Mä avasin Joonaksen viestin ja mietin samalla mistä se oli saanu mun maili ossan ja miks se mailas,soittaminen ois ollu helpompaa.
Mutta mä en jaksanu miettii sitä enempää vaan rupesin lukee sitä mailiaa,se oli aika lyhyt.Siinä luki vaan:
"Tavataan klo 18:00 ostarin kahvilassa..toivottavasti pääset.. :)"
Mä mietin et voisin jättää väliin koska väsytti ja en jaksanu kiinnostuu Joonaksen seurasta, mut toisaalta se vois olla hauskaa ja ois kiva tietää mitä asiaa sillä on.Miks se ois voinu sanoo asiaansa koulus koska me nähää siel joka päivä ja ollaan aika paljo samoil tunneil.No mä nyt aattelin et voisin mennä ku ei muutakaan oo.Porukatkin on töissä ja tulee vasta 10 illalla.Mä katoin kelloa ja huomasin et ei mulla ollu mikää kiire vielä joten mä avasin messengerin ja huomasin et siel ei ollu ketää.No mä surffailin vielä vähä aikaa ja kun ketää ei tullu nettii niin mä lähin.Samalla ku suljin konetta mietin miks Markusta ei ollu näkyny pitkää aikaa,mä olin
kaivannu sitä jo kauan. Ainaku mietin sitä rupes itkettää koska se on mulle tärkee ja se on yks niistä ihmisistä jotka välittää musta tai ainaki uskon et se välittää.Ja mä välitän siitä.Mutta mä saatan nähä sen joululomalla jos se tulee tänne.Kun mä mietinki sitä et mä nään sen mulla lentelee perhosia masussa.Mulla oli nälkä ja mä otin jääkaapista vähä kaikkee ja söin ne.Sitte mä menin huoneeseeni ja katsoin itteeni peilistä.Peilistä katsoi takasin suur silmäinen,lihava ja ruma tyttö,jonka kajaalit olivat levinneet.Mä katsoin mahaani ja huomasin et mä oon lihava ja oon lihonnu paljon.Hetken päästä mä sitte löysin itteni vessan lattialta istumasta ja näin pöntön pohjalta kaiken mitä olin syönyt hetki sitte.Mä olin pettyny itteeni ja siihen mite heikko luonne mulla oli.kaikki luuli et mä oon vahva ja rohkee,mut mä oon oikeesti heikko,herkkä ja ujo.Mä tunsin kun pettymyksen kyynel valahti mun poskelta ja istun siinä lattialla jonkun aikaa kunnes tajusin että kello on jo 17:00.Mun pitäis pestä hampaat äkkiä ettei henkihaisis ja siistiä meikit. Vaatteet oli ne tavalliset.Ei mulla hirveesti vaatteita ollukaan.Mä hain takkini huoneestani ja laitoin kenkät jalkaa.Katoin vielä kerran peiliin ja huomasin et en ollu kauheempi ku äsken.Tarkistin vielä et mulla on känny ja avaimet mukana ja lähin käveleen ostarille päin.Ostarille mennessäni mä toivoin et siellä ei ollu paljoo tuttuja koska en halunnu et ne kuvittelee musta ja Joonaksesta jotain.Matkalla mun mieleen tuli miten mä ja Tomi,mun unelmien mies,oltiin tavattu tossa kahvilassa.Mä muistin miten se oli pitäny mua sylissä ja miten se oli suudellu mua.MUt nyt se kaikki oli ohi,mutta silti mä en koskaan uohda sitä ja niitä hyviä muistoja vaikka se loputla satutti mua.Niin mä sitten astuin siihen kahvilaan ja huomasin heti Joonaksen istumassa yhdessä pöydässä.Mä menin Joonaksen luokse ja istuin.
-Moi, joonas sanoi heti
-Moi, mä astasin hymyillen.
-haluutko sä jotain juotavaa, Se kysy.
-voisin mä ottaa kahvia,sanoin ja niin Joonas lähti hakee mulle kahvia.Mä istuin siinä yksin ja katselin ympärilleni,mä en ollu käyny täällä pitkää aikaa viimeks Tomin kanssa.Mä katsoin ovelle ja huomasin et sieltä tuli Tomi jonku tytön kanssa.Mä tunnistin tytön niiks jotka on joka viikko eri likan kans.Mun sielun täytti tuska ku näin niitten menevän siihen samaan nurkka pöytää jossa me oltiin istuttu ja se tyttö istui Tomin syliin juuri niinkuin minä olin istunut.Mä en kestänyt katsoa ja mä lähin.Mä juoksin kotiin ja pidättelin kyyneleitä. Muhun sattui ja kun mä avasin koti oven ensimmäinen kyynel vierähti poskelle.Mä menin huoneeseeni ja kellahdin sänkylle selälleni ja mietin sitä tuskaa jonka Tomi oli aiheuttanut ja miten huonosi mulla oli menny sen jlkeen kun Tomi jätti mut.Mä mietin niitä hetkiä jolloin olin aikonut tappaa itseni mutta en ollut pystynyt siihen koska ajattelin että kyllä mun elämä paranee ja mä saan jotain mitä muilla ei oo ja musta tulee onnellinen.Mut nyt mä en enää oottanut sitä onnea mä en saa sitä,ikinä.Mä itkin ja itkin,mutta ei se mitään auta.Mä oisin halunu heittää jotain seinään ja tehdä jotain tyhmää,mutta en mä voinut.Mä olin liian kiltti tekemään mitään pahaa...
________________________________________________-
Mä toivon että sanotte mielipiteetnne tästä jutusta ja et kannataako mun enää jatkaa vai??
ja kertokaa jos tossa on jotain hyvää tai jotai huonoo? kiitos..
Mutta mä en jaksanu miettii sitä enempää vaan rupesin lukee sitä mailiaa,se oli aika lyhyt.Siinä luki vaan:
"Tavataan klo 18:00 ostarin kahvilassa..toivottavasti pääset.. :)"
Mä mietin et voisin jättää väliin koska väsytti ja en jaksanu kiinnostuu Joonaksen seurasta, mut toisaalta se vois olla hauskaa ja ois kiva tietää mitä asiaa sillä on.Miks se ois voinu sanoo asiaansa koulus koska me nähää siel joka päivä ja ollaan aika paljo samoil tunneil.No mä nyt aattelin et voisin mennä ku ei muutakaan oo.Porukatkin on töissä ja tulee vasta 10 illalla.Mä katoin kelloa ja huomasin et ei mulla ollu mikää kiire vielä joten mä avasin messengerin ja huomasin et siel ei ollu ketää.No mä surffailin vielä vähä aikaa ja kun ketää ei tullu nettii niin mä lähin.Samalla ku suljin konetta mietin miks Markusta ei ollu näkyny pitkää aikaa,mä olin
kaivannu sitä jo kauan. Ainaku mietin sitä rupes itkettää koska se on mulle tärkee ja se on yks niistä ihmisistä jotka välittää musta tai ainaki uskon et se välittää.Ja mä välitän siitä.Mutta mä saatan nähä sen joululomalla jos se tulee tänne.Kun mä mietinki sitä et mä nään sen mulla lentelee perhosia masussa.Mulla oli nälkä ja mä otin jääkaapista vähä kaikkee ja söin ne.Sitte mä menin huoneeseeni ja katsoin itteeni peilistä.Peilistä katsoi takasin suur silmäinen,lihava ja ruma tyttö,jonka kajaalit olivat levinneet.Mä katsoin mahaani ja huomasin et mä oon lihava ja oon lihonnu paljon.Hetken päästä mä sitte löysin itteni vessan lattialta istumasta ja näin pöntön pohjalta kaiken mitä olin syönyt hetki sitte.Mä olin pettyny itteeni ja siihen mite heikko luonne mulla oli.kaikki luuli et mä oon vahva ja rohkee,mut mä oon oikeesti heikko,herkkä ja ujo.Mä tunsin kun pettymyksen kyynel valahti mun poskelta ja istun siinä lattialla jonkun aikaa kunnes tajusin että kello on jo 17:00.Mun pitäis pestä hampaat äkkiä ettei henkihaisis ja siistiä meikit. Vaatteet oli ne tavalliset.Ei mulla hirveesti vaatteita ollukaan.Mä hain takkini huoneestani ja laitoin kenkät jalkaa.Katoin vielä kerran peiliin ja huomasin et en ollu kauheempi ku äsken.Tarkistin vielä et mulla on känny ja avaimet mukana ja lähin käveleen ostarille päin.Ostarille mennessäni mä toivoin et siellä ei ollu paljoo tuttuja koska en halunnu et ne kuvittelee musta ja Joonaksesta jotain.Matkalla mun mieleen tuli miten mä ja Tomi,mun unelmien mies,oltiin tavattu tossa kahvilassa.Mä muistin miten se oli pitäny mua sylissä ja miten se oli suudellu mua.MUt nyt se kaikki oli ohi,mutta silti mä en koskaan uohda sitä ja niitä hyviä muistoja vaikka se loputla satutti mua.Niin mä sitten astuin siihen kahvilaan ja huomasin heti Joonaksen istumassa yhdessä pöydässä.Mä menin Joonaksen luokse ja istuin.
-Moi, joonas sanoi heti
-Moi, mä astasin hymyillen.
-haluutko sä jotain juotavaa, Se kysy.
-voisin mä ottaa kahvia,sanoin ja niin Joonas lähti hakee mulle kahvia.Mä istuin siinä yksin ja katselin ympärilleni,mä en ollu käyny täällä pitkää aikaa viimeks Tomin kanssa.Mä katsoin ovelle ja huomasin et sieltä tuli Tomi jonku tytön kanssa.Mä tunnistin tytön niiks jotka on joka viikko eri likan kans.Mun sielun täytti tuska ku näin niitten menevän siihen samaan nurkka pöytää jossa me oltiin istuttu ja se tyttö istui Tomin syliin juuri niinkuin minä olin istunut.Mä en kestänyt katsoa ja mä lähin.Mä juoksin kotiin ja pidättelin kyyneleitä. Muhun sattui ja kun mä avasin koti oven ensimmäinen kyynel vierähti poskelle.Mä menin huoneeseeni ja kellahdin sänkylle selälleni ja mietin sitä tuskaa jonka Tomi oli aiheuttanut ja miten huonosi mulla oli menny sen jlkeen kun Tomi jätti mut.Mä mietin niitä hetkiä jolloin olin aikonut tappaa itseni mutta en ollut pystynyt siihen koska ajattelin että kyllä mun elämä paranee ja mä saan jotain mitä muilla ei oo ja musta tulee onnellinen.Mut nyt mä en enää oottanut sitä onnea mä en saa sitä,ikinä.Mä itkin ja itkin,mutta ei se mitään auta.Mä oisin halunu heittää jotain seinään ja tehdä jotain tyhmää,mutta en mä voinut.Mä olin liian kiltti tekemään mitään pahaa...
________________________________________________-
Mä toivon että sanotte mielipiteetnne tästä jutusta ja et kannataako mun enää jatkaa vai??
ja kertokaa jos tossa on jotain hyvää tai jotai huonoo? kiitos..
Vastaukset 2
Vanhimmat
tottakai jatkat toi on iha sikahyvä... jatkoo ja sassiin... (",)
ja mielellää pian...tää on hyvä!!=)