Oon parikymppinen tyttö. Omasta mielestäni olen ihan mukava -> Haluan olla ihmisille ystävällinen ja oikeudenmukainen. Olen luonteltanikin kiltti, välillä jopa liian, sanovat muut.
Osaan pitää hauskaa, olen avoin, tykkään jutella ihmisille ja minusta on mukava tutustua uusiin tyyppeihin. En olepäällekäyvä, ennen olin tosi ujo ja arka, mutta olen rohkistunut hirveesti! En ole mikään tiukkis vaan tosi rento tyyppi, heitän läppää ja osaan nauraa omille virheilleni.
Silti, SILTI, olen aina yksin? Miksi??
Olen miettinyt kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, olenko liian ujo, en. Liian päällekäyvä? En mielestäni. Juttuni ei mitenkään ole avaruudesta temmattuja. Olen ihan kaunis, mutta en mikään supermalli kuitenkaan, ihan tavalinen;)
Aloitin juuri työt uudessa työpaikassa. Yritin olla mahd. ystävällinen, lopulta sain muutaman vitsiniekan "kaverikseni" silleen et voidaan välillä hassutella töissä, tai jutella tauoilla jne. huomasin kuitenkin eilen, että nämä tyypit olivat yhtäkkiä ilman mitään syytä kääntäneet selkänsä!? Ovat miespuoleisia, kaikki tuntuvat seurustelevan, minä mukaan lukien, joten mistään romansseista ei ole kyse. Yksikin tyyppi ilman mitään syytä, yhtäkkiä,haukkui minua rumaksi ja tyhmäksi. Olen yhtäkkiä hänen mielestään tyhmän näköinen ja alipainoinen30 kiloinen...??!!! Katsoo pahasti töissä jne... Töissä on puolet miehiä, puolet naisia. Olen saanut pari parempaa ystävää, naispuoleista sieltä. Suurin osa naisistakin katsoo minua kieroon, huutaa kuinka teen väärin, tai olen jättänyt tekemättä. Ei tervehdi vaikka itse tervehdin.
Muutenkaan elämässäni ei ole kuin yksi hyvänpäivän tuttu ja mieheni. En saa itselleni kavereita. En ilkeile, en juorua tai puukota toisia selkään.Mikä siis voi olla vikana?? Olen todella maassa asian takia. Tunnen itseni joksikin pelottavaksi ilkeäksi noita-akaksi kun kukaan ei näe minua.
Vietän kaiken aikani muuten yksin, jollei miestäni ole. Olen turhautunut.
Eilen töissä romahdin ensimmäistä kertaa. Iski joku kohtaus, päätäni särki kamalasti, en osannut hoitaa asioitani,uhuin asiakkaillekin millon mitäkin, enkä esim antanut oikeita vaihtorahoja, vaikka kassa sen summan kertookin. Aloin itkemään, en jaksanut hymyillä enää. Tuntui että kaikki tuijottivat ja ajattelivat musta pahaa. Punastelin hirveesti mokistani, ennen kuittasin ne pienellä vitsillä tai naurulla. Pelottaa.
Onko muita samankokeneita? Tai tyyppejä, jotka itse eivät tule tällaisten ihmisten kanssa toimeen, mikä minussa sitten ikinä vikana onkaan..masentaa:(
Osaan pitää hauskaa, olen avoin, tykkään jutella ihmisille ja minusta on mukava tutustua uusiin tyyppeihin. En olepäällekäyvä, ennen olin tosi ujo ja arka, mutta olen rohkistunut hirveesti! En ole mikään tiukkis vaan tosi rento tyyppi, heitän läppää ja osaan nauraa omille virheilleni.
Silti, SILTI, olen aina yksin? Miksi??
Olen miettinyt kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, olenko liian ujo, en. Liian päällekäyvä? En mielestäni. Juttuni ei mitenkään ole avaruudesta temmattuja. Olen ihan kaunis, mutta en mikään supermalli kuitenkaan, ihan tavalinen;)
Aloitin juuri työt uudessa työpaikassa. Yritin olla mahd. ystävällinen, lopulta sain muutaman vitsiniekan "kaverikseni" silleen et voidaan välillä hassutella töissä, tai jutella tauoilla jne. huomasin kuitenkin eilen, että nämä tyypit olivat yhtäkkiä ilman mitään syytä kääntäneet selkänsä!? Ovat miespuoleisia, kaikki tuntuvat seurustelevan, minä mukaan lukien, joten mistään romansseista ei ole kyse. Yksikin tyyppi ilman mitään syytä, yhtäkkiä,haukkui minua rumaksi ja tyhmäksi. Olen yhtäkkiä hänen mielestään tyhmän näköinen ja alipainoinen30 kiloinen...??!!! Katsoo pahasti töissä jne... Töissä on puolet miehiä, puolet naisia. Olen saanut pari parempaa ystävää, naispuoleista sieltä. Suurin osa naisistakin katsoo minua kieroon, huutaa kuinka teen väärin, tai olen jättänyt tekemättä. Ei tervehdi vaikka itse tervehdin.
Muutenkaan elämässäni ei ole kuin yksi hyvänpäivän tuttu ja mieheni. En saa itselleni kavereita. En ilkeile, en juorua tai puukota toisia selkään.Mikä siis voi olla vikana?? Olen todella maassa asian takia. Tunnen itseni joksikin pelottavaksi ilkeäksi noita-akaksi kun kukaan ei näe minua.
Vietän kaiken aikani muuten yksin, jollei miestäni ole. Olen turhautunut.
Eilen töissä romahdin ensimmäistä kertaa. Iski joku kohtaus, päätäni särki kamalasti, en osannut hoitaa asioitani,uhuin asiakkaillekin millon mitäkin, enkä esim antanut oikeita vaihtorahoja, vaikka kassa sen summan kertookin. Aloin itkemään, en jaksanut hymyillä enää. Tuntui että kaikki tuijottivat ja ajattelivat musta pahaa. Punastelin hirveesti mokistani, ennen kuittasin ne pienellä vitsillä tai naurulla. Pelottaa.
Onko muita samankokeneita? Tai tyyppejä, jotka itse eivät tule tällaisten ihmisten kanssa toimeen, mikä minussa sitten ikinä vikana onkaan..masentaa:(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinussa ei ole yhtään mitään vikaa. Työyhteisöt on joskus, aika useinkin vaikeita paikkoja. Monet työyhteisöjen jäsenet on kovin keskeneräisiä ihmisiä ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Hyvässä, asiallisessa työyhteisössä sinä pärjäät varmasti.
Oliskohan kyse vaan kateudesta. Jos sulla on jotain mitä niillä toisilla ei oo, esim. oot nuorempi, kauniimpi tms. ne ei viitti olla sulle sen takii ystävällisiä. Keep strong, sister.
kanssa et se on kateellisuutta.olin 4 vuotta eräässä firmassa duunis ja ongelma alko ku mut siirrettii toisee hommaa.jouduin kahen muun kans samaa tiimii.toinen oli mun ikänen ja mukava,toinen oli 50 kymppinen ja sen kans ei oikee natsannu.se nälvi mua joka asiasta.ja sit se nuorempi siirrettii pois ku firma katto et siin hommas ei tarvi kolmea ja mun säkää tietenki se mukava siirrettii ja mä jäin sen 50 perseesee ammutun karhun kaa hommii.4 kuukautta jaksoin katella sitä ja sitt riitti.otin lopputilin ja nyt ollu vuoden liiton rahoil..oisin vieläki töissä siel jos se perseesee ammuttu kaveri ois siirretty..että näin.
VIKA EI TODELLAKAAN OLE SINUSSA!kuulostat ihanan mukavalta,oikealta toive ystävältä!ennemmin tai myöhemmin löytyy joku ihminen joka huomaa sen!anna piut paut niille typerille tampiolle siellä duunissas,mä olen joskus ollut ihan samassa tilanteessa,koska olin työhöni liian fiksu ja liian etevä!muut huomasi sen ja siitä alkoi oikea puukotus,vaihdoin duunia ja nyt menee hyvin.niinhän se aina on että meidän liian kilttien hyväntahtoisuutta käytetään hyväksi ja ei sitä sitten raaskeisi pistää mitään ilkeetä takas!VOIMIA SULLE.ps jos haluat vaihtaa ajatuksia niin os.leimaar(a)suomi24.fi voi heittää meiliä
mitään vikaa ole. Itse olen aika paljon samanlainen kuin sinä, olen kylläkin jo yli 40 mies.
Sen olen huomannut tässä elämäni aikana että se sananlasku mitä mullekki on pienenä aina sanottu "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" ei todellakaan pidä paikkaansa!!!
Tämä elämä on todellakin kaikinpuolin epätasa-arvosta. Mutta jos olet saanut hyvän puolison niin siitä kannattaa ammentaa voimaa millä jaksaa taistella.
Minä olen ollut melkein aina yksin ja tulen olemaan hautaan saakka. Ja tollaset tyypit ei oo sun ystävyytes arvoisia, ne on jotain kateellisia jotka pönkittää itteensä käyttäytymällä noin.
Pää pystyyn ja pidä kaunis hymysi kasvoilla ihan niitten kiusaksi!! :)
Hyvää loppukesää...
Olethan sä äijänkin itselles saanut. Hae kavereita nettipalvelujen avulla ja vaikka teksti-tv:n kirjeenvaihto-osiosta.
Rakas ystäväni, tiedän miltä tuntuu, koska olen itsekkin samassa tilanteessa, eli yksin, vaikka eri syystä, mutta olen ollut samantyyppisissä tilanteissa.
Työyhteisöt voivat olla henkisesti hyvinkin kehittymättömiä ja "mustia" paikkoja, joissa uudet tyypit yritetään vetää samaan suohon.
Syitä, miksi tällaista tapahtuu, on tietysti monia, mutta yleensä kyse on kateudesta ja katkeruudesta. Muilla voi elämä (nuoruus) alkaa olla jo ohi, (ainakin heidän omasta mielestään) ja kun he näkevät jonkin nuoren ja kauniin ihmisen, muistuttaa tämä heitä heidän omasta menetetystä nuoruudestaan, jolloin he voivat kateuden ja katkeruuden täyttäminä alkaa inhota jo valmiiksi tätä nuorta ja kaunista ihmistä.
Asiaa pahentaa entisestään se, jos olet kiltti, niin he eivät voi yksinkertaisesti kestää hyvyyttä ympärillään, sillä se paljastaisi heidän mustan ja synkän ajatusmaailmansa täysin, jolloin heidänkin olisi muututtava. Mutta sitähän nämä "mustat" eivät halua, sillä he ovat valinneet oman tiensä ja he yrittävät "houkutella" sinunlaisiasi kilttejä ja nuoruutta uhkuvia omaan mustaan, synkkään, kateuden ja katkeruuden täyttämään maailmaansa.
Nyt et saa luovuttaa! Sinunlaisiasi ihania ihmisiä tarvitaan tähän mustaan ja synkkään maailmaan. Hymysi ja onnesi alkaa pikkuhiljaa tarttumaan ihmisiin.
Älä välitä MISTÄÄN ulkopuolisesta, Pysy tyyneytesi keskuksessa ja kaikki menee hyvin!
VALOA JA VOIMIA! :)
ihanne ystävältä! Sanojesi perusteella sinussa ei ole mitään vikaa! Itsellänikään ei ole kuin 1 ystävä ja kourallinen kavereita joita en näe kuin koulunpenkillä. Ja jokseenkin samat ajatukset pyörivät päässä, missä ovat ne ystävät joiden kanssa viettää vapaa-aikaa, jos tätä yhtä ei oteta lukuun? Mutta sinulla on miehesi. "Ime" hänestä elämän iloa ja voimia jaksaa eteenpäin.
olen huomannut, että jostain syystä olen porukassa sen ainoa, jolle sanotaan asioita rumasti, tylysti, päin naamaa. en tiedä mistä se johtuu, koska pyrin olemaan mukava ja ystävällinen kaikille tasapuolisesti. mutta ilmeisesti minussa on jotakin, mikä ärsyttää niin, että aletaan haukkumaan vaatteitani, ulkonäköäni... vaikka oon ihan tavis, ihan nättikin tyttö. en ymmärrä...
Kateus saattaa olla syynä saamaasi kohteluun. Laajenna kaveripiiriäsi jos nykyinen on kuvailemasi kaltainen.
Voi olla myös niin, että vain sinulle kaverisi uskaltavat sanoa rumasti, ehkä he pitävät sinua tarpeeksi kilttinä sellaiseen rooliin.
Kokeile joskus toimia kuten he, tee samoin, anna samalla mitalla takaisin. Vaihda kokeeksi käytöstyyliäsi. Voit huomata mielenkiintoisia asioita.
Se mitä kirjoitit itsestäsi on kuin kuvaus minusta. Olet hyvin samanlainen kuin minä. Kaverit seurustelee, minä yksin.... olen iloinen, aika hyvän näköinen, sanavalmis, kiltti ja oikeudenmukainen mutta silti yksin. Työpaikkasi miehistä sanon sen verran että kun et ole osannut lukea "rivien välistä" sitä että on kiinnostunut sinusta, hän on loukkaantunut.Sillä tämä varattu mies kuvitellut paljon enempään, ja voit odottaa pahaa puhetta lisää häneltä.Ymmärrän sinua siinä, että et huomannut mitä hän haluaa koska sinun on vaikea ajatella niin itse,,,,kaikkien ei ole vaikeaa haluta muita sänkyynsä vaikka seurustelee. Tiedän nyt elämästä enemmän koska minä olen jo sinua paljon vanhempi mutta nuoruuteni on ollut samanlainen.
On vaikeaa antaa toiselle neuvoja mitä tehdä tai kuinka toimia mutta minusta sinun pitäisi olla "niin kutsuttu itsevarmempi" itsestäsi. Mietin pitkään miten yrittäisin auttaa ja totesin että on erittäin hankalaa neuvoa toista sillä tiedän vain murto-osan sinusta. Toivon usein, että olisin tälllä tiedolla ja varmuudella mitä nyt on taas kaskymppinen voisin ehkä tehdä toisin mutta olisinko se silloin minä.
Tuo itsevarmuus mitä sanoin aikaisemmin on nyt vasta vuosien myötä minulle tullut. Minulle itsevarmuus on sitä, että tunne itseni niin huonot ja hyvät puolet ja myös sen että ihminen on niin hyvä mitä naapurit sanoo.... HEH HEH ! Tuo oli tämän hetken ironiaa omasta elämästäni, jota naapurit hauskuuttaa typeryydellään. Sinun itsesi kannalta on vain yksi ja ainoa neuvo OLE OMA ITSESI, kitti ymm. Nyt tuntuu vaikealta löytää ystävää mutta elämässä sinulla on paljon edessä ja monta ystävää tulossa.
Minkä ikäinen olet? Kuinka vanha?