieresta (tavallaan yksinkertaisen ajatuksenjuksuni perusteluiksi). Jos elamassa on myotamakea (esim. urallista ja tai taloudellista menestysta), silloin sita herkasti poikkeaa turhiin(kin) juttuihin. Sitten kun meita @riisutaan@ - ensin menee tyopaikka, sitten autot ja asunnot, sitten perhe, sitten ehka terveys... niin ettei jaa muuta kuin jenkkikassillinen vanhoja vaatteita ja entisen elaman velat. No, silloin sita sitten ajattelee, etta jaihan minulle kuitenkin Jumalan valtakunta. Silloin ei tunnu kovin oleelliselta, loukkasiko joku @vanha parta@ minua 1970-luvulla. - - - Aina ja kaikille ei elamassa tietenkaan kay pelkastaan huonosti.
Jai oikolukematta. No, tallaisia ajatuksia.
siis kun tama keskustelu menee ketjussa, niin tuossa omassa, aivan liian lyhyessa repliikissani sanoin edelliselle juttelijalle, etta noinhan se meni 1970-luvun hoitokokouksissakin, etta JOS SINA ENSIN PYYDAT ANTEEKSI NIIN MINAKIN PYYDAN...
ja tarkoitin kylla sanoa, etta eihan se JUmalan valtakunnassa oikeasti voi menna niin - - - etta asetetaan joitakin ehtoja, etta jos sina ensin olet noyra niin kyllahan minakin sitten.
Taytyy olla synnintunto, ja kun se on, pyydetaan omat synnit anteeksi.
Kentta oli hieman sekaisin 1970-luvulla. Opillisesti kai mentiin harhaan. Vanhastaan on Jumalan valtakunnassa sanottu, etta ei se OPPI ketaan pelasta, vaas usko. Henkilokohtaisen uskon merkitysta korostettiin puhujainkokouksen alustuksessakin (josta olen lukenut lyhennelman Paivamiehesta).
Tuossa jaljempana keskustellaan @sivistyneesti@ yhteiskuntavastuusta.
Joistamin meista ehka tuntuu hieman vieraalta ajatus, etta tehtaisiin selvityksia siita, mita menneisyydessa tapahtui. Tapahtui mika tapahtui. Tanakin paivana olisi vain uskottava... Kristuksen vanhurskaus omaksi vanhurskaudeksi.
Joskus JUmalan valtakunnassa olen kuullut sanottavan, etta ainakin ulkopuoliselle JUmalan valtakunta nayttaa halvalta ja heikolta, koska se on virheilla ja eriseuroilla peitetty; sotkettu myos 1970-luvun sekoiluilla.
Viesti oikolukematta.`
SRK aloitti ja organisoi hoitokokoukset. Ja kävi vahtimassa omien hoitomiestensä toimesta, että riittävää julmuutta noudatettiin. SRK:n hoitomiehet panivat myös erottamisiin vauhtia, jos paikalliset olivat liian sääliväisiä (olin paikalla).
SRK "puhdisti puimatannertaan", kuten se silloin sanoi tekevänsä.
Sen lisäksi, että SRK kohtelee alamaisiaan miten tahtoo, se syyllistyi laittomuuksiin nöyryyttäessään jäseniään julkisesti ja kiduttamalla ihmisiä tuomionsa pelolla.
Mitä SRK mielestäsi menettäisi, jos se esittäisi pahoittelunsa väärin kohdelluille?
Käytätte koko vl-porukka laajalla rintamalla tavattomasti aikaa ja tarmoa siihen, miksi SRK:n ei TARVITSE pyytää anteeksi. Menettääkö se auktoriteetin alamaistensa keskuudessa myöntäessään tehneensä virheitä?
Onko vl-piireissä nykyään anteeksipyyntö ja -anto jotenkin kortilla?
ole tehty! Vain joitain yksittäisten ihmisten yksittäisiä ylilyöntejä (joista SRK ei tiedä mitään..). Siis SRK oli OIKEASSA keksiessään henkiopin ja hoitokokousjärjestelmän sekä lähtiessään puhdistamaan puimatannertaan!
Itse sen ajan kokeneena voin kertoa, että se oli niin helvetillistä, että siitä kannattaisi kyllä sanoutua vikkelästi irti ettei kenellekään tule käsitystä sellaisen jatkuvan edelleen...
käsitä, että ei vastuutansa voi paeta sen tekosyyn taakse, että riittää kun pitää huolen oman uskonsa tilasta. Vastuu on kannettava. Jos ei siihen ole voimia, niitä voi rukoilla Jumalalta. Halu kantaa vastuunsa on kuitenkin tärkein. Jos omatunto ei siihen kehota, pitäisi nimenomaan huolestua uskonsa tilasta.
Kiitos kirjoituksestasi. On arvokasta että palstalla on kaltaisiasi henkilöitä, lukijoita, jotka antautuvat aitoon vuorovaikutukseen.
Yhtä sinun annettuna ottamaasi lähtökohtaa haluan kyseenalaistaa. Kirjoitit että "Jumalan valtakunnassa" ei ole demokratiaa, ja ajatuksesi on että Jumalan valtakuntaa eivät koske ajalliset hyvämaineisen yhteisön menettelyvaatimukset.
Mutta et kai sentään väitä, että SRK = Jumalan valtakunta!
Minulla on hyvä ystävä, kouluja käynyt vanhoillislestsadiolainen mies, joka on aina esittänyt kuvion näin: elävän kristillisyyden ihmiset sydämestä sydämeen muodostavat "Jumalan valtakunnan". Raamatussahan sanotaan: Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.
Tässä historiallisessa ajassa ja paikassa, Suomessa, voidakseen toimia, tarvitaan jotkin ulkonaiset puitteet. Tämä yhteiskunnallinen rakenteen osa vl-kristillisyydessä on nimeltään rauhanyhdistys, joita on monilla paikkakunnilla, koska itse toimintahan tapahtuu ruohonjuuritasolla.
Näiden yhdistysten toiminnan koordinoimiseksi ja yhteisten varojen rationaalista käyttöä ajatellen tarvitaan Keskusyhdistys, SRK.
Ensi kertaa näin avoimesti tällä palstalla nousi nyt esiin, että SRK tosiaan voidaan mieltää "Jumalan valtakunnaksi". Käsitys on todella outo!
Eikös tuossa ole jo hiven epäjumalanpalvelusta?
Kun SRK on ajallinen järjestö, jonka johtokunta vastaa yhdistyksen toiminnasta ja taloudesa, sen johtokunta vastaa myös siitä että yhsityksen yhteiskuntasuhteet ja maine on kohdallaan.
Kun menneisyydessä on tehry raskaita virheitä, niiden käsittelystä ja koko asian hoitamisesta kantaa nykyinen johtokunta tietysti päävastuun.
Yhteiskunnassa rehellisen ja reilun asiallisen yhdistyksen maine on kullanarvoinen asia.
Omien virheiden myöntäminen ei ole heikkous - vaan vosoittaa vahvuutta ja vastuullisuutta.
Kyse ei ole hengellisestä asiasta, vaan siitä että ihmiset rauhanyhdistyksessä SRK:n hyväksymänä toimivat epäinhimillisesti ja väärin.
Sellainen ei ole oikeaa jumalanvaltakunnan tyhötä.
Jumala ei ole erehtynyt, vaan ajallisen yhdistyksen piirissä toimineet ihmiset. Yhdistyksen maine on mennyt huonoksi - mutta Jumalan kunnia ei.
Jos ajallinen yhdistys haluaa toimia tässä yhteiskunnassa, sen on hoidettava rikkomuksensa, sen ymmärtää otsaluullaan jokainen joka yhtään näitä asioita tuntee.
Vaikuttaa siltä että Aimo Hautamäki ei ole ajan tasalla. Tämän päivän maailma vaatii yhteistyökykyä ja luotettavuutta.
Maailman suuryritykset julkistavat erehdyksiään ja tekemiään virheitä sekä irtisaoutuvat huonoista käytännöistä, jos sellaisia on ilmennyt.
Ne raportoivat sijoittajille ja suurelle yleisölle yksityiskohtaisesti siitä, millä tavoin tästä lähtien muuttavat menettelyjään että virheet voidaan vastaisuudessa estää.
Ne tekevät näin koska kaikki menestyksekäs yhteistyö yhteiskunnassa edellyttää hyvää mainetta, eli LUOTETTAVUUTTA ja USKOTTAVUUTTA.
Jos menettää luottamuksen, sitä on hyvin vaikea saada enää takaisin.
Juuri noin. Tilit on tehtävä selväksi menneisyyden kanssa. - Mitä siinä SRK menettäisi jos se myöntää julkisesti erehtyneensä vääriin menettelyihin 1970- ja 80-luvulla? Asia on yhden päivän uutinen mediassa, mutta sillä olisi kristillisyyttämme sisäisesti vahvistava vaikutus.
Koko elävä kristillisyys voittaa tällä toiminpiteellä. Jokainen vanhan polven uskovainen joka oli paikalla noissa kokouksissa tietää ettei se ollut oikeaa Jumalan työtä vaan lihallista skandaalinhalua ja häpeällistä ihmisten nöyryyttämistä. - Tämä on ikävä kyllä totuus.
Nykynuorten uskovaisten joukko ei näistä asioista tiedä. Toivon ettei joudu koskaan kokemaankaan. - Siitä syystä menneisyyden virheet tulee avoimesti tunnustaa. - Sontakasan päältä ei voi syntyä oikeaa evankeliumia tänäkään päivänä. Nämä asiat eivät katoa meitä vaivaamasta ennen kuin niiden kanssa on tehty tilit selväksi.
Kyse ei ollut pelkästään ajallisessa mielessä ihmisten oikeudesta elää rauhassa ilman painostusta ja yksityisasioiden repostelua. Tämäkin on jo yksitään vakava rike, tietysti.
Mutta. Hoitokokousten aikaisesta kielenkäytöstä ja hoitomiesten käyttämistä perusteluista sekä niiden seuraamuksista käy selvästi esiin se, että mentiin harhaan pahasti myös kristillisyyden opissa.
Opillinen harhaisuus on vain vieläkin vaikeampi asia myöntä kuin nuo inhimillisessä ja ajallisessa mielessä väärät menetelmät.
Leena Huovinen kiteytti osuvasti toisessa ketjussa analyysissaan tapahtumat SRK:ssa näin.
"Rauhanyhdistyksissä lakkasi Pyhän Hengen vaikutus viimeistään silloin, kun Pyhää Henkeä sisimmässään kantavien uskovaisten oli pakko tunnustaa olevansa väärässä eli antikristuksen hengessä säilyttääkseen yhteisön jäsenyyden.
Ja näin joutui tekemään "valtaosa vanhoillislestadiolaiseen kristillisyyteen kuuluvista" uskovaisista, totesi Erkki Reinikaisen v. 1987 vl-papeille pitämässään alustuksessa. Samassa alustuksessa Reinikainen analysoi hoitokokousvuosien harhaoppeja, joita hän oli havainnut neljä: Jumalan huoneen hallitus -oppi, kollektiivisen omantunnon -oppi, henkiparannusoppi, julkirippioppi. "
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018199002
SRK:lta ehka tuntuu hieman omituiselta.
Ne henkilot jotka ovat loukanneet tai vaarin kohdelleet meita... niiden kanssahan pitaisi keskustella, etta @mielestani sina teit pahasti@ - ja jos (ja kun) pahasti tehnyt @hoksaa@ (tuntee) tehneensa vaarin, todennakoista on, ettan han pyytaa anteeksi.
Monestihan me loukkaamme toisiamme emmeka itse huomaa loukanneemme ennen kuin loukattu kiinnittaa asiaan huomiota.
Kun taalla paljon keskustellaan eika aina pysyta mukana - mina ainakaan en pysy -, niin taytyy toistaa, etta enhan mina edusta SRK:ta, vaan olen yksinkertainen ja tyhma riviuskovainen, jonka kompetenssi ei riitakaan enempaan. Mutta jostakin syysta melko hyvin ymmarran, etta SRK ei ole mikaan anteeksipyytaja - yhteiskuntavastuuperiaatteen mukaisesti kylla olisi, mutta Jumalan valtakunnan jarjestyksen mukaan ei ole. SRK ei edes paase taivaaseen, ei sen puoleen joudu helvettiinkaan.
kone ei jostakin syysta toiminut.
En vaita, etta SRK olisi Jumalan valtakunta. Jumalan valtakunta ovat ne uskovaiset ihmiset yhteensa, niin kuin vl-ystavasi on kertonut.
Se organisaatio (SRK) on ehka vahan sivuseikka.
Ne henkilot, jotka ovat toista\toisia loukanneet, heidan kylla olisi syyta pyytaa anteeksi. Jos he eivat tieda loukanneensa, loukattuhan voisi lahestya loukkaajaansa ja esittaa asiansa... etta kylla sina silloin teit pahasti minua kohtaan sanomalla sita ja\tai tekemalla tata.
OK - yhteiskuntavastuuperiaateajatuksen mukaan organisaatio olisi velvollinen pyytamaan anteeksi, mutta siita ei sellaisena sittenkaan taida koskaan tulla mitaan, silla pitaa ajatella jatkoa - miten siita eteenpain. Tarvitaan selitys selityksen jalkeen. Valmista ei tule. Helpompaa ja asiallisempaa olisi unohtaa koko asia, mutta kyllakin sopia asiat loukkaajien ja loukattujen kesken SIITA HUOLIMATTA, ETTA ESIINTYY VAHVOJA JA PERUSTELTUJA MIELIPITEITA SIITA, ETTA JOKU ORGANISAATIOHAN (YHDISTYS) ON SYNTIPUKKI.
se voi kohdella alamaisiaan kuinka julmasti haluaa". Hienoa!
se oikea tie.
>> Helpompaa ja asiallisempaa olisi unohtaa koko asia
!! Mistä syystä silloin kun aiheetta minut, vanhempani ja sisarukseni erotettiin, mistä syystä silloin ei käytetty tuota suosittelemaasi "helpompaa" ratkaisua, ja olisi umohdettu koko vaahtoaminen kaiken maailman "hengistä". Niistä erilaisista hengistä ei ottanut selvää vanha erkkikään. Oli hempeää, oli kososlaista, oli kuivaa ja oli lakihenkeä, ja siihen hoitomiehet vetivät vielä mukaan ennen sotia kuolleiden esivanhempien anteeksisaadut synnit...
Silloin olisi ollut tosiaan parempi etteivät hoitomiehet olisi riehuneet susina ja raadelleet siionia!
Mutta sinä ehdotat nyt, että nämä raatelut pitää unohtaa!
Tekeekö SRK ja rauhanyhdistykset niin? Unohtavat, ja ottavat aiheetta erotetut takaisin samoihin seuroihin joista heidät käskettiin pysyä poissa??
SRK:lla on luottomiehinä joiden yritysten johto. Ei sen tarvitse välittää tavallisten uskovaisten käsityksistä eikä mielipiteistä, eikä luotatmushenkilöiden demokraattisesta valinnasta. Tämä tuli selväksi vuosikokouksessa Sotkamossa.
valehtelemalla hoitokokouksista!
Mitään ei tapahtunut! Mitään ei tiedetty! Julmuuksia ei ole tapahtunut! Mitään anteeksipyydettävää ei ole! Oikaisun pyytäjät ovat VAIN nuoria höyrypäitä! Kaikki on hoidettujen syytä! Hoitomiehet ovat kuolleet!
Kaikkea se sielunvihollinen asettaakin parannuksen esteeksi.
toistenkin puolesta. Näimme sen Sotkamossa taas. Tuskin se muuttuu koskaan.
jotakin sen suuntaista, että koko keskusjohtoa ei välttämättä edes tarvittaisi. Paikallisyhdistykset voisivat hoitaa asiansa itse ja keskenään...
Ihan reaalinen mahdollisuus nykyaikana.
On muitakin organisointimuotoja kuin tiukka keskusjohtoisuus...
Pitää olla yhteiset kiellot ja käskyt, ettei tule kateutta ja toraa eri paikkakuntien välille siitä, että jossain pääsee taivaaseen katsomalla Nalle Puh-videoita mutta toisessa joutuu helvettiin samasta asiasta!
erutaanko erottamiset? Mikä on tavallisten rivilestadiolaisten kanta? Näitä srk-liturgian kaltaisia puheenvuoroja on ollut jo riittämiin. Perustelutkin ovat kuin Hautamäen haastattelusta.
Sitä pohdin että miten tavallinen hiljainen uskovainen näistä asioista ajattelee. Tuhansia Herraan uskovia sydämen kristittyjä on minunkin muistin aikana erotettu tai tosiasiallisesti pois oksennettu uskovien yhteydestä erilaisten synniksi julistettujen tekojen vuoksi. Nyt todellakin monelle näille takavuosien "synneille" hymyillään kun tajutaan miten "hatusta vedettyjä" ne ovat olleet.
Kuinka käy heille jotka oksennettiin tai henkisesti ajettiin pois. Pyydetäänkö heidät nöyrästi takaisin uskovien yhteyteen? Tapahtuuko hengellinen rahabilitointi? Mikä olisi parasta sillä erotettuja ei prosessi koskaan ole naurattanut.
-han TAMA EI OLE, vaan tyhman rivikansalaisen. Kuitenkin olen melkein ylpea siita, jos kirjoittaja tuossa edella tarkoitti, etta esim. mina rivimiehena veisaa samaa virtta Hautamaen kanssa.
Mutta rivimiehen mielipiteen hoitokokouksista voi toki sanoa: Olihan se kummallista ja ainakin@lihalle@ noyryyttavaa(kin) - - - mutta eihan elama aina suju tasaisesti eika aina ole myotamakea. Minulla on ollut paljon vastamakeakin elamassa, joten jotkut @yolliset kummitusjahtikokoukset@ ovat jaaneet taka-alalle. Yhta kummalliselta kuin itse hoitokokoukset tuntuu asian vatvominen nyt - ainakin silta osin, etta niin sanotut erotetut VAATIVAT SRK;lta anteeksipyyntoa. Minulla ei elamassa oikein ole ollut kanttia vaatia keneltakaan mitaan: taytyy vain yrittaa elaa paiva kerrallaan. Onhan se sellainen vaativa henki - - - siitakinhan puhuttiin niissa hoitokokouksissa - - - eraanlainen vaara henki.
alistun millaiseen kohteluun tahansa SRK:n taholta!"
Lammas!
Jos vaativa henki anteeksipyytävällä kerran on vaarallista/väärää henkeä, niin eikö hoitokokouksissa sitten joukolla syyllistytty samaan väärään henkeen kun joukolla VAADITTIIN jotakuta tekemään parannus synnistä jota hän ei välttämättä edes tajunnut tehneensä?
tyttiin.
en oo lestadiolainen entinen kylläkin tuo on sitä
perätöntä puhetta missä ei oo mittää totutta
teillä käypi katteeksi kun lestadiolaisia on niin paljon.jättäkääne vanhat juorut ja pesukonejutut ja pikku housujutut pois jooko
Joidenkin ex-vl:ien "loiskiehunta" tällä palstalla vain jatkuu ja jatkuu, mutta nyky-vl:t istuvat tyytyväisinä seuroissa :)
ehe ehe ..
Sieltä olisit saanut monta lisäpistettä ehettelyllesi...
kuinka paljon on pilkannut "epäuskoisia" ja sai SRK:n lupauksen entistäkin kirkkaammasta kruunusta!