Suuressa lapsikatraassa vl-kodissa kasvaessani meille tuli varsin usein riitaa ja toraa sisarusten kesken (ymmärrettävää..). Kun tuli sovinnonteon aika äitimme neuvoi meitä pyytämään toisiltamme anteeksi riitaamme. Monesti kun vielä oli vähän turmelusta puserossa, alkoi väittely ja selittely: "Tuo aloitti", "Kaikki on tuon vikaa, minä vaan..." jne.
Äitimme sanoi, että hyvä niin. "Koska vähemmän tehneen on kevyempi pyytää anteeksi, se aloittaa". Eipä sitä "vähemmän syyllistäkään" helposti löytynyt...
Tuli vaan tämä tapaus mieleen seuratessani SRK:n jatkuvaa "vähäisen syyllisyyden" todisteluaan. Vaikka SRK tuntee olevansa täysin ulkopuolinen ja vastuuton yksittäisten hoitomiesten yksittäisistä ylilyönneistä, voisiko se kuitenkin tuntea edes pienenpientä syyllisyyttä siitä, että aloitti, ylläpiti ja organisoi sitä tapahtumasarjaa joka näihin julmuuksiin johti?
"Autuaita ovat rauhantekijät, sillä he saavat armon".
Äitimme sanoi, että hyvä niin. "Koska vähemmän tehneen on kevyempi pyytää anteeksi, se aloittaa". Eipä sitä "vähemmän syyllistäkään" helposti löytynyt...
Tuli vaan tämä tapaus mieleen seuratessani SRK:n jatkuvaa "vähäisen syyllisyyden" todisteluaan. Vaikka SRK tuntee olevansa täysin ulkopuolinen ja vastuuton yksittäisten hoitomiesten yksittäisistä ylilyönneistä, voisiko se kuitenkin tuntea edes pienenpientä syyllisyyttä siitä, että aloitti, ylläpiti ja organisoi sitä tapahtumasarjaa joka näihin julmuuksiin johti?
"Autuaita ovat rauhantekijät, sillä he saavat armon".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Maailmalla ovat vähemmistöjen sortoa, raakuuksia ja kidusta harjoittaneet hallitukset kaatuneet, ja niiden seuraajaksi tulleet hallitukset ovat pyytäneet anteeksi tehtyjä rikkomuksia. Sotien aikoina tehtyjä raakuuksia on kaduttu, pyydetty anteeksi ja palautettu maine ja arvostus niille ihmisille, joilta se oli epäoikeudenmukaisesti riistetty. On osoitettu kunnioitusta kärsineille.
Kotimaa-lehti pahoitteli keväällä lehden 30- ja 40-lukujen rasistisia ja ihmisoikeuksien vastaisia kirjoituksia. Suuryritykset julkistavat sisäisiä väärinkäytöksiään, jopa Nokia järjesti tiedotustilaisuuden jossa pahoitteli johtajansa tullirikosta.
Anteeksipyytäminen ja asioiden korjaaminen on ainoa tapa toimia uskottavasti.
Sovittelu ja erehdystensä katuminen näyttää olevan kaikkein vaikeinta hengelliselle yhteisölle.
Tästä kirjoitti oululainen Kaleva 12.7.2006:
http://larsleevi.blogspot.com/2006/07/artikkeli-kalevassa-12.html
SRK:n toimintaa sillä, että koska SRK ei pääse taivaaseen, sen ei tarvitse noudattaa myöskään mitään sääntöjä eikä varsinkaan pahoitella julmuuksiaan!
SRK:n pääsihteerin lausunto asiasta noudattelee juuri tätä lievästi sanottuna erikoista tulkintaa..
Tuo on melko tavallinen kuvio riitatapauksessa. Siksi äidin ja isän rooli on lasten kesken tärkeää. Vanhempi voi sovitella ja neuvotella rakkaudella ja sopu palaa parveen.
Mutta entä jos äiti tai isä itse aiheuttaa epäsopua käsittelemällä esim. epäoikeudenmukaisesti lapsiaan ja suosimalla toisia enemmän. Siitä sitten seuraa kateutta ja pahaa oloa joillekin ja riitaa lasten kesken.
Kuka silloin sovittaa? Ei ainakaan se, joka kylvi epäsopua! Tällaista tapahtuu, jos kyseessä on vallankäyttö tai jotenkin "sairas" aikuinen!
Minulla on kokemusta siitä, että toinen kylvää riitaa ja sitten määrää, ettei saa riidellä...
ja kun nöyryytetyt haluaisivat keskustella kohtelustaan, SRK piiloutuu vl-fraasien taakse..