Mitä tarkoittaa pakkohuostaanotto?Miten se käytännössä toteutetaan?
Pakkohuostaanotto
??????
71600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
virallisen version voit lukea lakikirjasta, käytäntö vaihtelee.
Lainsäädännön tarkoiuksena on turvata joka tilanteessa LAPSEN ETU. Se on nähty niin arvokkaaksi että sen nojalla voidaan lapsi viime kädessä jopa erottaa vanhemmistaan jos sen katsotaan olevan lapsen edun mukaista. Sanomattikin on selvää, että tällöin on kyse erittäin vaikesta ja poikeukksellisesta tilanteesta ja huostaanotto on tällöinkin vasta aivan viimeinen keino. Lain tarkoittamalla etusijalla ovat erilaiset perheen taloudelliset ja henkiset (mm. tukihenkilön määrääminen) tukitoimet.
Mikäli nämä tukitoimet eivät riitä lapsen edun turvaamiseen, niin huostaanotosta laissa säädetään seuraavasti. "Sosiaalilautakunnan on otettava lapsi huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään, jos 4 luvussa tarkoitetut toimet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista".
Lapsen edun totutumista valvoo kunnan sosiaallautakunta, joka vastaa sen käytännön organisoinnista. Eri kunnissa voi tässä suhteessa olla käytännön eroja, mutta itse toiminta on lain sanelemaa ja kunnan viranomaisen velvollisuus jonka toteuttamiseen kunta voi ääritapauksessa saada virka-apua valtion viranomaisilta mm. poliisilta ja ulosottomieheltä.
Laissa puhutaan nuoren kehityksestä,mutta miten se tarkemmin määritellään,kun siellä sanotaan vain ,"..jos lapsen kehitys on vaarassa.."Millä kaikilla tavoilaa lapsen kehitys voi olla vaarassa?
Esim. jos 14-vuotiaalla nuorella tulee koulunkäynti vaikeuksia niin ettei pysty jostain syystä kouluun menemään ja hänen vanhempansa on todistettavasti yrittäneet saada koulunkäynnin sujumaan niin millä tavalla hänen kehityksensä vaarantuu?Fyysisesti kehitys ei vaarannu tässä tapauksessa ja itseään voi sivistää myöhemmälläkin iällä.6 koululuokkaa nuori on käynyt kiitettävästi.Nyt on kysymys sivistyksestä ja siinä ei vaarannu hänen elämänsä ei ainakaan meidän perheessä.
Kehityksellä tarkoitetaan lapsen fyysistä ja henkistä kehitystä, joista jälkimmäisen määritteleminen voi olla äärimmäisen hankalaa. Lainsäädännössä kuitenkin vertailukohtana pidetään (monien mielestä valitettavasti) aina keskivertoihmistä. Tämän lisäksi vanhemmille on astettu velvollisuus siitä, että he huolehtivat lapsen kehitykselle muussa lainsäädännössä asetetuista velvollisuuksista. Näistä tutuin lienee oppivelvollisuus.
Mainitsemasi tilanne on tyyppitapaus, joka laissakin on huomioitu. Sosiaaliviranomaisten on YHDESSÄ LAPSEN VANHEMPINEN (tai mahdollisesti muiden lasta hoitavien) kanssa ensin mietittävä ja sitten toteutettava ne tukitoimet joita tarvitaan lapsen koulunkäynnin ja oppivelvollisuuden suorittamiseksi. Laissa mainittuina tukikeinoina on esim.:
1) järjestettävä tukihenkilö tai -perhe sekä riittävät terapiapalvelut; (9.2.1990/139)
2) tuettava lasta tai nuorta koulunkäynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa, harrastuksissa ja muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä taloudellista ja muuta tukea antamalla; sekä
3) järjestettävä loma- ja virkistystoimintaa.
Näistä siis päätetään yhdessä vanhempien kanssa. Yhdessä voidaan sopia myös muista keinoista. Huostaanotto tulee kysymykseen vain jos minkäälaiseen yhteistoimintaan ei päästä ja lapsen kehityksen katsotaan siitä edelleen vaarantuvan. Kehityksen määrittely on aina yksittäistapaus ja se määritellään joka kerta tarkemmin erikseeseen laissa annettujen suuntaviivojen mukaisesti. Kehotan keskustelemaan viranomaisten kanssa sovinollisessa ja rakentavassa hengessä. Varmaa on että riitely ei ainakaan edistä lapsen etua.
[email protected]
Vastauksesi oli selvästi puoluueellinen.Olen saanut niin paljon erilaisia vastauksia lakimiehiltä,hallitukselta, lautakunnalta jne.Mutta sinä annoit tahallasi väärän pelkoa lietsovan kuvan tilanteeseemme,mutta et onnistunut.
Yleisluonteinen vastaukseni ei ollut puolueellinen. Se oli suoraan lakiin perustuva vastaus seuraaviin kysymyksiisi: Mikä on pakkohuostaanotto? Miten se toteutetaan? ja Miten määritellään lapsen kehitys.
En edes tunne tapausta joten en siitä voi puolueellista vastausta edes teoriassa muodostaa. Vastaan tällä palstalla vain Suora kysymys ja suora, mutta mahdollisimman perusteellinen vastaus-periaattella. Tämän kysymyksen käsittely loppuu minun kohdalta tähän.
Ymmärrän, että olet henkisesti raskaassa tilanteessa (?). Jouduin itse sosiaalityöntekijän hampaisiin viime vuonna ja nyt puhun kokemuksesta. Ihminen joutuu niin shokkiin, ettei paljoa edes jälkeen päin muista yksityiskohtia. Minäkin päätin pitää päiväkirjaa, ihan minuuttiraporttia kaikista hulluista puheluista ja kirjeistä yms. Mutta lopulta olin niin puhki etten muistanut/jaksanut/tajunnut enää mitään.
Matkustin mm ruotsinlaivalla lapsieni kanssa sukulaisiin, koska pelkäsin yli-innokkaan virkamiehen vievän lapseni kiireellisenä huostaanottona perhepäivähoidosta kertomatta minulle yhtään mitään. Siitäkään reissusta en muista enää mitään muuta kuin minulle on kerrottu.
Siksi sanon nyt sinulle: Jäitä hattuun. Pää kylmänä. Pidä päiväkirjaa. Palkkaa lakimies. Anna tämän pitää huolta oikeuksistasi, koska itse olet pois tolaltasi.
Ja ennen kaikkea: älä moiti nimimerkki Lakimiestä, please! On niin hienoa, että tällä palstalla joku viitsii antaa ilmaisia hyviä ja asiallisia neuvoja. Kun aikaa kuluu, huomaat itsekin etteivät nuo neuvot ja tiedot ole ollenkaan puolueellisia. Suomen laki se on syypää siihen, että sitä saavat epäpätevätkin sosiaalityöntekijät tulkita miten haluavat. Ei se ole lakimiehen syytä.