HP & Uusi kilta

Usva leijui talojen ympärillä ja sen kosteat lonkerot kietoutuivat Harryn ympärille. Hän asteli pitkin Kalmanhankujaa ja mietti kaikkea tapahtunutta. Melkein kuin huomaamatta hän oli saapunut Kalmanhanaukio kahdentoista eteen.
Harry nousi ylös nuhjuiset porrasaskeleet ja avasi oven. Heti eteisen täytti vanhan naisen ääni, joka syyti solvauksia Harrylle.
”Äh, olin unohtanut tuon.” Hän mutisi astuessaan pieneen synkkään eteiseen.
”Vaiennu.” Harry sanoi ja osoitti sauvallaan vanhaa naista esittävää taulua, joka ihme kyllä vaikeni.
Talo tuntui tyhjältä ja hiljaiselta. Jokainen tavara ja huone toi Harryn mieleen muistoja, jotka saivat palan nousemaan hänen kurkkuunsa. Kaikkein kipeimmin häneen koski, kun hän jäi katsomaan huonetta, jossa Sirius oli asustanut vapaan elämänsä viimeiset päivät Hiinokan kanssa. Nyt huone oli tyhjä, lukuun ottamatta kanan luita ja muutamia harmaita höyheniä lukuun ottamatta.
Sirius oli poissa, eikä hän palaisi koskaan, sen Harry tiesi. Hiinokka taas oli Hagridin hoivissa. ’No Hagrid ainakin oli tyytyväinen.’ Harry ajatteli ja naurahti hiljaa.
Hän kääntyi huoneen ovelta ja sulki oven perässään ja asteli keittiöön, missä hän istahti pöydän ääreen.
Pöydällä oli vanhoja lehtiä ja joitakin papereita, jotka olivat kiltalaisilta jääneet, kun olivat kiireessä lähteneet ministeriöön.
’Niin, Kilta.’ Harry ajatteli. ’ Toivottavasti he tulevat.’
Hän oli ennen lähtöään Likusteritieltä lähettänyt viestit killan jäsenille, sekä uskollisimmille AK:n jäsenille ja kutsunut heidät kokoukseen.
Ginnykin tulisi, vaikka Harry toivoi, että tämä olisi jäänyt kotiin. Harrya hymyilytti kirje, jonka Possu oli tuonut Ginnyltä.

Rakas Harry

Minä tulen killan kokoukseen, halusit tai et. Minun on päästävä pois kotoa, sillä Liman häähössötys käy pahasti hermoilleni. Jos en pääse edes vähäksi aikaa eroon Limasta, niin minä vielä noidun hänet ja siitä taas äiti ei pitäisi. Äiti ei pääse tulemaan kokoukseen ja lähettää sinulle terveisiä.
Pääsisihän äiti, jos hänen ei tarvitsisi auttaa Fleuria.
Minulla on ollut kauhea ikävä sinua, nähdään pian. En malttaisi odottaa luoksesi pääsyä.
Rakkaudella, Ginny.

Niinpä niin, sellainen Ginny oli, päättäväinen ja leiskui kuin tuli, kunnes sai tahtonsa lävitse. Se kai sai Harryn rakastumaan, tuohon punapäiseen nuoreen neitoon. Harrya hymyilytti hänen ajatellessaan Ginnyä kaiken sen häähössötyksen keskellä ja noitumassa Fleuria rupisammakoksi.
’Tosiaan Bill ja Fleur menisivät naimisiin, mikä on hyvä sillä näinä aikoina on hyvä saada jotakin iloisempaakin ajateltavaa.’ Harry ajatteli ja hätkähti, kun ovelta kuului kolkutus, joka sai muotokuvat taas huutamaan.
”Ole hiljaa.” Harry sähähti muotokuvalle mennessään avaamaan ovea. Muotokuva vaikeni ja Harry avasi oven.
Rappusilla seisoivat Ginny, Luna, Neville, Fred, George, Ron ja Hermione.


*********

Jatkanko? Asiallista kommenttia/palautetta kiitos.
Häiriköt pysyköön poissa...