En voi sille mitään, mutta tiedän pienten lasten äitien itsekeskeisyys, omahyväisyys ja YLPEYS yksinkertaisesti oksettavat minua.
Onko tullut mieleen, että maailmassa on myös muita ihmisiä?
Mitä nytkin tulee? "Oot kaktera kun sulla ei oo lapsia." Niin varmaan, kaikki jotka eivät halua lapsia ovat tietenkin todella katkeria (koska eivät OMASTA HALUSTAAN hanki lapsia!), anna mun kaikki kestää.
Koska huomaatte, että te ja kakaranne ette kiinnosta ihmisiä?
Onko tullut mieleen, että maailmassa on myös muita ihmisiä?
Mitä nytkin tulee? "Oot kaktera kun sulla ei oo lapsia." Niin varmaan, kaikki jotka eivät halua lapsia ovat tietenkin todella katkeria (koska eivät OMASTA HALUSTAAN hanki lapsia!), anna mun kaikki kestää.
Koska huomaatte, että te ja kakaranne ette kiinnosta ihmisiä?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Anna tulla nyt vaan ulos se kaikki paha olosi. Me "äiti ihmiset" kyllä jaksetaan olla ymmärtäväisiä.
Mitäitä pahaa sinulle on tapahtunut kun tunnet noin? Jäitkö vaille äidinrakkautta?
Kaikki vanhemmat ovat ylpeitä lapsistaan! Se on tärkeää jo lapsen itsetunnon kehityksen kannalta.
Itsekeskeisyys voi selittyä sillä, että lapset ovat vanhemmille kaikki kaikessa! Ja lapset on otettava huomioon kaikessa mitä perhe aikoo tehdä!
Omahyväisyys...
Maailma on toki pullollaan muitakin ihmisiä, onneksi, muuten sitä oltaisiin liian omahyväisiä!
En tiedä onko ihminen katkera jos tietoisesti on lapseton. Ehkä hän ennemminkin on tietämätön tai ymmärtämätön siitä mitä kaikkea lapset tuovat tullesaan perheeseen!
Olen huomannut sen, että lapseni ei kiinnosta kaikkia ja eikä tarvitsekaan, en minäkään ole kiinnostunut kaikista lapsista!
sitä ei vaan voi käsittää kuinka suuri rakkaus, syvä kiintymys ja suunnaton kaipaus se voi olla sitä pientä ihmistä kohtaan ennen ku on omia lapsia. ja äidit on kuitenki aika paljon lastensa kanssa ja päivät koostuu lapsista ja niitten kanssa touhuilusta. onhan se vähä ankeeta ku ei voi vaan klikata pois päältä sitä mammavaihdetta ku lähtee johonki kavereitten kanssa, aina vaan tulee omasta lapsesta höpötettyy ja mitä kaikkee ollaan nyt keksitty ja mitä ollaan tehty. ei siinä paljoo tule toisia ajateltuu, onhan se vähän ikävää toisten kannalta.
onneks on näitä keskustelupalstoja joissa voi toisten äitien kanssa keskustella asioista jotka on omaa itteensä lähellä. notta kiitoksia omasta näkemyksistäsi vaan, onkos siulla lähipiirissä äitejä kun noin kinpaannuit asiasta vai käytkö päivittäisen v***tuksen ammentamassa täältä? jos käyt täällä lukemassa niin sitte tää purkaus tänne kai on jokseenki perusteltua, mutta en ymmärrä miksi lapseton palloilee äitien jutuissa, jos taas lähipiirissä on äitejä jotka käyttäytyy noin niin kannattaa ehkä myös heille mainita asiasta niin saat ehkä olla rauhassa niiltä omahyväisiltä äideiltä.
tällä palstalla pyörit, haloooooooooooooooooooo!
ja selvittäkää asiat. On varmasti paljon puhuttavaa, mutta se on ainoa tapa selvittää asiat ja sinun saada tasapaino ja päästä ulos vihaisuudestasi. Onnea.
Olin sybtymästini saakka niin sanottu ei toivottu.
Vanhempani toivoivat poikaa 3 syntyi yksi jäi kesken kun äitini liukastui.
Mulla on isosiskoja 2 kappaleta toinen sybtybyt -55 ja toinen -57 ja minä -59 sitten lopulta -64 sybtyi se niin roívottu poika.Eli nämä kaikki 3 jotka kuoli oli poikia.
Sain asua Mummulla kun piestiin puuhenkareilla ja muovisilla mua miksei mun isuja siskoja.
Luojalle kiitos äitini teki itsarin Tenoxeilla 2v. sitten.
Mulla on 4 lasta 2a kerataa olen mennyt naimisiin 2 vanhib´nta on ylioppilaita, mihinkäänään ei tullut, mutta Turkkiin jaksoi lähteen puoleksi vuodeksi asumaaan.
Jos joku vihaa äitiään olen minä.
Nyt kun iskä elää tekee kaikkensa että mun ja lasteni ja meheni elämästä tulisi helvettiä.
Mutta mulla on niin vahvava psyykkeeltään ukko ettei anna sen pilata mun ja lapsiemme elämää.
MIETI!"!!
Anteeksi kirjoitus virheet
En minä omaa äitiäni vihaa, vihaan teitä tuoreita äitejä jotka luulette maapallon pyörivän teidän tahtiinne. Hohhoijaa.
Ja ei ole tapana pyöriä tällä palstalla, tulin tänne kertomaan syvän vihani ja halveksuntani teitä säälittäviä olentoja kohtaa.
miksi ihmeessä vihaat meitä tuoreita äitejä? olisi mukava kuulla perusteluja heiman enemmän. olen hieman huolissani sinusta, kiihkomielinen vihasi yhtä ihmisryhmää kohtaan alkaa kuulostaa arjalaisten vihalta juutalaisia kohtaan, siihenkin liittyi syvää vihaa kyllästettynä halveksunnalla. sen taustallahan oli hyvin pitkälti kateus. kateus toista kohtaan saattaa helposti muuttua vihaksi, on helpompi vihata kuin kadehtia, on helpompi halveksua kuin suvaita.
tunnetko henkilökohtaisesti ketäään tuoretta äitiä? vihaatko häntäkin? tekstisi perusteella olet nimittäin tehnyt hyvin karkean yliyleistyksen, mihin kypsät ihmiset harvoin syylllistyvät, elleivät sitten voimakkaan tunnekuohun seurauksena.
en minä tuoreena äitinä oleta maailman pyörivän tahtiini. minä pyörin lapseni tahtiin ja se riittää oikein hyvin. pelkään pahoin että aikoinaan sinun äitisi maailma ei pyörinyt sinun tahtiisi...
Kiitos vaan alkuperäiselle muistutuksesta!
Tai oikeastaan ei tarvitse edes muistuttaa, tiedän sen muutenkin.
Vanhin 24v nuorin 5v.
Eli asiat ovat TODElla siis kaikki!! eri tavalla nyt kuin 24v. sitten.
Taas opettelen alusta!
Välillä tuntuu ei aina että mulla nämä nyt pientä ovat ensimmäisiä!
T:Äiti
niinku ohitte!!! mikä into sulla on tänne tulla tommosii kirjottaa? hei haloo! ei typerämpää vois niinku olla!
ja mahtaak asiat ny kuitenkaa nii olla??
mee ny jo vähä ittees
ainesta kenties? Pitäisköhän mennä murkku palstalle sanomaan, että määäää vihaaaaan ja säääälin teitä murkut! Oisko sun mielestä fiksua? Keskenkasvuisten penikoiden hiekkalaatikko napinaa tuo tuommoinen. Käännä pääsi poispäin kun näet tuoreita äitejä, vanhojen kohdalla ei vissiin tee niin pahaa...
Sitäpaitsi sääli on sairautta, että mietipä sitä.
juuri äidiksi tulleita, ja tunnet olevasi hylätty, kumma kun et voi ymmärtää sitä että kun äidin tehtävä on huolehtia omasta lapsestaan, ei siinä enää pahemmin pyöri muut asiat mielessä. Hylkäsivätkö kaverisi sinut, tunnetko että olet jäänyt ilman huomiota, etsi sitten itsellesi uudet kaverit ja laita vannomaan etteivät he koskaan hanki lapsia.
Ei toi mun mielestä miltään muulta kuullosta kuin siltä että olet kateellinen kavereittesi lapsille koska he saavat sen huomion mitä sinä jäit kaipaamaan. Hanki elämä ja häivy pois tältä keskustelupalstalta
Eli äideillä ei muuta elämää? Tietenkin lapsen täytyy olla äidilleen tärkeä, mutta ehkäpä alkuperäinen ei puhunutkaan siitä. Enkä usko, että kyse muutenkaan huomiosta. Mutta tuotahan turha selittää koska sinäkin olet päättänyt muiden puolesta mitä he tuntevat ja mitä he ovat. Surullista :( Ylimielisyys on ärsyttävää aina, oli sen harrastaja äiti, lapseton, mies, nainen tai kuka tahansa.
kenties kirjoittaja yritti selvittää mikä alunperin keskustelun aloitajalla oli kun vihaa niin paljon äitejä. Kyseinen kirjoittaja jota kommentoit ei varmaan tarkoittanut yleistää, mutta jos sinäkin olet äiti niin varmaan olet huomannut että joskus ei tule mistään muusta puhuttua kuin lapsista, välillä sitä ei mistään muusta osaa puhua. Ajatellaanpa niin että kaksi kaverusta tapaavat, toinen lapseton ja toinen jolla lapsi, lapseton kysyy "hei mitä teille kuuluu?" ja nainen jolla lapsi vastaa " meidän pienokainen sai eilen hampaan, valvotti koko yön, sitä edellisenä päivänä nousi 38 kuume ja ripuloi koko päivän, ihan vihreää ripulia tuli. Viime viikolla oltiin ulkona ja kaatui pahasti jouduttiin lääkäriin menemään, ai että mä olen väsynyt, toi lapsi on valvottanut joka yö suunnilleen niin että oon saanu nukuttua pari tuntia vaan"
Siis tätä, en tunne ketään äitiä joka ei joskus ole siihen syyllistynyt että puhuu pelkästään lapsistaan, kenties sitä eivät nämä lapsettomat halua, kenties lapsettomat haluavat puhua muustakin kuin toisen lapsista. Omalta kohdalta tuntuu niin että on ollut poissa kauan sinkkumarkkinoilta ja kapakoista etten osaa mistään muusta enää puhua kuin lapsista.
Se mikä minusta on säälittävää on se että oli se sitten kuka tahansa, mutta aina äitiä syyllisestään ja vihataan, oli kyseessä sitten lapsettomat kuten tämä meidän keskustelun aloittaja tai sitten ne ihmiset jotka vihaavat lapsen kitinää bussissa tai sitten sitä että äidit pääsevät rattaiden kanssa ilmaiseksi. Niin ja syyllisiähän me myös ollaan siihenkin jos eron sattuessa mies ei suostu omia lapsiakaan näkemään.
Minä olen niin kertakaikkisen v..ttuuntunut siihen että äidit ovat aina kaikkien mielestä syyllisiä. Menkööt syyllistäjät ja äitien vihaajat muualle
Korostettakoon aluksi etten ole täysin samoilla linjoilla alkuperäisen kanssa!:) Mutta kyllä löytyy valitettavan paljon sellaisia äitejä, jotka halveksivat muiden elämänvalintoja tai lapsettomutta - kuten myös niitä lapsettomia, jotka suhtautuvat ylimielisesti niihin, jotka lapsia ovat hankkineet!
Ehkä äiteihin suhtaudutaan kriittisemmin, itsekin muistan kun ensimmäisiä kertoja tulin näille vanhempien palstalle niin kyllä sitä järkyttyi miten piittaamattomasti, julmasti ja törkeästi jotkut äidit kirjoittelivat. Juuri sen takia että äiteihin on tottunut yhdistämään lämmön ja pehmeitä arvoja. Vaikka ihmisiähän he ovat. Mutta ainahan sitä ei ajatella loogisesti ja täydellisesti.
Se minuakin on ihmetyttänyt miten yh-äiteihin suhtaudutaan - varsinkin kun verrataan yh-isejä. Kuka ihme niitäkin käsityksiä kylvää?!
Oletko vihannut jo silloin kun itse olit pieni ja äitisi nuori? Vai eikö oman äitisi maailma pyörinytkään sinun ja mahd muun perheen ympärillä?
Jos pyöri, niin varmaan silloinkin oli olemassa joku, joka vihasi teitä ja teidän omahyväisyyttänne!
jäisi heitteille.
Juu, lapset ovat niin riippuvaisia aikuisista, että voivat sairastua, loukkaantua tai jopa kuolla jos äiti ja isä unohtavat heidät.
Jos äiti kyllästyy pieneen lapseen totaalisesti ja jättää hänet yksin kotiin ollakseen lapsettoman lapsia vihaavan ystävänsä kanssa niin siinä käy niin, että sossu tulee ja ottaa lapsen hoivaansa.
Huumeiden käyttäjät ja tosi alkoholistit kyllä jättävät lapsiaan ties minne, jotta voivat harrastaa sitä "oikeaa elämää".
Sehän tiedetään mitä vaikeuksia lapselle eli tulevalle aikuiselle tästä aiheutuu.
Jotkuthan vihaavat sitäkin, että ystävät avioituu kun itse haluaa vain bilettää. Kaikkien pitäisi toimia näiden ihmisten mukaan. Narsisteja vissiin. Tai joku persoonallisuushäiriö?
Saatan ehkä oivaltaa mitä tarkoitat puhuessasi itsekeskeisyydestä ja ylpeydestä. Minulla on PALJON lapsiperhetuttavia ja myös työkseni vedän ryhmiä joissa tapaan pienten lasten äitejä. Olen myös itse kolmen lapsen äiti.
Kaikista tuntemistani äideistä tasan kaksi on epäitsekkäitä ja kiinnostuneita myös muiden asioista. Loput ovat enemmän tai vähemmän itsekeskeisiä ja ylpeitä (vinksahtaneella tavalla siis). Pahimmillaan äiti ei muuta tee kun puhuu "Meidän Kalle sitä ja tätä ja tuota.. on niin edellä kehitystään.. osaa jo.." Kun tulee pisuvahinko, sitä ei tietenkään ole sattunut KOSKAAN aiemmin, vaipathan jätettiin pois jo 1-vuotiaana. Kävelemään on opittu Toooosi aikaisin, joskus se sekoitetaan seisomaan nousemiseen, mutta väliäkös sillä, kunhan on vain tapahtunut ennen kuin muiden lasten. Ihmelapset ovat tunnetusti hyvin reippaita ja aktiivisia, mutta ilman muuta kilttejä kuitenkin. Ennen kaikkea he ovat todella kehittyneitä ikäänsä nähden. Voi lapsiressuja!
Hassua on, että nämä äidit ovat ilman lapsia mukavaa seuraa, mutta kun kullanmurut ovat paikalla ei muusta puhuta kuin ihmelapsien edesottamuksista. Monella vouhotus loppuu murrosikään (ei kaikilla), kun huomataan, että ei ne aikaiset kävelyt ja puheenkehitys tuoneetkaan Laudaturien satoa meidän perheeseen.
Antakaapa vain tulla samanmoinen hyökkäys minullekin, ainakin te joilla kolahti! ;)
Jos minut tapaat niin että lapseni ovat mukana, en puhu mistään ihme suorituksista, viis veisaan niistä mulle riittää että lapseni ovat lapsia ja sillä siisti, se mistä voin puhua omista lapsistani ovat se kuin riiviöitä ja uhmaikäisiä he ovat. Minua ei tosiaan kiinnosta se että lapseni ovat joitakin ihmeitä, he ovat lapsia, tosin minun lapsiani jotka ovat minun maailmani mutta turha sitä muille on lähteä huudattaa, jokaisella äidillä on omat lapsensa maailman parhaita
Niinhän se on, että jokaisen äidin kehdossa nukkuu maailman ihanin lapsi! Toiset ei vain voi käsittää, että naapurin äidinkin kehdossa on kultaa..
Kipaisepa taas varaamassa aika jonnekin kuraattorille tai kouluterkkarille, niin pääset sinäkin aikuistumaan edes vähitellen. Tuollaista se kaikilla murkkuna on.
Teini-ikäisen käytökseksi tuollaisen ymmärtää, mutta jos edes nuori aikuinen suoltaa tuollaista tekstiä, pitäisi saada lääkitys kohdalleen pikaisesti.
Hämmästyttää viestistäsi kuultava katkeruus..
Mahtavaa että joku tekee päätöksen olla tekemättä lapsia kun ei kerran selkeästi kiinnosta. Jotkut tekevät lapsia ajattelematta asiaa sen koommin. Kuten esim. että lasten kanssa menee sitten ne seuraavat 18 vuotta. Ja että niiden kanssa on jaksettava vaikka olisikin sellainen päivä ettei voisi vähempää kiinnostaa.
Jos olet päätöksesi kanssa sinut ja varma asiastasi niin miksi nyppii?
ei 18 vuotta riitä. kyllä ne on lopun ikäänsä äitiensä ja isiensä lapsia. ja niistä pitää jaksaa olla kiinnostunut vielä sittenkin.
Olen täysin samaan mieltä, uskoisin kuitenkin että yöherätykset vähenee... ;0)
huomio pitäisi antaa? Katkera ihminen? Etkö saanut lapsena äidinrakkautta, kun olet noin itseäsi täynnä? Ei se ole muiden äitien ja heidän lapsiensa syy...
Vai on äidit itsekeskeisiä, omahyväisiä ja vieläpä ylpeitä. Missä välissä tuota itsekeskeisyyttä ja omahyväisyyttä voi olla jos kaikki aika menee lasten hoitoon? Ylpeyttä omista lapsista kyllä on ja ei oisi oikein jos näin ei olisi.
Kuule hankimpa sellainen paita äiti ihmisille varoituksesksi itsestäsi, jossa lukee vaikka vihaan äitejä niin kukaan äiti ei lapsineen sun äklötyksen seuraan vahingoissakaan eksy.
SINÄ et todellakaan kiinnosta minua äitiä, joten painu vittuun täältä ruikuttamasta!!
älykkyyttä osoittikin.. Päätit heittää oikein vettä myllyyn, mideän kaikkien äitien "puolesta"..?
Ymmärrän kyllä täysin, että et tahdo lapsia. Ei kaikkien tarvitsekkaan tahtoa, kukin tyylillään.
Ja minusta on tosi raivostuttavaa, kun jotkut äipät eivät osaa puhua muuta kuin lapsistaan. Leikkikentillä esim. on kamalaa kuunnella juttuja esim. siitä millaiset sonnat jonkun mukula on aamulla vääntänyt.
Mutta onneksi on myös sellaisia äitejä, jotka osaavat puhua muutakin kuin lapsistaan;)
Ja se, että vanhemmat ovat lapsistaan ylpeitä on varmasti ihan biologinen juttu.
Ehkäpä koitat vältellä äiti-ihmisiä? ja jos joudut tekemisin äitien kanssa, niin kohteliaisuudesta sitä nyt jaksaa pienen hetken itselle epämieluistakin aihetta;)
mielestäni taas sellaiset naiset jotka eivät halua lapsia ovat jollain lailla kylmiä ja itsekeskeisiä ihmisiä.
Varmasti pääset elämässäsi fyysisesti helpommalla kun et hanki omia lapsia,mutta koskaan et saa tietää mikä onni lapsen/lapsien saantiin kätkeytyy.
En tiedä minkä ikäinen olet,mutta mieti,miten on sitten kun yksinkertaisesti et enää voi saada lapsia...Toivon todella että et myöhemmin kadu ja katkeroidu entistäkin enemmän.
Itse sisimmässäsi tiedät mikä/mitkä kokemukset elämässäsi ovat saaneet sut ajattelemaan noin.
Tuskin elämäsi on kovin onnellista moisen vihan kanssa.Koita purkaa tunteesi rakentavammin,ehkä sustakin vielä löytyy äiti...
tuohon toiseenkaan suuntaan.Sano että "useimmat naiset jotka eivät halua lapsia...".Ystävättäreni on todella lämmin ja ihana lapseton ihminen.Hän tosin on ainoa sellainen jonka tunnen.Muut lapsettomat ovatkin sitten näitä minä minä ihmisiä.;)
äidit halutaan olla äitejä ja ylpeitä siitä mitä ollaan saatu aikaiseksi.En oleta että ihmisiä kiinnostaa minä tai mun "kakara" mutta en voi itse sietää ihmisiä jotka "räkivät"lasten päälle kaikki kiukkunsa
Paitsi ehkä tuo VIHATA on aika voimakas sana..
Mutta itse olen huomannut tuon saman, kun lapsia tulee, niin monen maailmaan ei sitten enää muuta mahdukaan. Puheenaiheet liikkuvat akselilla "meidän Matilla/Maijalla on ollut viimepäivät vähän maha löysällä" (JUU EI KIINNOSTA!) tai "kun ne vaipat on niiiiin kalliita" (MENE TÖIHIN TIENAAMAAN NIIN ON VARAA OSTAA VAIPPOJA!). Vähemmästäkin alkaa toivoa, että kumpa maa voisi minut nielaista!
Kukin tietty taaplaa tyylillään, mutta omasta mielestäni aikuisen ihmisen elämään pitää kuulua muutakin kuin lapsi ja häneen liittyvät jutut. Lapsi ON tärkein, mutta hän ei saa olla elämän ainoa sisältö, se on mielestäni väärin jo lasta kohtaan. Ja mitäs sitten, kun se lapsi kuitenkin kasvaa, muuttaa kotoa ja muuta.. sitten ihmetellään, kun elämässä onkin tyhjiö.
Ja nyt selvyydeksi, että olen itse yhden lapsen äippä, ja rakastan lastani yli kaiken. Osaan (ja tahdon!) kuitenkin puhua muustakin kuin lapseni puhjenneista hampaista. Koitan välttää tätä puheenaihetta etenkin lapsettomien ystävieni seurassa, koska itse muistan, kuinka VÄHÄN minua lapsettomana kiinnosti nuo jutut! Palasin myös töihin heti äitiysloman jälkeen, koska kotiäitiys ei vain ole minun juttu.
Puollan kirjoittajaa joidenkin äitien todellisesta omahyväisyydestä. Huh huh, mitä arvostelua minäkin sain osakseni ratkaisustani palata töihin niin pian. Nämä superäidit tietävät AINA parhaiten, kuinka kasvattaa lapsi, ja lapsihan kasvaa kieroon jos äiti ei istu sen kanssa vähintään kolmivuotiaaksi asti hiekkalaatikolla! Anteeksi, superit, että olen lapsensaannin jälkeenkin älyllinen olento ja haluan viettää päiväni aikuisten, toisten älyllisten olentojen seurassa. Silti lapseni on nyt kaksivuotiaana erittäin reipas ja iloinen pieni neiti.
Hyvää jatkoa kuitenkin kaikille, minä poistun takavasemmalle tältä palstalta (jossa kävin ekaa kertaa), koska nämä tämmöiset keskustelut eivät myöskään ole ihan mua varten.. :)
Tottakai olen ylpeä lapsestani. Hän on minulle tärkein ihminen maan päällä mieheni lisäksi. Minun mielestäni äitiys on ihaninta ja ihmeellistä mitä minulle on koskaan tapahtunut. Mutta en oleta, että muut ihmiset ajattelevat niin... En oleta, että vieraat haluaisivat pitää minun kuolaavaa kullannuppuani sylissä tai, että vieraat edes pitäisivät lapsestani. Miksi heidän pitäisi? Enhän minäkään pidä muista kuin omasta lapsestani..
Enkä suinkaan aina puhu omasta lapsestani. Kaipaan muitakin juttuja. Usein emme puhu lapsestani lainkaan, jos olemme esim. kahvilla ystäväni kanssa. Rakastan lastani ylikaiken, mutta muiden ei tarvitse. Ei kenelläkään ole velvoitetta pitää lapsestani tai olla kiinnostunut hänestä. Toki ilahdun, jos joku on hänestä kiinnostunut. Mutta pakko ei ole... :)
Olet jostain syystä syyllistänyt itsesi töihin menosta. Mutta miksi nimittelet äitiysloman jälkeen kotiin jääviä superäideiksi ja kehoitat vaipan hintoja kauhistelevia "MENEMÄÄN TÖIHIN TIENAAMAAN"? (Moni muukin asia maksaa ja vaipat on kalliita joillekin työssäkäyvillekin!)
Kirjoitat, että "olen lapsensaannin jälkeenkin älyllinen olento ja haluan viettää päiväni aikuisten, toisten älyllisten olentojen seurassa". Tähän ei voi muuta kuin kysyä, eikö kotiin jäävä äiti sitten ole älyllinen olento?
Ihmettelen mistä moinen vihasi kumpuaa.. Itse en ole täällä enkä muualla törmännyt äiteihin, jotka syyllistäisivät töihin meneviä! Olisikin mielenkiintoista tietää MILLÄ sanoilla sinua on syyllistetty? Jotenkin tuntuu vahvasti, että syyllistät itse itseäsi. Miksi?`
P.s. Jostain syystä en myöskään usko, että vierailit täällä "ensimmäistä kertaa".. ;) Tai jos vierailitkin, niin miksi koit tärkeäksi mainita sen..?
että minkälaisten ihmisten kanssa olet ystävä? minä olen meidän kaveripiireissä niitä viimeisiä, joka sai vauvan (monilla on jo kakkoset tai kolmoset menossa) enkä ole ikinä ollut kiinnostunut lapsista tai juuri mistään niihin liittyvästä. mutta ystävieni kanssa keillä on ollut lapsia ennen minua olen kyllä halunnut keskustella heidän lapsistaan, koska tiedän lapsien olevan tärkeitä ystävilleni - siis tavallaan tärkeitä sitä kautta myös minulle. yksikään minun ystävistäni ei myöskään ole vallan muuttunut toiseksi persoonaksi saatuaan lapsia, ihan samanlaisia nuo ovat. nyt itse äitinä minulla on omakohtainen kokemus äitiydestä ja se tuo toki syvyyttä lapsiin liittyvissä keskusteluissa. juttelen myös lapsettomien ystävieni kanssa vauvastani, tiedän että ystävilleni minulle tärkeät asiat ovat myöskin tärkeitä. sitähän se ystävyys on, ainakin minulle.
aivan alkuaikoina kun laitokselta kotiin tultiin, niin elämässäni myöskään ei ollut muuta kuin vauva, se oli niin uutta ja hämmentävää, pelottavaakin, joten oli hieman vaikea jutella muusta. sitä vaihetta toki kesti vain joitain viikkoja, mutta kuitenkin. kotiäiteys ei välttämättä ole minunkaan juttuni vuosikausia, mutta jään hoitovapaalle huomenna, koska tiedän sen olevan lapseni kannalta paras ratkaisu. saa sitten nähdä mitä puolen vuoden kuluttua asiasta tuumaan. en todellakaan koe olevani mikään superäiti, mutta minusta minun lapseni on myöskin älyllinen olento ja nautin hänen seurastaan suunnattomasti!
Puit ajatukseni harvinaisen hyvin sanoihin. :o)
mutta mihin....kovasti sinä vihaasi purat naisiin, joilla on lapsia ja jotka useimmiten ovat elämäänsä (juuri lasten ansiosta)tyytyväisiä. Äidit ovat harvoin itsekeskeisiä, ylpeitä kylläkin ja ihan syystä. Minullakin on kolme upeaa lasta, joista kaksi jo aikuisuuden kynnyksellä. Elämäni antoisimmat vuodet vietin silloin kun lapset olivat pieniä. En toki vaivannut muita omalla onnellani vaan nautin täysin siemuksin elämästäni äitinä. Valitettavasti onneni, tasapainoisuuteni sekä tyytyväisyyteni elämääni vaivasi aina välillä lapsettomia "äitivihaajia" ja he kehittelivät itse näitä juttuja itsekkäistä äideistä yms. jotta kestäisivät paremmin oman tuskansa, mistä' se kullakin johtui, en tiedä ja ei, totta puhuen, edes kiinnostanutkaan...
Sorry naiset, lapsia tai ei, minä vihaan muita naisia. Jos joku kysyy, mitä pahaa he ovat minulle tehneet, niin siitä saisi romaanin. Akat juoruilevat, valittavat joutavista, Älykkyyttäkin on joillekin se että ostaa joitain v*tun Versacea, mitä hittoa tuokin liene. Onneksi lapseni ovat poikia. Toivottavasti eivät mene naimisiin, mitä en mitään ämmiä tähän sukuun halua. Kele. Ja kiitos kysymästä, olen hyvin menestynyt elämässäni, siitä huolimatta että täällä on kaikenmaailman ämmiä nalkuttamassa tyhjästä. Ei sillä kuule alkuperäinen ole v*tunkaan väliä, onko ämmällä lapsia vai ei, nainen on ärsyttävä ämmä aina. Paitsi minä ja pari minun kaveria.
(toivottavasti joku ymmärsi tämän viestin oikein :))
jalkoväliisi, mitä sieltä löytyy? Taitaa löytyä se ämmen sukupuolielin, ja kun vielä sanot omia lapsiakin sulla olevan (poikia tietty) niin oisitkos itsekin tuollainen ämmä? Harmi, ettet syntynyt ukkona, kun ilmeisesti sellainen olisit halunnut olla. Älä syytä muita munien puutteesta!
Ja tuskimpa tuollaiseen sukuun lisää ämmiä tulisikaan. Kuka tuollaisen hullun pirttihirmun miniä haluaisikaan olla? Kasvata vaan poikas homoiksi tai peräkammarin pojiksi.
No sinä et sitten ainakaan ymmärtänyt edellistä viestiä oikein :) Ei se nyt ihan vakavissaan oltu kirjoitettu.
Kuuleppas.
Oletko ajatellut että ehkä itse olet joskus ollut pieni vauva joka tarvitsee erityisen paljon huomiota ja rakkautta. Jos sinä et sitä ole saanut niin on turhamaista ja lapsellista tulla tälläiselle paikalle sitä kertomaan äideille jotka keskustelevat ilolla mahtavasta asiasta : vauva, oma lapsi. Ja jos sun mielestäsi äidit ovat itserakkaita tai vastaavaa, niin olisiko sinusta sitten äidiksi?! Ei todellakaan. Tuolla asenteella! On kova vastuu kasvattaa lapsi aikuiseksi eikä siihen mitenkään liity minkäänmoinen esittämisen halu! Jos olet kerran nähnyt/kuullut äidistä minkälaiseksi heitä kaikkia kuvaat, niin asiahan ei tarkoita sitä että heitä olisi maailma pullollaan ja että he mitenkään pilaisivat sinun elämääsi tai päivääsi!! Oletkohan joku murrosikäinen nuori jolla saattaa olla jonkun sortin kapinoimisongelmia? Itse en ole hankkimassa vielä moneen vuoteen lasta koska en ole valmis siihen vielä. Olen 19 vuotias mutta se ei tarkoita ettenkö olisi tarpeeksi kypsä ymmärtämään kauheaa käytöstäsi joka suorastaan ärsyttää niin paljon että voisin kuvitella sinun olevan vielä 15-vuotiaan tasolla! Onnea elämässäsi ja mieti sitten jos joskus oman lapsen saat että mitä päässäsi on liikkunut!! Naurettavaa