Tulipa nyt vain mieleen, kun meillä on nyt ollut viisi päivää pienenpieni kissanpentu (joka luovutettiin mielestäni kyllä vähän liian aikaisin ja on sen vuoksi ollut aluksi todella arka ja avuton ja stressaantunut) että kyllä se vaan käy äitiyden harjoittelusta sekin. Toki eihän kissaa ja vauvaa voi verrata toisiinsa ja kissa oppii paljon nopeammin tulemaan itse toimeen, mutta oli uskomattoman iso elämänmuutos sekä mulle että miehelle, kun kotona onkin yhtäkkiä joku jota ei voi vain jättää yksin, joku joka oli alussa koko ajan peloissaan ja jolla on koko ajan nälkä, väsy ja vessahätä, joku joka täytyy ottaa huomioon 24/7 ja asettaa sen edut omien etujen edelle, kunnes se oppii itse pärjäämään. Ei sitä voinut etukäteen kuvitella millainen hoivaaminen pikku kisussakin on, enkä missään nimessä sano tätä negatiivisesti, vaan olen ehdottoman tyytyväinen että tuo kissa meille tuli. Nyt tiedämme edes vähän millaista vastuuta ja omista menoista luopumista joskus tuleva vauva sitten meiltä vaatii! Suosittelen teille kaikille jotka olette vauvakuumeessa ja eläinrakkaita ja harkitsette jonkun eläimen ottamista! Todella hyvää harjoitusta! :) Itsellä ainakin on jo kaikki hoivavaistot niin täysillä käynnissä että oikein ihmetyttää millaiseksi äidinvaistot sitten kehittyy kun oma vauva syntyy!
Äitiyden harjoittelua
Bumblebee
8527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä on pari vuotias koira. Ja kieltämättä on mahtavaa tulla aina kotiin kun yksi siellä vispaa häntää ja odottaa (vaikka sitten on käynyt vaan roskapussin viemässä :D). Ja vaikka kyseessä on VAAN koira niin kyllä sitä siinäkin on vastuuta (vaikka enemmän se antaa kuin ottaa!). Ei sitä ennen tuota koirulaista oikein ole tarvinnut huolehtia kenestäkään (mitä nyt vähän siipasta), joten kyllä se mulle oikein hyvin "harjoitusvauvaksi" käy vaikka ei pentu enää olekaan :D Ei tarvi aina tuota miehen päätä silitellä, hih!
Teillä on kyllä siellä varmaan ihana karvapallero! Itsekin olen henkeen ja vereen kissaihminen, vaikka meillä kissaa ei olekaan (siippa allerginen)
Kaikkea hyvää teidän kissille! Rapsutahan sitä vähän mun puolesta.
on kaks kissaa toinen tää meijän kolli täyttää koht 10 kk ja tytteli on sitten 8kk ikäinen. molemmat on kyllä jotain niin ihanaa. Meille kolli tuli kanssa vähän liian aikaisin(haettiin kaukaa ja ei oltu pentua ennen hakemista ja ilmoituksessa luki 12vkoa) ja se on leimautunut minuun oikeen kunnolla.Jopa vieläkin vaikka on jo melkein täysikasvuinen. pienenä se halusi jopa vessaan mukaani.
ja tietokoneella jos olin se nukku näppiksen vieressä ja yöllä pään takana toisellla tyynyllä:) on ne sitten ihania. mistään hinnasta en luopuisi.
Nyt tästä tulee kissapalsta eikä vauvapalsta! :D Mutta silti.. kyllä meilläkin kisu on nyt jo viiden päivän jälkeen omaksunut meidät vanhemmikseen ja meidän kodin omaksi kodikseen, ja me ollaan omaksuttu se nyt meidän karvaiseksi esikoiseksi, eikä se kauas heitä miehen tummasta, karvaisesta olemuksesta kyllä! :) Tuntuu jo että olisimme pieni perhe, ja nyt vain odotellaan sitten sitä perheenlisäystä kaveriksi karvavauvalle! Saa nähdä miten kisu sitten aikanaan vauvaan reagoi...
Meille taas tuli kaksi pientä pupuvauvaa.
Ovat nekin ihania, kun juoksevat ovelle vastaan kun tulen kotiin. Niin ja niiden hellimistä on ihana katsoa. Nuolevat toisensa korvista töpöhäntään monta monta kertaa päivässä. :)
kyllä meillä ainakin kisut on esim pienen kummipoikani kanssa tullu toimeen hyvin. vähän mustasukkaisuutta on kyllä ollu välillä ilmassa ja se täytyy välillä ottaa oikeen vakavasti sillä kaverini kertoi että kun joskus hän oli itse pieni ja nukkuin pinna sängyssä ja heillä oli tuolloin kissa joka tykkäs nukkua just sellasissa kivoissa lämpimissä paikoissa(niinku meijän kolli) niin kissa oli menny vauvan naaman päälle ja vauva oli lopettanu hengittämisen mutta onneksi kaverin äiti oli heränny siihen ettei kuule vauvansa hengitystä.
Tarkkana pitää kuitenkin lemmikkien ja lasten kanssa olla-varsinkin vauvojen.
Mutta eikös niitä sellasia turvaverkkoja saa pinnasänkyihin..:)
Mainitsinkin sulle tuossa jossain keskustelussa jo aiemmin, että meillekin tuli kissavauva :D Sen emo hylkäsi sen 10 viikon ikäisenä (12 viikkoahan on se oikea luovutusikä), eli lämpöä ja läheisyyttä on pitänyt tarjota vaikka kuinka
Meidän kissa oli tullessaan vasta 6 vk. Söi kyllä jo kiinteää ruokaa mutta muuten oli todella avuton ja orpo joten siinä on hoivaamista riittänyt eikä kissan kuuluisasta itsenäisyydestä ollut tietoakaan. Nyt se on ollut meillä 5 päivää ja se on jo ihan mahdoton villipeto, joten kissat kyllä oppii pärjäämään aika nopeasti! :) Onneksi vauvat on vauvoja pitempään!
Heheh, täällä on jo vuosikausia ollut höyhenikkäitä "lapsia" ja kyllä lemmikkien kanssa vastuuta ja huolenpitoa varmasti oppii. Ja sitä ettei huitelemaan omille menoille ihan niin vaan lähdetäkään jossei ole hoitajaa tiedossa. Ja sitä että vaikka kuinka rakkaita riiviöitä ovatkin niin kyllähän ne välillä väsyttävät ja hermoillekin käyvät eikä se elo aina ihan vaan ruusunpunaista auvoa ole. Enemmän nuo papukaijat kyllä muistuttavat olemukseltaan jotain parivuotiasta "minäminä"-uhmaikäistä kuin ihan vauvaa, mutta oppiipahan pitämään johdonmukaista kuria ja järjestystä ja tapakasvatusta sopivassa suhteessa paijailuun ja lellimiseen nähden ja harrastamaan uhkailua, kiristystä ja lahjontaa yms tenavienkin kanssa toimivia taitoja... ;)
Mutta siltikään en kyllä kaikille vauvakuumeisille ihan pelkästään harjoittelun takia suosittele lemmikkiä ottamaan. Kyllä eläimelläkin on oikeus tulla harkitusti taloon ihan omana itsenään eikä vaan joksikin "korvikkeeksi" jonka voi sitten iloisesti tuupata sivuun tai viedä piikille kunhan se "oikea" vauva tulee. (Näitäkin ihmisiä kun valitettavan paljon näkyy.)